Pystis kiukuttelee emännälle

[NiFa1]

Tämä meidän pikku pystiksen alku, Mosku, 4kk ylihuomenna, kiukuttelee emännälle. Lenkillä vetäisee persiin kenttään ja ei suostu jatkamaan matkaa siitä, koettaa härnätä ja näykkiä jaloista, muutenkin tuo peruskäskyjen totteleminen ulkona on vähäistä, sisällä homma suurinpiirtein onnistuu. Mulla taas koira tottelee lenkillä, ja enintään leikin tuoksinassa saattaa melkein näykätä. Eli kertokaapa omia ajatuksia tilanteesta, olenko minä nyt koiran mielestä se alfauros ja lauman johtaja ja emäntä ja koira nyt tappelevat seuraavasta paikasta? Mitä tuossa tilanteessa olis järkevin tehdä?

[Elkku]

itse en henkilökohtaisesti usko hetkeäkään, että koira muodostaisi laumaa ihmisten kanssa, mutta jonkinlaisesta rajojen kokeilemisestahan tuossa on kyse.

Touhuaako koiran emäntä koiran kanssa samoja asioita kuin sinä? Olen oman ongelmakimpun kanssa oppinut, että kaikki, mitä koiran kanssa tekee, vaikuttaa kaikkeen. Ihan alussa meilläkin oli niin, että minä tulin koiran kanssa toimeen paremmin sisällä ja isäntä pihalla. Nyt on jo pitkään ollut tasapaino ja me ollaan molemmat ihan yhtä avuttomia tuon kanssa.

Kannattaa muuten sopia yhteisistä käytännöistä, meillä isäntä opetti koiralle, että auton tullessa siirrytään sivuun ja pysähdytään, ja minä opetin, että matka jatkuu syrjemmässä. Jessus, että hölkkälenkeillä ottaa välillä hermoon, kun koira pysähtyy odottamaan autoa, joka on jossain satojen metrien päässä.

Tuli vaan mieleeni, että koiran emäntä siellä hihnan toisessa päässä voi tehdä jotain sellaista, mitä sinä et tee, ja koira siksi hämmentyy emännän kanssa lenkkeillessä (noin nuori koira ei muuten sinällään lenkkeilyä vielä tarvitse). Käytännössä asiat ei elämässä ole aina monimutkaisia, mutta koiralle on kuitenkin opetettava ne oman perheen tavat -- se ei niitä osaa valmiiksi.

Minulla ainakin oli makupaloja mukana ensimmäisillä "lenkeillä" (matkaa alkuun ehkä 50 m...) niin, että jos koira kovin jumitti, sain sen houkuteltua makupalalla liikkeelle. Aika pian se jo oppi "mennään"-sanan merkityksen.

[NiFa1]

No nyt tuli testattua tuota metsässä käyntiä ja olihan se koira omassa elementissään riistarikkaassa sekametsässä Käveltiin syvemmälle metsään hihnassa ja siellä päästin irti ja mahtavasti etsi erilaisia hajuja ja muita. Teeriä ei valitettavasti päästy ylös ajamaan mutta kyllä senkin vielä varmasti ehtii! Hienosti pysyi koira lähistöllä ja vaikka jäljet veikin, niin pysähtyi välillä katsomaan että missä se ukko kuppaa

Mut kyllähän se koira eri asioita tekee mun ja emännän kanssa, mie käytän pidemmillä lenkeillä ja emäntä lyhyemmillä.

[Kukkoaho]

Ota vielä noilla lenkeillä se 2-3 kertaa kiinni hihnaan hetkeksi ja laske taas irti, ei ole sitten se kiinni otto ainaleikin loppu.

[Elkku]

^Toi on tosi tärkeää, ja kun luoksetulosta jossain muualla jaarittelin jätin sen mainitsematta kun pidin niin itsestäänselvänä.

Nelikuinen koira ei ihan oikeasti vielä tarvitse kunnon lenkkejä, ja ne saattavat olla jopa haitaksi koiran kehitykselle. Varsinkin hihnalenkit ovat tosi yksipuolista liikuntaa koiralle.

Liikuntaa toki pentukin kaipaa, mutta enemmän sellaista irrallaan tutkiskelua, juoksahtelua ja temmeltämistä.

[NiFa1]

Elkku; siis meinaat että 50m lenkki riittää tuolle pennulle? Sehän juoksee saman verran kun se kävelee makuuhuoneesta keittiöön ja sieltä vaikka olkkariin? Kyllä me käytetään tuota koiraa silti vähän pidemmillä lenkeillä, se kun tykkää nuuskia eri hajuja ja sen näkee että se nauttii ulkoilusta

[NiFa1]

Niin ja tosiaan päivityksenä tähän ketjuun että homma alkaa olla hanskassa jo, että koira alkaa tottelemaan meitä yhtä paljon (tai yhtä vähän)