Pystykorvien touhut

[Haapajärvi]

Pyyntö jos löytyis jotain "vanhaa" Karjala lehden toimitusjohtaja Markus Rissanen olisi halukas tekemään lehteensä jutun Suomen Pystykorvan kohtaloista viime sodissa ja evakkotaipaleilla. Jos tiedätte henkilöitä tai valmista aineistoa pankaapa tulemaan yhteystietoja ja aineistoa. Kiitos

[pyyntimies]

Kyllä se ainakin pitää paikkansa,jotta pystykorva on isäntänsä kaltainen.Emäntä ottaa komerosta imurin,ja nakkaa matot pihalle,silloin tulee mettäkaveri sohvalla löhöävän isännän tykö kopsuttaa käpälillä,ja meinaa,jotta eikö meijän ois aika lähteä evakkoon.Näin on ollut 4vuotta ,ja tietennii on oleva.Emäntä on tämän hyväksynyt ja meinaa jotta pojat on poikia.Käyvään parin tunnin reissu mettässä narun päässä,ja välillä kuseseskelemassa,ja suunnittelemassa sykksy retkiä.Meiltähän tämä käy,kun on molemmilla samat harrastukset.

[Backwoods]

Jos on isännällä maneerinsa, niin on myös isännän koiralla.
Töistä kun kotiudun, niin tapana on ensimmäiseksi heittaa vaateriin sohvalle ja lukasta päivän lehti.
Koiruuskin tulee aina siihen sohvan viereen istumaan ja niin kauan lyödään tassulla lehti isännän kädestä, että saa rapsutukset.
Sitten joutaakin taas omiin hommiin. Lyöntien välillä koiran ilme on se varmaankin kaikkien pystykorvan omistajien tuntema "ilkikurinen hymy".

[Pikku.Pyy]

Sanonta "Hulluhan se työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä" tuli mieleen taas kerran seuratessa pystykorvien touhuja kesämökillä. Vanha ja nuorempi narttu kaivoivat koivun juurikontteikkoa. Sammaleet lensivät ja haukkumisesta päätellen jokin hieno saalis komossa piili ja se oli saatava esille. Kotvan siinä kilpaa kaivettiin, kumpikohan saaliin saisi? Pystykorvauros seurasi mielenkiinnolla touhua, mutta piti parempana pysyä sivummalla, kun nartut tekivät tiettäväksi, että muita ei tähän tarvita. Lopulta kuitenkin saaliseläimen (hiiri tai myyrä) kantti petti ja se livahti narttujen huomaamatta jostain kolonsa takaovesta livohkaan. Ja suoraan urospystiksen kuonon eteen, joka salamana nappasi saaliin, kerran vain leuat lasahtivat ja hiirulainen oli poissa. Varsinaisen työn tekijät jäivät nuolemaan vähän hölmistyneinä tassujaan. Tästä voi päätellä, että pystykorvalla on tarvittaessa tilannetajua.

[erjan]

Miten ne senkin tekevät,-kaikki perheen koirat. Herneenpalot aukaistaan hienosti ja syödään herneet sisältä.

[Samm]

Ah, meillä syödään niitä ihmisiltä ylijääneitä osia. Tai toki ne herneet ja mansikatkin kelpaa, mutta herneistä nimenomaan ne kuoriosat ja mansikoiden kannat uppoaa kyllä hirmuista vauhtia. Porkkanat on kanssa uskomatonta herkkua, illasta eivät sisälle tunnu rauhottuvan ennen kun ruuan päälle tulee porkkana narskuteltavaksi. Pysyy kai se väri turkissa silleenkin...

Pitää nämä pari kuvaa jakaa.
En ollut kahteen päivään ehtinyt mitään kunnollista tehdä vuosikkaan kanssa. Oltiin reissussa ja menin kotiuduttuani pahaa aavistamatta käymään häkillä. Ja siellä silmien eessä oottikaan kunhan olin ensin selvinnyt kahden koiran innostustervehdysurinoista...

