Näyttelyarvostelusta

[villepa]

En tarkoittanut EPI luvun käyttöä vaan sitä että jos epi puolella viisari yhdistelmässä nollan yli heilahtaa niin tekeekö se vastuullinen kasvattaja sitä yhdistelmää Miten se kasvattaja on muka jotenkin parempi kuin se jota ei haittaa jalostuksessa lievä yli- tai alikorkeus. Laitoin vain vertaukseen selvät sairaudet ja sentin yli tai alikorkeudet.

Olen samaa mieltä ettei sentti sinne tai tänne vaikuta mihinkään, mutta jos pohjis on sentin ylikorkea(suosituksista), se onkin jo 3 senttiä yli ihannekorkeuden.
Näistä kannattaa kuitenkin pitää suht. tiukasti kiinni jos halutaan rodun luonne säilyttää, eikä lipua hissukseen laikan suuntaan.

Epi-luvun vertaamien koiran kokoon on aika ontuva vertaus... niin paljon erityyppisistä asioista on kysymys. Kasvattajan vastuullisuus ilmenee siinä että se kunnioittaa rodun parhaaksi tarkoitettuja suosituksia niin pitkälle kuin mahdollista.

No... jokatapauksessa minun mielipide on että erityisen hyvillä linnunhaukkujilla kannattaisi se 1 pentue teettää vaikka olisivatkin nippanappa rajojen ulkopuolella, jos vaan löytysi vastaavasti rajojen alarajoilla oleva sopiva partneri.

[Tuutikki]

Epi-luvun vertaaminen koiran kokoon on todellakin ontuva vertaus. Nimittäin Epi-luku kertoo sairaudesta ja koiran koko taas kosmeettisesta haitasta suhteessa pöytien ääressä kirjoitettuun rotumääritelmiin. Kasvattaja joutuu usein valitsemaan eri asioiden tärkeyden välillä, sen jo totesin.

Niin kauan kuin muistan näissä rotukoira piireissä pyöriessä on aina kaikista suurin huoli ollut lähes joka rodussa koirien koon kasvu. Todellisuudessa mitään konkreettista ei ole tapahtunut missään rodussa. Eikä koiran koossa ole aina ongelma se ylikorkeus. Yhtälailla se voi olla alamittaisuus. Pitkän aikavälin lopputulos voi silloin ollakin jo ihannekoko .

[Kukkoaho]

Epi-luvun vertaaminen koiran kokoon on todellakin ontuva vertaus. Nimittäin Epi-luku kertoo sairaudesta ja koiran koko taas kosmeettisesta haitasta suhteessa pöytien ääressä kirjoitettuun rotumääritelmiin. Kasvattaja joutuu usein valitsemaan eri asioiden tärkeyden välillä, sen jo totesin.

No jos ei muut, niin minä yritän...

Epi luku on välillä 0-X, jos se ylittää 1,8 ei koiraa suositella jalostukseen. Jos se on yli 1,5 suositellaan partneriksi koiraa jonka luku on alle rodun keskiarvon.

SPK uroksen ihanne koko on 47, tästä sallitaan 3cm poikkeama. Eli koko voi olla välillä 44-50.

Mikäli tuo koko on 44, suositellaan varmasti rodun keskiarvoa korkeampaa partneria, mikäli se on 50 suositellaan taas toisinpäin. Huomaat varmaan yhtäläisyyden näiden kahden asian suhteen?

Eli molemmissa tapauksissa homma toimii aivan samoin, minun käsitykseni mukaan. Oikaiskaa mikäli tämä menee pahasti metsään?

Tämä oftopiikista omalta osaltani...

[Tuutikki]

Kun katsoin verraten nykyisin näille sivuille ilmestyneen kirjoittajan nimimerkki Tuutikin omistamaa järjestömme koiriin kuuluvaa koiraa, niin päädyin -piip- kennelnimen omaaviin koiriin. Koiranet kertoo aika karua kieltä kennelin kasvattamien koirien rodunomaisuudesta. Usea on hylätty näyttelyssä kokonsa puolesta.

2/33

[Tuutikki]

Liian kookkaita löytyy suhteettoman paljon, jotta olisi kysymys rodunomaisten koirien kasvattamisesta. Mitähän asiasta sanoo kennelnimeen vaadittava kasvattajasitoomus. Sekä, että sieltä löytää esimerkin näyttelyarvostelun kirjavuudesta.

