pystärin kuulo

[Jalmari]

mikä neuvoksi, kun 2,5 v spn ei osaa reagoida riistalintujen ääniin?
koiralla on hyvä hajuaisti ja tarkka näkö, mutta kuuloaistia se ei osaa käyttää metsässä hyväksi. teerien kotkotukseen ja metson hiontaan se ei osaa kiinnittää huomiota, vaikka ääntelevä lintu olisi lähelläkin. kyllä se kuitenkin kuulee tosin valikoivasti kotioloissa, mutta hajujen maailmassa se elää metsässä. tietäiskö kukaan onko tällainen yleistäkin ja onko kuulon "parantamiseen" keinoja. metsäharjoitusta, tilanteita ja pudotuksia koiralla on takana riittävästi ja lisää tulee.

[akraama]

sisällä voi koiran käskeä "maahan" perimmäiseen huoneeseen ja sitten itse piiloutua ja kutsua koira luokse.. kämppäkun on täynnä omia hajujasi niin sen on pakko kuunnella rapinoitasi jostain oven takaa kun se ei voi haistaa, eikä nähdä... kun se löytää antaa #olttermannia# ja kehuu ja sit uusiks... yllättävän vaikeeta koiralle..

empäs tiedä auttaako metsälle, mutta koira joutuu kuitenkin käyttämään kuuloaan.. ulkona jos tekee saman niiin koirasi kulkee varmaan haju jälkesi perässä..

[Heini]

Itsekin olen vähän samaa ihmetellyt oman ppk:ni kanssa. Koira käyttää metsällä kuuloaistiaan erittäin paljon, ja sen kanssa pitääkin kulkea oikein hiljaa, sillä se saattaa monen sadan metrin päästä kuulla lintuja.. Tässä suhteessa ei siis ole ongelmaa, mutta joskus olen huomannut että jos ihan lähelläkin kuuluu esim. teeren selvää kotkotusta, koira ei aina reagoi siihen. Se vähän ihmetyttää kun itse sen kuulee ja pystyy äänen perusteella jopa paikallistamaan linnun, mutta koira ei sitä näytä huomaavan, yrittää vain mm. hajuaistin avulla sitä lintua löytää.

[TiPa]

Sanoisin että koirasi on aivan normaali ja voi jopa kehittyä huipuksi jos ei ala laukata kaikenmaailman äänien perässä. Koiran tärkein aisti riistaa jäljitettäessä on hajuaisti johon se luottaa kuin pukki suuriin sarviinsa. Tätä ominaisuutta tulee myös ihmisen kunnioittaa eikä pyrkiä neuvomaan asiantuntijaa työssään. Vasta sen jälkeen tulevat täydentävinä aisteina kuulo ja näköaisti.
Pidän täysin hölmönä sellaista metsästyskoiraa joka laukkaa linnun äänien perässä jos maastossa on vereksiä linnun hajuja.

Kuulon merkitys koiralle aukeaa ihmisellekin kun pääsee maastossa näkemään kohti karkottuneen linnun istumisen monen sadan metrin päähän ja miten koira käyttää ( jos käyttää) kuuloaan sen istumispaikan selvittämiseen. On hämmästyttävää kuinka likellä istumispaikkaa ensimmäinen linnun kysely tapahtuu.

Tärkeää koiran kehittymiselle ja oppimiselle on myös se ettei itse pyritä sinne missä lintujen ääniä kuuluu vaan annetaan koiralle aikaa, vaikka se joskus niin kauan kestääkin eikä oma sinni tahdo kestää.