Supeista ja kapista

[perah]

Tervehdys vaan kaikille pysykorvaisille!

Kuten tunnettua, kanalinnustuskausi on maassamme valitettavan lyhyt. Pystärini metsästyskautta jatkaakseni päätin ottaa supit metsästyksen kohteeksi kanalintujen lisäksi. Asia mitä moni tälläkin palstalla on suositellut.

Supikoirakanta on täällä Keski-Suomessa lievästikin sanottuna elinvoimainen, ollen valitettavasti kai yleisin ’riista’-eläin. Tärkeää riistanhoitotyötä olisi saada kantaa rajoitettua, mutta asiaan innostuneita ei meinaa löytyä.

Koirani ollessa viime kevättalvella reilun vuoden ikäinen, vein sen lauenneen KANU –loukun äärelle, jolloin alkoi -piip- rähinä. Hetken kuluttua puhalsin supin korvaan piekkarin savua, kohotin kannen ja päästin koiran retuuttamaan vainajaa. Koirasta tuli kerralla peli.
Vajaata viikkoa myöhemmin lähdettiin taas metsästämään supia. Tällöin koira muisti loukun, oikaisten välittömästi paikanpäälle. Kanu laukesi pyydystäen koiran.
Kului aikaa ennen kuin älysin etsiä kadonnutta koiraa loukusta. Millainen arpi sieluunsa jäikään, mutta toistamiseen pystäri ei ole antanut Kanu –loukkujen itseään pettää!

Kului kuukausi ja sitten se alkoi! Karvanlähtö.
En osannut epäillä alkuun mitään, arvelin normaalin karvanlähdön alkaneen.
Samaan aikaan Kanun omistajan villakoiralla oli todellisia ongelmia karvanlähdön kanssa. Eläinlääkäri piti syynä allergiaa. Koiranruokamerkkejä vaihdettiin, kokeiltiin viljatonta ravintoa, jätettiin pois milloin kala, milloin kana.
Netistä tuli ehdotus kapista ja asiaa ehdotettiin lääkärille. Tämä antoi Stronghold kuurin ja koira alkoi nopeasti parantua!
Aloin jo olla huolestunut koirani surkeasta turkista, jolloin tapaus tuli esille. Haetutin vastaavan lääkityksen ja myös oma koirani alkoi parantua. Molemmissa oli ollut kapitartunta.

Kuluneena syksynä koirani muuttui hulluksi Supien perään. Kun haukkuja tuli ammuin muun kanalinnustuksen ohessa haukkuunjääneet supit. Vietti vahvistui joka kerrasta ja alkoi käydä että aina tuoreen hajun ilmaannuttua koira seurasi jälkeä kunnes jäi pesälle haukkumaan.
Koetin, kuten oravien kanssa neuvotaan, olla välinpitämätön. Kuljin paikalta pois, toivoen koiran jättävän pesän. Se kuitenkin kävi niin kuumana ettei antanut kytkeä itseään, jääden haukkumaan reikää tuntikausiksi.
Nyt tilanne on että kanalinnustus onnistuu ja intoa piisaa kuten ennenkin. Mutta kun supinhaju löytyy alkaa supijahti. Ja sitä ei tule loppua ennen kuin supi saadaan vainaaksi.
Käyttökoirana tällainen menettelee, mutta lintukoetoiminnassa tulee vaikeuksia.

Ja taas. Marraskuussa alkoi karva lähteä. Viisastuneena hommasin välittömästi Stronghold –kuurin turrelle.
Kapipunkki ilmeisesti ehtii tehdä tuhojaan paljon ennen kuin merkit voi koirasta erottaa ulkoapäin.
Kun punkit alkoivat kuolemaan karvanlähtö vasta todella alkoi. Kyljistä juuri ennen pakkasia lähti lähes kaikki pohjavilla. Onneksi turkki kasvaa uudelleen, mutta näyttelyihin on turha mennä tänä talvena.
Juteltuani paikallisen luolakoiraporukan kanssa, sain kuulla että kapisia kettuja ja supeja saadaan lähistöltä todella paljon.
Eräs irrallaan oleva pihakoira lähistöllä sai äskettäin kapitartunnan. Riittää kun käy tonkimassa supien käyttämiä reikiä, tai hirvenroippeita hirvijahdin jäljiltä.

Mikä neuvoksi? Selvää on että jatkossa supitilanteita tulee riittämään. Välillä surettaa ja harmittaa, kun tuli yleensä alettua leikkiä supijahdin kanssa, jos aina seurauksena koira saa ennenpitkää kapin. Myös kanalinnustus on nykyisin jatkuvaa epävarmuutta, milloin menee päivä noiden -piip- perässä.

Miten on? Millaisia kokemuksia muilla on supeista?

Ps. Puudelien kanssa tekemisissä olevat eläinlääkärit eivät välttämättä osaa ottaa huomioon kapin mahdollisuutta. Onneksi Stronhold tehoaa kapiin kokemukseni mukaan hyvin ja on helppokäyttöinen kahdesti kuukauden välein niskanahkaan valutettava liuos.

[tiutau]

Hei,

Valitettavaa tuo kapi, mutta kyllä keski-suomesta (Jkl) löytyy hyvinkin innokasta luolakoira porukkaa ja koiria.

[Pystykoira]

Eikun vaan leuka rintaa vasten ja kohti uusia pettymyksiä. Siis talkoisiin mukaan ja supia retuuttamaan oikein urakalla. Kaverin koiralla oli joulun seutuna kapi kanssa, supirähäkästähän se sillekkin tuli. Miun koirat puuhasi sen kanssa näätähommissa monet kerrat samalla reiällä, ennen kuin tiedettiin koko kapin tarttuneen. No sitten kun se siinä kaverin koirassa huomattiin, niin strongholdia kaikille kolmelle niskaan. Meillä ei koko vaivaa sitten tullutkaan ja siitä kaverin koirasta se lähti pois alta aika yksikön. Ei sitä toinna kauhistella, tulee jos tulee, sitten lääkitään. Supien kanssa rähjääminen on kuitenkin pystäreille ihan huippumielekästä hommaa.