PAIKANTIMEN KÄYTÖN VAIKUTUS KOIRAN YHTEYDENPITOON

[peija04]

Terve

Meillä LINT-koe harrastajilla on meneillään sääntöpäivitys, on itse asiassa ollut meneillään jo reilun vuoden ajan, ja saattaapa jatkua toisenkin vuoden.
Mikä meillä kangertaa? Sama kuin aikanaan HIRV- ja AJO-koe puolellakin. Paikantimen käytön salliminen koetilanteessa.

LINT-puolella osa harrastajista vastustaa ankarasti paikantimen käytön sallimista sillä perusteella, että käytön seurauksena koiran luontainen yhteydenpito isäntäänsä loppuu. Esimerkkitapauksena he käyttävät hirvikoirarotuja ja etenkin Karjalankarhukoiraa.

Kysyn nyt teiltä karhukoiramiehiltä ja – naisilta, ja toivon tietenkin rehellisiä vastauksiakin, että onko teidän koirillenne käynyt näin? Onko koirienne käytös muuttunut ns. kylmän haun aikana suoraan sen seurauksena, että olette alkaneet käyttää paikanninlaitetta, eli tutkapantaa? Onko karhukoiralla ymmärtääkseni luontaisesti oleva kyky ja halu yhteydenpitoon ja isäntänsä etsimiseen hävinnyt tai vähentynyt nimenomaan kylmän haun aikana, ja nimenomaan tutkapannan käyttöönoton seurauksena? Työskentely riistalla tai ns. ylisitkeys ovat eri asioita. Ei koirien varsinaisesta työtilanteesta pidäkään ”pitää yhteyttä”, ei pystykorvienkaan.

[sumu]

Muuttuhan se koirain käytös kun ne viisaina eläiminä huomasivat että isäntä hoitaa yhteydenpidon, mutta tämä ominaisuus hirven metsätyksessä oli hyödyllinen toisin kuin haukkuvalla lintukoiralla.

[peija04]

Tarkennetaan. En kysynyt että muuttuiko isännän käytös, vaan että muutuiko koiran käytös. Oliko tosiaan niin helppo laajentaa koiran hakua, että tutka vaan kaulaan? Ja se, että isäntä hoitaa yhteydenpidon? Olen kuullut, että hirvimiehet ei enää muuta kuin autossa istuu?

[sumu]

Tarkennetaan. En kysynyt että muuttuiko isännän käytös, vaan että muutuiko koiran käytös. Oliko tosiaan niin helppo laajentaa koiran hakua, että tutka vaan kaulaan? Ja se, että isäntä hoitaa yhteydenpidon? Olen kuullut, että hirvimiehet ei enää muuta kuin autossa istuu?

Ei niinkään hakulaajuus muuttunut kuin seuraamisen matkat ja yhteydenpidon tiheys.Mutta jos paikannin muuttaa isännän käytöstä on sillä jokin vaikutus myös koiraakin.Monella lintukoiralla on tänäpäivänä kohtuuttoman laaja haku suorastaan pilaa koiran metsästys käytön siihen on ehkä turhaa hakea syytä tutkista vaan kannattaisi miettiä kuinka järkevää on käyttää niissä linjoissa jotka on tarkoitettu perinteistä linnunhaukkumista varten hirvilijaisia koiria siitoksessa, työskentelytapa on vain niin erityyppistä hirveällä ja linnulla.

[jubeta]

Ei se luontainen yhteydenpito tutkan vuoksi katoa. Karhukoira palaa edelleen isännän luokse, kun et koskaan hae sitä.
Palaamisen ennemmin on pilannut sen ohjaaja, lähdetään heti hakemaan tieltä että päästään kotiin. Ja osittain olosuhteiden vuoksi. Tiheät tieverkostot/laajentunut haku. Koira jää tielle ja isäntä ei vain liikennemäärien vuoksi voi odottaa koiran palaavan. Näin kävi minulla. Nuorena palasi aina. Vaihtui metsästysmaat jopa vaarallisiksi. Ei vain ole kanttia odottaa pysyykö koira hengissä. En epäile etteikö palaisi mutta rohkeus puuttuu itseltä.

