Suomenpystykorvien rekisteröintimäärä

[Windseeker]

Annoinko viestissäni kuvan, että suosisin suomenpystykorvaa lähes kaikessa muunlaisessa käytössä kuin metsästyskoirana. Se ei ollut viestini tarkoitus.

Arvostan rotua ja sen ominaisuuksia juuri siinä laajuudessa kuin sillä on metsästyskäyttöä, mutta soisin hienolle, monipuoliselle,sopivan kokoiselle, välkylle rodulle paljon muutakin kuin pelkän metsästysarvostuksen. Kyllä se on paljon kasvattajista edelleen kiinni kelle pentujaan myy.

Monet meistä suomalaisista ovat joutuneet lähtemään syntysijoiltaan avarista maisemista haja-asutusalueilta työn perään kaupunkeihin ja taajamiin. Ei ole ollut varaa valita, vaan on pitänyt sopeutua ja sopeuduttu on. Jos kaupungistuminen on onnistunut meiltä niin kyllä se onnistuu meidän koiriltammekin.

Nyt eteläisessä Suomessa asuu 1,5 miljoonaa ihmistä ja tänne pukkaa väkeä koko ajan lisää muualta muutavina. Tällä ilmansuunnalla on jo edustettuna suomalaisen koiraharrastumaailman rotujen koko kirjo ja kaikki koiraharrastuslajit.

Elääpä ahkerimmat kerrostaloissakin näiden kanssa, joka vaatii tietysti koiraltakin sopeutumista.

Tuo kommentti kummastutti, minkälaisesta ahkeruudesta voi olla kysymys?
Jos kyse on koiran kanssa samoissa sisätiloissa elämisestä niin se on ihmisen vapaa valinta.

Kaupungissa koiraa ei siirretä syrjään tai ulkoisteta muualle kun itselle sopii. Se on perheeseen kuuluva koiraeläin 24 tuntia vuorokaudessa ja sen tarpeet huomioidaan siinä kuin muidenkin perheenjäsenten ja huomioidaan naapurit, taloyhtiön säännöt ja järjestyssäännöt jne. Se kertoo halusta ja kyvystä pitää koiraa perhekunnassa kaupunkimiljöössä. Kyse ei ole ahkeruusdesta silloinkaan vaan koiranpidon minimivaateista rotuun katsomatta ja mielestäni se onnistuu suomalaisilta kaupungilaisilta hyvin.

[Kytösavu]

Vaatii se ahkeruutta, kun aamulla ennen töihin lähtöä ja kukon laulua on lähdettävä lenkittämään koiraa tarpeilleen, ja muulloinkin. Minusta ei ehkä siihen olisi.
Itse elän koirieni(nyt koiran) kanssa rivitalossa, kyllä tässä jo paljon helpommalla pääsee, kun saa takaovesta tarhaan pukata kun siltä tuntuu. Kiitos naapurieni ja koirieni ei ylipääsemättömiä konflikteja ole tullut. Useimmissa taloyhtiöissä vaaditaan koiranpitoon lupa, ja tiedän ystävieni kautta kuinka pääkaupunkiseudulla oikeat kaupunkilaisetkin suhtautuvat ihailevasti siellä eläviin suomenpystykorviin ja kehuvat tyytyväisenä niiden läsnäolo asuinalueellaan. Monelle ne ovat muisto jostain kaukaa ja lapsuudesta. Ihan hyvin ainakin tuntemillani ihmisillä suomenpystykorvat pärjäävät kerrostalossa kaupungeissakin, siinä kummatkin syksyjä odotellen.
Ja ihan yhtä hyvin näitä meidän koiria hoidetaan ja pidetään kaverina 2000- luvulla maallakin, ainakin siellä missä minä kuljen.
Kaikki harrastaminen ja yhteiselo on varmasti hyväksi metsästyskoiralle, silti elokuun 20 pv:lta maaliskuun loppuun ja vähän huhtikuullakin supiojilla se pystykorvan aika parhaiten kuluu, eikä siitä ole mitään syytä tehdä millään tapaa muuta kuin metsästyskoiraa rotuna tai minään muunakaan. Pelkiksi seurakoiriksi on soveliaampiakin rotuja, joilla aika kuluu muuallakin muin metsässä riistan perässä.

