Haukuntatavan ja voimakkuden vaikutus lintuhaukun kestoon

[JLe]

Omalla spu:lla ei tahdo linnut kestää muutamaa haukahdusta pitempään. Koira hakee kaukaakin ja löytää linnut kiitettävän hyvin, mutta lintu lähtee 9 kertaa 10:stä muutaman haukahduksen jälkeen. Kauden alussa linnut kestivät vähän paremmin ja pudotuksiakin saatiin. Pitempään kuin 2min kestänyt teerihaukku alkaa olla jo urbaanilegendan tasoa oleva ilmiö minulle. Sama toistui nyt päättyneelläkin jahtikaudella varmaankin lähemmäs sata kertaa. Koiran motivaatiokin näytti loppukaudesta olevan koetuksella, isännästä puhumattakaan. Koiralla on ikää 4v.
Haukun alku on lähes aina räjähtävä, varsinkin jos koira on paikantanut linnun tarkasti. Mikä vaikutus on haukkutaajuudella ja haukun aloitustavalla?

Onkohan koiran virka jatkossa olla pihavahtina ja lenkkeilykaverina. Kokeissakaan sitä ei vaikuta käyttää, kun riittävän pitkiä haukkuja ei saada aikaan.

[enp]

Suomenpystykorvan haukun tuleekin olla kuuluvaa ja riittävän tiheää, jotta se kuuluisi metsässä ja peittää lähestyvän metsästäjän rymistelyt ja manailun nykyisissä raiskatuissa metsissä.

En suoraan sanottuna oikein ymmärrä kysymyksen asettelua. Onko tämän koiran ongelma se, että koira haukkuu liian lujaa ja tiheää kun sillä on kiitettävä merkintä? Tällaista on allekirjoittaneen aika vaikeaa pitää minkäänlaisena vikana. Olisiko mahdollisesti niin, ettei koira ole oppinut sopeuttamaan haukkutapaansa aroille, jatkuvasti siirtyville linnuille? Olisiko mahdollista, että koira käy haukulla liian kuumana ja nousee puuta vasten?

Olen aikoinaan oppinut, että linnut tekevät itse päätöksen jäävätkö ne kuuntelemaan koiran haukuntaa. Päätöksenteossa niillä näyttää yhtenä tärkeänä tekijänä olevan mahdollinen havainto ihmisistä. Hiukan rauhallisempi haukku ja epätarkka merkitseminen voi kuitenkin tuoda aroilla teerillä paremman lopputuloksen mutta metsolinnuilla kuuluvampi haukku on oman kokemukseni perusteella vain eduksi.

[mage]

Omakin spu on nyt reilun viiden vuoden iässä alkanut arkojen teerien kanssa "syyllistymään epätarkkaan merkintään" eli haukkuu tarkan merkintärajan ulkopuolelta ja rauhallisesti, joskus jopa katkoen haukkua useaksi sekunniksi. Kirsu kyllä osoittaa kohteeseen. Monasti koiran huomatessa isännän lähestyvän haukkua alkaa tahti kiihtyä ja koirakin lähestyy varovasti lintupuuta. Näin on saatu jokunen lintu reppuunkin.

Eli vielä en "heittäisi kirvestä kaivoon". Nelivuotias on tulossa parhaaseen ikään ja mitä useammin pääsee teerien kanssa pelautumaan niin eiköhän luonto opeta.

[pyyntimies]

"Olen aikoinaan oppinut, että linnut tekevät itse päätöksen jäävätkö ne kuuntelemaan koiran haukuntaa."
Näin kirjoitaa enp.Olen juurikin samaa mieltä.Ei koira voi sille mitään ,jos lintu ei rupea kuuntelemaan haukkua.
Tänä syksysynä ainakin meilläpäin täällä perämeren rannikolla linnut harvinaisen arkoja haukulle.Johtuneeko siitä,ettei täällä ole ollut mikään
"erikoisen hyvä" lintuvuosi.Kyllä haukut jääneet lyhyiksi ,verrattanu normaali vuosiin.Arkoja olleet linnut,ja poikueita tuskin lainkaan.Pelkkiä
"Vanhoja viisaita".Nämä vain minun kokemuksia.