[eskoh]

Terve

Meillä LINT-koe harrastajilla on meneillään sääntöpäivitys, on itse asiassa ollut meneillään jo reilun vuoden ajan, ja saattaapa jatkua toisenkin vuoden.
Mikä meillä kangertaa? Sama kuin aikanaan HIRV- ja AJO-koe puolellakin. Paikantimen käytön salliminen koetilanteessa.

LINT-puolella osa harrastajista vastustaa ankarasti paikantimen käytön sallimista sillä perusteella, että käytön seurauksena koiran luontainen yhteydenpito isäntäänsä loppuu. Esimerkkitapauksena he käyttävät hirvikoirarotuja ja etenkin Karjalankarhukoiraa.

Kysyn nyt teiltä karhukoiramiehiltä ja – naisilta, ja toivon tietenkin rehellisiä vastauksiakin, että onko teidän koirillenne käynyt näin? Onko koirienne käytös muuttunut ns. kylmän haun aikana suoraan sen seurauksena, että olette alkaneet käyttää paikanninlaitetta, eli tutkapantaa? Onko karhukoiralla ymmärtääkseni luontaisesti oleva kyky ja halu yhteydenpitoon ja isäntänsä etsimiseen hävinnyt tai vähentynyt nimenomaan kylmän haun aikana, ja nimenomaan tutkapannan käyttöönoton seurauksena? Työskentely riistalla tai ns. ylisitkeys ovat eri asioita. Ei koirien varsinaisesta työtilanteesta pidäkään ”pitää yhteyttä”, ei pystykorvienkaan.

Yritänpä vastata yllä esitettyyn kysymykseen, omakohtaisen kokemuksen/näkemyksen mukaan jonkinlaisia haravia ollut käytössä siitä lähtien kun ollut niitä
saatavana, viime syksynäkin 6. kpl Gps;siä ja muistan hyvin ajan kun kättä väännettiin samasta ongelmasta Karhukoira puolella.

Mielestäni se ei ole vaikuttanut koirien hakuun tyhjässä maastossa millään lailla, yhteydenpito isäntään toimii moitteettomasti ja isäntä voi edelleen määrätä
kuluksuunnan vaikka koiralla olisi kaksikin tutkapantaa kaulassaan.

Kyllä karhukoiralla on luontainen taipumus hakeutua pitkänkin työskentelyn päätteeksi isännän mukaan metsässä tai paikkaan mistä aamulla lähdetty jos isännällä
tullut keskenpäivin koti-ikävä, tietenkin poikkeuksiakin saattaa olla mutta tuskin Gps; laitteista johtuvia. ( Suuriakin rotukohtaisia eroja esiintyy )

PS; Joten on turha taistella tutkainta vastaan se oikein käytettynä on mitä mainioin apuväline monessa asiassa, paljasta kaiken mitä todellisuudessa maastossa
tapahtuu niin hyvässä kuni huonommissakin koiran edesottamuksissa.

[Kojamo]

Pitäskö pystykorvin kohdalla miettiä "normaalia metsästyskäytäntöä". Kuinka moni laskee "kultakimpaleensa" metsään ilman paikanninta?

Pojat tuossa edellä vastasikin jo olennaisen. Suurin muutos on isännän käytöksessä, mikä heijastuu opittuna koiraan. Empä oikein usko että koiran geeneissä välittyy tieto että onko ukolla käytössä gepsiä vai ei. Opittua se on. Ja jos koira ei sitä opi että ukko pitää yhteyttä eikä koira, niin se on sama onko sillä tutka kaulassa vai ei.