[Windseeker]

Se ei ole mielestäni edelleenkään ahkeruutta vaan koiranpidon minimivaatimus ja kyseisen eläinlajin perustarpeet huomioivaa.

Monet kaupungeissa asuvat elävät koiran kanssa niin, että aamullä ylös, ulos ja lenkille. En ole kuullut heidän valinnastaan kärsivän enkä valittavan. Sanoisinpa, että huomattavasti virikkeellisempää eloa ainakin ihmisille. Tosin niitä supiojia ei ole tarjolla niin koirathan siitä menosta voivat kärsiä. Täälläpäin kun on enemmän vaan noita ihan tavallisia ojia ja tavallisten ojien ojanpohjia ja niihin on tyytyminen.

Olen antanut itseni myös ymmärtää etteivät suinkaan kaikki suurella halulla ja palolla ja rahalla hankitut metsästyskoiratkaan pääse tarhaansa pitemmälle vaikka puhe on ollut ostotilanteessa aivan muusta. Tiedän useampia sellaisten kasvattajien kertomia "tositarinoita".

Kuten vuorostasi annoit ymmärtää suomenpystykorvat kuluttavat parhaiten aikaansa elokuun 20. päivästä maalis- huhtikuun taitteeseen salometsiä laukkoen ja metsästäen. Tarkkaan en tiedä rekisteröintimääriä, mutta kertomasi perusteella jos ulkoilu on tuota luokkaa omistajilla kuin heidän suomenpystykorvillaan niin Suomi on pullollaan hyväkuntoisia suomenpystykorvien omistajia. Voin vakuuttaa, että tänne etelämmäksi kun on työn perässä pitänyt tulla niin sitä työtä pitää täällä ehtiä myös tekemään. Ei ole tuollaista ajankäyttöä antaa kansallisrodulle eikä mahdollisuuttaa päästää tuollaiseen ylikuntoon itseään.

Olet oikeassa kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa, on parempi pitää rotu teillä hyväkuntoisilla metsästäjillä ja rodun oikeaoppisilla omistajilla.

[Haapajärvi]

Olipa lopussa hyvä toteamus, oikeista omistajista. Koiran oikea omistaja löytyy mielestäni kaikista yhteiskuntaluokista. Ei ennenkään pystykorva ole ollut vain pelkkä hankintakone, se on ollut Antin kuuluisa maatalon hälyytin ettei vieraat yllätä. Tärkein on talutushihnan yläpäässä. mitä hän koiraltansa haluaa siina on yhteistyön avain. Ei pystykorvan tarvi olla näytelyn kaunein eikä haukkukuningas kunhan se vain on omistajalleen tärkeä!

[erjan]

Olipa lopussa hyvä toteamus, oikeista omistajista. Koiran oikea omistaja löytyy mielestäni kaikista yhteiskuntaluokista. Ei ennenkään pystykorva ole ollut vain pelkkä hankintakone, se on ollut Antin kuuluisa maatalon hälyytin ettei vieraat yllätä. Tärkein on talutushihnan yläpäässä. mitä hän koiraltansa haluaa siina on yhteistyön avain. Ei pystykorvan tarvi olla näytelyn kaunein eikä haukkukuningas kunhan se vain on omistajalleen tärkeä!

amen

[Kytösavu]

Monet kaupungeissa asuvat elävät koiran kanssa niin, että aamullä ylös, ulos ja lenkille. En ole kuullut heidän valinnastaan kärsivän enkä valittavan.

