Pentukaupasta

[Pikku.Pyy]

Lisätietona, että naapurilla on pohjanpystykorva ja tällä rodulla taitaa olla jalostuskanta melkolailla pienempi, kuin on karjalankarhukoirissa ja suomenpystykorvissa eli uudet esille tulevat yksilöt pannaan kyllä merkille.
Ja en kirjoittanut, ettei sillä olisi kokemusta linnuista, vaan että omistaja haluaa sitä LISÄÄ ennen kokeeseen ilmoittamista.

[Emma]

Pikky.pyy:
Olipa se helpotus kuulla, että se olikin VAIN POHJANPYSTYKORVA ettei sentään suomenpystykorva tai karjalankarhukoira, puhh
Sori mutta siltä tuo kuulosti.
Mulla on itselläni koira kotona joka edustaa hyvin pientä rotua (pienempi kun pohjikset) joten tiedän kyllä kapean geenikannan ongelmista. Esim. itse olen päätynyt tuontikoiraan kun katsoin ettei Suomesta löydy niillä ominaisuuksilla varustettua yhdistelmää jota hain.
Enkä ota kantaa tuohon mainitsemaasi yhdistelmään, kysyin vain mielenkiinnosta kun kyseessä kuitenkin metsästyskoira.

[Tuutikki]

Lisätietona, että naapurilla on pohjanpystykorva ja tällä rodulla taitaa olla jalostuskanta melkolailla pienempi, kuin on karjalankarhukoirissa ja suomenpystykorvissa eli uudet esille tulevat yksilöt pannaan kyllä merkille.
Ja en kirjoittanut, ettei sillä olisi kokemusta linnuista, vaan että omistaja haluaa sitä LISÄÄ ennen kokeeseen ilmoittamista.

Ei tietenkään kuulu tähän pentukauppa aiheeseen mutta jos verrataan pohjanpystykorvan ja suomenpystykorvan vieras sukuista jalostuskantaa, niin ruotsin pohjis kannan ja rotuunotto oikeuden kautta taitaa se todellinen jalostuskanta mahdollisuus olla pohjiksilla laajempi.

[Kytösavu]

Ei välttämättä näinkään. Monenko polven erilaisia sukutauluja Ruotsista löytyy vai hatustako vetelet näitä päätelmiä. Varmasti löytyy jokunen useamman polven mutta kuinka paljon tai vähän, pohjanpystykorvakanta taitaa siellä jo olla pienempi kuin Suomessa.
Onkohan aina rotuunototkaan muuta kun paperilla uutta verta kantaan, en oikein jaksa uskoa että enää jossain Suomessa on eristäytynyt paikkatakki kanta, joka ei olisi jo jossain vaiheessa vanhemmiltaan rekisteröityjen vanhempien jälkipolvea.
Tämä on tätä sinun ikuista haaveilua joka alkoi itäsiperianlaika kannan mahdollisuuksista idässä joku vuosi sitten toisaalla, suomenpystykorvakannan maine tarkoituksella maahan polkien, mutta onko mitään tapahtunut siinä välillä kysessä olevan itälaika kannan laajentamisen suhteen. Ei ole.

[Tuutikki]

Voihan olla että jossakin vaiheessa näitä suomenpystykorvia on sekaantunut siihen rotuunotettavaan pohjis kantaan eli eihän silloin tarvitse olla missään eristäytynyttä pohjis kantaa. Se on roturisteytymistä. Rotuunotto ei pois sulje sitä mahdollisuutta, etteikö näin voisi tapahtua. Rotuunotto on aina hieman kinkkinen juttu siinä mielessä.

Eikä se kuinka paljon rodussa on yksilöitä ole sama asia kuin se kuinka laaja jalostuspohja. Esimerkkinä länsilaika. Rekisteröidään pitkälti alle 100 pentua vuodessa ja jokunen vuosi takaperin taisi 80% pennuista mennä silti ER-rekisteriin.

Itäsiperianlaika kannan geenipankki on mittaamaton rodun kotimaassa, joten jos tarve vaatisi niin siinä rodussa voisi uusia vaikka koko vuotuisen pentumäärän kerralla rodun kotimaan koirilla.

