Huono hirvenkäsittelytaito

Tämän otsikon alla keskustellaan karjalankarhukoiriin liittyvistä asioista.

Valvojat: Valvoja6, Valvoja5, Valvoja2, Valvoja4, Valvoja8, Valvoja9, Valvoja3, Valvoja7, Valvoja1

Vastaa Viestiin
karhuko
Viestit: 5
Liittynyt: 08 Tammi 2009, 20:10

Huono hirvenkäsittelytaito

Viesti Kirjoittaja karhuko » 30 Loka 2018, 16:09

Heitämpä tälläisen ongelman ilmoille,nimittäin joulukuussa 3v täyttävä kk uros jolla tuppaa hirvet toistuvasti löydöstä karkaan ja menee ralliksi,harmittaa vietävästi kun kyseinen tapaus on haultansa mainio jäljitystaitonsa vuoksi esim.viime lauantaina löytö 5km emä ja vasa 2h rallia pari pientä haukunpätkää,menivät joesta yli siihen päättyi työskentely.Vasat ammuttu seisontaan,aikuiset enemmän ja vähemmän liikkeeseen,pyörii aivan hirven kintuilla,kerran saanut jo vekin huuleensa tänä syksynä,kysynkin onko kukaan muu paininut kyseisen ongelman kanssa ja onko tilanne muuttunut parempaan koiran ikäännyttyä.

tikkakoski
Viestit: 561
Liittynyt: 26 Loka 2004, 23:55

Re: Huono hirvenkäsittelytaito

Viesti Kirjoittaja tikkakoski » 30 Loka 2018, 21:30

Saattaa se vanhenmiten rauhoittua/tasaantua, koira kuitenkin nuori jolla riistaveret kohillaan, joku on nuorena turhankin "prässävä" eikä hirvet sitä kestä, kovaa käyttöä vaan eiköhän se siittä rauhotu....
Rami Ahola

seale
Viestit: 5
Liittynyt: 26 Marras 2006, 14:58
Paikkakunta: Suomussalmi

Re: Huono hirvenkäsittelytaito

Viesti Kirjoittaja seale » 31 Loka 2018, 10:48

Koira oppii kun tarpeeksi on kosketuksia, jos oppii.

Mulla kokemuksia kolmesta jästipäästä. 2000 syntynyt Kamu ( uros)oli alkuvaiheessa kovin raju menemään hirville. Rähinällä mentiin ja ei yhtään pysyvää haukkua. Kymmeniä kosketuksia yksivuotissyksynä. Sama jatkui 2-vuotissyksynä. Kerran koira oli tulossa hakulenkiltä, kuului rasahdus lähialueelta. Koira meni sinne, ei kuulunut mitään. Hiippailin kohti, ja huomasin koiran seisovan kuin saksanseisoja hirven edessä. Tästä alkoi löytöhaukkujen onnistuminen. Ikää oli tuolloin vähän yli 2 v. Lopulta tästä tuli erittäin hyvä löytöönjättäjä, ja ennenkaikkea ylivertainen hirven käsittelijä. Pelkästään ilmavainuinen ja aidosti pysäyttävä koira.
Toinen uros (2010) oli tavoiltaan erilainen. Siltä hirvet karkkosi aina ilman minkäänlaista koiran päästämää ääntä. Tutkasta näkyi miten koira sai vainun, ja sitten nopeudet nousi ja kuului hirvien lähtö jos olivat kuuloetäisyydellä. Löytyi sitten haukusta kaukaa. Sama peli myös pilkkopimeässä. Kolmivuotiaaksi asti yksi ainoa löytöpaikkahaukku 20 sentin lumessa. Mitä tästä olisi tullut, ei tiedä. Tarina päättyi syysjäihin 2013. Tämä käytti enemmän jälkivainua.
Kolmas tapaus, edellisen siskontyttö, synt 2014. Tästä näytti tulevan huippukoira, ensimmäiset merkit hirviveristä 6 kk iässä. Toisin kävi. Tähän mennessä kaksi hirvihaukkua, jossa hirvi on jäänyt kuuntelemaan, ensimmäinen työskentely 2017 melkein 6 h, viimeisestä kaato siirtyvään haukkuun. Kohtalaisen hyvä haukkutyöskentely, jonkun verran paimentava ja edestä haukkuva. Aloitus ajokoiralähtömainen, samoin kun saavuttaa hirven karkolta. Sama peli pilkkopimeässä. Kelpaa porot ja jänikset. Riistakosketuksen jälkeen jästipää etsimään uutta kosketusta, ei antaudu kiinni ennen kuin on juossut itsensä väsyksiin. Tämä ei näytä oppivan. Täysin jälkivainuinen yksilö. Löytäessään jäljen kaivaa sen takuuvarmasti ylös.
Olen miettinyt vaikuttaako tuo jälkivainuisuus jotenkin paikallejättöön. Kun koira tulee, ja jos tulee kovaa vauhtia jälkeä pitkin?
Vai onko nämä Suomussalmen hirvet jalostunu. Tyhmimmät on ammuttu löytöhaukkuun ja karkkoajat ovat jatkaneet sukua. Oli jäneskevennys.

Ae Seppänen

Vastaa Viestiin