Lähes 1000 karhunhaukku koekäyntiä Nuokkijärvellä

[alka]

Vuodesta 2001 lähtien on Nuokkijärvellä testattu lähes 1000 suomalaista, ruotsalaista, norjalaista ja venäläistä pystykorvaista koiraa karhulle. Testaus on suoritettu Venäjän ketjukarhukoesääntöjen mukaisesti ja tuomareina ovat olleet koko ajan samat henkilöt, jolloin pienetkin koirakannan muutokset näkyvät tuloksissa. Karjalankarhukoiria on ollut testatuista noin 55 %, jämptejä 15 %, laikoja 20 % ja harmaita 10 %.
Pohjan Karhukoirayhdistyksen karhujaosto on kerännyt ja tilastoinut koekäynnit, jotta karhua haukkuvien koirien jalostusta voitaisiin viedä eteenpäin.

Ketjukarhu-koe testaa kokemuksien mukaan hyvin koiran käyttäytymistä luonnonkarhullakin. Diplomin haukkuva koiralla on edellytykset hyvään itsenäiseen luonnonkarhu työskentelyyn, jos sillä on testatun haukkukyvyn lisäksi tarpeellinen jäljityskyky ja työskentely sitkeys. Jäljitystä ja sitkeyttä arvostellaan kyllä ketjukarhukokeessakin, mutta testaustilanne on sen verran lyhytaikainen että vasta tositilanne osoittaa kyvyt. Toisaalta koira, joka ei osoita kiinnostusta ketjukarhulle tai pelkää sitä, ei toimi luonnon karhullekaan. Näiden kahden ryhmän väliin jäävät keskikastin koirat, jotka voivat toimia luonnon karhulla kohtuullisesti pareina, mutta yksintyöskentely ei tahdo sujua hyvin.

Mikä on sitten tämänhetkinen koiriemme karhunhaukkukyky? Kuuden vuoden tilastojen perusteella näyttää vielä olevan jonkinlaisia perusteita sanoa mustan koiran olevan sijoittunut kohtuullisen hyvin. Kuvan 1 mukaisesti kun tarkastellaan haukuttujen diplomien määrää, kuitenkin jämpti-nartut ja etenkin harmaa-urokset haastavat lujasti mustaa koiraa.

Toisaalta karhukoirien kehitys vuodesta 2001 vuoteen 2006 on hyvinkin ristiriitainen ja dramaattinen. Urosten haukuttujen diplomien määrä on noussut, mutta paremmat eli työdiplomit ovat vähentyneet Kuva 2. Nartuilla kehitys vastaavana aikana on ollut lujaa alamäkeä. Lähtötilanteessa v.2001 narttujen yhteenlasketut työ ja pesädiplomit olivat korkeammalla tasolla kuin uroksilla. Nyt narttujen diplomien määrä on tipahtanut yhteen kolmasosaan ja samalla korkeammat diplomit ovat hävinneet kokonaan Kuva 3. Lisäksi heikon tuloksen (alle 39 pistettä, valtaosa 0 pistettä) haukkuneiden määrä on kolminkertaistunut tässä ajassa.

Miksi tähän on tultu? Täsmällisiä vastauksia on vaikea kartoittaa, mutta syyt löytynevät seuraavanlaisesti:
a) Urosten pesädiplomien määrän lisääntyminen johtuu niiden urosten, jotka ovat kiinnostuneet karhusta, työskentelysitkeyden lisääntymisestä (=sitkeys hirvelle myös lisääntynyt, kiittäminen onnistuneen hirvenhaukkujalostuksen)
b) Urosten ja narttujen työdiplomien vähentyminen lähes nollaan, sekä narttujen pesädiplomien putoaminen sekä narttujen 0-39 pisteen huonojen tulosten kasvu johtuu karhukoiran luonteen pehmenemisestä. Riistaviettinen, karhuverinen koira ei pystykään työskentelemään kovemman paineen alaisena tehokkaasti. Varsinkin nartuilla joilla luonne on jo lähtöjään vaisumpi, luonteen pehmenemisen merkitys näyttää olevan merkittävä.

Miten eteenpäin? Näyttäisi siltä, että jos halutaan mustan koiran olevan tulevaisuudessa myös karhunhaukkuja, jalostuksen pitäisi keskittyä koiran luonteen parantamiseen sekä karhuverisyyden ylläpitämiseen.

Karkeasti noin puolessa koirista näyttäisi virtaavan jonkin verran karhuveriä. Karhunhaukkujia jalostettaessa pitää käyttää vain näitä karhuverisiä koiria ja mieluummin vielä mahdollisimman paljon karhuveriä omaavia yksilöitä. Oheistuotteina karhunhaukkujia jalostettaessa saadaan myös erinomaisia hirvenhaukkujia (jollei omistaja halua sitten opettaa pois koiralta tätä ominaisuutta). Yleisesti voidaan sanoa, että hyvä karhunhaukkuja on erinomainen hirvikoira. Toisaalta on suuri määrä erinomaisia hirvikoiria, jotka eivät ole millään tavalla kiinnostuneet karhusta.