[korpiritari]

Monennäköstä vänkäämistä apuvälineistä on liittynyt tähän pystykorvalaisten sarkaan. Se on tuo vanhoillisuus ja perinnejuuret joita pitää ylläpitää. 100v. Suomi. Taskussa pitää olla savuruutiase, mahorkatokka, kivet tulentekoon, jne... "Nauriskello jo liikaa uutta-aikaa". Kun se nykyaijan metsästäjä ei varusta ittensä muillakaan entisajan vempeleillä, aseet, vaatteet, autot, tieverkosto, ym. Ei pitäisi estää käyttämään paikannintekniikkaa koirankaulapannassakaan. (mielipiteeni)

Itse harrastanut myös pystykorvaisella pyyntiä (jopa kokeitakin). Koiruus oli (laajahakuinen 1km etäisyyttä monesti). Monaste sitä yli tunti meni ennenku myrskysäällä pystykorvan löyti metsoo haukkumasta (jostakin kurusta/varojen takaa). Kokeitakin hylättiin kun kadoksissa oli yli tunti. Koiran vikahan se tietenkin oli kun eteni yli 400m, eikä isäntä/rymä kuullu haukkua (? vai oliko se koiran vika ?). Paikannin paras koiran turva; Petoalueella kun ite pyörii, paikantimesta paljon apua. Jos koira loukkaantunut tai vedenvarassa hypötermiassa (tästäkin kokemusta). Eihän tätä vanoutunut paikantimenkäytön vastustaja mieti, esim. pystykorvakokeessa 1 tunti odottelua ennen tutkankäyttöä >> Olet voinut menettänyt kaverisi iäksi.

Enpä usko että pystiksen haku muuttuu paikantimen käytällä. Se on varmaa, että se koiruuven ohjaajan (isännän) ego muuttuu, tulee levottomaksi mm. paikantimen/älykännyysä kanssa, tupisee itsekseen ja ehottaa tuomarille ummet ja lammet

Tehkäähän viisaita päätöksiä että paikanninta voidaan käyttää myös puuhun haukkuvien kokeessa.

[remu]

paikanninhan on hyvä koiran paikantamiseen ja kulun seuraamiseen, mutta metsästykseen ja koiran hakemiseen maanteiltä ja opettaminen siihen pennusta pitäen voi pilata koiran luokse tulemisen yms. Paikannin sinällänsä ei muuta koiran kylmä hakua ja mitään muutakaan koiran luontaista käyttäytymistä, ja jos ne muuttuu niin sen on ohjaaja koiralle opettanut syystä tai toisesta.. kkkoira pitää luontaisesti yhteyttä edelleenkin palaa takaisin vaikka hornan tuutista. . vaikka se tutka kaulassa on niin repullehan koira pitää opettaa ja yhteydenpito palkita niin karhukoiran kuin pystykorvan kohdalla niinkuin ennen vanhaankin. ainakin nuoruus iän.

[PM]

Järjestön vuosikokous lähestyy ja jälleen kerran on esityksenä paikantimen käytön vapauttaminen linnunhaukkukokeissa.

Olli Silvennoinen on keksinyt tulla tänne toisen rodun puolelle hakemaan tukea näkemyksilleen. Tästä asiasta päättäminen menee hyvin suurella todennäköisyydellä vuosikokouksessa äänestykseen. Jokaisella järjestömme jäsenellä on mielipiteenvapaus ja äänestysoikeus kaikkiin äänestykseen meneviin esityksiin. Jääveinä pitäisin tämän asian yhteydessä ainoastaan tutkapannan valmistamisesta tai myynnistä osankin elantonsa saavat.
Mutta moraalisesti on oikein, että muut kuin haukkuvat lintukoiran omistajat pidättäytyvät äänestyksestä. Ja karhukoiramiehet ja naiset antavat niiden ratkaista asian, joita se koskettaa. Nämä asianosaiset saattavat olla parhaat asiantuntijatkin tämän asian suhteen.

Kannattaa miettiä eikä provosoitua tekstistäni.

Itse vastustan paikantimen käyttöä kokeessa. Nykytilanne riittää. Yläpuolella olevissa kannanotoissa Sauli Ojatalon mielipiteet ovat lähellä omiani. Hakulaajuus 250 -
400 m ryhmän eteen ja sivuille sekä yhteydenottoväli 5 - 15 min ovat riittävät siihen, että koiran löytäessä riistalintu ei tiedä ihmisen läsnäolosta. Ja tämä antaa jatkotyöskentelylle hyvät mahdollisuudet. Mutta ihmisen läsnäolo tuolla etäisyydellä voi pelastaa koiran suden hyökkäykseltä paljon paremmin kuin tutkapanta omin päin vaeltavan koiran.
Unescon sopimuksen mukaisesti suomenpystykorvalla metsästäminen on julistettu aineettomaksi kulttuuriperinnöksi. Parhaiten tätä vaalitaan pitämällä tämä suomalainen rotu terveenä, rakenteeltaan tarkoituksenmukaisena ja metsästyskäyttäytymiseltään sellaisena kuin me olemme saaneet sen esi-isiltämme.

