Tuomareista kapelo

[Pikku.Pyy]

Koepaikalla kuultua: "Vasta 28. kysytty oli luvannut lähteä tuomaroimaan eräälle koiranomistajalle"

Yksi koira joutui jäämään kotiin toisena koepäivänä tuomarin peruttua viime metreillä ja kyseessä oli arvokisa

Yksi tuomari saatiin "käskettyä" metsästä lähes oman koiran haukulta - kiitokset hänelle, kun oli käytettävissä sitten toisenakin päivänä.

Kokonaisuutena toki on ymmärrettävää, että jokaisella on syksyllä omat kiireensä; töissäkäyvillä perhe ja kotiaskareet, omien koirien metillä käytöt - lyhennetty linnunmetsästysaika huomioiden, osallistuminen muihinkin koemuotoihin (hirvi- ja ajokokeet), terveyskin voi asettaa rajoituksia lähtemiselle jne...

Mutta kerrassaan kamala on tilanne ja pitää toivoa, että ei tämmöisiä sattuisi kenenkään kokeeseen menijän kohdalle. Jos jo kokeneille koeharrastajille tuomarin löytäminen tuottaa hankaluutta, miten voi olettaa, että uudet harrastajat löytävät tuomarin

Viitaten edellä oleviin seikkoihin ja haluamatta ketään syyllistää, pahimpia ovat juuri nuo viimetipassa perumiset, jolloin on kovin pienet mahdollisuudet löytää enää ketään tilalle. Tuossakin tapauksessa erinäisiä puheluita otettiin vielä iltamyöhällä, valitettavasti tuloksetta.

Mihin katoavat kaikki ne uudet, koulutuksen käyneet tuomarit Onko kynnys lähteä oikeaan kokeeseen liian suuri? Millä sitä voisi madaltaa vai voiko millään? Auttaisiko, jos harjoitteluita vaadittaisiin nykyistä enemmän ennen tuomarikortin myöntämistä? Tottakai ensimmäiset tuomaroinnit jännittävät jokaista, mutta ei hommaa opi, ellei pääse tosi tilanteita seuraamaan ja joka kokeessahan on ylituomari, jonka kanssa tulokset lopulleen kirjataan, joten ei asiasta yksin tarvitse koko vastuuta kantaa.

Kommetteja nyt kehiin - mitä pitäs/vois asian eteen tehhä, vai lyödäänkö asiassa vaan hanskat naulaan

Jälkikommentti: "Oppisinko turjottamaan koirineni pelkästään kotona - ilman koetilanteiden sosiaalista ilmapiiriä"?
Ei muuten onnistu vähässä kummassa minulta se

[Räpikäs]

Oma kohtainen kokemus samanmoinen, yks koekäynti jäi väliin, ku ei tuomaria mettään. Aloittelia oon, eikä aina jaksa ruveta viimesen tapin takkaa kaikkia harrasteita järkkään.
Tuomarikursseja vois mielestäni järjestää useampia, tarkoitus oli käydä tälle vuotta itekki, vaan työreissut käytännössä esti, ei päässy hossaankaan.. Jospa se ens vuonna onnistus. Sitte ois taas yks mettäänlähtiä enempi..

[aaa]

Tosiaan tuomari pula vaikeuttaa ja nostaa kynnystä lähteä kokeeseen koiran kanssa. Itsellämme myös vastaavaa ongelmaa ollut, mutta ratkasimme asian käymällä miehen kanssa koulutuksen. Sinäänsä koulutus on ihan helppo juttu, mutta itse en koe olevani valmis lähtemään tuomariksi pelkän penkillä istumisen ja parin harjottelun jälkeen. Mies kyllä oivalsi asian heti ja on hommassaan tosi pätevän tuntuinen. Hänellä on yli 20vuotta ollu koira ja metsästänyt pienestä pitäen. Itse lähinnä perehtynyt koirien kasvatukseen, näyttelyyn ja koe toimintaan. Eli luulen, että vaatii vaan harjotusta.
Jossain päin kuulin, että tuomarit vaan lähtevät toisilleen tuomariksi, eli "voin lähteä siule jos sie lähet miule". Tätä rataa jos mennään, niin homma ei oikein toimi ja uusia aktiiveja ei kyllä joukkoon ole tulossa. Totta on myös, ettei aika kaikkeen riitä, mutta on kokeita ennen metsästys kautta ja sen jälkeenkin. Niitä voi hyödyntää.

