Eilen hautasin mökillemme Rakkaan ystäväni suomenpystykorva Kitin, joka oli kuollessaan 14 v. Onneksi jäljellä on muistot.
Olet ikuisesti sydämessäni Kiti!
- Yhdessä eletty ei katoa koskaan -
muistoissani
Valvojat: Valvoja6, Valvoja5, Valvoja2, Valvoja4, Valvoja8, Valvoja9, Valvoja3, Valvoja7, Valvoja1
-
lintukoira
- Viestit: 4
- Liittynyt: 16 Elo 2004, 18:49
- Paikkakunta: Ikaalinen
Hei
Joo semmosta se elämä on, kuten itsekin huomasin, kun vanha suomen Pystykorvani Pöykky kuoli 24.7.2004 14 vuoden ja kahden kuukauden ikäisenä 
. Suren edelleenkin, mutta nyt on vain kultaiset muistot jäljellä. Mutta eikös se yleenä niin ole, että koira, joka on ollut koko lapsuudemme ajan kasvanut vierellämme on opettanut meitä monella tavalla kasvamaan kohti aikuisuutta, näin itse olen ainakin havainnut. Mutta täytyy koittaa vaan mennä eteenpäin tässä ja vaalia muistoja 
.-
nallekoira
- Viestit: 3
- Liittynyt: 17 Syys 2004, 22:26
- Paikkakunta: Kuusamo
Omani jäi ikävästi auton alle vuosi sitten. Tai itseasiassa peräkärryn kulma tappoi. Vaan olipa turhan paljon ajajalla vauhtia...murr... Mutta edelleen Jippeä suremme ja itku tulee silmään väkisin, kun ajattelee. Jäljelle jäi kuitenkin paljon ihania ja hassuja muistoja. Niitä vaalien eteenpäin. Joulukuussa perheeseemme tulee uusi pystykorvan pentu. Joka tulee varmasti saamaan kaiken rakkauteni. Mutta Jipelle on aina paikka sydämessä, eikä mikään tai kukaan pysty sitä korvaamaan.