[masa.k]

"Olen aikoinaan oppinut, että linnut tekevät itse päätöksen jäävätkö ne kuuntelemaan koiran haukuntaa."
Näin kirjoitaa enp.Olen juurikin samaa mieltä.Ei koira voi sille mitään ,jos lintu ei rupea kuuntelemaan haukkua.
Tänä syksysynä ainakin meilläpäin täällä perämeren rannikolla linnut harvinaisen arkoja haukulle.Johtuneeko siitä,ettei täällä ole ollut mikään
"erikoisen hyvä" lintuvuosi.Kyllä haukut jääneet lyhyiksi ,verrattanu normaali vuosiin.Arkoja olleet linnut,ja poikueita tuskin lainkaan.Pelkkiä
"Vanhoja viisaita".Nämä vain minun kokemuksia.

Samaa mieltä ja nimimerkki pyyntimiehen kanssa täydellisen samaa mieltä perämeren lintukannasta. En koskaan ole kulkenut/ nähnyt lintuja näin vähän kun tänä kautena. Alueena Ruotsin kukkola ja Suomen puolelta vojakkalan erän maat.

[Pystykoira]

Meilläpä oli -89:n jälkeen tolkuttomin mehtovuosi ikinä. Ja samanlaiset on ajatukset, kuin enp:llä. Lintu tekköö päätkösen siitä kestääkö se vai ei, jos ei koira puuta vasten tapaa. Kun nyt satun harrastamaan sekä mustia, että punaisia, niin vähän sama se on molemmilla saalista halutessa; hirvelle kun annat löytyöhaukulla 90-120 minuuttia aikaa, voit aika huoletta marssia haukullen, kun se keskittää kaikkensa siihen koiraan, sama se on metolla; jos kympin kestää, niin voit aika rauhassa tetsata haukulle, kyllä se ihtensä tapattaa, kun se keskittyy koiraan. Henkilökohtaisesti en nykyisin ala edes lähestyä haukkua alle kymmenen minuutin. Ensimmäisen viestin postaajalle sanon, jotta malttia, koira kehittyy jos on kehittyäkseen. Anna sille toistoja tarpeeksi, lopun riistaverinen koira oppii ite.

[villem]

Oman kokemukseni perusteella voin sanoa että koirankäyttäytymisellä ja haukuntatavalla +voimakkuudella on merkitystä ja paljon!