[-ts-]

Koepaikalla kuultua: "Vasta 28. kysytty oli luvannut lähteä tuomaroimaan eräälle koiranomistajalle"

Ei pidä asiaa liioitella, soittoja oli vain 24!

[Pikku.Pyy]

Oho - niinkö "vähän" niitä olikin .

Sorry - jutuilla on taipumusta kasvaa, kun on tarpeeksi monta toisen jne.. käden tietoa tai on tullut tohkeissaan kuunneltua huonosti, kun joskus tulee oltua "niin aitana, kuin vitaksenakin".

Suuruusluokka oli kuitenkin oikein ja on sekin 24 jo melko monta, minusta siis.
Kiitos, kun oikaisit, ettei jää kenellekään väärää kuvaa tuomareiden löytymisen "vaikeudesta"

[Aallontie]

Eipä se tuo tuomarina oleminen varmasti aina herkkua ole.
Monen moista mussuttajaa saa kuunnella ja poliisikin pitäisi olla ja vahtia teknisiä härpäkkeitä silmä kovana.
Ehkäpä sääntöjä pelkistämällä ja yksinkertaistamalla voisi uusia tuomareita saadakin.

Pääasioiden arvosteleminen riittäisi muutaman pisteen metsästäminen monimutkaisesti on turhaa.
Esim haukkutiheyskin mittarina on kyseenalainen ja monta muuta asiaa,jotka koira suorittaa tarkoitukseen sopivasti muttei
kirjan mukaan.
Se eteneekö koira ravaten vai laukaten ei ole oleellista,samoin onko vauhti nopeaa vai keskinkertaista ei suurta väliä
kunhan koira löytää lintuja eli käyttää päätään.

Voisi antaa tuomarille vaikka 10 pistettä annettavaksi koiran yleisvaikutelmasta lintu koirana ja keskittyisi oleelliseen eli,
löytökykyyn,haukku pituuteen, uusintahaukkuihin nyt äkkiseltään ajateltuna.

[Artsi]

Kommetteja nyt kehiin - mitä pitäs/vois asian eteen tehhä, vai lyödäänkö asiassa vaan hanskat naulaan

Niillä alueilla, missä tällaisia ongelmia on, kannattaisi ehkä käydä tutustumassa miten muualla toimitaan, jos näin selkenisi mitä voisi tehdä toisin. Tuo ei kuitenkaan ole tilanne ympäri Suomenmaata. On kuitenkin alueita missä tuomarit löytyvät pääasiassa järjestäjien toimesta, isoihinkin kokeisin. Jostain syystä tällainenkin onnistuu. En vain tunne eri alueiden toimintatapoja ja toimintakultturia niin, että pystyisin edes arvailemaan mistä moiset erot johtuvat.

[Teukka]

Lista tuomareista puhelin numeroineen auttaisi paljon. Muualla tuntuu sellaisia olevan, paitsi Oulun seudulla. Yhteen kokeeseen oon saanu tuomarin hommattua ja kaksi muuta tuli järjestäjän toimesta. Vaikka omistan tuomarikortin niin ei se helppoa ole.

