Ukkometso kirjoitti:Terve niskalaukaus, kuvaappa tuo tapahtuma tarkemmin! On mukava kuulla, miten homma pelaa noissa äärimmäisen vaikeissa olosuhteissa. Kysyn rakentavassa hengessä. Varmasti moni muukin odottaa kuvaustasi mielenkiinnolla.
Mikäpä siinä parahin Ukkometso.
Voin olla haukulle menossa välillä liiankin tarkka, joten aikaa kuluu, mutta periaatteenani on, ettei sössitä kiireellä hommia. Koettakaa siis kestää tämä taapertava kertomuskin.
Pakkasta oli lähelle 20 astetta tullessani aamulla pyyntimaille. Keli paha, lumi oli sulanut ja sitten jäätynyt karskuvaksi teliksi.
Musta surma katosi heti, kun löysäsin sen irti sivuparkista. Haukku alkoi jo, kun vielä sovitin reppua selkään. Arvioin löytömatkaksi yli puoli kilometriä ( myöhemmin kartalta mitattuna 700m). No reppu pykälästä ja teen juontiin. Odotan aina osapuilleen tunnin, ennen kuin lähden haukulle.
Haukkupaikka sattui metsästysalueen -piip- ryteikköön. Ojitusalue tuhannen viidakoineen hoitamatonta taimikkoa sekä pajupensaikkoa. Pakkaslumi rutisi niin perkuleesti ihmiskorvaankin. Ei muuta kuin reppu taas selästä näkyvälle paikalle ja askel kerrallaan haukkua kohti. Eikös sitä sanota, että akka tieltä kääntyköön.
Lopulta näin tureikon aukossa hirven pään. Liikumaton naaraan turpa lumivaipparyteikön yläpuolella. Musta vilahteli siellä täällä. Harvahko, mutta kuuluva haukku jatkui ja jatkui. Pääsin ryömimään hirven ja koiran jälkiuraa 20 metrin päähän hirvestä. Pyytökoira osasi tottuneena tietenkin hakea minut piilosta alatuulen puolelta. Hirven jäkötti tuskattuttavasti paikallaan ja vasaa ei näkynyt. Odotusta, odotusta, kylmää ja lihasjännitystä ikäviin asti..Joulukuun pakkaspäivä saattaa olla lyhyydessään uskomattoman pitkä. Riistaveriä se kysyy molemmilta. Toisaalta hirven lähellä voi aina oppia jotakin
Lopulta naaaras hyökkäsi koiraa kohti 5 metrin päähän minusta.
Siis aikaa meni koska olen hidas,keli vaikea, naarashirven vasallisuus oli selvitettävä ja ampuminen mahdollista vain muutamasta risuraosta ja enintään 20 metristä. Samantapaisia kertomuksia löytyy moniakin tällaisilta keleiltä.
Pisin löytöhaukku näillä rapinakeleillä ja samoissa risukoissa on 4 h , vaikka matkaa 10 metrin ampumatilanteeseen gepsillä mitattuna oli vain 270 metriä.
Tappokeleillä ei tosiaan tarvita juuri tuntia enempää piston pukkaamiseen. Mutta jotenkin nämä hankalammat jutut jäävät timantteina muistojen joukkoon.