En minäkään, sitä olen ilmeisen huonolla menestyksellä yrittänyt kertoa. Mutta nämä tuntemani pystykorvan kanssa elävät ihmiset metsästävät syksyisin ja nauttivat elämästään koirineen metsässä, kuten tähän rotuun kuuluukin. Me hullut maalaisserkut sitten kuljemmekin em tapaan maita ja mantuja haisten havulle 24/7, kunto on kova koirilla ja omistajilla, vaikka jälkimmäisellä ei kylkiluut aivan näykään, täällä ainakaan.

Olen antanut itseni myös ymmärtää etteivät suinkaan kaikki suurella halulla ja palolla ja rahalla hankitut metsästyskoiratkaan pääse tarhaansa pitemmälle vaikka puhe on ollut ostotilanteessa aivan muusta. Tiedän useampia sellaisten kasvattajien kertomia "tositarinoita".

Varmaankin näinkin on, mutta ei se muuta tämän rodun tarkoitusta mihinkään. Yleisemmin ne pääsevät metsästyskoiriksi kuin eivät.


Turha jankata enempää naisväen kanssa, kun taidamme tarkoittaa sama asiaa. Taas tuli selväksi etten ole ikinä niitä ymmärtänyt, eikä ne minua:)
Mutta ota vaan ihmeessä suomenpystykorva. Hanki metsästyskortti ja mahdollisesti metsästysalue metsästysseuran jäsenyyden kautta, niin ei jää hienot hetket Villi Pohjolan valtion maiden arvonnan varaan. Näin pääset elämään hetkiä, joita et ole voinut kuvitellekaan ikinä saavuttavasi ja kokevasi. Koira ja riista opettaa metsässä siinä missä ihminen koiralle omat juttunsa, näin se on varmaankin kaikilla ollut. Onnistumisia ja ensihaukkuja linnulle, hirvelle, hanhelle, näädälle, supille ym:lle jota vihdoin pääsee äärestä hiipimällä ja puun takaa kurkkimalla seuraamaan pystykorvan haukkuessa salot raikuen ei ihan moni asia, jos mikään, sydämen sykkeessä ja poskien punassa voita. Se on varmaankin vanhemmillakin parroilla jokaisella uudellakin koiralla yhtä hieno hetki, sen soisi kaikkien metsästyskoiran omistajan joskus kokevan, kuten sen vaistoillaan riistaa haukkuvan luontokappaleen palkitsemisenkin riistan ampumisen muodossa silloin tällöin. Kun tälläisenä hetkenä näkee koiransa innostuneen ja uskomattoman tyytyväisen ilmeen ja olemuksen ymmärtää mistä tässä hommassa on pohjimmiltaan kysymys.

[Riku]

Pentuja ei kuluneena vuonna kyselty Lapissa käytännössä juuri ollenkaan ja syykin on itsestäänselvä. Ei kukaan ota uutta pentua tai harkitse niiden tekemistä jos opetusaikaa annetaan 11 päivää. On turha hakea syitä koirien terveyspuolelta jos itse oleellista asiaa eli metsästysaikaa rajoitetaan tuolla tavalla. Ajokoira, seisoja ja hirvikoira harrastajien ei tarvitse joka vuosi sydän kylmillään odotella millaisia päätöksia riistakabineteissa tehdään. Oma vaikutuksensa pentujen kysynnän hiipumiseen on myös pentujen nykyisillä hinnoilla, jotka monen aloittelijan mielestä ovat jo keskimäärin liian korkealla.

Jos Suomessa päästäisiin siihen kuvitteelliseen tilanteeseen, että asetuksen mukaisesta lintujen metsästysajasta olisi joka vuosi käytettävissä vähintään puolet olisi lintukoirilla edes jonkinlaisia mahdollisuuksia selvitä niitä uhkaavasta kysynnän hiipumisesta jatkossakin.

