Juhlan aikaa
Valvojat: Valvoja1, Valvoja6, Valvoja5, Valvoja2, Valvoja4, Valvoja8, Valvoja9, Valvoja3, Valvoja7
Re: Juhlan aikaa
Eikö kukaan enää lue?
Ronjasta oli juttu Koiramme lehdessä. Rintakarvat koholla odottelin kommentteja, ei kuulunut.
Aloin soittamaan kavereille, yksi kymmenestä oli selannut lehteä parin päivän kuluttua sen saapumisesta. Olen ottanut lehden metsästyssivuilla, on siis ihan kunnon kamaa.
Ronjasta oli juttu Koiramme lehdessä. Rintakarvat koholla odottelin kommentteja, ei kuulunut.
Aloin soittamaan kavereille, yksi kymmenestä oli selannut lehteä parin päivän kuluttua sen saapumisesta. Olen ottanut lehden metsästyssivuilla, on siis ihan kunnon kamaa.
Erja Niemi
Re: Juhlan aikaa
Minäkin laitoin lukemattomia Lapin Kansoja vinon pinon keräysperiin menemään viime viikkoilta. Metsästysaikana ei juuri lehtien lukuun ole aikaa. Koiramme lehti on nyt kertaalleen nopeasti selattu läpi. Varmaan monella muullakin on sama vika.
Re: Juhlan aikaa
Se "Ronja- juttu" oli varmaan niitä ainoita, mitä minä Koiramme -lehdestä luin (tosin en ole vielä ennättänyt/viitsinyt/jaksanut koko lehteä edes selata läpi).
Ja se juttu oli oikein mielenkiintoinen ja on todella mukavaa, että metsästysintoinen koiruli ja koiraa mielellään metsässä kuljettava immeinen olivat toisensa löytäneet
- Ihanan terhakkaan näköinen Ronja olikin, vaikka oli kesäkarvassa
Ja se juttu oli oikein mielenkiintoinen ja on todella mukavaa, että metsästysintoinen koiruli ja koiraa mielellään metsässä kuljettava immeinen olivat toisensa löytäneet
- Ihanan terhakkaan näköinen Ronja olikin, vaikka oli kesäkarvassa
Raija Tiilikainen
Re: Juhlan aikaa
Joo, ja ihan oikeasti hämmästyin, miten moni (ei metsästäjä) jättää lehden lukematta. Minussa on varmaan jokin isompikin vika, kun vielä odottelen lehteä, niin kuin myös Pystykorva lehteä, Sheltti lehteä jne. Jokin hevospuolen lehtikin varmaan kohta tulee
Erja Niemi
Re: Juhlan aikaa
Niinpä niin. Vuodet ovat kuluneet ja Ronjan ja poikansa kera vietämme herrasmies metsästyksen aikaa. Ronjan kisauran tuotos oli VOI3 ja näyttelyuran tuotos kaksi serttiä. Toisenlaisen ihmisen käsissä Ronja olisi ollut maan huipulla (oma, ja kumminsa mielipide), mutta hienosti näinkin. Joskus kun oikein tuulettelin tässä osiossa, maistaessani koirani kautta menestyksen hunajaa, joku esitti mielipiteen, että ei kaikilla nartuilla tarvitsisi pentuja teettää. Mutta voi, mikään ei ole koskaan antanut minulle enempää kuin se Ronjan ainokainen pentue omine ihmisineen. Suku on myös jatkunut, Ronjan tyttärenpoika haukkui AVO1 ja löytyy sieltä tarkastettuja, terveitä jälkeläisiäkin näyttelytuloksineen. Olen myös saanut kunnian leikata jokaisen pennun, joille Ronja on mummona kynnet, se on sitä jatkumoa, perinteiden luomista. Olen siis tuonut pienen pisaran tähän upeaan, hienoon rotuun. Kiitos teille rakkaille.
Erja Niemi
Re: Juhlan aikaa
Ei se ole ne tittelit jotka koirassa olisi tärkeitä. Vaan kyllä se on se yhdessä eletty elämä joka kaikkineen tekee elämisen arvoiseksi sen koiran kanssa olemisen.
Onnittelut Ronja mummille
Terveisin Virve
Onnittelut Ronja mummille
Terveisin Virve
Virve Keravuori
Re: Juhlan aikaa
Tässä se syy miksi itseäni kiehtoisi myös kasvattaminen ja ehkä jonain päivänä..? Tavallanhan tuo on iloa toisen ilosta ja samalla myös iloa omasta onnistumisesta, sellaista vilpitöntä iloa!erjan kirjoitti:Suku on myös jatkunut, Ronjan tyttärenpoika haukkui AVO1 ja löytyy sieltä tarkastettuja, terveitä jälkeläisiäkin näyttelytuloksineen. Olen myös saanut kunnian leikata jokaisen pennun, joille Ronja on mummona kynnet, se on sitä jatkumoa, perinteiden luomista. Olen siis tuonut pienen pisaran tähän upeaan, hienoon rotuun. Kiitos teille rakkaille.
