Aiheen vierestä

Tämän otsikon alla keskustellaan kaikista kotimaisilla metsästyspystykorvilla metsästämiseen liittyvistä asioista

Valvojat: Valvoja6, Valvoja5, Valvoja2, Valvoja4, Valvoja8, Valvoja9, Valvoja3, Valvoja7, Valvoja1

Vastaa Viestiin
RukajärvenTankkari
Viestit: 5
Liittynyt: 08 Tammi 2019, 11:31

Aiheen vierestä

Viesti Kirjoittaja RukajärvenTankkari » 25 Heinä 2020, 18:15

Nyt kun tuntuu että on runosuoni pullollaan niin antaa soittaa sitten, tämä tarina sai alkunsa armeija-ajalta, tarkemmin sanottuna joltain leiriltä missä hyökättiin.. ei ihan sanatarkka kuvaus ole, mutta pääasiat on siellä mitä aikanaan tapahtui ja silloin jo kävi mielessä että mitä jos olisi oikeasti ollut kovat piipussa.
Ei liity pystykorviin, eikä oikeastaan metsästykseenkään mutta ihan kiva ja yllättäen vähän Suomalaisen melankolinen tarina omasta mielestäni :oops:

Taistelukaste – kauas pilvet karkaavat

Pataljoona valmistautui hyökkäykseen, radiohiljaisuus oli määrätty jo päiviä sitten, liikkumista ja partiointia rajoitettiin. Normaali rivimiehellä oli nyt hyvä olla, unta tuli vähintäänkin riittävästi, ruuan laatuun oli jo totuttu ja puute oli ainoastaan viinasta ja -piip-. Molemmat erittäin suosittuja puheenaiheita tylsyyden tappamiseksi. Viereisen joukkueen yksi teltta paloi, koska miehet kokeilivat päästä polttoöljyllä eroon muurahaisista, tyhmyys tiivistyy porukassa sanotaan, näyttää pitävän paikkansa.

Tiedon puute rasittaa, mies on tottunut johtamaan ja tiedottamaan työelämässä, täällä hän on pelkkä rivimies. Tykinruokaa, korvattava resurssi. Öisin valvottaa ajatukset vaimosta ja lapsista, onko kaikki hyvin? Pelko ja pieni mustasukkaisuuden tunne, kotirintaman miehillä on kissanpäivät. Naapurin Martti etunenässä, en tykkää yhtään. -piip- jätkä, akanhakkaaja, -piip- minä vielä puistelen kun pääsen lomille.. ihan varuiksi. Mies kihisee kiukusta ja päästää pahat ajatukset viemään tunteita, kello on 02.49 ja vielä ei uni maistu, -piip-, vähän itkettääkin.
Teltan ovi lehahtaa auki ja naapurijoukkueen mies suorittaa herätyksen, taisteluvarustus, tuliannoksistakin puhutaan, ei kuule puhetta, kauhea hälinä. Mitä -piip- tapahtuu? Mies menee jonon jatkona, ottaa vastaan mitä annetaan mutta ei pyydä mitään, kiukku on vielä päällä eikä järki pelaa.

Avomuodossa lähdetään liikkeelle, mies kuuntelee komppanian päällikön puhetta, ”jänkä edessä, iso jänkä. Ei siellä varmasti mitään ole, kohteeseen kilometrejä. Korkeintaan tähystys.. lähtevät karkuun”
Komppanian komentojoukkue jossa mies kulkee pääsee parin tunnin kulkemisen jälkeen jängänlaitaan, tieto tulee että muut joukkueet ovat ylittämässä tai jo ylittäneet jängän. Joukkue hajaantuu ja lähtee ylittämään kilometristä suota, lintujen laulu soi, pari metsähanhea lähtee juoksemaan edellä.. on sulkasato, eikä linnut pääse lentoon. Mies kävelee pesän ohi, 3 pientä hanhenalkua painautuu mättään kanervikkoon pakokauhu ja pelko mielessään. Miehellä tekee pahaa poikasten puolesta, hän jättää koskematta mutta puhelee rauhoittavasti ohi mennessään ”Olkaa rauhassa, me tässä poikain kanssa vaan kävelyllä, varokaa kettuja”..

Moottorin ärjyntä herättää hälinää, mikä missä ja miksi? Komppanian päällikkö komentaa joukkueen suojautumaan, naamaa turpeeseen ja turpa kiinni.. Mies ei hahmota tilannetta, häntä pelottaa. Komppanian päällikkö huutaa, mies ei kuule mitään, ei ymmärrä mitään. Päällikkö ryömii vierelle ja huutaa korvaan, ”isku metsänreunaan -piip- -piip-, sen jälkeen savua, me ollaan kusessa kuuletko?”

Mies alkaa ropeloimaan sanomalaitetta kun vihollisen taisteluvaunu ajaa kankaanlaitaan jängänreunalle, pakokauhu valtaa mielen, kirjoittamisesta ei tule mitään, korvissa humisee. Komppanian päällikkö käskyttää käsi pystyssä panssarintorjuntaryhmän tuhoamaan vaunun. Humahdus ja rätinä täyttää ilman, suu on täynnä turvetta, korvissa piippaa.. Mies katsoo ikään kuin elokuvaa, PST-ryhmä liikkuu asemaan kohti matalaa männyn taimea, uusi humahdus ja miehet katoavat, raskas sinko lennähtää siihen missä komppanian päällikkö oli juuri äsken, päälliköstä ei näy jälkeäkään.

Mies saa tilattua tuli-iskun ja kranaatit alkavat putoilla metsän reunaan. Taisteluvaunu vetäytyy ja samalla alkavat vihollisen tykistön kranaatit takoa jängän reunaa ja jänkää, huutoa, itkua, äänetöntä tuijotusta suurimmassa mekkalassa mitä mies on koskaan kokenut. Kaikki on sekaisin, ilmansuunnat on sekaisin, miehiä juoksee avojängällä kohti vihollista, sirpaleet repivät ja miehet kuolevat. Miehiä juoksee kohti tulosuuntaa, sama lopputulos. Mies makaa lamaantuneena paikallaan, vihollisen tykistön isku laantuu ja hiljaisuus valtaa alaa, vaimeaa voihkintaa kuuluu sieltä täältä.

Komppanian päällikön silmät tuijottavat miestä, mies kysyy mitä tehdään? Menee hetki ennen kuin mies ymmärtää että päällä ei ole kroppaa takana, on vain tyhjä tuijotus. Hanhen poikaset on lentäneet pesästään, pesän paikalla on vetinen kuoppa ja jalka sekä kypärä. Mies murtuu, lohduton itku kaikuu kevätaamussa, hanhet ei ansainneet tätä, elämä edessä..
Ati Hast

Hallakorpi
Viestit: 107
Liittynyt: 11 Joulu 2006, 16:40
Paikkakunta: Tornio

Re: Aiheen vierestä

Viesti Kirjoittaja Hallakorpi » 25 Heinä 2020, 21:39

Kerrankin oli aikaa lukea Atin tekstejä. Hyvin on kynä kädessä. Ei muuta kuin Metsästys ja Kalastus lehteen kirjoitusta (jos ei vielä ole ollut?). Novellikokoelman aiheet ovat kasassa.
Itse tykkään "uuden ajan" kirjoittajista; Kari Kovalainen ja Juhani Valli. Vallin trilogia hienosti muodosti kokonaisuuden ja Kovalaisen tuotoksen juuret ovat syntyneet itselleni rakkaan erämaan sopukoissa.
Eli peukku Arin tarinoille :thumbsup: .
Jari Lalli

Vastaa Viestiin