Ylilaajasti hakevat ja isännästään välinpitämättömät koirat tulevat vapaalla paikantimen käytöllä kokeissa palkituiksi. Sen myötä tulevat siitoskäyttöön ja rotu menettää tarkoituksenmukaisuutensa ja kulttuuriperintöarvonsa.

[korpiritari]

Sen tietää mitä äänestää. Suuntimalla kerran (1) pelastanu oman suomenpysykorvan. Paikantimella kaksikertaa (2) pelastanu karhukoiran varmalta menehtymiseltä.

[katy]

Voisitko korpiritari vähän avautua, minkälaisia tapauksia nämä pelastamiset ovat olleet?

[korpiritari]

-90 luvulla oli minulla vähän laajahakuinen pystis, monaste "riista" haettiin kilometristäkin haukkuun... kerran olin Suomussalmella pyynnissä. koiruus heitti lenkke, otti yhteyttä isäntään 15-30 min väleinjäkatosi. Koira katosi, eikä palannut normaalisti hakulenkiltä. koiralla oli kaulassa "rähisiä"suuntima. taisi mennä jotakin puolituntia kun viimeksi olin suunnannut koiran. minulla oli tieto suunnassa missäpäin liikkui viimeksi. etsintä aloitettiin. löysin koiran louhesta siitä suunnasta missä oletin sen olevan, suuntimalla sain läheltä paikannettua paikan heikosti. koira löytyi jumittuneena kaivikasan sisästä, eikä mitään mahdollisuutta sillä olla päästä sieltä pois kääntymällä/peruuttamalla ominavuin. koiran haukku/valitusääntäkään ei kuulluit kun ihan likeltä. PYSTYKORVA PELASTU SUUNTIMAN AVULLA.

karhukoiran olen pelastanut paikantimella 1x joesta ja yhdenkerran lammista vedestä hypotermiasta (tietänette mitä tarkoitan) voimat kylmyys ei enää riittänyt jäisistä vedest poistulemaan rannalle. jokipelastuksessa oli kysymyksessä pimeä yö/300m. autotiestä. lampipelastuksessa 2km aamupäivä aikaan tiestä. molemmissa tapaiksessa ei kuulla haukkua. lisäksi kerran pelastanut karhukoiran, oli juuttunut jaloistaan kiinni maahan kaatuneisiin poroaitalankoihin matkaa 4km hirvenlöytöpaikalta. lapavauriot nopea toiminta lääkärireissuineen pelasti toimintakyvyt). ONNEKSI LÖYSIN NÄMÄ KVA-KOIRANI SUUNTIMAN ANSIOSTA. minulla ei ole varaa menettää koiriani hölmöilyyn, kun kerran on keksitty apuvälineitä, käytän ja puollan tutkankäyttöö aina metsällä ja kokeissa. vahinkoja toki sattuu, joita ei pelasta tutkakaan.

[peija04]

Muutama kommentti Päiviö Myllymäen kirjoitukseen, kun siinä minut oikein nimeltä mainitaan.

En ole ollut nyt, enkä aiemminkaan hakemassa pystykorvaharrastukseen liittyen tukea keneltäkään mihinkään. Minä pyrin ajattelemaan omilla aivoillani kulloisessakin tilanteessa, ympäristössä ja asiayhteydessä. Tässä ko. tapauksessa esitin kysymyksen aiheesta, joka minua itseäni kiinnosti ja johon halusin saada lisäinformaatiota henkilöiltä, joilla on asiaan liittyen itseeni verraten monin verroin enemmän tietoa.

