KKK:n "syttyminen"

[Jenni]

Hyvällä sukutaululla ei ole merkitystä, jos koira on huono. Ja sitä huonoutta voi toki selitellä mitä ihmeellisimmin tavoin. Minun mielestäni HYVÄÄ koiraa ei tarvitse erityisesti opettaa tai totuttaa. Sillä koiralla pitäisi olla siellä sisällä selkäytimessä tekemisen palo. Se mitä tehdään "kouluttamisella" ja totutteluilla, (toki näilläkin voidaan päästä kohtalaisiin tuloksiin) on heikkojen ominaisuuksien paikkailua. Jalostukseen tulisi käyttää vain näitä HYVIÄ yksilöitä ja siltikin pentueissa se p**kan määrä on vakio. Pitää vaan itse hyväksyä, ettei oma koira välttämättä paras käyttöominaisuuksiltaan.

[jjk]

Joo... kyllä tekemisen palon pitää olla sisäsyntyistä.

Jos karhukoira on riistaverinen, se on yleensä alkujaan kiinnostunut monenlaisesta "riistasta"... jotkut on hakoja jäneksen perään , lintuja ja näätiä saattavat louskuttaa, poroja kusauttaa, supeja tappaa, myyriä kaivella jne mitä ihmeellisintä siinä missä hirveäkin. Ja silloin tulee se "kouluttaminen" kehiin, joka on helpoimmillaan vain hienovaraista "suosimista"...

Toki varmasti niitäkin ihmeitä löytynee, jotka jo nisästä irrottuaan "tietävät" että hirviä ja karhujahan sitä vaan

[SPEDE]

Hyvällä sukutaululla ei ole merkitystä, jos koira on huono. Ja sitä huonoutta voi toki selitellä mitä ihmeellisimmin tavoin. Minun mielestäni HYVÄÄ koiraa ei tarvitse erityisesti opettaa tai totuttaa. Sillä koiralla pitäisi olla siellä sisällä selkäytimessä tekemisen palo. Se mitä tehdään "kouluttamisella" ja totutteluilla, (toki näilläkin voidaan päästä kohtalaisiin tuloksiin) on heikkojen ominaisuuksien paikkailua. Jalostukseen tulisi käyttää vain näitä HYVIÄ yksilöitä ja siltikin pentueissa se p**kan määrä on vakio. Pitää vaan itse hyväksyä, ettei oma koira välttämättä paras käyttöominaisuuksiltaan.

HYVÄ JENNI!
Tuota kerul1 ei varmaan vielä tiennytkään.Olisko mitään rakentavampaa????

[Jenni]

^ sulla varmaan on

[Joker]

kokeileppa kerul1 koiraas vaikka hevoselle.Pidä kytkettynä ja kehu kovasti kun haukkuu-muista kuitenkin kysyä lupa ensin.Anna paukutaa vaikka tunnin,jos vaikka olis apua:kokeile

Voisi innostaa koiraa.

Ei ole henk´kohtaisia kokemuksia toimivista mustista, mutta koira (nhu) sai reenata yhden ainoan kerran 6 kk iässä kesällä hiehoilla. Hiehot ovat oikeastaan pahimmasta päästä haukuttaa. Oli haukkunut reilu 5 tuntia ja otettu pois. Todettu vaan, että haukkuuko ja löytyykö yhtään järkeä tietyllä lailla varoa/ toisaalta: riittääkö kantti ottaa osumia hiehoilta.

En tiedä sitä, mikä vaikutus koiran työskentelyyn jatkossa hiehojen haukuttamisella on ollut muuta kuin hiehot/hevoset/tarhatut villisiat (varma saalis) ovat pieni "vitsaus" pari kertaa syksyssä, jos maasto on tyhjä hirvistä. Sen muistan, että koira kävi pahastikin "kuumana" ja pidemmät haukut aloiteltiin vasta eka haukahdusten jälkeen sieltä, minne hirvet karkkosivat. Mut nyt on tullut rauhallisuutta myös löytöhaukkuihin.