Luonteen jalostaminen saattaa olla vaikeampaa, koska luonteet alkavat olla joka puolella samantyyppiset. Jalostuskoiriksi pitäisi löytää karhuverisiä koiria, joilla on tarpeellinen itseluottamus. Todennäköisesti tarvitaan vanhanajan itsetietoista karhukoiran luonnetta. Kasvattajien ongelmana tulee alussa olemaan tällaisten siitos koirien haku ja myöhemmin kasvattajille tulee nykyistä suurempi vastuu, kenelle voidaan luovuttaa itsetietoinen pentu. Kokemattomalle ostajalle tällaista pentua ei voi antaa, koska koira ottaa kokemattoman omistajansa talutusnuoraansa ja alkaa johtamaan laumaansa eli isäntäänsä. Luonteiden jalostaminen palvelee, myös hirvenhaukkuominaisuuksia. Suuri osa koulutettavia koiriahan säikähtää jossakin vaiheessa vihaista hirveä. Tällöin pehmeimmät luonteet omaavat koirat lopettavat väliaikaisesti tai kokonaan peloltaan haukkumisen. Lujemman hermorakenteen omaavat koirat palautuvat nopeasti vastoinkäymisistä ja koulutusta voidaan jatkaa.

Yhteenvetona voidaan tiivistää, että karhunhaukku-ominaisuutta jalostettaessa on kriteereinä oltava juuri karhunhaukku-ominaisuudet ei hirvenhaukku-ominaisuudet. Ne koirat, jotka ovat hyviä karhunhaukku-ominaisuuden jalostamisessa, tulevat olemaan myös erittäin tarpeellinen lisä hirvenhaukku-ominaisuuden jalostamisessa. Karhunhaukku-ominaisuuden jalostukseen käytettävä tietous on ollut sirpaleista hirvenhaukkupuoleen verrattuna. Pohjan Karhukoirayhdistyksen Karhujaos on osaltaan kantanut kortensa kekoon kokoamalla nämä sadat ketjukarhuhaukku-tulokset ja sukulinjat käsiteltävään muotoon. Näin voidaan analysoida yksilöitä ja sukulinjoja jalostettaessa yhä parempaa karhua ja hirveä haukkuvaa karjalankarhukoiraa.

Karhujaosto
Pohjan Karhukoirayhdistys
Juha Kuusisto

[/code][/url]

[karhu_koira]

Mielenkiintoisia tutkimustuloksia!

Kymmenessä vuodessa on kumminkin karhukoirien taso hirvenhaukkujana noussut huomattavasti. Mielestäni tämä on yleisesti tiedostettu, eikä vain oma toteamukseni. Äkkiä ajateltuna hirvenhaukkujien taso on noussut kymmenessä vuodessä saman, minkä karhunhaukkujien taso on vastaavasti laskenut.

Onko järkevää lähteä yleisesti hakemaan sitä entisaikojen karhukoiran luonnetta takaisin? Samalla luultavasti hirvenhaukku-ominaisuudetkin ottaisivat takapakkia?

Monet ovat myös kyseenalaistaneet sen, että tuleeko koiran edes käydä karhuun kiinni. Tällöinhän ei välttämättä olisi edes hälyyttävää se, että useimmat ketjukarhua haukkuvat koirat haukkuisivatkin "vain" sen pesädiplomin.

Itse en karhuahaukkuvista koirista paljoakaan tiedä, mutta toivon selvyyttä näihin em. väittämiini.

T: Pohjan Karhukoirayhdistyksen jäsen

[peeveli]

Että ihan analyysija ketjukarhupelleilystä. Hohhoijaa...

[HIRVIMIES74]

Mikäs sitä ''peeveliä'' nyt noin ärsyttää noissa tilastoissa, vai onko se ärsytyksen aihe sittenkin se tulos ja tapa millä hankitaan
Jos jotkut haluaa koiriaan testailla ja koiran luonetta kokeilla, eikait se toisilta ole pois otettua, vai onko?

[vanha Aatami]

Onkohan tuo ihan tosissaa,jalostamaan kettinkiä haukkuvaa kansalliskoiraa!

[kuksa]

Meillä pitäis kettingissä olevan sirkuskarhun perusteella jalostaa karhukoiraa?Herätkää!
Ja vielä palata entiseen, eli karhukoira olis joka ohi kulkijan
lahkeessa kiinni.
Ei ikinä!

[Aslak Kieppi]

Jep!
Ei sitä tarvi lahkeessa olla kiinni. Kyllä ihmisystävällisellä karhukoiralla saa olla luonnetta. Pohjan karhukoirayhdistys on tehnyt hyvää työtä tehdessään nämä tilastot. Se todellinen karhukoira, jota pidetään yhden miehen koirana......se viihtyy yksin metsässä! Ei sen tarvi jäädä norkoilemaan, jotta jäiskö muilta roduilta murusia......tummien silmien palava katse.....En muuten ihannoi vihaista koiraa.....