Mahdollisista äänestyksistä tiedän sen verran, että itse en tällä kertaa ole mahdollisten sellaisten alullepano-osastossa mukana. Paitsi tietenkin jo vuosikausia sitten alulle panemassani sääntöuudistusasiassa, jos se viimeinkin sattuisi tulemaan otetuksi käsittelyyn, ja jos siitä vielä oikein äänestyskin kehkeytyisi.

Moraalista tiedän sen, että sitä joko on, tai sitten ei, asiayhteydestä riippumatta, ja sen, että itselläni sitä on. Karhukoiraharrastajien moraalista minulla ei ole sen parempaa tietoa, eikä sillä ole mielestäni mitään tekemistä LINT-sääntöjen kanssa. Sitä vastoin olen Päiviön kanssa samoilla linjoilla siinä, että itseään tai omaa harrastustaan koskemattomissa asioissa voi aivan hyvin pidättäytyä äänestämästä. Niin olen itsekin tehnyt ja tulen jatkossakin tekemään.

Sitten itse asiaan. Ja ikävään sellaiseen. (moraalikäsitykseni pakottaa minut kunnioittamaan itseäni vanhempaa ihmistä)

1. Miten voi kukaan harrastamansa rodun tulevaisuudesta mukamas huolissaan oleva sanoa, että vastustan paikantimen käyttöä kokeessa? Kun kuitenkin lähes kaikki, sanoja mukaan lukien, käyttää sitä metillä. Ja samassa yhteydessä vedota ventovieraiden ihmisten moraaliin?

2. Miten kukaan toisen moraalia epäilevä voi pokkana yhdistää Unesco-hankkeen koiran (Suomenpystykorvan) terveyteen, rakenteen ”tarkoituksenmukaisuuteen” tai metsästyskäyttäytymiseen?

3. Miten voidaan kaikkien luettavaksi tuoda jos jonkunlaisia kauhuskenaarioita kokeissa palkittujen koirien ns. siitoskäytöstä?

4. Miten tästä ”viivytystaistelusta” tulee pakostakin sellainen karvasmantelin makuinen käsitys, että aikoinaan itseoikeuden omanneet sääntönikkarit ovat kaikesta katkeruudestaan huolimatta huomaamassa jäävänsä heille ”kuuluvaan” osaan.

Ja toiseen asiaan. Ja mukavaan sellaiseen.

1. Meille on kerrankin tulossa hallituksen tekemänä sääntöesitys, joka noudattaa ehdottoman enemmistön mielipidettä. Ja jota me kaikki voimme olla 2018 vuosikokoukseen saakka varsinaisten koiran arvosteluun liittyvien asioiden suhteen kehittämässä.

2. Meillä on suvereeni mahdollisuus tehdä suuri palvelus, en sano rodulle, koska niitä on vähintään kaksi, vaan harrastukselle. Jäärät haikailevat mitä haikailevat, kaikki kunnia tekemisistään heille, mutta kuinka kauan esim. Päiviö luulee täällä oikeille tavoille opettamassa olla? Eikö olisi oikeus ja kohtuus, että ne ketkä oikeasti tietävät, jakaisivat tietonsa ja taitonsa, ja kiireesti, tuleville oikeassa hengessä, tulevaisuuden hengessä, huomioiden ja hyväksyen tosiasiat ja pyrkien omaa osaamistaan käyttäen ujuttamaan edes pieni ripaus sitä vanhaa ja oikeaa, jonka minäkin helposti tunnustan oikeasti vielä olemassa olevaksi.

3. Mitään ei ole vielä menetetty. Minä tiedän sen, ja pystyn sen myös todistamaan. Olen itse saanut, ja helposti, kolme lastani ja lisäksi ainoan tyttäreni miehen mukaan harrastukseemme (Ja yhden Pohjanpystykorvamiehen). Ja jos minä vanha Änkyrä olen tähän pystynyt, niin siihen pystyvät varmaan kaikki muutkin, jos vain haluavat.

4. Minulla ei ole mitään vastaan Unesco- ym. juttuja, päinvastoin. Museoesinettä Suomenpystykorvasta ei kuitenkaan minun elinaikanani tulla tekemään, sen lupaan.