Joku vuosikas oli tylsistynyt...


Ja pahantekijä itse...


Tämä kyseinen pahantekijä on luonteeltaan aivan uskomaton, osoittaa mieltään jos näyttää ettei tarpeeksi ole huomioitu (kuten näkee ^). Emonsa tavoin juttelee mielettömästi (jep, meilläkin tätä harrastellaan ). On äärimmäisen hellyyden ja huomionkipeä, hieman pentumainen luonteeltaan (josko se tuosta emosta lopultakin yli vuosikkaana vieroitettaisiin (: ), käskemällä käskee huomioimaan ja viettää aikaansa liiankin mielellään sylissä ja kainalossa, nojailee ja nuolee. On myös äärimmäisen mustasukkainen. On myös raivostuttavan itsepäinen kun sille päälle sattuu, tekee mm. hihnassa jumeja jos tahtoo eri suuntaan kuin minä. Istahtaa ja tuijottaa eikä senttiäkään liikahda muuhun kuin itse valitsemaansa suuntimaan. Siinä sitä sitten kaks itsepäistä napotetaan oottamassa kumpi luovuttaa ensin. Emonsa on herkkähipiäinen - tämä ei, mutta on varmaan niin pehmeällä kädellä kasvatettu, että kun minä komennan edes muita koiria, niin lähtee turvapaikkaa etsimään. Monesti jonkun toisen ihmisen jaloista tai sylistä, joskus tulee miun tykö ja tassulla ottaa kädestä että elä komenna. Menee myös vanhempien koirien väliin voiksi kun ne otaltavat.
Ihmiset valikoi - jonkun syliin juoksee ensi silmäyksellä, toisaalta esimerkiksi setää tervehti vasta kolmannella tapaamiskerralla. Isästä alkoi tykätä vasta n. 8-9kk ikäisenä, kun isä meni makkarapaketin kanssa lattialle ja alkoi leperrellä korkealla äänensävyllä ja lässyttävällä tekstillä. Veljestä ei välitä vieläkään, käy tervehtimässä ja siinähän se mies sivussa menee, mutta ei rapsutuksia käy vaatimassa tai tule luo kun komentaa. Erään ystäväni kun näkee ja tämä kerkeää istahtamaan sohvalle, niin koira kiipeeä syliin ja niskaan ja nuolee naaman ja korvat, hyvä ettei pään päälle mene istumaan. Häkissä koira mellastaa, mutta muualla on kuin rauhoittavia saanut - ääntäkään ei päästä ja tuijottaa vain, vaikka muut koirat miten leikkisivät ja vaikka kävisivät päälle pissimässä (tämäkin on nähty ).
Ei muuten tykkää edes lenkille lähtemisestä - turhan monta kertaa olen saanut viemällä viedä (tai jopa kantaa) koiran talon ovelta tahi sohvalta lenkille, kun ei vapaaehtoisesti suostu lähtemään.

Alan liian monta kertaa olla kuullut sen että tuo koira on täysin kuin emäntänsä Itsepäinen, vaativainen, kiltti mutta vähän kapinoiva, huomionkipeä ja mieluummin sohvalla kuin lenkillä. On muuten ensimmäinen tuollainen pystykorva jonka minä olen tavannut. Mites teillä nämä hellyysvaatimukset ja itsepäisyydet?

[sarala]

Oma pystykorvan pentuni ( kohta 6 kk) ajattelee emännän ergonomiaa ja kakkii välillä koppinsa katolle;) Siitähän on kyykkimättä helppo siivota:) Tälläkin viikolla kolmet läjät olen sieltä siivonnut.

Eräänä yönä viime viikolla oli pieni ukkonen, niin pieni etten hakenut koiria sisään, pystykorvien n. 6 kk ja 4 v. mielestä oli kai sen verran pelottavaa jyminää kuitenkin, että olivat saaneet välioven haan auki ja olivat yksissä tuumin turvallisesti kimpassa aamulla;) Sitä en päässyt toteamaan, kumpi oli kumman kainalossa;)