"Aikuisena" tullut spk

[Jalmari Kolu]

16 kuukautinen uros koira tulee muutaman viikon päästä. Vanha omistaja luopuu, koska muuttaa maalta pois, joten kerrostaloon ei pystistä halua, eikä omat sukulaiset voi ottaa.

Koiralla ei ole metsästetty, on kuulemma metsässä käynyt ja pitää siellä olosta. Itse kävin koiruuteen tutustumassa muutaman tunnin ja vilkas, älykäs ja miellyttämisen haluinen vaikutelma jäi. Antoi vieraan rapsuttaa mahasta ja kaulasta, mikä ei kaikilla ole itsestään selvää. Osaa kulkea vasemmalla puolella ja tulee vieraankin luokse kutsusta (tosin taskussa haisseet raksut saattoivat vähän vaikuttaa..). Hampaiden katsomiseen ei oltu neuvottu, joten pitänee harjoitella..

Ex-omistajan mukaan haukkuu linnut ja oravat pihapuusta. Tuohonkin on vaikea ottaa kantaa, koska oravaa en haluaisi haukkuvan ja miten sitten tuo linnun haukkuminen tulkitaan. Ei haukkunut turhia, pari haukahdusta kun pihaan ajelin. Hammastaa paljon, en vielä sanonut asiasta mitään

Siis todella lupaavalle vaikuttaa, vielä.
Mitä olen paljon miettinyt, niin mitenhän reagoi uuteen kotiin? Samanlainen peltomaisema ja iso piha löytyy, mutta silti ympäristön vaihdos on koiralle joskus stressaava. Ja miten kauan menee, että luottaa minuun täysillä, huomatessaan että ei ihan kylässä ollakaan, vaan täällä pitäisi alkaa koiruustella.

Mietin että jos ensimmäisen viikon touhuiltaisi ihan kahdestaan kotosalla ja sitten hiljakseen metsään yms. Myös irtipitämisen kujeet ovat arvoitus.. Jos ei vieraassa paikassa muistakaan oppimaansa, vaan alkaa jukuroimaaan.. Ja jos ei annakaan kiinni, sitten kun irti laskee.. Autossa on matkustellut vähäsen, mutta ampumisesta ei ilmeisesti ole kokemusta.

Kertokaahan kokemuksia vastaavasta tilanteesta. Kuitenkaan pentukoiran kanssa tehdään ns. oman tavan mukaan, mutta aikuisessa on aina pienet vaikeudet mahdollisia..

[Pekkis]

Laita ainakin tutka kaulaan kun päästät irti

[Arppa]

SPK on viisas rotu ja ymmärtää nopeasti muuttuneita olosuhteita. Oma koirani tuli n. parivuotiaana taloon vähän vastaavanlaisen tilanteen takia. Olosuhteiden pakosta ( opiskelu/työt toisella paikkakunnalla ) jouduin ulkoistamaan lähisukulaiselle koiran arkihuolehtimisen. Viikonloput touhuttiin sitten yhdessä metsässä ja lenkkipoluilla.
Sen kummemmin koiran filosofiaa tuntematta koira leimaantui minuun uskollisena metsästyskaverina ja pelasi kohtuudella alusta asti. Tähän varmasti auttoi hyvä perimä ja varhainen "metsästyskoulutus". Asuinpaikka koiralla pysyi samana ja tämä "arkihulehtija" oli varmaan koiran silmissä emäntä kotona ja minä metsällä. Puhutaan, että pystäri on yhden isännän tai emännän koira. Väittäisin kuitenkin rodun olevan niin viisas, että sopeutuu ja ymmärtää kyllä poikkeaviakin järjestelyitä ja on kaveri sille, joka sen kanssa aikaa jakaa.
Ei muutakuin heti mahdollisuuksien mukaan metsään ja varaa mahdollisuuksien mukaan paljon aikaa hienolle uudelle ystävällesi

[Jalmari Kolu]

Ei muutakuin heti mahdollisuuksien mukaan metsään ja varaa mahdollisuuksien mukaan paljon aikaa hienolle uudelle ystävällesi

No tuolla viisiin itsekin ajattelin.. Mietin vaan että mitä probleemeja voisi eteen sattua. Ensimmäinen viikko pitää viettää porukalla.

[Jalmari Kolu]

No nyt on päästy alkuun. Oravahaukku hyvin terhakkaasti, kurre oli aivan kauhuissaan, kun kiipesi kuusen taimen latvaan )


Eka haku irtilaskemisesta minuutti ja mallia kahdeksikko. Seuraava kovemmalla tempolla yli viisi minuuttia ja ilmeisesti orava, tai linnun hajanainen haju.
Haukkua minuutti ja ilmaseurantaa jonkun vaihtaessa paikkaa tiheällä kuusikolla.. En nähnyt mikä ja mitä.. Haku jatkui heti perään, mutta eri suuntaan kuin mihin näkymättömän kohteen pako.

Uskomattomin on tuo luottamus minuun, eli ei tarvinnut muuta kuin odottaa ja katsella mitä koiruus tekee..

