Suomenpystykorvien PEVISA-esitys v. 2016 - 2020

[Timo Kettunen]

Pitäisikö Kennelliiton Jalostustieteellisen toimikunnan harkita uudelleen Suomenpystykorvan jalostusryhmälle tai -jaostolle antamiaan ohjeita ja suosituksia? Eikö Jalostustieteellinen toimikunta tunnekaan riittävän hyvin Suomenpystykorvan terveystilannetta, sen kehitystä ja rodun elinvoimaisuutta vaan ollaan menossa "ojasta allikkoon"? Hyvä on myös tässä yhteydessä tiedostaa, että Suomenpystykorvan jalostuksesta vastaavat ja ohjelmia ja esityksiä tekevät ovat paljolti "puun ja kuoren välissä". Pitäisi tyydyttää rodun sisältä tulevien vaatimusten ja Jalostustieteellisen toimikunnan antamien ohjeiden kanssa keskenään ristiriitaiset vaatimukset.

[peija04]

Kennelliiton tai SPJ:n tai kenenkään muunkaan toimikuntien tai jaostojen ohjeet ja suositukset ovat aivan yhdentekeviä ja toisarvoisia asioita, ellei haluta ymmärtää ja hyväksyä perinnöllisiin sairauksiin ja vikoihin liittyviä tosiasioita. Ja rodun ”sisältä” tulevat vaatimukset eivät yleensä perustu mihinkään muuhun kuin niitä esittävän omaan etuun. Puhutaan ja kirjoitetaan isosti rodun ja koirien parhaasta, mutta tarkoitetaan tosiasiassa vain omaa menestystä, mainetta ja kunniaa. Salomäen Pekka on ainoa tuntemani poikkeus edellä mainitusta.

En tiedä miten ne asiat siellä ihmisten päissä vilistää, ja miten niistä kenenkin kohdalla muodostuu käsityksiä ja uskomuksia. Sen tiedän, että johdonmukaisuus on kaikessa oppimisessa hyvästä. Siksi kai se koulukin aloitetaan ensimmäiseltä luokalta, sitten mennään toiselle jne. Jos aloittaa suoraa viidenneltä niin saattaa tulla ongelmia. Tässäkin koirien perinnöllisiin vikoihin ja sairauksiin liittyvässä asiassa kannattaa aloittaa aivan perusasioista.

Ensin kannattaa selvittää mitä tarkoittaa perinnöllinen sairaus tai vika yleisesti.

Toiseksi kannattaa selvittää uskooko itse siihen mitä ed. selvittämällä selvisi. Jos ei usko niin sitten ei voi mitään.

Kolmanneksi kannattaa selvittää onko Suomenpystykorvalla tai koirilla yleensäkään perinnöllisiä sairauksia tai vikoja. Jos tuntuu että ei ole, niin ei sitten ole.

Neljänneksi kannattaa selvittää mitä sellaisia perinnöllisiä vikoja tai sairauksia Suomenpystykorvalla on, mistä on, tai voi olla haittaa koiran metsästyskäytölle.

Viidenneksi kannattaa selvittää ”onks tää mun juttu”, vai kuuluuks mun koira-asiani oikeastaan muille ollenkaan. Jos ei kuulu, niin jatkat vaan rauhassa entiseen malliin.

Kuudenneksi voisi tehdä itselleen selväksi tarvitaanko rodussamme jalostuksentavoite- ja pevisa-ohjelmaa. Jos ei tarvita, niin esityksiä kehiin niiden poistamiseksi.

Seitsemänneksi voisi alkaa miettimään olisiko perinnöllisiksi todetuille vioille ja sairauksille jotain tehtävissä. Kenties jopa ihan itellä?

Kahdeksanneksi voisi alkaa jo jotain tekemäänkin.

Yhdeksänneksi kannattaisi hetken aikaa miettiä miksi kahdeksanteen kohtaan saakka päässeitä on niin vähän.

Lopuksi lyhyt kertaus. Ymmärtääkö, uskooko, haluaako? Tietoa ja työkaluja on, onko haluja?
Vai ollako muotitietoinen ja trendikäs, ja olla isosti ja aidosti huolissaan rekisteröintimääristä ja monimuotoisuudesta (johon on mahdoton edes vaikuttaa ilman rotuunottoja)?