[HIRVIMIES74]

Karhukoira voi olla ihmisystävällinen, mutta silti riistalle kova(ja toiselle koiralle). Ei se karski luonne ole automaattisesti vihainen vieraille

[peeveli]

Mihin se vanha karhukoira oikein on kadonnut? Ottakaa jalostustietoärjestelmä käyttöön. Kyllä sieltä löytyy täysiä sukupuita, joissa ei ole yhdelläkään koiralla ensimmäistäkään koekäyntiä, ja taustalla ne yhdet ja samat suvut joista on alun perin lähdetty. Eli tämän kettinkikarhuanalyysilogiikan mukaan sieltä nyt pitäisi löytyä jotain alkuperäistä karhuverta, joka hirviveristenjalostuksella on hukattu.
Jos näin luulee, niin silloin tie on helppo: ei muuta kun hakemaan niitä alkuperäisien koirien pilaamattomia jälkeläisiä jostain navetan nurkilta ja jalostamaan! Ei ole riesana kennelnimiä, lonkkakuvaustuloksia, silmäpeilauksia eikä kahleettomia koekäyntejä! Mahtavaa. Tänään en voi muuta kuin säälillä katsoa sitä räpellystä mihin osa karhukoiraväestä on sortunut. Viedään koiria karhulle joka on kahleissa ja sitten uskotellaan itselle etä vielä muna seisoo

[junko]

Taso on kyllä noussut mutta pääasiassa urosten.Narttujen osalta koetulosten perusteellakin on vaikea löytää tasaisen varmaa sitkeää koiraa.Ylivoimasesti suurin osa on vajaaerän koiria ja mitä tälläinen antaa jalostukselle.Lähtökohdat karhunhaukkujan jalostamiseen on sitkeä hirviä haukkuva narttu linja.Testaamalla niistä löytyy yksilöitä jotka ovat kiinnostuneita karhuista.

Mielenkiintoisia tutkimustuloksia!

Kymmenessä vuodessa on kumminkin karhukoirien taso hirvenhaukkujana noussut huomattavasti. Mielestäni tämä on yleisesti tiedostettu, eikä vain oma toteamukseni. Äkkiä ajateltuna hirvenhaukkujien taso on noussut kymmenessä vuodessä saman, minkä karhunhaukkujien taso on vastaavasti laskenut.

Onko järkevää lähteä yleisesti hakemaan sitä entisaikojen karhukoiran luonnetta takaisin? Samalla luultavasti hirvenhaukku-ominaisuudetkin ottaisivat takapakkia?

Monet ovat myös kyseenalaistaneet sen, että tuleeko koiran edes käydä karhuun kiinni. Tällöinhän ei välttämättä olisi edes hälyyttävää se, että useimmat ketjukarhua haukkuvat koirat haukkuisivatkin "vain" sen pesädiplomin.

Itse en karhuahaukkuvista koirista paljoakaan tiedä, mutta toivon selvyyttä näihin em. väittämiini.

T: Pohjan Karhukoirayhdistyksen jäsen

[karhu_koira]

Selaillessani netistä tietoa karhunhaukkujista osui silmääni ao. linkistä löytyvä artikkeli. Artikkelissa hieman tunnetun kennel- ja karhumiehen mietteitä myös karhulle pelaavasta koirasta ja niiden jalostuksesta.
Artikkeli löytyy ao. linkistä sivuilta 12-13

http://valtramme.valtra.fi/main/current ... tra_01.pdf

[alka]

Juha Kuusiston laatimaan ansiokkaaseen kirjoitukseen Nuokkijärven testituloksista liittyvät neljä graafista taulukkoa löytyvät; http://www.pohjankarhukoirayhdistys.com . Kannattaa muuten huomioida, että haukuutujen diblomien korkein % on norjanharmailla . Näitä Nuokkijärvellä saatuja testituloksia karhuverisistä koirista kiinostuneet norjanharmaan kasvattajat ja metsästäjät ovat vuosia hyödyntäneet ja se näkyy jo käytännön metsästyksessä. Syksyisin yhä useampi haukusta kaadettu karhu on kaadettu norjanharmaan haukusta. Tämä norjanharmaa näyttää olevan varsinainen karhukoiran "hengenpelastaja" kiinnostuksen hirveen se sai heräämään ja nyt näyttäisi olevan karhunhaukun vuoro. Toivottavasti löytyy karhuverisistä karhukoirista kiinnostuneita kasvattajia.

[Musta13]

Löytyi tämmöinen kirjoitus. Nyt eletään vuotta
2017 alkua. On todellakin hyvä ettei kehitystä ole tarvinnut odottaa useita ihmissukupolvea. Kehitys on ollut positiivista koko osalta karhu _ hirvi _ terveys rintamalla. Itse kävin katsomassa
Kesällä kyseisellä testissä. Ei hullumpi
Pidetään päät kylminä tässäkin asiassa. Hyvä tästäkin tulee.

[Musta13]

Siis positiivinen kehitys jatkuu edelleenkin karhu koiran narttu ja uros puolella. Ei kehitykseen tarvita muuta kuin hyvässä jalostuksessa yksi astuminen aimo harppauksen edelleen ottamisessa. Hyvä on suunta.