Mutta nyt ei ollut kysymys siitä vaan kasvattien sattumisesta koe-ja näyttely harrastaviin koteihin ja onko se kasvattajien maineen keruuta ja mitä pitäisi tehdä, että pentujen omistajat niihin menisi. Porkkanaa vai keppiä. Kumpaa sinä kytösavu annat omien kasvattiesi omistajille.

[Tuutikki]

Tuossa tarkistin vielä että pohjiksissa on tänä vuonna rekisteröity 16 pentuetta joista 4:stä pennut on mennyt ER- rekisteriin ja ja lisäksi viidessä muussa pentueessa vähintään toisena vanhempana on ER-rekisteri koira.

[Kytösavu]

Tarkista vielä se Ruotsin koirakanta ja kuinka erilainen se on ennenkä heittelet arvioita jonkin paremmuudesta jollakin mittarilla.
Enemmänkin Er koirat ovat 2000- luvulla luultavasti rekisteröityjen pohjanpystykorvien rekisteröimättömiä jälkeläisiä jossakin polvessa kuin suomenpystykorvasekuleita tai täysin uutta ennennäkemätöntä koirakantaa, ei siis muuta kuin paperilla uutta verta.
Ei minulla ole kasvatteja kuten hyvin tiedät, sinulla oli 55 kasvattia joista yhdellä koetulos, joten kerroppa sinä keinoista saada omistajia kokeisiin. Porkkana on minusta ainut, järkevä ja mahdollinenkin keino. Mitä enemmän koiria saadaan kokeisiin, on se hyväksi rodulle, koska silloin saadaan esille metsässä toimivaa koirakantaa, joita voidaan käyttää hyväksi toisilleen mahdollisimman erilaisen kannan ylläpitämiseksi. Mutta se ei saa olla pakko, myös metsämiehet tarvitsevat hyviä pentuja rodun ja kansankoiran suosion säilyttämiseksi.
Geenipankista on turha puhua ellei mitään tehdä. Lie tosi viisasta hankkia kerralla paljon tuntematonta metsästyskoirakantaa, menee arvonnaksi ja vaikka huonompaan suuntaan. Eli käytännössä itä- tai länsisiperianlaika geenipankki on sanahelinää.

[Tuutikki]

Niin sinulla ei kytösavu ole kokemusta monestakaan asiasta. Mielipiteitä kyllä asiasta kuin asiasta. Minun kasvateille on muuten kytösavu ammuttu useampi karhu Mutta ei siitä sen enempää. Yhtä vähän kuin laikoista, joista tunnut olevan jatkuvasti sangen kiinnostunut.

Oma pohjikseni on kuitenkin näitä rotuun otto lähtöisiä ja eiköhän se kokeisiin mene jo tulevana syksynä. Ilman porkkanoita tietenkin.

Hain eilen lisäksi uuden pennun. Ilman porkkanoita sekin tuli taloon. Ei varmaan kummallekkaan kasvattajalle tai minulle tullut mieleenkään se että kasvattaja maksaisi 20-30 euron osanottomaksun johonkin hamassa tulevaisuudessa. Taisi sen verran jo tulla pelikoneesta pentua odotellessa huoltamolla

[Kytösavu]

Koita nyt vaan pysyä todellisuudessa. Onnea syksylle ja rohkeutta lähteä talon takametsästä oikeisin erämaihin.

[erjan]