[Uimonen]

Tässä ketjussa on käyty hienoa asiapohjaista keskustelua ja vähemmän asiapohjaista "keskustelua" erinomaisen tärkeästä aiheesta. Tähän vakavaan asiaan itsessään olen vaatimattoman yhden miehen mielenpiteeni lausunut, ja olen edelleen samaa mieltä.

Lujasta tahdosta huolimatta elo ei mahdollista juuri nyt muuta kuin seurata tätä ja muitakin ketjuja. Ollin kommentti, jota vähäiseltä osaltaan alla lainaan, oli tyylitajultaan ja sisällön asteeltaan niin oivallisesti laadittu, että on pakko tinkiä unesta ja lausua hymyillen palautetta. Lainaus:

Ja rodun ”sisältä” tulevat vaatimukset eivät yleensä perustu mihinkään muuhun kuin niitä esittävän omaan etuun. Puhutaan ja kirjoitetaan isosti rodun ja koirien parhaasta, mutta tarkoitetaan tosiasiassa vain omaa menestystä, mainetta ja kunniaa.

* * * * *
Yhdeksänneksi kannattaisi hetken aikaa miettiä miksi kahdeksanteen kohtaan saakka päässeitä on niin vähän.

Nuo lainatut sanasi tiivistävät yhden tämän(kin) yhdistyksen ydinongelmista, eikä minun tarvinne sitä tähän enää enempää suomeksi avata. Jokainen voi tosiaan käydä nuo teesit hiljalleen ajatellen läpi.... Ja miettiä sitten miksi päätyi tai ei päätynyt tuohon yhdeksänteen kohtaan.

Ydinviestisi vakavuuden ja oikeaan osuvuuden ohella haluan kuitenkin erityisesti kiittää sanomasi sisällön hienosti harkittua muotoa. Oli tyrskähdyttävän mukavaa pyrkiä läpi sanoman etsimään se raja, jossa hienovarainen ironia muuttuu diplomaattiseksi v....ksi, ja päinvastoin.

Viestiketjun erittäin tärkeää aihetta yhtään väheksymättä: Asiaa, viihdykettä ja herättäjää tiiviisti samassa viestissä kaiken tämän henkisen hyperventiloinnin seassa. Kiitos Olli.

[AM]

Ollilta taas hienoa tekstiä, hyvin tiivistetty tuo perusongelma.

"Tässäkin koirien perinnöllisiin vikoihin ja sairauksiin liittyvässä asiassa kannattaa aloittaa aivan perusasioista.
Ensin kannattaa selvittää mitä tarkoittaa perinnöllinen sairaus tai vika yleisesti".

Ja tähänhän niitä pevisattuja koiria tarvitaan.

[PM]

Re: Suomenpystykorvien PEVISA-esitys v. 2016 - 2020

ViestiKirjoittaja AM » Tänään, 10:48

Ollilta taas hienoa tekstiä, hyvin tiivistetty tuo perusongelma.

"Tässäkin koirien perinnöllisiin vikoihin ja sairauksiin liittyvässä asiassa kannattaa aloittaa aivan perusasioista.
Ensin kannattaa selvittää mitä tarkoittaa perinnöllinen sairaus tai vika yleisesti".

Ja tähänhän niitä pevisattuja koiria tarvitaan.



Pakko on kysyä sinulta AM, että millaiseksi sairaudeksi itse selvityksissäsi olet päätynyt epilepsian suhteen ?

[AM]

Tuossa on varmaankin viimeinen tieto aiheesta. Ranno Viitmaan väitös löytyy linkin takaa.

https://helda.helsinki.fi/handle/10138/41571

Lisäksi Ranno Viitmaan 2013 Jalostuspäivien luennolla todettiin, että kannasta vähintään 30 % kantaa jonkinasteista alttiutta sisällään ja kun näiden koirien yhdistelmästä tärähtää sopivat geenit kohdalleen niin epilepsia on tosiasia. Kukaan ei pysty ennakkoon sanomaan mistä yhdistelmästä sairas tulee mutta epiluku ja J-merkinnät sukutaulussa antavat jatkossa työkalut sairauden pienentämiseksi. Tämän nykyisen tiedon hankintaan kului todella kauan aikaa. Siihen vaadittiin paljon tutkimuskoiria ja paljon verikoiden ottoa sekä aktiivista mielipiteen muokkausta, että ihmiset ilmoittivat koiriensa sairauden.