Sen verran pitää ihan pakosta kommentoida tuohon, että ei se 11pv metästysaika ole este lintukoiran koulutukselle. Ehtii siinä ajassa sen pudotuksen koiralle saada ja loppuvuoden voi sitten hioa taitoja ihan koiraa kulettamalla maastoissa missä lintuja on. Voi sillä näätiä ja hirviäki pyytää.

Se on kyllä tosi, ettei mitään muuta koiraryhmää ku lintukoiria kiusata näillä naurettavan lyhyvillä metästysajoilla.

[enp]

Varmasti löytyy myös niitä, jotka pahimpaan ruska ja lehdenlähtöaikaan (20.9.-30.9)koiransa laillisesti kouluttavat mutta tiheät pitää silloin piloille hakatuissa metsissä lintukantojenkin olla. Päätös metsästysaikojen lyhentämisestä haluttiin jostain syystä tehdä poikkeuksellisesti jo maaliskuulla ja se lopetti käytännössä pentujen yleisen kysynnän. Se myös siirsi useimpien astutussuunnitelmia tulevaisuuteen.

[villepa]

Tottuus taitaa kuitenkin olla, että pystykorvien kanssa aktiivisesti kokeita yms. toimintaa harrastavat ja pystykorvien kasvattajat pysyvät uskollisina rodulle ja hankkivat koiria vaikka lintukannat, metästysajat ja muut olosuhteet ois mitä. Tämä on sitä porukkaa jotka kouluttaa koiriaan koko luvallisen irtipitoajan.

Valtaosa rekisteröidyistä koirista kuitenkin mennee niille metästäjille jotka hankkii koiran vain ja ainoastaan metästystä varten ja eräkaveriksi, eivätkä oo kuulleetkaan esim. pystykorvajärjestöstä saatikka jalostusneuvonnasta yms. asioista mittään. Eikä tällä sakilla oo mittään mielenkiintoa tyhjänhaukuttamiseen metästysaikojen ulukopuolella.

Sillon hankintaperusteena on käytännön syyt, mm. lintukannat ja metästysajat, mutta sen lisäksi on varmasti vaikutusta silläki mitkä rodut millonki on muodissa ja minkälaista koiraa metästäjäkunta millonki kokee tarviivansa harrastuksensa tueksi. Onhan kuitenki niin että koirarodutkin kilipailee keskenään harrastajien mielenkiinnosta. Melekeenpä vois väittää että jokkainen rekisteröity pohjis on pois pystiksen rekisteröinneistä.

[Emma]

Hyvää Uutta vuotta vaan kaikille

Tuota lyhyen metsästysajan vaikutusta rekisteröintien määrään ihmettelen osittain. Meinaan saahan länsinaapurissa metsästää täyden kauden ja sinne meneminen on nykyään ihan kaikille mahdollista. Tietysti koiralle pitää edelleen ottaa se rabiesvasta-ainetesti ja pientä hommaa on järkätä luvat ja ilmoittaa aseiden tuomisesta maahan mutta ei siinä iso homma ole! Joten jos kuitenkin varaa metsästykseen aikaa syksyllä ja kotomaan luvallinen aika jää liian lyhyeksi omaan makuun niin ei muuta kun rajan yli!