Porkkanoissa, ei aina kyse ole rahasta. Tarjosin kasvateilleni polvitarkastusmaksua, pyysin tilinumeroa, kukaan ei lähettänyt.
Voi luvata ja tarkoittaa myös, mahdollisuuksien mukaan opastaa näyttelyihin, kokeisiin, kulkea vierellä.
Suomalainen ei tykkää tyrkyttämisestä, mutta on hyvä tietää, että jos tulee koiran kanssa ongelmia, voi kysyä neuvoa.
Jos omistaja haluaa kasvattajan rooli ei pääty auton perävaloihin.
Toisessa rodussani olen leikannut kasvattieni kynsiä, tyhjentänyt anaalirauhasia, poistanut punkkeja, trimmannut, poistanut silmäluomista väärään suuntaan kasvavia ripsiä, avustanut synnytyksissä, ja se on kuulunut pennun hintaan ja jatkunut koko koiran elämän. Sitä kutsuisin porkkanaksi, on paljon tapoja. Kun on tehnyt koiran kanssa vaikka parikin tuntia hommia, on helppo houkutella omistajaa näyttelyyn mukaan.
No eihän toi pystykorvaan oikein sovi, mutta Kasvattajalla on paljon annettavaa, jos uusi omistaja haluaa.
Olen onnekas, koirani kasvattaja ja koirani jälkeläisten omistajat pitävät yhteyttä, kasvattajaksi ryhtyminen on elämän mittainen sarka.

[Tuutikki]

Koita nyt vaan pysyä todellisuudessa. Onnea syksylle ja rohkeutta lähteä talon takametsästä oikeisin erämaihin.

Kiitos vaan ja onnea myös sinulle kytösavu sinne pellon reunus ruokintapaikoille Ja koeta kerätä niitä KOKEMUKSIA. Me muuten lähdemme joka päivä pois talon takametsistä tuonne selkosiin kun lähdemme pyyntiin

[Tuutikki]

Porkkanoissa, ei aina kyse ole rahasta. Tarjosin kasvateilleni polvitarkastusmaksua, pyysin tilinumeroa, kukaan ei lähettänyt.
Voi luvata ja tarkoittaa myös, mahdollisuuksien mukaan opastaa näyttelyihin, kokeisiin, kulkea vierellä.
Suomalainen ei tykkää tyrkyttämisestä, mutta on hyvä tietää, että jos tulee koiran kanssa ongelmia, voi kysyä neuvoa.
Jos omistaja haluaa kasvattajan rooli ei pääty auton perävaloihin.
Toisessa rodussani olen leikannut kasvattieni kynsiä, tyhjentänyt anaalirauhasia, poistanut punkkeja, trimmannut, poistanut silmäluomista väärään suuntaan kasvavia ripsiä, avustanut synnytyksissä, ja se on kuulunut pennun hintaan ja jatkunut koko koiran elämän. Sitä kutsuisin porkkanaksi, on paljon tapoja. Kun on tehnyt koiran kanssa vaikka parikin tuntia hommia, on helppo houkutella omistajaa näyttelyyn mukaan.
No eihän toi pystykorvaan oikein sovi, mutta Kasvattajalla on paljon annettavaa, jos uusi omistaja haluaa.
Olen onnekas, koirani kasvattaja ja koirani jälkeläisten omistajat pitävät yhteyttä, kasvattajaksi ryhtyminen on elämän mittainen sarka.

Näin se on ettei se raha merkitse siellä niinkään. Jollei halua ole osallistua näyttelyihin ja kokeisiin ym. niin vaikea se on pakottaakaan. Eli kai se on ihan samalla tavalla kuin mikä muu harrastus hyvänsä että jos ei kiinnosta niin ei kiinnosta ja toiselle se on henki ja elämä. Tuo muu taas kuuluu ihan normaaleihin kasvattajan " velvollisuuksiin" , hyviin sellaisiin. Mutta pitää myös muistaa se että kasvattajan homma on pyyteetöntä, eikä vastapalkkaisuuden odottamista. Eikä tuo aina rajoitu edes kasvatteihin vaan neuvoa kysyy muutkin rotuharrastajat ongelmissaan, joita pitää mahdollisuuksien mukaan pystyä auttamaan. Keskellä yötäkin se toisella puolen suomea olevan nartun synnytys voi merkitä läpi yön puhelin päivystystä.