[AM]

Pieni korjaus edelliseen, Viitmaa luennoi 2014 Jalostuspäivillä.

[PM]

Tärkeimmät pystykorvan ominaisuudet ovat mielestäni, koiran luonne, riistaverisyys ja haku.
Perustilanne terveyden suhteen on hyvä, ongelmat ovat tiedossa ja ajan kuluessa sairaiden koirien osuus pienenee itsestään.

Millä perusteella sairaiden koirien osuus pienenee itsestään ?

Meillä ei ole vielä läheskään kattavia tietoja sairaista koirista. Polvivikaisia koiria lopetetaan , leikataan tai palautetaan kasvattajalle ilman asianmukaista tarkastusta ja näin ollen ilman merkintää koiratietokannassa. Tämä sama salailu jatkuu myös epilepsian suhteen. On varmoja näyttöjä. että em. sairauksien salailu ei ole pelkästään "takametsien taavien" tapa toimia, vaan siihen on osallistunut järjestömme korkeimpaan johtoon sekä toimihenkilöihin kuuluvia. Ryhdistäytyminen tämän suhteen on ensimmäinen edellytys, jotta saadaan jalostuspäätöksiin pitävä pohja. Pevisaan osallistuminen on saatava huomattavasti kattavammaksi kaikissa sukuhaaroissa.

Eikä tämänkään jälkeen sairaiden koirien osuus pienene itsestään, vaan ongelmat on otettava huomioon jalostuspäätöksiä tehdessä. Aivan vastakin on ollut epilepsiaa sairastavien koirien jälkeläisiä siitoksessa.

[PM]

Miten vilpitöntä nartunomistajaa suojeltaisiin ?

Kerron uroksen A taustoista. Itse uroksella on virheetön Pevisa-tulos.

Uroksen täyssisar (B) on polvileikattu ja metsästyskäyttöön sopimaton. Luultavasti uroksen omistajat tietävät sen.

Uroksella on hieman alle kymmenkunta pentuetta, siis pentuetta. Näistä vain kaksi jälkeläistä on Pevisattu, ja ne puhtain tuloksin.
Mutta ainakin yksi uroksen jälkeläisistä on jouduttu lopettamaan ennen Pevisa-ikää polvivian takia. Sitä oli edeltänyt lääkärissä käynti.
Tämä on tapahtunut niin lähellä uroksen omistajapiiriä, että on täysin syytä olettaa, että uroksen omistajataho on tästä tietoinen.

Polvivika ei ole uroksen A suvussa mikään tähdenlennon tapainen ilmiö. Uroksen isällä on muustakin yhdistelmästä polvivikainen. Ja niin on uroksen isänisälläkin.
Myös uroksen emällä on toisen uroksen kanssa polvivikainen jälkeläinen.

Tällainen tausta ei ole katkaissut uroksen siitoskäyttöä, vaan sitä on jatkettu edellä mainittujenkin tietojen jo selvittyä.

Surullinen kertomus jatkuu :
Tämän uroksen A Pevisattua täyssisarta (C) , jolla oli myös se polvileikattu täyssisar (B), on edelleen käytetty siitokseen. Ja rekisteröinneistä päätellen samassa kennelissä uroksen A kanssa. Pentueita on kolme. Kaikkiaan kaksi jälkeläistä on Pevisattu. Toinen virheettömäksi havaittu
ja toisella 3/4 . Kunnioitettavaa rehellisyyttä, että Pevisaan on tuotu. Nartun C urosvallinnoilla ei mielestäni mitekään ole pyritty ongelmien eliminoimiseen.
Yksi ko. nartun jälkeläisistä on saanut näyttelyssä hylätyn suurten hammaspuutosten takia.

Olen edelleenkin sitä mieltä, että vain kattavilla Pevisa-käynneillä ja niiden tulosten huomioimisella voidaan päästä eteenpäin !