Onnittelut sinne!
Eero Honka
Helsinki
Helsinki
Re: Juhlan aikaa
8.9 kuluvana vuonna tulee 4 kk siitä, kun elämäni ilo, aurinkoni, minun Ronjani nukutettiin. Ei päivääkään etten olisi itkenyt, kaivannut, niin syvän jäljen tyttö jätti. Kotona ei tarvinnut miettiä missä Ronja on, se oli aina siinä, vieressä, lähellä. Loppuaikoina en tarvinnut edes sanoja, yhteisymmärrys oli syvä. Metsä oli meidän juttu,-ei metsästys, se taas kuului kummilleen. Ronjan poika on minun, hoidan, ruokin ja lenkitän, mutta kuitenkaan se ei ole minun ei niin kuin äitinsä oli.
Jonain päivänä Ronjan tyttärentyttärentytär, kunhan ensin syntyy, tai kun Vapulle tulee ensin juoksu ja astutus onnistuu muuttaa meille, ehkä ilo taas palaa.
Mielleyhtymä: Olin viikonloppuna tyttärentyttärentyttäreni ristiäisissä.
Jonain päivänä Ronjan tyttärentyttärentytär, kunhan ensin syntyy, tai kun Vapulle tulee ensin juoksu ja astutus onnistuu muuttaa meille, ehkä ilo taas palaa.
Mielleyhtymä: Olin viikonloppuna tyttärentyttärentyttäreni ristiäisissä.
Erja Niemi
Re: Juhlan aikaa
Erja, ymmärrän tuntemuksesi oikein hyvin. Kirjoituksesi toi mieleen omat tälle palstalle vuodatetut ajatukset neljän vuoden takaa...
"Pääsin tänään taas koiran kanssa maastoon. Sää oli täälläpäin erittäin hieno. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Tuuli oli toki melko navakka, mutta hyvin jyrkkäpiirteinen maasto tarjosi myös täysin tyyniä hetkiä. Lumitilanteen takia etenin tällä kertaa ilman suksia/lumikenkiä pitkin kapeita tieuria, mikä antoi koiralle mahdollisuuden juosta pääosin reippaasti sielunsa halusta. Ja koira juoksi. Ja nautti. Ja minä nautin. Elämä ja oleminen metsän keskellä kahdestaan oman koiran kanssa tuntui taas kerran käsittämättömän onnekkaalta.
Saimme muutaman vaatimattoman, mutta riittävän hyvän lintutilanteen. Ja koiran silmät loistivat, kun se katsoi tilanteiden jälkeen kysyvästi minuun: menikö tämä hyvin? Kyllä meni, katsoin vastaan ja rapsutin vähän. Ja taas mentiin!
Parin tunnin jälkeen istuskelin hetken tauolla tien penkalla kuuman mehumukin kanssa ja seurasin koiran innokasta taapertamista lähimetsän hangessa hirven jälkiä peraten. Lähes pakahduttavasta hyvän olon tunteesta huolimatta mieleeni livahti jostain aiempi ajatus, että tuon minulle/meille tärkeän ja ainutlaatuisen perheenjäsenen taival näissä maastoissa päättyy todennäköisesti ennen minua... Keskinäisen tunnesidoksen vahvuuden huomioiden minulle tuli aikuisena miehenäkin kieltämättä hämmästyttävän herkistynyt olo: miten tuon koiran menetyksestä voi selvitä, ja miten sen tilanteen voi käsitellä?
Tiedän toki, että ahdinkoa voi "lievittää" uusi koira, viina tai jokin muu sijaistoiminto, mutta olisi vapauttavaa kuulla teidän muiden kokemuksia tällaisesta, koska niitä tässä lukijakunnassa varmasti riittää."
Tunneihmiset pystyvät iloitsemaan aina muita enemmän, mutta myös joutuvat suremaan muita raskaammin. Silti elämä on näillä pelisäännöillä täyteläisempää, ja hyvät muistot kantavat eteenpäin. Hienointa on hymyillä muistoille kyynel silmässä...
"Pääsin tänään taas koiran kanssa maastoon. Sää oli täälläpäin erittäin hieno. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Tuuli oli toki melko navakka, mutta hyvin jyrkkäpiirteinen maasto tarjosi myös täysin tyyniä hetkiä. Lumitilanteen takia etenin tällä kertaa ilman suksia/lumikenkiä pitkin kapeita tieuria, mikä antoi koiralle mahdollisuuden juosta pääosin reippaasti sielunsa halusta. Ja koira juoksi. Ja nautti. Ja minä nautin. Elämä ja oleminen metsän keskellä kahdestaan oman koiran kanssa tuntui taas kerran käsittämättömän onnekkaalta.
