Ronjalla kaksi punkkia, toinen lähti niin kuin pitikin, toisen kohdalla olin hätäinen. Silmäkulmassa oli pieni, liian pieni, ei saanut kunnon otetta ja niinpä jotain jäi ihoon. Maltti olisi ollut valttia, parin tunnin odotuskin olisi kasvattanut punkkia tarpeeksi.
Se oli edellisiltana. Tämän aamun lenkki, lehti,-aamupalan, jälkeinen herkuttelu löhöily sai nolon lopun. Suuni alkoi suoltaa hyvin suomalaisia sanoja ja tein vanhan rouvan ylös nousu nopeus ennätyksen. Kun sain ihokosketukseen päätyneen punkin tippumaan lakanalle, toiselta puolelta sänkyä kuului naurua pidättelevä ääni "olenkin aina ihmetellyt, miltä se -piip- näyttää, mutta ei tuo komeudella kilpaile". Minähän en kiroile, en.
Vuodevaatteet koneeseen, tuuletus ja imurointi, puhtaat vuodevaatteet ja kenties huomenna kaikki taas uudestaan.
Nyt kutisee joka puolella, aivan kuin punkkiarmeija olisi hyökännyt kimppuuni.