[erjan]

Tuomariksiko? Kävin kurssin, en kuitenkaan ole ollut valmis harjoittelemaan. Osallistuin, koska tunsin sen olevan ainoa keino, josta vasta-alkaja saa tietoa, mitä pitää tehdä ja miten ,voidakseen osallistua oman koiransa kanssa kokeeseen. Kurssi antoi valtavasti tietoa, sen rohkaisemana olen ollut kaksissa kokeissa koirani kanssa.
Molemmilla kerroilla olen seurannut tuomarityöskentelyä ja imenyt "varkain" oppia. Kunhan tieto/taito kasvaa voin jonain päivänä ilmoittautua harjoittelijaksi.
Mutta, pitääkö tiedon hankkimiseksi tosiaan lähteä heti "ylhäältä", järjestääkö kukaan tyyliin "tietopaketti koetoimintaan" kursseja. Ehkä osallistumiskynnys olisi matalampi ja saisi nuoriakin mukaan ja tosiasiahan on, että tämä harrastus vie mukanaan ja kevyellä alulla voisimme saada loistavia tulevaisuuden tuomareita tyyliin "hitaasti hyvää tulee". Tai sitten vaan elän jossain toivemaassa.

[Anatoli]

"Ehkäpä sääntöjä pelkistämällä ja yksinkertaistamalla voisi uusia tuomareita saadakin."

Tuossa mielestäni yksi konkreettinen ehdotus, lisäksi kokeiden järjestäminen tulisi olla paljon nykyistä yksinkertaisempaa. Hirvi/karhutaippari tyyppinen koe laskisi kynnystä osallistumiseen varsinkin ensikertalaisilla.

[Räpikäs]

Säänöt ei todellakaan ole mielestäni este tuomariksi alkamiselle, eikä kyllä koe käynneillekkään. Nuita ny ei tarvi montaa iltaa opiskella, niin on saanut jo melko kattavan kuvan ko. toiminnasta. Ainakin sellainen henkilö, joka on joskus haukkuvan kans mehtäsä kulkenu. Säännöt löytyy varmasti luettavaksi, jos tämänkin sivun on löytänyt. Ongelma on kuitenkin juurikin uusien harrastajien kanssa, joihin ittekki kuulun. Ei sen kokeseen lähdön enää helpompaa tarvi olla, mutta kannustusta tarvitaan lisää ja siihen kyllä tuomaripula vaikuttaa negatiivisesti.

Esim haukkutiheyskin mittarina on kyseenalainen...

Tässä asiassa kyllä olen vahvasti samaa mieltä. Ei pysy oksalla kaikki linnut jos tuutin täydeltä huuetaan puun alla.. Samoin isännän saapuminen haukullle jää koiraltakin havaitsematta, jos täyttä kiljuu kokko ajan.. Tosin kyllä haukkutiheyden on kuitenkin oltava tarvittaessa (???milloinhan semmonenkin on???) tuota hyvän matkaa toista sataa..

Se eteneekö koira ravaten vai laukaten ei ole oleellista,samoin onko vauhti nopeaa vai keskinkertaista ei suurta väliä
kunhan koira löytää lintuja eli käyttää päätään.

Täysin samaa mieltä. Tarkoituksenmukaisuus metsässä liikkumiseen menee etusialle. Mutta!!! Voiko tuonkaan pisteyttää jotenkin muuten?? Ei ainakaan helposti.

...löytökykyyn,haukku pituuteen, uusintahaukkuihin nyt äkkiseltään ajateltuna.

Mutta, eikö näistä asioista kuitenkin kerry se "pistepotti"?


Vaikia näitä sääntöjä on lähtä muuttamaan, vaikka myös minunmielestä ykkösiä tulee kokeista liian vähän..

[Pekkis]

Hyvä keino on tehdä soppa kaverin kanssa. "Minä lähden sulle ens vkloppuna tuomariksi niin lähde sinä mulle seuraavana viikonloppuna". Toimii aina!!!