Saimme muutaman vaatimattoman, mutta riittävän hyvän lintutilanteen. Ja koiran silmät loistivat, kun se katsoi tilanteiden jälkeen kysyvästi minuun: menikö tämä hyvin? Kyllä meni, katsoin vastaan ja rapsutin vähän. Ja taas mentiin!
Parin tunnin jälkeen istuskelin hetken tauolla tien penkalla kuuman mehumukin kanssa ja seurasin koiran innokasta taapertamista lähimetsän hangessa hirven jälkiä peraten. Lähes pakahduttavasta hyvän olon tunteesta huolimatta mieleeni livahti jostain aiempi ajatus, että tuon minulle/meille tärkeän ja ainutlaatuisen perheenjäsenen taival näissä maastoissa päättyy todennäköisesti ennen minua... Keskinäisen tunnesidoksen vahvuuden huomioiden minulle tuli aikuisena miehenäkin kieltämättä hämmästyttävän herkistynyt olo: miten tuon koiran menetyksestä voi selvitä, ja miten sen tilanteen voi käsitellä?
Tiedän toki, että ahdinkoa voi "lievittää" uusi koira, viina tai jokin muu sijaistoiminto, mutta olisi vapauttavaa kuulla teidän muiden kokemuksia tällaisesta, koska niitä tässä lukijakunnassa varmasti riittää."
Tunneihmiset pystyvät iloitsemaan aina muita enemmän, mutta myös joutuvat suremaan muita raskaammin. Silti elämä on näillä pelisäännöillä täyteläisempää, ja hyvät muistot kantavat eteenpäin. Hienointa on hymyillä muistoille kyynel silmässä...
Sami Havia
Hieno Koira, hieno Harrastus!
Hieno Koira, hieno Harrastus!
Re: Juhlan aikaa
Ympyrä alkaa sulkeutumaan, mieli on haikea. Ronjani, aurinkoni on ollut poissa jo reilu kolme vuotta, poikansa Mörkö täyttää 12v. 5.12. Reetta, kasvattini Meerin lapsenlapsi 2v. asuu kuitenkin myös kanssani. Syy tähän haikeuteen ja muisteluihin löytyy 5,5 kk ikäisen koiran haukkuun kaadetusta hirvestä, tai ainakin jotain sinne päin. Tuo haukkuja on Ronjani jälkeläinen neljännessä polvessa. Ronjan pentueesta ainoastaan Meeri teki uusia pystykorvia ja silti tulos on ollut huikeaa. Milloin tulee iloista viestiä lintumettältä, pienpetomettältä, karhuhaukuista tai hirveltä. Monelle kasvattajalle nämä ovat arkipäivää, mutta tällä palstalla joku teki sieluuni mustan läikän lausumalla, viitaten Ronjaan, ettei kaikkia narttuja ole tarkoituksen mukaista pennuttaa. No Ronjalla oli kuitenkin kaksi serttiä ja VOI 1, kolmas sertti jäi pentujen jälkeiseen tukevoitumiseen. Mörköllä on mennyt suhteellisen hyvin, ykkösen polvi ei ole näkynyt missään, hampaat ovat heikentyneet vanhemmiten. Tuntuu kuitenkin, että Ronjalla oli paikkansa pystykorvien ketjussa ja musta läikkä sielussani pienenee pikkuhiljaa. Tämän viestin kera toivottelen kaikille koronatonta elämää ja rauhaisaa Joulun aikaa.
Erja Niemi
Re: Juhlan aikaa
Onnittelut!
On hienoa, että jaksat edelleen seurata Ronjan jälkeläisiä ja niiden edesottamuksia. On myös oikein, että koet iloa ja ylpeyttäkin näiden onnistumisista.
Lainaan tuolta edeltä hienon lauseen.
On hienoa, että jaksat edelleen seurata Ronjan jälkeläisiä ja niiden edesottamuksia. On myös oikein, että koet iloa ja ylpeyttäkin näiden onnistumisista.
Lainaan tuolta edeltä hienon lauseen.
Tunneihmiset pystyvät iloitsemaan aina muita enemmän, mutta myös joutuvat suremaan muita raskaammin. Silti elämä on näillä pelisäännöillä täyteläisempää, ja hyvät muistot kantavat eteenpäin. Hienointa on hymyillä muistoille kyynel silmässä...
Eero Honka
Helsinki
Helsinki