[Jenni]

jjk ymmärsit asiani vähän toiselta kantilta.... Minä tarkoitin "kouluttamisella" lähinnä vastaavaa tilannetta, kuin edellinen kirjoittaja on kuvannut. Noh, jos sillä saa rikkaruohosta kukkasen, niin mikäs siinä sitten. Enkä nyt Joker tarkoita sinun koiraasi.

Meilläkin on kotona tuo nuorempi sellainen maanantaikappale, mutta mitä sitä kiusaamaan, jos sille ei niitä metsästysgeenejä ole suotu. Ihan kiva seuramies kotona ja lenkeillä

Eipä sitten muuta kuin

[kylkisalo]

Jos puhutaan tuosta syttymisestä,mitä sillä nyt sitten tarkoitetaankin.
Eihän sille mitään voi muutakun ootella vaan,ja mettää mahdottomasti,elikkä korpeen vain ja pitkästi sieltä se tulee jos on tullakseen.Se maasturista jälkeen pudottaminen on aika huono konsti.Henkilökohtainen mielipide.

[SPEDE]

Tässä sulle kerul1 evästä matkaan:kaikkein -piip- haukkuma kkkn otti tänää jäljiltä haukun.n 300m takpi 15 min kunnes "jokin " en minä siä karkoittnu:10 min perässä ja pois haukulta.Tuli passiin ja otetiin kiini: 1 h ja uudelleen samoille jäljille .Vastatuuleen ja 10 min ja haukku päälle: 45 min ja siityvästä haukusta passissa nutin Anna mennä vaan kyllä suakin onnistaa, aivan varmasti

[TCE]

Joo... kyllä tekemisen palon pitää olla sisäsyntyistä.

Jos karhukoira on riistaverinen, se on yleensä alkujaan kiinnostunut monenlaisesta "riistasta"... jotkut on hakoja jäneksen perään , lintuja ja näätiä saattavat louskuttaa, poroja kusauttaa, supeja tappaa, myyriä kaivella jne mitä ihmeellisintä siinä missä hirveäkin. Ja silloin tulee se "kouluttaminen" kehiin, joka on helpoimmillaan vain hienovaraista "suosimista"...

Toki varmasti niitäkin ihmeitä löytynee, jotka jo nisästä irrottuaan "tietävät" että hirviä ja karhujahan sitä vaan

Olen täysin samaa mieltä, että jos koiralla on riistaveret, siitä tulee ennemmin tai myöhemmin "toimiva" koira, kun sen kanssa vaan touhuaa metsässä. Kotona koira ei opi hirvihommia, vaikka olis mitkä veret

Itsellä oli edellinen kku aika hyvä, syttyi toisella vuodella mutta neljäntenä syksynä oli vasta "täyden erän koira" ja paljon ylikin.

Nykyinen nuorukainen taas on selvästi riistaverisempi vielä, viime syksynä 7 kuukauden iässä eka hirvihaukku, emää ja vasaa haukkui 3 tuntia, kunnes alkoi kaivamaan myyriä.
Samana syksynä vielä kaksi 3 tunnin haukkua, vaan aina vaihtoi lopussa myyrälle, en saanut kaatoa kun ei ollut enää kaatolupia.

Tänä syksynä aivan raivokas into myyriin, lintuihin, jäniksiin, poroihin ja hirviin, ja nyt pari vasaa kaadettu, eka 3 tunnin haukusta, ei lopettanut emän kanssa ennenkuin pääsin väliin ja sain makkaralla houkuteltua pois. Toinen vasa 5 tunnin haukkuun, jossa vasaa ammuttiin kahdesti ensin ohi, kun kiikari oli särkynyt. Karkot yli 3 kilsaa, yksi yhteydenotto, jatkoi emällä tunnin, kunnes sain kutsumalla pois.

Eilen otti noin puolesta kilometristä mullikan, eka karkko n. 3km, jossa seisonta haukkua 30 minuuttua, siitä karkko, ja siirtyvää haukkua, jonka pituus kartalla 15km, josta tuli haukusta illalla pois omatoimisesti, kun lopulta pääsin autolla viereen.

