Karjalankarhukoiran Toimivuustaso tulevassa?

[Harri.Sanaksenaho]

Pientä pohdintaa ja kehityskeskustelua herätellen ILMAN SARVIA ja HAMPAITA Karjalankarhukoiran toimivuustasosta ja TOIMINTAVARMUUDESTA eri olosuhteissa lähimenneeltä ja NYT >>

Nyt on tältä vuodelta Kuningatar-Ottelu ja Kuninkuushaukut käytynä.
Molempien Arvo-otteluitten yhteenlaskettu koestarttimäärä oli 28 eri koirakolla 56 kpl ja VAIN 14 Koesuoritteesta em. Täys 300min. TA

Kuningatar-Ottelussa 2 koepäivän aikana yhteensä 9 kpl Täys 300min. TA ( Mut ei kuitenkaan 9 ERI Koiralle vaan pienemmälle joukolle, sillä kovimmat/Varmimmat tekas molempina Koepäivinä sen 300 min. TA) .

Kuninkuushaukuissa vain 5 kpl 300min. TA ja näistä em. K.Missille kuuluu 2kpl ja loput jäi muille "onnistujille".
K.Missilläkään emme yksistään Rotuna "pitkälle pötki", kun ei jälkeläisensä ole osoittautuneen lähestulkoonkaan Emänsä veroiseksi ainakaan vielä.

Silmiinpistävää tässä em. tilastoinnissa on se, et 4kpl näistä 300 min. täydestä TA:sta on Kuohukorven Missillä ja loput 10 kpl 56 koestarteista jakaantuu muille 26 koiruuksille jotenka jostakin muusta on kyse, kun huonosta tuurista sillä K. Missiä vastassa oli sentään 26 muuta koirakkoa kokeilemassa samaa 300 min. työskentelyä.

Juurikin vasta muutaman pitkäaikaisen Karjalankarhukoira-aktiivin ja Kasvattajankin kanssa juteltiin muistellen, et eipä ole muutamaan vuoteen kuulunut semmoisista Karhukoirista, jotka ovat jääneet Kokeissa ja Hirvenmetsästyksessäkään yön yli Hirvityöskentelyyn.
Tulee semmoinen vääjäämättä mieleen, et Toimintavarmuus kaikenlaisissa olosuhteissa Karjalankarhukoirista on hiipumaan päin valitettavasti. On taidettu viimevuosina olla huolettomia paritusyhdistelmien suunnittelussa/Toteuttamisessa ja tällä em. tarkoitan, et ollaan lyöty surutta kahta vajavan päivän työskentelijää yhteen/pennutettu jopa Jalostussuositusten kera.
Minkälainen on näkemys rotumme nykytilasta, varsinkin pitkäaikaisilla Karjalankarhukoira aktiiveilla ja Kasvattajilla?
Mitä pitäisi mielestänne tehdä asiantilan parantamiseksi ja pikimmiten?

j.k. Pijämmä keskustelun tason asiallisena, niin palvelee parhaiten Meitä jokaista ja Hienoa Kotimaista Suurriista Rotuamme.

[Rukajärven Tankkari]