Sitten pitää vielä kommentoida tuota metsästyskoirarodun hankkimista enimmäkseen seurakoiraksi.
Kuka ihan oikeasti jaksaa?
Meillä on kotona yksi spk, kaksi seisojaa ja kaksi pientä seurakoiraa. Olen koko ajan sanonut että jos me ei metsästettäis niin meillä ei olisi mitään muuta kun pari noita pientä seurakoiraa sohvakoristeena ja lenkkikavereina. Miksi ihmeessä joku haluaa itselleen niin turhan haasteen kun metsästyskoiran jos ei aio metsästää? Ehkä siinä tapauksessa ettei ole täysin sisäistänyt mitä tarkoittaa metsästyskoira. Sillä jos koira on perimältään riistaverinen niin se tulee hakemaan riistaa - halusi omistaja tai ei. Se on paljon suurempi ongelma kun mitä asiasta tietämätön saattaa käsittää. Se pitää sisällään kaikkea päivien mittaisista karkureissuista naapureiden kissojen tappamiseen. Tietenkin näitä ilmiöitä esiintyy myös muissa kuin metsästyskoirissa mutta riistaverinen koira on aivan erilainen kun seurakoira.
Metsästyskoiran pito tuo mukanaan vielä isomman vastuun kun tavallisen seurakoiran omistaminen.
Joten jos haluaa koiran vain seuraksi lenkille ja perheelle niin suosittelen lämpimästi - metsästyskoira kannattaa jättää listalta pois oman mielenrauhan takia Ja koiraa ei koskaan saisi ottaa pelkän ulkonäön perusteella! Suomenpystis varmaan herättää monissa lämpimiä muistoja ja onhan se kaunis mutta edelleen - se on täysiverinen metsästyskoira ja sen ottaminen seurakoiraksi on vain oman elämänsä turhaa hankaloittamista.
Metsästyskoiran hienous tulee esille vain silloin kun se pääsee työhönsä metsissä ja tuntureissa

[erjan]

Näillä, tässä osiossa esitetyillä argumenteilla tullaan loppupäätelmään, että omistaakseen Suomenpystykorvan pitää olla varakas, melkeinpä rikas, vapaa-aikaa pitää olla valtavasti, metsästyskortti pitää ehdottomasti olla. Jos olet nuori, pienituloinen, perheellinen (lapset tarvitsevat vanhempiaan), opiskelija, työtön, et voi, et saa edes haaveilla kansalliskoirastamme, siis eliittiporukan hommia.
Sitten on meitä, jotka emme kumarra eliittiä, vaan olemme uskaltaneet hankkia yleisestä pahennuksesta välittämättä pikinokan, punaturkin elämäämme.
Itse kuulun alempaan keskiluokkaan, on käytävä ansiotyössä, hoidettava vanhemmat ja lapsenlapset. Kaiken ajan minkä saan nipistettyä vietän koirien kanssa metsässä, kirkossani, asetta en kirkkooni kanna.
Olen vanha ja nainen. Käymme silloin tällöin kokeissa ja koirani päihittää monta täysmetsästäjän koiraa tuloksillaan.
Koirani eivät karkaile, ollessani pihatöissä, koirat touhuavat omiaan, mutta ovat kutsusta paikalla, se on sitä kumppanuutta. Voin myös kääntää vieraalle selkäni koirani ollessa paikalla, ei tarvitse pelätä. Joka päivä, satoi tai paistoi koirat pääsevät metsään kahdesti päivässä, ollessani työssä, koirat ovat tarhassa, kun olen sisällä, koiratkin ovat, niin yksinkertaista tämä on.
Tsemppiä vaan nuoret ja köyhät, pikinokka voi kuulua elämääsi, jos arvostat kumppanuutta maailman hienoimman eläimen kanssa. Annetaan eliitin syödä kakusta koristeet, syödään me sisältö.

[Kytösavu]