Joillakin koirilla on karskimpi ääni ja jos on vielä oikein tihiähaukkuinen ei lintu monesti kestä kun taas jos koiran ääni ei ole kovin karski mutta on riittävän tiheä ja koira ei pitele pitkiä taukoja haukulla lintu kestää paremmin.Tähän ed.mainittuun vaikuttaa kuiten myös koiran kokemus ,haukuttava lintu jne.Jokku linnut varsinkin mettopojat kestää toisinaan haukkua vaikka 2 koiraa.Sitten on yksilöitä( poikalintujakin )että kun koira kerran aukasee suun --siipispangat vaan viuhuu ja lintu vaihtaa maisemaa.Minulla on nyt 10 v suomenpystykorva narttu jolla on vieno ääni niin oli tässä syksyllä parikin lintua että vasta 3 uusintaan sain kiväärillä puottaa vaikka oli poikalintuja ja ensimmäinen pyyntipäivä.
Minulla oli kerran suomenpystykorva joka oli kaikin puolin hyvä mutta oli 2 pahaa vikaa.kun lintu karkas maasta koira haukku lintua ( kuin ois jänistä ajanu) niin kauan kun se sen näki. Tästä syystä koiralle oli huono jäämään lintu haukkuun ja sitte jos kävi niin hyvä tuuri että lintu istui ,oli haukku niin tiheää ja kantavaa että sitä ei tahtonut mikään kestää varsinki kun lintu oli jo "haukuttu"valmiiksi.Koira ei hyppinyt koskaan puuta vasten mutta muuten "meteli " oli liian kova.Haukku oli yhtä huutoa koiralla.
Katoin koiraa 3 syksyä ja keskustelin vielä muutaman kokeneen koiramiehen kanssa ja annoin koiran appiukolle koska toinen vaihteoehto olis ollu pottumaa.
Taannoin minulla oli suomenpystykorva narttu joka oli oikein hieno lintukoira eläkkeeseen asti.Oli hyvä löytämään ,haku oli kohtalaista ja ääni miellyttävä mutta vasta yli 7 v tajusi kunnolla sen että lintua pitää haukkua yhtäsoittoa niin kauan että pamahtaa.Siksi esim.kokeissa käynti oli hankalaa koiran kanssa monesti linnut hermostu kun koira haukkui aluksi hyvin mutta sitten alkoi nuohoamaan haukkupuun ympäritöä ja jos lintu äänsi niin haukku alkoi uudestaan tai lintu oli aivan avoimella paikalla..muutoin oli hankalaa.Kuitenki yli 7 v koiran käytös siis haukkutapa muuttui joskin ääni pysyi samana .Tämä tuli iän myötä .En osaa sanoa tapahtuuko kaikkien kohdalla niin.Joillakin näyttäs iän ja kokemuksen myötä särmät hioutuvan se on eri asia riittääkö ukolla vieteri katsoa tilanne loppuun asti koska usein vasta jälkeenpäin voi varmuudella sanoa oliko joku ratkaisu oikea.

[tarmo]

Elähän hättäile. Tässä on nyt todennäkösesti koiramiehen koulutus menossa: Koiramiehen tärkein ominaisuus on hyvähermoissuus ja piiitkäpinnasuus! Ei sitä ihmisaisteilla voi tietää, mikä linnun pysyttää tai karkottaa. On kova- ja pehmoshaukkujia, tiheä- ja harvahaukkujia. Kaikista näistä löytyy karkottajia ja pysyttäjiä.
Tarmo

[JLe]

Koira ei nouse puuta vasten haukun aikana. Se istuu tai seisoo paikallaan puun alla. Kiertyy puun vastakkaiselle puolen, kuyn yritän lähestyä haukkua. Häntä kyllä heiluu haukun aikana . Haukkutaajuus voisi olla suurempikin.
Kokemusta pystykorvista tai takapihan kennelin koirista linnunpyynnissä on yli 25 vuotta. Mielestäni isännän merkitys ja taito tulee kysymykseen vasta sitten kun lähestytään haukkua. Sitä ennen sitä on vain sivusta katsojan roolissa. Edellyttäen tietysti, että etenee riittävän hitaasti ja antaen koiralle aikaa tehdä työnsä.

Toistoja kyllä on enemmän kuin riittävästi, siksi paljon on reissuja takana tällekkin syksyä. Oikestaaan liikaakin tulee käytyä.
Metsästelen minäkin eteläisen lapin alueella parinkin seuran mailla + valtion mailla. Jos päivän reissussa oli vain 0 ..2 lintuhavaintoa/tilannetta, saattaa sekin vaikuttaa koiran liialliseen intoon tai laimeuteen. Rutiinia ei oikein pääse syntymään. Ihmetyttää se, että haukkuarkuutta esiintyy alueittain tai vain joinakin syksyinä??

En ole kirvestä kaivoon heittämässä. Onhan pystykorvan kanssa metsästys 100 kertaa mukavampaa kuin ilman. Jos se liian helppoa olisi olisin jo lopettanut sen metsästystavan aikapäiviä sitten.