[Tuutikki]

Epi luku on välillä 0-X, jos se ylittää 1,8 ei koiraa suositella jalostukseen. Jos se on yli 1,5 suositellaan partneriksi koiraa jonka luku on alle rodun keskiarvon.

SPK uroksen ihanne koko on 47, tästä sallitaan 3cm poikkeama. Eli koko voi olla välillä 44-50.

Mikäli tuo koko on 44, suositellaan varmasti rodun keskiarvoa korkeampaa partneria, mikäli se on 50 suositellaan taas toisinpäin. Huomaat varmaan yhtäläisyyden näiden kahden asian suhteen?

Aivan oikein näinhän ne jalostuskaaviot menee. Pointtini olikin se kumpiko näistä tapauksista on rodulle haitallisempaa. Se sallittu korkeimmillaan 1,8 epi kertoimella olevan koiran vaiko säkäkorkeudeltaan 51 cm. koiran jalostuskäyttö Epi on koiralle että omistajalle erittäin inhottava sairaus, jos se puhkeaa. Sitä sentin ylikorkeutta ei koira eikä omistaja huomaa missään elämän vaiheessa, muussa kuin ehkä näyttelykehässä.

Toisin sanoen koiran väri tai koko ei haittaa missään vaiheessa koiraa tai omistajaa. Rakenteelliset viat, luonteen puutokset ja sairaudet sen sijaan haittaavat aina enemmän tai vähemmän. Totesin että itse laitan vähemmän arvoa koiralle jalostuskäytön " vikana" lievää yli- tai alikokoa kuin puutteita terveydessä, rakenteessa tai luonteessa. Joku muu voi olla toista mieltä eli kunhan väri ja koko on priimaa niin voi tinkiä sitten ehkä noista muista asioista hieman enemmän. Ne ovat vain valintoja.

Pistin tuohon ylle nuo lainaukset PM:n viesteistä ettei unóhdeta sitä mistä tämä osuus keskustelusta sai alkunsa.

[Emma]

Mikäli tuo koko on 44, suositellaan varmasti rodun keskiarvoa korkeampaa partneria, mikäli se on 50 suositellaan taas toisinpäin. Huomaat varmaan yhtäläisyyden näiden kahden asian suhteen?

Tämä oftopiikista omalta osaltani...

Ja lisää offtopicia. Tuo kokoasia ei periydy ihan noin yksinkertaisesti. Helppoahan se olisi jos se menisi juuri niin että ota pieni, yhdistä isoon ja avot, kaikki löytyvät Gaussin käyrältä. Vaan kun ei. Voi olla että kaikista tulee pieniä mutta seuraavassa sukupolvessa pentueeseen ilmestyykin muutama jättiläinen tai päinvastoin. Kokoasioissa täytyy tutkia sukua pitkästi taaksepäin ja sittenkin voi odottaa mitä vain. Parempi on jos pariuttaa suurin piirtein samankokoiseen mutta hieman isompaan/pienempään niin tulos on todennäköisesti tasaisempi.
Omistan itse yhden jättiläisen toisesta rodusta ja suvussa on 3 sukupolven verran jättiläisiä joten se oli jo odotettua. Miksi sitten otin kyseisen koiran? Koska käyttötilastot puhuivat puolestaan.

Koiran jalostamisessa (jota en itse harrasta, nautin vain sen hedelmistä) täytyy kai katsoa kokonaiskuvaa ja priorisoida. Ensin pitää miettiä mitä on hakemassa ja kenelle, sen jälkeen yrittää yhdistää kaksi yksilöä jotka parhaiten vastaa sitä haavekuvaa. Jostain on AINA tingittävä. Mieluummin sitten koosta ja karvasta kun käyttöominaisuuksista tai terveydestä. Ainakin näin pennun ostajan näkökulmasta.