Aiheellista pohdintaa Harrilta, en siltikään usko että tilanne aivan näin huono on, mitä nämä arvokokeet nyt näyttävät, mutta eipä tuo aihetta hurraahuutelullekaan aiheuta! Riistaveriä tarvitaan lisää kokonaisuutena.
Sen verran pitää iloisemmista asiaoista sanoa, että Karhuvittikon Pike taisi tempaista reilu 24-tunnin hirvityöskentelyn linkin takana löytyvässä kokeessa: viewtopic.php?f=32&t=11536
Koira jäi metsään kokeen jälkeen ja jos en aivan väärin muista, niin seuraavana päivänä omistaja sai kiinni joskus iltapäivällä kolmen aikoihin ja hinkua oli vieläkin metsään kiinniotettaessa, viisaammat voi valistaa jos olen aivan hakoteillä.
Kokeessa itselläni oli tuomaroitavana 2-vuotias karhukoira narttu, joka osoitti myös hyvää sitkeyttä 9-kilometrin töillä ja 300 minuutin TA:lla, sikäli mieltä lämmittävää, että koiralle ei ole kaadettu vielä yhtään hirvikamelia. Suvenperän Vilmalla myös ko. kokeessa hyvät työt täydellä työajalla ja kokeen voittajalla Onnilla erityisesti kovat työt. Harmittavaa ja ettensanoisi jopa raastavaa että arvokisoissa, jotka ovat näyteikkuna koko rodulle meni työskentelyt noin. Tosin en osaa kauheasti arvostellakaan, kun varmasti osan on ottanut isäntä pois, osalla on voinut tulla haavereita jne. Mutta siellä ne kuitenkin nyt papereissa näkyy Kuitenkin taitaa olla niin, että jos ei kaikki, niin lähes kaikki koirat noissa kisoissa ovat sellaisia jotka paukuttaa täysiä töitä normaalisti? Tuntuu kummalta että vajaan erän koira pääsisi noihin karkeloihin, etenkin kuninkuushaukkuihin, joihin on kova karsinta! Kuningatarhaukkujen valintasääntöihin ainakin itse olisin sitämieltä, ettei pitkän kokeen tuloksia saisi hyväksyä, mutta se on jo toinen tarina

[Rukajärven Tankkari]

Sen verran vielä tarkennusta, että kisan voittaja Onnikin jäi erän jälkeen metsään. Kiinniottoaikaa en tiedä, samoin Vilma saatiin kiinni vasta 1,5-tuntia erän jälkeen. Myös Iitalla meni työt pitkäksi, kun seuranta meni seuraavaan kuntaan ja autolla tuli mutkaa reilusti.
Tämä vain tarkennuksena kun tuosta kokeesta jo raapustelin.

[Sisukas]

Harrin nostamasta aiheesta kantautunut minunkin korviini juttua. Itse EN OSTA kyseistä väitettä. Enemmän olen huolissani jostain muusta käyttöominaisuudesta, josta myöhemmin lisää.

Harrin vetämä johtopäätös arvokisojen täydet erät = karhukoirarodun toimivuus, on melko yksisilmäinen vertaus. Jos nyt mennään aluksi itse arvokisoihin ja sen kulkuun ja käsitellään rodun tilannetta jäljempänä.
Tänä vuonna vedetään kolmatta vuotta uusilla, minusta pätevillä ja oikeita asioita korostavilla säännöillä. Painotus uusilla säännöillä on kolmessa tärkeimmässä kohdassa haku, löytöhaukku ja haukkutyöskentelyn laatu. Juuri niissä, missä käytännön metsästyksessä pitääkin. Lisäksi tärkeänä muutoksena on tullut paikantimen käyttö, josta oikeasti voidaan katsoa erän päätös heti eikä puolen tunnin koiraa karkuun ajelun jälkeen. Aivan oleellinen muutos ja poistaa väkisellä tehdyt täydet erät, mitä menneisyydessä tehtiin, ja paljon.
Nykysääntöjen painotus alkuun, vaatii alun absoluuttista onnistumista mestaruuteen. Mestaruuteen, joka on ainoa asia kisaan osallistujien mielessä. Jos alku ei onnistu, eli löytö karkaa, miten keräät lopusta mahdollisimman paljon pisteitä? Koittamalla vielä kerran parempaa löytöhaukkua. Entä jos löytö karkaa ensimmäisenä päivänä? Isketätkö pikkuykköstä väkisin vai otatko huomenna uudestaan tuoreemmalla koiralla?
Ai niin, miksikö koiran saa pois kesken erän? Ne ketkä eivät vielä ole siirtäneet kellojaan 2010- luvulle, niin minäpä kerron. Tänä päivänä minkään mestaruuden voitto EI ONNISTU, jos koira ei ole yhteistyökykyinen. Edes arvokisoihin ei tahdo päästä, jos koiralla hirttää kiinni ensimmäisiin hirviin. Se vaan on nykysäännöillä niin. Tuohon kun lisätään vielä karhukoirien tason laajeneminen, ei kisoihin valikoidu enää sitkeimmät ja "kovimmat" vaan huippuunsa treenatut koiraurheilua harrastavat ohjaaja/ koira- parit, joilla toimii ne asiat, millä pisteitä saadaan lähelle maksimia.