[NoVoeHelevetti]

Terve
LINT-puolella osa harrastajista vastustaa ankarasti paikantimen käytön sallimista sillä perusteella, että käytön seurauksena koiran luontainen yhteydenpito isäntäänsä loppuu. Esimerkkitapauksena he käyttävät hirvikoirarotuja ja etenkin Karjalankarhukoiraa.

Kysyn nyt teiltä karhukoiramiehiltä ja – naisilta, ja toivon tietenkin rehellisiä vastauksiakin, että onko teidän koirillenne käynyt näin? Onko koirienne käytös muuttunut ns. kylmän haun aikana suoraan sen seurauksena, että olette alkaneet käyttää paikanninlaitetta, eli tutkapantaa? Onko karhukoiralla ymmärtääkseni luontaisesti oleva kyky ja halu yhteydenpitoon ja isäntänsä etsimiseen hävinnyt tai vähentynyt nimenomaan kylmän haun aikana, ja nimenomaan tutkapannan käyttöönoton seurauksena? Työskentely riistalla tai ns. ylisitkeys ovat eri asioita. Ei koirien varsinaisesta työtilanteesta pidäkään ”pitää yhteyttä”, ei pystykorvienkaan.

Enpä ole karhukoiramies, nyt, enkä ihan lähitulevaisuudessakaan. Enkä yleensä tänne mitään kirjoita.
Vaan näin meillä; karhunpyynnissä kulkee vaikka minkärotuista koiraa ihan riippuen millä poppoolla pyynnissä ollaan. Omassa tarhassa on pohjiksia, harmaja ja jämpti. Sekä läppäkorvainen ameeriikanihme.
Vaan nyt kun Olli kysyi tuon kysymyksen niin on pakko kommentoida.
Miten ihmeessä mullakin molemmat hirvikoirat pitää yhteyttä haussa, palaa lähtöpaikalle ja osaavat hakea isännän jopa jäljittämällä. Sukulinjat kuitenkin on noita yhteyttä pitämättömiä meleko kauas taaksepäin. Ja yhteydenpito on takuulla yritetty hävittää ammoisista piippariajoista lähtien. En tiedä, olen varmaan vaatinut sitten koiriltani liikoja, mutta kun pyyntimaatkin on paljolti tuolla yläperän tiettömässä kairassa, niin kyllä nuo on siihen opetettu että ukko ei tule hakemaan. Jämy jopa jättää nykyisin leikin kesken heti pimeän laskeutuessa. Harmajasta en menisi niin vannomaan, vaan lähtöpaikalta se sekin löytyy sitten ajallaan.
Huonoin yhteydenpitäjä haussa kaikista koiristani on ylivoimaisesti nyt eläkepäiviä viettävä pohjismummeli. Ja se meni niin, että ensin tuli koira, ja sitten muutaman vuoden päästä tutka. Ja haku kyllä suhteutui loistavasti lintumäärään. Jos lintua oli, haki aikalailla optimaalisesti, mutta tyhjässä metässä ei tarvinnut ihan joka tuntikaan koiraa katsella. Vaan lintua kyllä löytyi, jos ei läheltä niin sitten kaukaa. Silti tuo jonkun ykkösen haukkui kokeissakin, vaikka toteamattomat oli ainaisena riesana. Ja mitä tuommoisen ylilaajan jalostuskäyttöön tulee, niin eipä tuo ylilaaja haku ainakaan kaikkiin ole periytynyt, vauhti ehkä enemmänkin. Vaan mikkään ei ota pattiin niin paljon meikäläisellä kuin saappaita kiillottava koira. Hakekoon vaikka huisin persiistä kunhan ei näkösällä pyöri. Ja näkkyy nuo saappaita kiillottavat sesset jalostukseenkin kelpoovan oikein hyvin, mitähän ne meitin esi-isät taas semmosilla koirilla olisi tehneet? Kivittäneet mettoja lentoon vai heitelleet keihäillä?
Ei ole tarkoitus heittää papuja kenenkään nokkaan, joten tässäpä vaan oma vajavainen näkemys tähän tutkakeskusteluun. Tutka ehdottomasti sallituksi, vaikka tuossa nyt loistava nuori koekoirakin on sohvalla makaamassa, ihan ilman tutkaakin. Over&out.