[lamuste]

Aukkohakkuiden, taimikoiden, harvahkon puuston jne.. takia vaaditaan nykykoirilta aivan toisemmanlaista kyvykkyyttä pysyttämiseen, kuin aikaisemmin. Linnut
havainnoivat hyvinkin kauas kuulollaan ja erityisesti näöllään. Pysyttämiseen vaaditaan koirilta yhä enemmän taitoa, kuten käyttäytymistä haukulle mentäessä,
käyttäytymistä haukun aikana, tarkkaa merkintää, mikä erityisesti kohdistuu haukuttavaan, oikeaa ja sopivaa äänenantoa jne...Pysyttäminen antaakin kokeis-
sa korkeimman pistemäärän. Samoin metsästyksessä hyvä pysyttäjä mahdollistaa paremmin ampumisen. Itse arvosta ensi- tai uusintahaukussa pysyttämisen
ansiopisteissä kaikkein korkeammalle. Pysyttäminen vaatii koiralta siis enemmän kuin aikaisemmin. Hyvät pysyttäjät pärjäävät kilpaluissa kaikkein parhaiten.

[Anatoli]

Koirissa on selkeitä eroja, oma uroksessani on osin samaa vikaa kuin JLe:n koirassa. Tiukkasuinen ja avaa usein liian suurella paineella haukkupuunalta, eivätkä linnut tahdo kestää. Eron aikaisempaan narttuun huomaa erityisesti matalapuustoisella rämenevalla, jossa narttu saattoi aloittaa haukun jo yli sadan metrin etäisyydeltä, lähestyen hitaammin matalahkoissa puissa olevia lintuja. Uros rynnii alle ja aloittaa reilusti ja pysyttävyyteen tulee eroa. Pitemmässä puustossa tätä eroa ei ole niin paljoa. Omilla alueilla joutuu pakostakin kulkemaan toistuvasti samoja kankaita, jolloin linnut joutuvat koiran kanssa tekemisiin hyvinkin usein, enkä usko niidenkään olevan niin tyhmiä, etteivätkö opi niitä tapoja, joilla useimmiten säilyttää päänsä. Uskaltaisin jopa väittää, että mitä vähemmän kuljettu korpi sattuu lintuineen metsästyskohteeksi, sitä kesympiä ovat linnut ja jääväät "huonommankin" rekun haukkuun. Vaikka enp hieman vähättelee koiran toiminnan merkitystä ja korostaa tietysti aivan oikein linnun tekevän päätöksen, milloin siivilleen lähtee, ei haukun alkuhetken toiminta ole koiralta tässä suhteessa merkityksetön. Varovaisempi aloitus ja haukun kiintyminen ja kiihtyminen hiljattain johtaa useimmiten parhaaseen lopputulokseen. Kun haukkua on tullut yli "tupakan", siinä kestää koiralla jo melkein kuperkeikkaa heittää, eikä lintu välitä mitään vaikka koira kiihkeästi ja kovaan ääneen paasaisi.

[JLe]

Korkeassa puustossa lintu kestää paremmin haukkua. Sen minäkin olen huomannut. Se taas rajaa aika paljon pystykorvapyynnille sopivia maastoja. Minun reviirillä niitä vanhoja metsiä ei juuri ole. Epäilen suuresti, että koira oppisi vuosien mittaan muuttamaan tapojaan. Jonkin verran sen tyyli ehkä rauhoittuu, mutta ei niin paljon, että sillä olisi vaikutusta haukkukestävyyteen.
Voiko vetää semmoisen johtopäätöksen, että kaikista koirista ei ikävä kyllä tule linnunhaukkujia, vaikka kuinka antaisia tilaisuuksia. Sitä kun ei voi oikein opettaakaan; koiralla on se taito tai sitten ei.