Ei kaikilla ole aikaa ja tietoakaan miten metsästää länsinaapurin paratiiseissa. Suurin osa suomenpystykorvan omistajista ja harrastajista on tavan kansalaisia, jotka kulkevat pääasiassa lähimetsiään koirineen, eli kyllä ne lyhyet metsästysajat ihan varmasti vaikuttavat intoon laittaa linnun metsästyskoiraa. Minä ja monet muut köyhät ja rikkaat harrastamme kyllä puolet vuodesta eri riistan perässä ja joskus ilman saalis tavoitettakin, sekä haukkukokeissa ja- kilpailuissa. Mutta meitä ei ole niin paljon että voimme pitää koirakantamme riittävän laajana, tyhjän haukutus kun ei kaikkia innosta. Kansankoiran on säilyttävä edullisena metsästyskoirana, jolla on käyttöä hiirestä hirveen, sekä samassa paketissa lämmittävänä karvakeränä vatsan päällä isännän vetäessä päiväuniaan.
Pitemmät metsästysajat linnulle, moniriistaisuuden säilyttäminen, koetoiminnan edelleen helpottaminen uusille harrastajalille ja edulliset järkeen perustuvat hinnat säilyttävät ja nostavat koiramme omaan arvoonsa, sinne minne maailman hienoimman metsästys- ja kaverikoiran kuuluukin.
En tiedä mikä on tämän päivän keskiluokka, mutta itse aikoinaan kirjoitit puolustavasti korkeita pennun hintoja Pystykorva lehdessä epämääräisiin syiden vedoten. Kukkarolla ei tulisi ikinä mitata koiran omistajan kelpoisuutta, nuorisolla voi olla parempaakin tekemistä, jos pennut järjestään maksavat 700- 1500 euroa. Ale hinnoissakaan ei ole mitään järkeä, koska silloin pennun hankinta voi olla enemmän päähänpisto kuin harkittu elämänmuodon valinta. Onneksi tämä harrastus ei ole vielä ihan kokonaan eliitin harrastus, vaikka joku niin kehtaa manatakin epätietoisuudessaan. Ainakaan sitä ei huomaa siellä missä pystykorvat pyörivät isäntineen.

[villepa]

Ei kaikilla ole aikaa ja tietoakaan miten metsästää länsinaapurin paratiiseissa. Suurin osa suomenpystykorvan omistajista ja harrastajista on tavan kansalaisia, jotka kulkevat pääasiassa lähimetsiään koirineen, eli kyllä ne lyhyet metsästysajat ihan varmasti vaikuttavat intoon laittaa linnun metsästyskoiraa. Minä ja monet muut köyhät ja rikkaat harrastamme kyllä puolet vuodesta eri riistan perässä ja joskus ilman saalis tavoitettakin, sekä haukkukokeissa ja- kilpailuissa. Mutta meitä ei ole niin paljon että voimme pitää koirakantamme riittävän laajana, tyhjän haukutus kun ei kaikkia innosta. Kansankoiran on säilyttävä edullisena metsästyskoirana, jolla on käyttöä hiirestä hirveen, sekä samassa paketissa lämmittävänä karvakeränä vatsan päällä isännän vetäessä päiväuniaan.
Pitemmät metsästysajat linnulle, moniriistaisuuden säilyttäminen, koetoiminnan edelleen helpottaminen uusille harrastajalille ja edulliset järkeen perustuvat hinnat säilyttävät ja nostavat koiramme omaan arvoonsa, sinne minne maailman hienoimman metsästys- ja kaverikoiran kuuluukin.
En tiedä mikä on tämän päivän keskiluokka, mutta itse aikoinaan kirjoitit puolustavasti korkeita pennun hintoja Pystykorva lehdessä epämääräisiin syiden vedoten. Kukkarolla ei tulisi ikinä mitata koiran omistajan kelpoisuutta, nuorisolla voi olla parempaakin tekemistä, jos pennut järjestään maksavat 700- 1500 euroa. Ale hinnoissakaan ei ole mitään järkeä, koska silloin pennun hankinta voi olla enemmän päähänpisto kuin harkittu elämänmuodon valinta. Onneksi tämä harrastus ei ole vielä ihan kokonaan eliitin harrastus, vaikka joku niin kehtaa manatakin epätietoisuudessaan. Ainakaan sitä ei huomaa siellä missä pystykorvat pyörivät isäntineen.

Nyt pittää olla Kytösavun kanssa sammaa mieltä monesta asiasta.
Harrastajilla jotka puuhaavat paljon koe- ja näyttelyhommissa ja järjestöaktiiveina voipi heleposti unohtua se että valtaosa koirista on näillä metästäjilla joista jo aikasemmin kirjotinkin, joilla ei nämä kennel ja järjestöhommat kiinnosta pätkän vertaa.