Harmitti se minuakin, kun Kuninkuushaukkujen taso jäi huonoksi. Jäätävä se ei ollut Kuningatar- kisassakaan. Jokainen kisoihin osallistuva koira kuitenkin kestää vertailun edellisiin osallistujiin. Ihan jokainen. Jokaisella kisoihin osallistuvalla koiralla on varmasti riittävästi sitkeyttä täyteen erään. Jos me katsotaan kisoihin pääsyyn vaadittavia töitä, niin pääsikö Kuninkuushaukkuihin vain kaksi koiraa lohkonvalinnoista alle 90 pisteellä. Itse osallistuin 6 vuotta sitten Kuningatar- kisaan yhteistuloksella 162 pistettä. Tänä vuonna ei Elli- vainaan kanssa olisi oltu 30 parhaan joukossa!!! Jos Tappisarvi- kisaan ilmoittautuu kaikki, ei 180 pisteen yhteistuloksella voi olla varma mukaan pääsystä tänä vuonna. Onko ikuinen oppositio aivan varma, että taso on tippunut?
Katsokaa Kuninkuushaukkujen ja Kuningatar- kisojen osallistujien vaihtuvuutta. Okei, mestarit on aina samat, mutta ne taitaisi olla samat, vaikka kisat käytäisiin kaikkien rotujen kesken! Muuten vaihtuvuus on jotain aivan muuta kuin vain viisi vuotta sitten. Mitkä samat koirat tämän vuoden Kuninkuushaukuista tuli karsintojen kautta sisään kuin edellisenä vuonna? Milloin näin on käynyt viimeksi? Mistä se kertoo? Tuleeko koiria samasta pentueesta tai samasta emästä, vai onko sukujen kirjo laajempaa?

Aivan varmasti taso on laajentunut ja aivan varmasti niitä yön yli haukkujiakin vielä piisaa. Mutta monellako tablettia seuraavalla nykynuorella enää ottaa eteen, jos koira jää yöksi metsään ja äkäinen vaimo odottaa itkevien lasten kanssa kotona? Tehdäänkö me rodusta uusille harrastajille houkuttelevampi ylisitkeyttä vai yhteistyökykyä korostamalla? Minä ymmärsin tuon sitkeyden palvonnan aikana, jolloin taso oli kapeampi ja sitkeitä vetureita tarvittiin enemmän. Niitä tarvitaan vieläkin, mutta edes jalostukseen ei niin paljoa, kuin ennen. Tuolla ikuisella 300 minuutin palvonnalla on saatu paljon pahaa aikaan. Missä ovat HYVIN HAKEVAT ja NOPEASTI ETENEVÄT karjalankarhukoirat? Hitaita, sitkeitä jäljenpuurtajia meillä alkaa olemaan, mutta ne ominaispiirteet, mistä minä tykkäsin: laaja, nopea ja tehokas haku; tehokas, nopea karkkojen pysäyttäminen. Niissä on otettu mielestäni rotuna takapakkia. Pidän edelleen sellaista koiraa parempana, joka tekee 3 tunnissa samat työt, kuin toinen 7 tunnissa. Toisin sanoen liikkuu nopeammin ja tehokkaammin. Kelloa tuijottamalla saadaan lapioon nojailevia hirvikoiria pitkässä juoksussa.