[Kytösavu]

Jospa aloittaisit tarkastusten lisäämisen omasta kasvattamastasi 2012 syntyneestä pentueesta, joka näyttää Saitan kennelin osalta nollaa tarkastettua.
Meinaatko että mainitsemassasi tapauksessa koko sukulinjalta olisi lyötävä päät poikki ja unholaan koko perimä, josta on tullut myös paljon hyvää.
Näyttää tuo välihammaspuutosten takia näyttelyssä hylätty kärsineen vääryyttä, puuttuu ylhäältä pienimmät p1 ja p2:set ja alhaalta pari eli yhteensä kuusi hammasta.
Sillä ei hylättyä ymmärtääkseni pitäisi tulla.
Aina ei koiranjalostus ole ruusuilla tanssimista, joskus tulee ongelmia. Polvivikoja esimerkiksi kuten osoitat. Olisiko kuitenkin viisaampaa jatkaa niillä terveillä eteenpäin, kuin lopettaa koko sukulinjan käyttö. Sukupolvi toiselta kohti parempaa tulosta. Jossain voi olla täydellisiä koiria, jotka ovat jo valmiita rodun täydellisiä edustajia. Meidän muiden pitää pyrkiä huomioimaan asioita ei toivottujen asioiden mukana kulkemisen vähentämiseksi. Rotuna suomenpystykorva on niin hyvä ja valmis, että tarvitsemme vain pientä viilausta, niin hyvää tulee ja paljon.

Tottakai pevisa tarkastuksia pitää lisätä, lie ihan selvää useimmille. Mutta keinot ja näkemykset eroaa sitten jonkin verran ainakin täällä kirjoittelevien kesken. Joku haluaa täydellisen maailman huomenna, uskoen että parin vuoden välein pakko vaadittavat tarkistukset olisi tie tähän. Joku toinen, kuten minä haluaisin huomioida ne materiaalit ja mahdollisuudet mitä meillä on käytössä. Meidän suurin ongelmamme suomenpystykorvan vaalijoina ja tämän muutaman vuosikymmenen viestinviejinä on, että pentuja tulee liian vähän. 2014 vain kuutisen sataa. Tämä on jatkuvana ilmiönä kestämätön tilanne. Pitää olla mistä laittaa myös sivuun, jos jatkossa tulee jotain ongelmia. Kanta täytyy pitää mahdollisimman laajana, se on nyt muotia, mutta ilmeisen tarpeellistakin. Se että pennuttamisesta ja pentujen rekisteröinnistä tehdään vielä vaikeampaa, ei auta asiaa sitten ollenkaan. Meiltä on kateissa suurin osa suomenpystykorvan harrastajista. Heidät pitää löytää ja saada tajuamaan heidän arvonsa tälle asiallemme. Lähes kaikkia tarvitaan.
Ei joka pentueen tarvitse varjojalostusneuvojaraadin mukaan olla aina täydellinen. Se nyt on nähty mitä "täydellisestä" jalostuksesta suomenpystykorvan kannalta on saatu. Hyviä pelaavia koiria ja jonkin verran ongelmia, mistä pahimmasta aletaan olla noustu. Koirakannassa on siis ollut erittäin paljon myös hyvää ainesta, muuten nousu minun tuntemastani 1980-90 luvun allikosta ei selity. On se alkanut jo ennemminkin varmasti. Kertokoon ne jotka tietävät lisää.
Ei olisi pahitteeksi että jo 2015 vuonna voisi puhua asioista niiden oikeilla nimillä, tuoda esiin mitä ei saa kerrata sukutaulussa ja miksi, ja mitä voi. Silti kasvattaja kantaa aina vastuun. Oli se jonkun mielestä vastuutonta tai vastuullista.

Olen täällä palstalla esittänyt jo ennemmin luvut, että polvivikaisia yksilöitä tulee eniten tarkastetuista vanhemmista, vain murto-osa tarkistamattomista. Luonnolla on oma raadollinenkin tapansa muistuttaa meitä ihmisiä olemassa olostaan, me emme pysty ikinä täysin hallitsemaan sitä mitä koiristamme aikanaan tulee. Sellaista päivää ei tule, jossa ei ongelmia olisi. Ei missään rodussa eikä missään eläinlajissa.