Näillä harrastajilla on luultavasti hyvin käytännönläheiset tekijät joitten perusteella koira hankitaan:
- harrastusmahollisuudet ko. koiran kanssa näyttelee varmasti suurinta roolia. Uskallampa väittää että suurin osa metästykseen käytetyistä tunneista tapahtuu työpäivän päätteeksi asuinpaikan lähialueilla tai viikonloppuisin "vajaan" mettäpäivän merkeissä. Näin on ainakin minulla, ja luultavasti monella muullakin. Jos näihin ei mahollisuuksia ole, jää aktiivinen harrastuskin heleposti vajanaiseksi puuhasteluksi ja sitä myötä vaihtuu pikkuhiliaa johonkin helepommin toteutettavaan aktiviteettiin.
- monikäyttösyys: harvalla on mahollisuutta pitää eri koiraa joka tarpeeseen, ja tätä pitäs tuoda enemmänkin esille ja muistaa sekin että hirvenpyynnissä liikkuu ehkä kaikista metästysmuodoista suurimmat koiramäärät, eikä pystykorvaa hirvenhaukkujanakaan pidä vieroksua.
- pentujen saatavuus: Hinta vaikuttaa varmasti yllättävän monen harrastajan ostopäätökseen, etenkin kohtuuton hinta. Sen lisäksi hyvien pelikoirien saatavuus normaali reppumiehelle tai kenties koeharrastusta alottelevalle voi olla hyvinkin hankalaa jo siksi ettei ole tiedossa kontakteja mistä pentuja kannattaa kysellä. Tähän lisänä vielä se että etenkin takavuosina saattoi kasvattajilla olla ehkä liiankin suuria kriteereitä pennun myymiselle??

Pystykorvan suosiossa metästystä alottelevan nuorison keskuudessa olisi paljon tehtävää paikallisilla koirakerhoilla ja metästysseuroilla. Itelläni on joskus tullut mieleen ajatus että paikalliset tempaukset vaikka kerran-pari syksyssä tekisivät ihmeitä.
Viikonloppuna järjestetty tapahtuma jossa pelaavien korien omistajat ottasivat metästäjien alakuja(tai vaikka vanhempiakin metästäjiä) mukaan mettään osallistumaan oikeaan linnunpyyntiin pystykorvan kanssa ja opastaisivat asiaankuuluvia eränkäyntitapoja. Nämä reissut antas varmasti sellasia elämyksiä että ihme on jos tämä ei nostas nuoren mielessä haukkuvan koiran kanssa tapahtuvan linnunpyynnin arvoa ja sitä myötä halukkuutta pystykorvan hankintaan kun koiranostoaikeiden aika tulee. Saattaspa jäähä monta ketjutetsauksessa ja suolta kuvastamalla tehtyä haavakkoakin tekemättä ja pystykorvien haukuttaviksi jatkossa.

Loppujenlopuksi tästä ei vaivaa meille metissä muutenkin kaiken mahollisen aikansa viettäville olisi käytännössä lainkaan. Päinvastoin olisi vaihtelua välillä kun olisi joku juttukaverina. Suurin työ on saada halukkaat mettään lähtijät ja koiranomistajat kohtaamaan toisensa ja sopimaan reissun toteutuksesta. Tähän voisi olla hyvä tilaisuus esimerkiksi erämessuilla missä koiramme ovat muutenkin esillä.

[Windseeker]

Nuori tai vanha, rikas tai köyhä, terve tai sairas, tilallinen tai maaton, mökillinen tai mökitön, ihmisen itseisarvo on yhtä suuri koiran omistajana.

Koira ei noiden lueteltujen ominaisuuksien tai omistuksien perään hauku. Sille riittää että sen oma ihminen pitää koiraansa tärkeänä, kohtelee hyvin, on ystävällinen, huomioi koiransa perustarpeet, lenkkeilee, ruokkii hyvin ja huolehtii terveydestä, pitää koiransa jokapäiväisessä elämässään mukana ja antaa koiralleen aikaa ja nauttii koiransa seurasta. Jos on yhteinen sävel tehdä yhdessä jotakin niin mikä sen mielekkäämpää.