Eli toiminta on kerralla muuttunut, kysyi alkusyksystä hermoa, kun tuntui että vain myyrät kiinnostaa, vaan näköjään on sellainen koira, että kun hirven haju tulee nekkuun, kaikki muu unohtuu.
Nyt näyttää, että on myyrät on unohtuneet, ja koiralle on naksahtanut, mitä metsästä haetaan, hakukin on aivan erilaista kuin alkusyksystä.

Uskon, että huippuveret omaaville koirille ei tarvitse eikä voi opettaa sitkeyttä, mutta kohtalaiset geenit omaaville, kuten oma vanha koira oli, sitkeyttä saattoi opettaa antamalla karkkoja ja osoittamalla, että homma jatkuu, vaikka hirvi vähän liikahtaakin.

Olen seurannut vierestä paria mielestäni huonot riistaveret omaavaa koiraa, niillä ei ole sellaista raivokasta viettiä oikeastaan mihinkään muuhun kuin ruokakupille

Nämähän ovat sitten omia kokemuksiani ja mielipiteitäni, jokaisella on omansa...

[kerul1]

Kyllä minun mielestäni se koira erottaa hirven lehmästä eli en kyllä aio kouluttaa koiraa lehmillä vaikka kyllä se niitä haukahtelee kun lenkillä on tullu kulettua lehmien ohi.

Nimittäin naapurissa on maatila ja on niillä hirvikoirakin eikä se niistä lehmistä välitä, mutta hirvelle toimii kyllä.

Enkä minä sillä oo aikonut pentuja teettää älkää pelätkö. Kyllä minä olen sen tiedostanut että koira ei mikään huippu ole mut halusin vaan kysyy että onko näistä vähän myöhempään syttyneistä koirista tullut miten hyviä.

Olen kyl meinannu et tänä talvena jos ei lumijäljet kelpaa niin siihen loppuu minun kärsivällisyys.

[Rihlakko]

Henkiökohtasesti oon kyllä sitä mieltä että karhukoiraa ei tarvii kotieläimillä opettaa, ite kyllä tekisin päinvastoin en haukuttas hevosia tai mullikoita ym.koira mettään hirvien oleskelualueille kyllä sieltä alakaa jossain vaiheessa haukku kuulua,vaatii joskus pitkää pinnaa. kotieläimiä koira kyllä löytää kyllä haukuttavaksi iliman isännän yllytystä.(tänään toista tuntia haukku mulli laumaa löytömatka n 1km että otti päähän)

[karhu_koira]

Omalla koiralla kävi niin että pentuna muutaman kerran haukutin vasikoita ja sen kummemmin se ei ole niistä enää välittänyt. Nykyään voidaan kävellä vaikka vasikoiden vierestä ilman että se päästää yhtään haukahdusta. Hyvä siinä mielessä ettei tarvi pelätä metällä ollessa sitä että koira erehtyisi lehmiä haukkumaan

[Remu_poika]

Oma koirani haukkui viikko ennen juhannusta ensimmäisen kerran hirviä 1 1/2 tuntia kesämökkini vieressä 5.5 kuukautisena.

Syksyllä ennen hirvenmetsästystä 8 kpl hirvikontakteja. Lyhin 3 haukkua ja karkko, pisin 14 minuuttia ja karkko. Karkon jälkeen menee perässä 1-12 minuuttia. Pari kertaa saatu karkon jälkeen uusintahaukku. Välillä näyttää siltä, että ei ole kiinnostusta seurata karkkoa.

Hirvenmetsästyksen aikaan vain yksi hirvikontakti. Haukkui jonkin aikaa, mutta jätti kesken.

Onko normaalia pentukoiralle vai onko puutteelliset riistaveret ? Koira vaikuttaa enemmän ilmavainuiselta.

Koirani on valitettavasti seropi. Huippusuvun omaava karhukoira sai vahinkopentueen ja omistajan dementoitumisen vuoksi pennut olisivat muuten lopetettu, niin otin yhden pennun. Koiran isä on itäsiperianlaika.

Toivon asiallisia vastauksia vaikaa seropin omistankin. Onko toivoa saada toimiva hirvikoira ? Haku on hyvää ja metsässäkäyntejä on kaikkiaan nelisenkymmentä.