[ellutii]

Vilkaisin noita -piip- kennelin koirien näyttelyarvosteluja, kun koiria (ja kasvattajaa) kovasti moitittiin. Lähes kaikki näyttelyarvostelut olivat erinomaisia ja hylsyt johtuivat pelkästään ylikorkeudesta, että eipä siinä oltu ainakaan "mitäsattuu" jalostettu.... ja taitaa huhut kertoa, että ko. kasvattaja panostaa nimenomaan käyttöominaisuuksiin, joten kaikkihan on silloin niinkuin olla pitää, poislukien tuo suuri koko (jota huolellisella jatkojalostuksella saa pienennettyä, kuten Emmakin mainitsi).

Onko tässä (taas) kyse hiekkalaatikkoleikkien epäonnistumisesta, jota pitää sitten läpikäydä ja levitellä pitkin maita, mantuja ja medioita

[pyyntimies]

Juuri tämänlainen keskustelu erottaa meidät pystykorvalla metsästävät,
ja näyttely koirat.On aivan sama onko koira sentin liian korkea tai matala,kun
se pelaa mettällä.Jos koira on näyttelyssä saanut vaikka EH.n,ja sitten käyttökokokeissa
pärjää kohtuullisesti,niin onhan se hyvä koira.Riippumatta siitä minkä korkuinen se on.Mielestäni Suomen pystykorva on metsästyskoira.eikä
mikään "näyttelykoira/seurakoira/imagonnostattaja.Suomenpystykorva

(FCI Nro:49 Suomenpystykorva; Suomalainen rotu, joka ensimmäiset rotumerkit hyväksyttiin 1892. Suomen kansalliskoira 1979)
Luonne
SUOMENPYSTYKORVA

Henkinen olemus: Pirteä, rohkea, ystävällinen, isännälleen ja kodilleen ehdottoman uskollinen.
Hermorakenne: Hallitsee hermonsa hyvin, eikä ole arka sivuvaikutteille. Tervehermoinen.
Terävyys: Reagoi silmänräpäyksessä tuntiessaan uhan kohdistuvan itseensä, isäntäänsä, tai reviirinsä. On erittäin aggressiivinen uhkaajaa kohtaan.
Luokse päästävyys: Suhtautuu varauksellisesti kaikkeen vieraaseen. Näyttää ilmeellään ja olemuksellaan, hyväksyykö tulijan. Luottaa vain isäntäänsä.
Toimintakyky: Suhtautuu varauksellisesti tuntemattomaan, johon se reagoi haukunnalla. Haukkuherkkyyskynnys matala.
Puolustus- ja taisteluhalu: Hyvä, peräänantamaton.
Kovuus: Loukkaantuu verisesti kurituksesta ja muistaa sen lopun ikäänsä. Aggressiivinen tuntiessaan kipua.

[Kukkoaho]

Jos koira on näyttelyssä saanut vaikka EH.n,ja sitten käyttökokokeissa
pärjää kohtuullisesti,niin onhan se hyvä koira.

Oma koira on saanut näyttelyssä T:n ja pärjännyt käyttökokeissa kohtuullisesti ja ei, se ei ole hyvä. Se on paras!

[Tuutikki]

Vaan jos puhutaan pystykorvasta ja ulkomuodosta, niin täytyy myöntää että näin lauantaina meikäläisenkin silmään todella komean muutaman kuukauden ikäisen pystykorvan pennun Siinä oli minun mielestä kaikki ulkoiset palikat kohdallaan ja luonnekin oli hyvin rauhallinen. Jollei mitään ilmene sellaista jota ei nyt päälle päin nähnyt, niin odotusarvot voisi olettaa olevan tosi korkealla. Käyttöpuolella myös...... Kaksoisvalio ainesta.

Eli ei ne ole toisiaan pois sulkeviakaan asioita ulkonäkö ja käyttöpuoli ei niinkään pidä ajatella. Kaikki ei vaan tapahdu hetkessä eli vasta kun kasvattaja on niitä valintoja useamman sukupolven omilla kantakoira suvuillaan pyörittänyt niin sitten hommat alkaa enemmän selkiytyä. Muistaakseni puhutaan virallisesti vähintään 4:stä sukupolvesta. Mitä yhtenäisemmällä ( valmiiksi jalostetulla) rodulla aloittaa, niin tie on vähemmän kivinen, kuin silloin jos rotu on aloitusvaiheessa vielä enemmän tai vähemmän hajallaan, jolloin tie voi olla alkuun hyvinkin kivinen.