Näistä viesteistä kuultaa läpi, että olisi olemassa vain yksi vaihtoehto metsästyskoiralle ja se on sitten seurakoira. Mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan. Innostuneesti keskustellaan koiran pidosta ja sen perimmäisestä merkityksestä ja missä uomissa suomenpystykorvan pitäminen ja omistaminen tulisi pitää ja ken siihen soveltuisi.

Metsästys on yksi harrastus maailman kaikkien harrastusten joukossa, metsästys metsästyskoirarotuisen koiran kanssa on edelleenkin harrastus. Arvotetaanko täällä että vain tätä harrastusta harrastamalla olet kyvykäs hankkimaan ja pitämään suomenpystykorvaa?

Koiran hankkiminen ja pitäminen perhekunnassa on aivan jotain muuta, sitä ei perheen yhden ihmisen harrastuksen tulisi hetkauttaa sinne tai tänne.

Aloitusviestissäni kerroin, että tässä vasta harkitaan ensimmäisen koiran laittamista perheeseen, niin sillä en viitannut nuoreen ikääni, koska sitä en suinkaan ole. Tarkoitin sillä alleviivata tähän perheeseen (sama kombinaatio neljännesvuosisata) soveltuvaa koiraa.
Enkä myöskään viitannut kokemattomuuteeni koiraroduista. Kerroin että lapsuudestani tuttuja ovat suomenpystykorvat. Ensimmäinen oma koirani oli jämtlanninpystykorva, sitten näkönsä avulla (alkuperäistarkoituksessaan susia) metsästäneitä koiria, sitten yhteisomisteisina kovaluonteinen lammaspaimenrotu, saksanseisoja, matala ajokoirarotu, kaksi erirotuista ja erilaista laumanvartijaa. Kahta lukuunottamatta koirat ovat olleet myös sukupuoleltaan uroksia. Koiraharrastustaustaltani löytyy niin rata- ja maastojuoksukilpailut kuin palveluskoirakokeiden ratamestarina toimiminen ja näyttelyt ja Suomen Kennelliiton jalostusneuvoja olen vuosimallia 1996. Nyt kun sille perheeseen hankittavalle omalle koiralle olisi sitä aikaa, niin saan täällä lukea, että suomenpystykorvarotuna ei olisi soveltuva, kun en pyssyä omista enkä metsästä ja siten en osaisi arvostaa ja ymmärtää metsästyskoirarotuja enkä kansallisrotuamme ja sen perusvaateita.

Voihan se olla niinkin, mutta onneksi siskollani, jolla on yli puolenkymmentä metsästyskoiraa kotona ja harrastanut omaa rotuaan parikymmentä vuotta, veljelläni metsästyskoira kotona, metsästysporukan yhteisomistuksessa sadan hirven norjanharmaa ja kasvava jämtlantilainen, niin koiralle kyllä olisi ollut sekä aitoa metsästystä tarjolla niin etelässä kuin lapin maastoissa ja varmasti koe- ja näyttelykäynnit olisivat tulleet omin avuin sekä sivuilta tuettuna. Jos siitä koirasta ei sitten olisi tullutkaan sitä metsästäjää eikä se kokeissa tai näyttelyissä olisi pärjännyt niin olisi sillä ainakin ollut koiran arvoinen elämä perheessä koko elämänsä ajan .

Kokemattomuuttani en kommentoinut suomenpystykorvan hankinnan haasteita ja kasvattajien löytymistä vaan nimenomaan kokemusteni pohjalta.

[mikko uusipaikka]

Mutta eikös tuossa alotus sivulla ole aikas pitkä lista pystykorvan kasvattajista puhelinnumeroineen...