Viesti
Kirjoittaja Sisukas » 27 Maalis 2012, 15:05
Ehdottomasti keinojen pohtiminen ja kaikenmoinen varautuminen on hyvä asia. Ainakin teoriatasolla. Keskustelua käydään ja jopa edistetään harrastajien piirissä. Tämä monen mollaama foorumi on todella hyvä tapa vaihtaa ajatuksia. Vaikka täällä ajoittain vähän lipsuu v i t t u i l u n puolelle ite kullakin, onhan tämä huikea ideariihi parhaimmillaan! Täällä kirjoittavilla on melkoisesti tietoa monesta eri näkökulmasta. Tämän lisäksi jotkut eloisat aktiivit ovat kehitelleet Karhukoirapäivät lähes tyhjästä ja viime vuonna jututettiin järjestön puolesta sitä kokeneempaa kaartia. Kaikki nämä ovat paikkoja pohtia ja vaihtaa ajatuksia. Oppia porukalla menneistä ja varautua tulevaan.
Se, että jalostusneuvonta näyttäytyy yhä enemmän täällä foorumilla ja kirjoittaa jokaiseen Pystykorvalehteen jutun ei ole sattumaa. Se on linjaus, mistä pyritään pitämään kiinni. Arvostetaanko jalostusneuvonnan työtä ja uskotaanko meidän sanomaan, on meistä jalostusneuvojista itsestämme kiinni. Tänä päivänä ei riitä isot määrät tietoa. Se on osattava myös myydä. Haluttomista on saatava halukkaita ja se ei koskaan tapahdu pakotteilla vaan aktiivisuudella. Harri on huomannut astutuspalstalta aivan saman asian kuin minäkin. Se näyttää hyvältä! Siellä voi olla joitain valintoja, jossa pelkään terveyden ja pelaavuuden puolesta, mutta pääosin se näyttää todella hyvältä! Itse asiassa se näytti hyvältä jo viime keväänä.
Niille linjauksille, mitä viime vuosina on tehty, on annettava aikaa. Jto, Pevisojen sarja, suosituskriteerit yms. eivät muuta hetkessä yhtään mitään. Se johtuu siitä, että koiranjalostus on sitä pitkän matkan juoksua. Se, että me koko ajan säädetään ja tehdään isoja muutoksia tekevät kaikesta siitä säätelystä turhaa. Vastahan sitä on opittu tunnistamaan perinnöllisiä silmäsairauksia. Ei me vielä tiedetä, osataanko me hallita niiden esiintymistä. Nykyisille toimenpiteille on annettava aikaa ja seurata miten ne vaikuttaa. Aivan sama pätee tätä monimuotoisuus asiaa, käyttöominaisuuksia jne. Asioihin pitää reagoida, mutta se ylireagointi on yhtä pahasta. Kattellaan, niinkuin hämäläiset...
Itse olen mielessäni miettinyt joskus esittää Kennelliitolle, että irrottaisivat jonkun työntekijän pitämään yllä arkistoa, mihin kerätään ja käännetään kaikki koira- aiheiset tutkimukset maailmalta. Olisi yleinen osio ja vaikka roturyhmittäiset tutkimukset erikseen jäsenneltynä. Ei sillä, että tuollaiseen kenelläkään koskaan resursseja löytyisi, mutta olisihan se iso apu meille tiedonjanoisille. Tietoa voisi sitten jokainen taas käsitellä kuten haluaa. Osa lukisi kuin -piip- raamattua jokaista tutkimusta ja osa katsoisi vain kuvat, niistä missä kuvia sattuu olemaan (itse olen se jälkimmäinen, jos jollekin oli epäselvää). Siinähän sitä koulutusta olisi. Suurkiitos niille, jotka tänne linkittävät eri artikkeleita ja kirjoituksia. Näinhän sitä voidaan harastajat keskenämme kouluttaa toinen toisiamme!
Eli jatketaan vaan monipuolista keskustelua rodusta. Ei me tämän parempia neuvoja ja ohjeita saada mistään. Ollaan rohkeasti eri mieltä ja koitetaan aina suhteuttaa asioita oikean kokoisiksi. Jos jotkut luulee meitä riitaisaksi porukaksi niin kutsukaa Karhukoirapäiville katsomaan. Enempi siellä nauretaan kuin muristaan.
Johannes Lehtomäki