[PM]

Pyyntimies kirjoitti:
"Juuri tämänlainen keskustelu erottaa meidät pystykorvalla metsästävät,
ja näyttely koirat.On aivan sama onko koira sentin liian korkea tai matala,kun
se pelaa mettällä.Jos koira on näyttelyssä saanut vaikka EH.n,ja sitten käyttökokokeissa
pärjää kohtuullisesti,niin onhan se hyvä koira.Riippumatta siitä minkä korkuinen se on."

Pyyntimiehelle ei koiran koolla ole väliä, kunhan se on saanut EH:n näyttelystä. Niin. Siinähän se vitsi piileekin, jos kaikenkokoiset koirat saavat EH:n.
Luulisi tuomareilla olevan sen verta rodun tuntemusta, jota heidät on kelpuutettu arvostelemaan. Ja ennenkaikkea selkärankaa antaa se arvostelu. joka koiralle kuuluu.

Sen verran vielä siitä ottamastani esimerkistä, että kasvateissa on suuri joukko on koiria, joilla koiran ostaja on itse katsonut mahdottomaksi edes lähteä näyttelyyn. Mutta jatkokeskustelu asiasta kuuluu toisen rodun keskustelupalstalle.

Pyyntimies kyllä minä pystykorvalla metsästäviin kuulun. Joskus olen pyyntimiehen lisäksi ollut saamamieskin. Ja ainakin viidellä viimeisellä koiralla sieltä 80-luvun alkupuolelta alkaen metsästäkin ykköset.

[Tuutikki]

Kokeileppa PM mitata loppuun sata enemmän tai vähemmän liikuvaa koiraa millillilleen. Voisipa epäonnistua.Toinen koira seisoo hieman syrjittäin, toinen painautuu kepin alla, kolmas ei ole yhdessä kohdin hetkeäkään. Etujallkojen asento, pään korkeus mitatessa Eikä se mittakaan satu aina ihan samaan kohtaan. Pikkaisen liikaa kaulalle niin kokoahan tulee heti reippaasti lisää. Alustana sänki heinää, kuoppainen pihamaa, lunta. Mittakepin pää hieman uppoaa koiran etusia alemmas niin siinähän niitä senttejä löytyy. Koira seisoo notkelmassa, tai vastaavasti maassa olevan kokouman päällä, toiset koirat kiinnostaa.... Omatoimiset mittaukset ne vasta epävarmoja onkin. Sitähän tulee aina kysyttyä kasvattien omistajilta että minkä' kokoinen pennusta on kasvanut. Yleensä ne mitat ei juurikaan satu kohdilleen.

Miten saat PM mitattua esimerkiksi pystykorvan tarkasti jos hampaiden katonnat, kivesten tutkimiset ja muutkin hommat pitää tehdä esittäjän kainalossa kuristusotteessa roikkuen ja tahtoopa siinä tulla vielä hammastakin Se on kuule helpommin sanottu kuin tehty. Metsästyskoirilla yleensäkin on ne seurakoirien viimeiseen nappiin opetetut kehäkiemurat ja jalkojen asettelut vähän niin ja näin.

Jos epäilet että tuo mittauksen vailkeus on jonkun tyhjää keksintöä niin voithan aina kysyä tuomareilta itseltään asiasta. Samakin tuomari kun mittaa täysikasvuisen koiran ( ei enää kasvava) usean sentin haitarilla lyhyelläkin aikavälillä. Eikä se sitä tahallaan tee vaan se kertoo yksinkertaisesti elävän olennon mittaamisen vaikeudesta.

[enp]

...esimerkiksi pystykorvan tarkasti jos hampaiden katonnat, kivesten tutkimiset ja muutkin hommat pitää tehdä esittäjän kainalossa kuristusotteessa roikkuen ja tahtoopa siinä tulla vielä hammastakin Se on kuule helpommin sanottu kuin tehty.

Näitähän ei tule alkaa vatvomaan vaan EVA kortti rohkeasti esille ja homma pääsee jatkumaan

[Tuutikki]

Isommilla tuleekin välittömästi kehästä lähtö, mutta eihän sitä niin voi kohdella kansalliskoiraa. Tutkimuksethan saadaan tehtyä jos vaan esittäjä jaksaa roikottaa tarpeeksi tiukalla otteella koiraa ja silloinhan koira on arvosteltavissa.