[-ts-]

Kyllähän noihin pienempiin kokeisiin on tuomari yleensä löytynyt, mutta isommat (pm yms.) ja kaksi päiväiset kokeet
aiheuttaa hiukan jo ongelmia. Voisi sanoa että isommissa kokeissa jossa koiria on esim 15, niin yksistään koiranohjaajina
on 13- 15 kortillista tuomaria. Ja noille 15 koiralle kun lähdetään hakemaan tuomareita, niin maakunnasta on
kokeeseen osallistumassa 28- 30 tuomaria, joko koiranohjaajana tai tuomarina. Rupeaa tuomarilistat hupenemaan, kun
näihin lisätään töissäolijat, metsästysretkeilijät, toiset koirakokeet(hirvi/jänis) ja ne jotka eivät halua/ saa olla yötä poissa
kotonta. Kiitokset vielä kerran Simolle, että uhrasi viikonlopun kenneltoiminnalle!

Kehitysajatuksena tuomari määrän kasvattamiselle olisi se, että tuomarikurssin käyneet henkilöt ja heidän yhteystiedot
välitettäisiin koetoimitsijoille, jotka kutsuisivat kokelaat kokeeseen mukaan suorittamaan harjoittelua. Harjoittelijoiden määrä
tietenkin suhteutetaan koiramäärän.
Nyt annetaan muutaman tunnin koulutus henkilöille, sääntökirja käteen ja toivotaan että edes joku hakeutuisi
oma-aloitteisesti haukkukokeeseen syksyn aikaina.
Varmasti saataisiin joukkoa aktivoitua, jos soitettaisiin henkilölle ja pyydettäisiin harjoitteluun. Uusi harrastaja
tuntisi varmasti, että hänet halutaan mukaan mukavaan porukkaan ja kenneltoimintaan, eikä ole pelkoa
että jäisi ulkopuoliseksi porukasta. Siitä ne kontaktit aktiiviporukkaan rupeaa kehittymään ja samalla
saadaan ne harjoittelut suoritettua.

Ja tuomariharjoittelijoille vinkki, kun osallistutte harjoitteluun, tehkää merkinnät omien havaintojen perusteella ja
kirjatkaa ne paperille selvästi. Kun tapahtumat on selvästi kirjattu, niin tuomarin ja viime kädessä ylituomarin kanssa
asiat saadaan helposti numeeriseen muotoon ja koepöytäkirja tehtyä. Palkintotuomarilta kannattaa imeä kaikki
tieto, mikä suinkin on saatavissa ja omista virheistä ja erehdyksistä oppii parhaiten.
Onnea ja menestystä syksyyn, koekautta on vielä viisi kuukautta jäljellä!

[Aallontie]

Ei näissä nykysäännöissä suurempaa puutetta ole ja kyllä ne on helposti omaksuttavissakin pienellä harjoittelulla,
mutta paljon yksinkertaisemmat riittäisivät vallan hyvin aikaansaamaan saman lopputuloksen.

Jos sääntökirjassa on 72 sivua niin se nyt vain on liikaa,ei moni viitsi sitä edes aukaista.
Kymmenen sivua riittää kertomaan kaiken tarvittavan.

Täällä on näitä muutamia muutaman pisteen juttuja kuten puustalöytö,Lisäansiot, virhepisteet ,äänenanto,liikaherkkyys,haukun keskeytys ja varmaan muitakin jotka
voitaisiin korvata tuomarin antamalla yleisvaikutelmalla jonka pistemäärä olisi maksimissaan 10-15 p.

Arvosteluhan on joka tapauksessa tuomarikohtaista,joku näkee vauhdin nopeaksi toinen keskinkertaiseksi ,toinen äänen kuuluvaksi jne...

[sykerö]

Hei!

Aloittelevana harrastajana haluaisin kysyä, onko noiden harjoitusarvostelujen suorittamiseen jotain aikarajaa?
Kurssi tuli käytyä, mutta tämä asia jäi vielä epäselväksi...

Ainakin itselläni aika korkea kynnys lähteä suorittamaan harjoitusarvosteluja. Jännittää ihan kamalasti kuinka paljon sitä voisi töpeksiä. Kuitenkin monet kohdat säännöissä ovat mielestäni sääntöjen tulkitsijasta kiinni.

Kiitos, jos joku tähän osaa vastata!