[Mörkö]

Onhan se tännekin kirjoiteltava kun kkk:n omistaja olen. Minulla on aika mielenkiintoinen narttukoira, jonka sain ilmaiseksi vuoden ikäisenä n. 1,5 v. sitten. Sukutaustat koiralla ihan ok. Ilmeisen huono puoli on se, että se on emänsä kanssa samassa häkissä asunut pentuiän ja mehtää ei ollut saanut ollenkaan. Nyt ikää 2,5 v.

Hirven pyyntiin sen todella kuitenkin hain mutta enpähän vielä hirvikoirista tiennyt tuon taivaallista. Eka syksy meni sellaisissa merkeissä, että kun osuttiin hirvelle niin koira ei välittänyt juuri mitään, kimposi ehkä muutaman kymmenen metriä perään. Haku oli erittäin heikkoa ja varovaista/arkaa.

Sitten -piip- laitoin koiran hyvän uroksen kanssa pari kertaa metsään. Molemmilla kerroilla ihan kelpo haukut. Mun koira haukkui urosta huomattavasti tiheämmin. Ekalla kertaa oli n. 6 tunnin haukut 9 km siirtymineen, 2 kertaa haukulle hiippailu. Toisella kertaa 5 t haukut ja parin km siirtymä, 5 kertaa haukulle hiippailu.

No tuosta sitten arvelin koiran syttyneen, mutta eipä syttynyt. (Jotkuthan sanoo, että ei kannata toisen koiran kanssa haukuttaa.) Haukuttamisen jälkeen oli useita hirvikontakteja, mutta ei kiinnostanut. Se mikä kiinnosti niin oli kaikki muu. Rupesin sitten supeja tappamaan sille ja haukutin lintuja syksyn mittaan. Yhtään en kuitenkaan ampunut. Näytti olevan -piip- riistaveret kaikelle muulle paitsi hirvelle. Koira ui myös erittäin mielellään sorsien perässä ja noutaa. Ajaa äänettä jänistä ja peuraa. Haukkuu oravat ja kaiket maholliset tirriäiset.

Kasvattaja ihmetteli koiran touhuja kun ei hirvi kelpaa mutta pitää edelleen syttymistä hirvelle erittäin mahdollisena. Itteäni haku vaan epäilyttää kun oli kovin kehnonlaista. Olen istunut kannonnokassa vaikka kuinka mutta kun koira huomaa minun istuvan niin se tulee makaamaan viereen. Eikä lähe sitten millään hakemaan. Kun nousen ylös niin meno jatkuu heti seuraavaan puskaan mutta jää yleensä alle sadan metrin.

No tuumasin tässä, että -piip- sinne hirviporukkaan tarttee mennä marttakerhoilemaan ja kuuntelemaan viimeset juorut, ja niinpä ajattelin pitää välivuotta (kestää sitä nyt yhen vuoden ilman juoruja ja -piip- . Nyt on koira joka toimii todellakin yleiskoirana eikä lintupäiväkään mene piloille hirvihaukun takia. Jos se syttyy hirvelle niin saa syttyä, mutta jos ei niin pysyn pienessä riistassa.

Nartun kokokin on aika erikoinen: 49 cm säkä ja 15 kg. Tainnu jäähä pentuna ruokailut vajaaksi jos emä söi enimmät päältä. Koira ei kyllä nykyäänkään syö juuri mitään (saman kuin mäyräkoira), mutta virtaa on kuitenkin niin perkuleesti.

Onko vastaavia tapauksia? Kommentteja kokeneilta tästä yksilöstä?

[Trio Niskalaukaus]

Vähän samoja kokemuksia Mörkön kanssa aiemman rodun kanssa. Haukutin aikanaan laikanarttuani oman KVA-urokseni kanssa. Natu haukkui hienosti 4 tuntia putkeen ja koppasin koiran haukulta toiveikkaana kiinni.

Mutta eipä syttynyt kuitenkaan koskaan kunnolla hirvelle. Pienriistakoirana lyhyen elinkaarensa ajan jonkinmoinen käsikassara.

Karhukoiria en ole milloinkaan haukuttanut muiden koirien kanssa.