[Timo Kettunen]

Kahden edellisen kanssa olen samaa mieltä siitä, että kun on kyseessä arka lintu tai linnut niin koirien kyvyssä pysyttää lintua tai lintuja on eroja. Hyviä pysyttäjiä on harvassa. Paljon harvemmassa kuin luullaan. Erinomaista pysyttäjää, joka pyrkii tavoitteellisesti pitämään aran linnun puussa, osaa sen ja onnistuu siinä, ei moni pääse omistamaan tai sellaisen työskentelyä toteamaan ja näkemään.

Se on kokonaan eri toimintaa kuin mitä tapahtuu silloin, kun koira pystyy pitkään pysyttämiseen aralla linnulla vain heikon merkinnän tai ei hyväksytyn haukun seurauksena.

Hyvä pysyttäjä on rauhallinen, itsenäinen ja älykäs koira. Löydettyään linnun se avaa haukun rauhallisesti ja ottaa varsinaisen haukkupaikan usein vasta vähän myöhemmin. Ei ryntää sinne kuten Anatoli oikein totesi, eikä lieppaa tai vaihtele tarpeettomasti haukkupaikkaa.
Se lopettaa haukkumisen tai harventaa haukkua, kun huomaa, että lintu alkaa rauhattomaksi eli steppaa oksalla ja valmistelee lähtöä. Pysyy paikallaan rauhallisena ja ei ainakaan lähesty silloin haukkupuuta tai lisää äänenantoa. Jos kun lintu sitten rauhoittuu se aloittaa varovaisen haukun tarpeettomasti sitä tiivistämättä.
Hyvä pysyttäjä voi pitkässä haukussa ”nukuttaa” aikuisenkin metson. Tällaisella koiralla huonompikin mies saa joskus linnun alas ja ”paha” mies tyhjentäisi sillä halutessaan salot ja vaarat.
Tällaiset koirat menestyvät kokeissa ja osoittavat kykynsä ja lahjakkuutensa mm. ruska-ajan aroilla ja muunakin aikana aroilla yksinäisillä linnulla työskennellessään. Mitä vähemmän lintuja on eli puhutaan tilanteesta kun parvimuodostumista ei enää synny niin sitä arempia ne näyttäisivät olevan.
Kuten jo on todettu nykyiset koirat ovat vaativammissa olosuhteissa pysytyksenkin suhteen kuin vanhoina hyvinä aikoina, jolloin lintutiheydet olivat hyvät ja populaatiot elinvoimaisia.

Kerronpa tässä tapauksen, mistä on aikaa yli kymmenen vuotta. Metsästyskaverini meni nuoren koiransa kanssa opetustarkoituksessa koirani haukulle ja kun ei löytänyt puusta mitään niin pyysi koiraani lähtemään pois ”tyhjältä” haukulta. Haukku oli kestänyt jo yli puoli tuntia. No koirani ei totellut pyyntöä ja jatkoi haukkua. Menin kaverini tultua haukulta luokseni sitten itse sinne kävellen suoraan kolmeen kymmeneen metriin, nostin katseeni mäntyyn mihin koirani haukkui ja ukkometsohan se siellä. Vein sen metson sitten kaverilleni, joka odotteli koiransa kanssa parinsadan metrin päästä, nähtäväksi. Tältä koiralta oli välillä hankalaa saada linnut pitkistä haukuista siististi karkotettua ja monia muitakin kokemusta rikastuttavia tilanteita.

[JLe]

En tiedä onko eräs tapahtuma merkki edistymisestä. Lokakuun viimeisenä viikoloppuna jahdissa koira alkoi haukkumaan reilun 200m päässä. Yritin hiippailla lähemmäs, vaikka keli olikin karkea. Koira haukkui kolmen kuusen ryhmää muuten harvapuisessa kangasmaastossa. Huomasin, että koira katsoi haukun aikana lähimmän kuusen tyveen n.10m päästä. Oletin, että kyseessä on supikoira tai joku muu maassa liikkuva eläin. Kun menin lähemmäs kuusen tyvestä karkkosi kuitenkin lentoon teeri. Se näköjään ainakin kesti haukkua.