[Backwoods]

Hyvä Jalmari! Taas on yksi pikinokka pelastettu luontaiselle työmaalleen. Nyt sitten vain sitä ensimmäitä pudotusta yrittämään

[Jalmari Kolu]

Parasta koitetaan.. Mutta tämänkin päivän ainoa saanto oli kaksi haukkua pyylle ja jänisajo sitä ennen.. Pupu joutui laittamaan kakkosta silmään, ennen kuin pääsi sen verran kauas, että koira jäi. Sellainen pentutauti tuossa näkyy olevan, että ensimmäisessä puolessa tunnissa vetää täysillä, ja samalla hyydyttää parhaan terän itsestään.. No, siitäpä se oppii..

[Jalmari Kolu]

No nyt se ensimmäinen pudotus sitten tuli!

Aamulla vein koiran hiljakseen kuusikkoon jossa fasaaneja 2 kpl ja irti tuulen alta. Hehtaarin kuvio ja seisova nollan keli. Ensimmäinen haukku alle minuutissa ja sitten hiljaista ja taas uusiksi.. Hiippailin puulle ja seurasin koiran touhua. Haukkui niin kuin pystärin pitääkin, mutta minut huomattuaan jätti kohta kesken ja alkoi haukuskella kaikki puita, joita parin kymmenen metrin säteellä löytyi. Ja fasaani ei kun odotti..

Koira kävi viitisen minuuttia pellon puolella ja haukuskeli kaikkea hajua, mitä nenään tuli ja tuli fasaanipuulle takaisin, ja aloitti haukkumisen. Koiralla katsekontakti lintuun ja haukkui seisten, puun toiselta puolen. Ammuin jo minuutin haukkuun, koska tilanne oli kuin oppikirjasta ja pudotus varma. Koiruus sai linnusta kiinni ja retuutti sitä kymmenisen metriä ja antoi sitten kiinni. Suolet ja kehut koiralle ja tyytyväisenä kotia.

Nyt on vaan pidettävä joku aika taukoa, että mielenkiinto kestää koiralla ja muistaa ensi kerrallakin mitä pitää tehdä.

Tuo kesken jättäminen jäi mietityttämään, mistä tuollainen tulenee.. Ja selvää on että treeniä pitää vielä paljon tehdä, ennenkuin alkaa varmasti toimimaan.

[apassi]

Jalmari!!! Suolet koiralle!! Otapas nyt käteen joku oppikirja, missä käsitellään pystykorvalla metsästystä. Aloita vaikka Erkki Tuomisen kirjasta; Pikinokka. Päällikkö antaa sinulle viikon aikaa. Ota selville, mitä linnusta koiralle pudotuksen jälkeen tarjotaan ja kirjoita se tälle palstalle. Jään odottamaan.

[Pekkis]

Eipä tuo mikään kamala asia ole, jos antaa suolet koiralle. Syöhän kettukin linnun suolineen ja voi hyvin.

Linnussa olevat loiset ovat valtaosin "lajiuskollisia" eli ne elävät vain oikean isäntäeläimen suolistossa eikä koirassa.

Turhapa tuosta on aloittaa julkista mestaamista.

[Jalmari Kolu]

Otapas nyt käteen joku oppikirja, missä käsitellään pystykorvalla metsästystä. Aloita vaikka Erkki Tuomisen kirjasta; Pikinokka

No vaikka lukenut ihminen olenkin, Tuomisen kirjat ovat jääneet lukematta. Eli lienen 30 vuotta tehnyt väärin?

Toki kaiken sisälmysten antaminen on jonkunlainen virhe, mutta sydän ja maksa ei välttämättä palkinnoksi riitä.

[Kukkoaho]

Tuo kesken jättäminen jäi mietityttämään, mistä tuollainen tulenee.. Ja selvää on että treeniä pitää vielä paljon tehdä, ennenkuin alkaa varmasti toimimaan.

Voisiko tuo johtua yksinkertsisesti siitä, ettei koira tiennyt tämän olevan "se homma", nyt tietää!

Hyvinhän teillä menee, koira haukkuu ja nyt sai vielä tiedon siitä että "oikein menee". Alkanee jatkossa pysyä haukulla!

Onnittelut teille molemmille vain hienosta päivästä

[Jalmari Kolu]

Tuo kesken jättäminen jäi mietityttämään, mistä tuollainen tulenee..

Voisiko tuo johtua yksinkertsisesti siitä, ettei koira tiennyt tämän olevan "se homma", nyt tietää!

Hyvinhän teillä menee, koira haukkuu ja nyt sai vielä tiedon siitä että "oikein menee". Alkanee jatkossa pysyä haukulla!

Onnittelut teille molemmille vain hienosta päivästä

Kiitokset. Odotellaanhan viikon päivät, kunhan alkaa lehti tippumaan ja hajut selkeytyä. Ja samalla kun koiruuden luottamus touhuun kasvaa, niin samalla luultavasti liika intokin vähenee.

[Jalmari Kolu]

Jukuripäisyyttä alkaa löytymään, ei enää metsästä autoon kauniilla puheella, eikä suoralla kehotuksellakaan. Sitten tuli,kun liikautin pirssiä muutaman kymmenen metriä. En osaa sanoa yhdistikö koira auto kotiin lähtöön, vaiko olettiko että vielä mennään jonnekin uudelle lenkille..

[Pekkis]

Kehu joka kerta kun koira käy luona. Anna vaikka jokaisella kontaktikerralla pikkuinen makupala.