[Kukkoaho]

Porkkanoissa, ei aina kyse ole rahasta. Tarjosin kasvateilleni polvitarkastusmaksua, pyysin tilinumeroa, kukaan ei lähettänyt.
Voi luvata ja tarkoittaa myös, mahdollisuuksien mukaan opastaa näyttelyihin, kokeisiin, kulkea vierellä.
Suomalainen ei tykkää tyrkyttämisestä, mutta on hyvä tietää, että jos tulee koiran kanssa ongelmia, voi kysyä neuvoa.
Jos omistaja haluaa kasvattajan rooli ei pääty auton perävaloihin.
Toisessa rodussani olen leikannut kasvattieni kynsiä, tyhjentänyt anaalirauhasia, poistanut punkkeja, trimmannut, poistanut silmäluomista väärään suuntaan kasvavia ripsiä, avustanut synnytyksissä, ja se on kuulunut pennun hintaan ja jatkunut koko koiran elämän. Sitä kutsuisin porkkanaksi, on paljon tapoja. Kun on tehnyt koiran kanssa vaikka parikin tuntia hommia, on helppo houkutella omistajaa näyttelyyn mukaan.
No eihän toi pystykorvaan oikein sovi, mutta Kasvattajalla on paljon annettavaa, jos uusi omistaja haluaa.
Olen onnekas, koirani kasvattaja ja koirani jälkeläisten omistajat pitävät yhteyttä, kasvattajaksi ryhtyminen on elämän mittainen sarka.

Eikä tuo aina rajoitu edes kasvatteihin vaan neuvoa kysyy muutkin rotuharrastajat ongelmissaan, joita pitää mahdollisuuksien mukaan pystyä auttamaan. Keskellä yötäkin se toisella puolen suomea olevan nartun synnytys voi merkitä läpi yön puhelin päivystystä.

Tässä oma kirjoitukseni 09.12.2007 miksi ostin "paperikoiran".

Lisäksi intoni on ehken vielä kovempi nyt, kun tiedän molempien (uroksen ja nartun) taustat, tiedän molempien terveystaustat, tiedämpä molempien tavan metsästääkin ja uskonpa voivani soittaa kumman tahansa omistajalle mikäli itselläni menee "käsipäähän" jonkun asian kanssa, en siis maksa pelkästä "paperista" vaan maksan myös elinikäisestä neuvonnasta ja tuesta (eiköstä niin?).

Mikäli kaikki sitten menee kuten olen suunitellut, eräänä päivänä joku toinen ei maksa pelkästä "paperista" vaan minä olen taas uuden harrastajan tukena.

Eikö tuo ole aikalailla sama tarina kerrottuna toiselta puolen kuin teillä?

Tässäkin kuten kaikessa kaupassa on tavallaan "tuotteessa" ja "tuotteessa" eroa. Hyvältä kasvattajalta saa sen pennun lisäksi paljon paljon muutakin! Tämä tietenkin minun näkemykseni..?

[Tuutikki]

Juuri näin. Mutta sekin pitää sitten muistaa, että nekin kasvattien omistajat jotka eivät vie koiriaan näyttelyihin ja kokeisiin ovat yhtä tärkeitä ja niinkuin totesin aiemmin se pudotus tai kaato on yhtä hienoa kuultavaa kasvattajalle.

Meillä pennun mukaan lähtevässä ohjeessa lukee pennun uudelle omistajalle ohjeeksi, että. " Kysy aina jos on kysyttävää ja ilmoittele muutoinkin kuulumisia"

[paketti]

Yhtään kommenttia ei ole tullut selkärankaisilta kasvattajilta, eli miten paljon olettte valmiita palauttamaan pennun kauppahinnasta takaisin jos myymästänne pennusta tulee epileptinen, polvi- tai silmävikainen tai muuten vain vikainen ettei palkita näyttelyssä? Entä jos suvussa myöhemmin ilmaantuneiden epi-koirien takia pennun epiluku tulee niin suureksi ettei sitä voi käyttää jalostukseen? Näin kevään suurena pentumyyntiajankohtana ostajia saattaa kiinnostaa tämäkin puoli, sillä pennun ostajallakin on oikeuksia eikä vain velvollisuuksia. Ostajan kannattaa vaatia oikeuksiaan pentujen hintojen kohottua huimasti. Onko kallis pentu sittenkään hintansa väärti?