Nartun omistajia voitaisiin suojella sillä, että ollaan rehellisiä ja kerrotaan tiedossa olevat riskit. Sillä sitä hyvää tulee, päivä, vuosi ja vuosikymmen kerrallaan. Tämän hetken viestinviejien tehtävä on tehdä hyviä pentuja, ja niiden jo kokeneiden auttaa uusia eteenpäin.

Pevisan silmä- ja polvitarkastusten suhteen vuosikokous voisi ottaa aikalisän ja palata vaikka taaksepäin. Suomenpystykorvaa rotuna tämä lisävuosi mietintäaikaa ei tapa, päinvastoin.

[Artsi]

Olen täällä palstalla esittänyt jo ennemmin luvut, että polvivikaisia yksilöitä tulee eniten tarkastetuista vanhemmista, vain murto-osa tarkistamattomista.

Totta hemmetissä viallisia yksilöitä tulee tarkastetuista kun tarkastamattomilla ei saa tehdä pentuja Tai yhden saa mutta onneksi kaikki eivät tee sitä yhtäkään...

[Zeppo]

Tai yhden saa mutta onneksi kaikki eivät tee sitä yhtäkään...

Nyt on pakko kysyä, että mitä jalostusneuvoja tarkkaanottaen tällä tarkoittaa? Tarkoittaako tuo sitä, että on parempi jättää sekin yksi pentue pääsääntöisesti tekemättä?

Keskusteluun en halua ottaa sen kummemmin kantaa, olen pevisan kannattaja.

Tiedän, että on olemassa "jääriä", jotka tuntee erittäin hyvin "velipojan Mustin" ja "naapurin Tessun" linnunhaukut ja hirvityöt, mutta ovat tuskin koskaan kuulleet pevisasta, saati uusintatarkastuksista. Mutta näilläkin jäärillä vain näkyy olevan ihan pelikoiria. Ne tekee mielellään sen yhden pentueen ja myy pennut tutuille ja tutun tutuille. Minusta on ihan hyvä, että tämmönen mahdollisuus on olemassa ja pennut tulee rekisteröidyksi.

[Artsi]

Tai yhden saa mutta onneksi kaikki eivät tee sitä yhtäkään...

Nyt on pakko kysyä, että mitä jalostusneuvoja tarkkaanottaen tällä tarkoittaa? Tarkoittaako tuo sitä, että on parempi jättää sekin yksi pentue pääsääntöisesti tekemättä?

Olisi pitänyt jatkaa vielä parilla sanalla väärinkäsitysten välttämiseksi, hyvä kun kysyit tarkennusta. Olisi pitänyt olla: "Tai yhden saa mutta onneksi kaikki eivät tee sitä yhtäkään ilman tarkastusta". Eli onneksi suurin osa tarkastuttaa koiransa ennen ensimmäistä pentuetta. Mielestäni tärkeysjärjestys menee niin että parasta olisi jos saisi pevisa-tarkastuksen tehtyä jo ennen ensimmäistä pentuetta. Mutta jos se ei onnistu niin ei sen takia kannata jättää pennuttamatta.

[Kytösavu]

Näin juuri. Tähän meidän pitää pyrkiä, mutta sallitaan myös niille se yksi pentue joille nämä asiat ei ole niin tuttuja. Siihen tämä rotu ei kaadu.
Ja soitelkaa ne kasvattinne käymään pevisan nimenomaan silmä- ja polvitarkastuksissa. Joillekin eläinlääkäreille pevisa on aina lonkkakuvaus, eivätkä ota asiasta selvää mitä suomenpystykorvan pevisaan kuuluu.

[Valvoja1]

Tervehdys,

keskustelu terveydestä ja linjanvedoista tulevaisuudessa on varmasti tärkeää ja lähellä sydäntä kaikilla meistä. MUTTA keneltäkään emme tule sallimaan henkilökohtaisuuksia tai henkilöön kohdistuvaa solvaamista, nimittelyä tai piikittelyä. HUOMIOIKAA TÄMÄ JATKOSSA koska tulemme lukitsemaan oikeudet kirjoitteluun vuosikokoukseen saakka niiden tunnusten osalta jotka eivät asiassa pysy. Tämä koskee myös toimihenkilöitä, valvojia henkilökohtaisilla tunnuksilla kirjottaessaan ja kaikkia muitakin tasapuolisesti.

Terveisin,

Valvojat