Laajemmin karhukoirien käyttöominaisuuksien kehittymisestä puhutaan taas Jalostuspäivillä. Vielä en tiedä mihin suuntaan ja millä vauhdilla meidän seuraamat tilastot tämän vuoden osalta liikkuvat, mutta etiäinen on vahva. Jalostusryhmä on 15.9. kokouksessaan päättänyt luopua jalostussuosituksen käytöstä. Tämä astuu voimaan vuoden vaihteessa, jos jokin ylempi taho ei ala kovasti paljon tuota vastustamaan. Terveyssuosituskriteerit sinällään pysyvät samoina, mutta ne saadaan esille vain parituserittelyn kautta, kohta kerrallaan esittämällä. Pennun ottajia neuvon pyytämään kasvattajalta parituserittelyä, jos haluaa saada jalostusneuvonnan mielipiteen pentueesta.

Nykyisiin rekisteröintimääriin tullaan puuttumaan nyt jokaisella mahdollisella tavalla. Yksi tärkeimmistä on käyttöominaisuuksien vahvistaminen edelleen. Puita tullaan lyömään uuniin sillä saralla entistä enemmän. Tämä ei tarkoita sitä, että kaikkien täytyisi parittaa koiria samalla tavalla. Me tarvitaan entistä enemmän kovilla pentuearvoilla tulevia pentueita, mutta me myös tarvitaan edelleen niitä pioneeritöitä tekeviä, jotka keräilevät kuihtuvia sukulinjoja talteen. Ilman näitä keräilyharvinaisuuksia ja sukutaulun laajentamisia meidän pyristelyt ovat hyvin äkkiä tiensä päässä. Kuningatar- kisoihin yrittäneiden, tai sen tasoisten narttujen omistajat ovat avainasemassa jalostuksessa tulevaisuudessakin. Nuoret, jälkeläisnäyttönsä antamattomat nartut suosittelen astuttamaan yli 5- vuotiailla terveillä, jo hyvin periyttäneillä uroksilla, jos tavoitteena on saada pentue kovalla pentuearvolla. Jälkeläisnäyttönsä antaneille nartuille suosittelen nuoria lahjakkaita uroksia kokeiluun, kuitenkin niin, että urokselle tulee max. 3 pentuetta ennen viiden vuoden ikää. Jos haluaa ja uskaltaa ryhtyä rotaatiojalostukseen tai muuhun vastaavanlaiseen ylevään hifistelyyn, apua annetaan varmasti ja kannustetaan tekemään rohkeita kokeiluja.

Karjalakarhukoiran toimivuustaso tulevassa?
- Koko ajan parempi!

[Tuomo A]

Siinäpä tulikin Johannekselta asiapitoista tekstiä aiheeseen viitaten.
Itse ihmettelin ketjun aloittajan kommenttia josta sai sellaisen käsityksen että kuninkuus-ja kuningatarotteluun osallistuneitten koirien vajaat erät johtuvat puolivetoisesta jalostusaineksesta ??
Koirat näyttäisivät olevan suurimmaksi osaksi täyden erän käyttövaliotaustoista. Mistä meillä kovempia "lähtöjä" löytyy ?
Tuskin kannattaa vierittää ainakaan jalostussuosituksien syyksi huonoja kisoja, kun katsoo miten näennäisesti kovista taustoista kisakoirat muodostuvat.
Pari vuotta sitten Haapavedellä oli aivan toisenlainen tulostaulu. Ei rodun taso voi kokonaisuutena heitellä vuoden sykleillä huonosta hyvään ja hyvästä huonoon.
Nyt oli vaisut kisat, mutta ensi vuonna sitten kovemmat.

[Tuomo Pirttimaa]

Vanhoilla säännöillä ja vuosikymmen sitten ensimmäisen lenkin löytö ja sen jälkeen ääliömäisen sitkeä hirvityöskentely ilman yhteydenottoja ja kytkemistä erän jälkeen riittivät pitkälle. Eivät enää nykyään. Varmasti iso osa tällaisten koirien omistajista tietää tämän eikä edes lähde raskaaseen koerumbaan kokeilemaan arvokisoihin pääsyä – että jos tottelevaisten koirien omistajilla sattuisi käymään huono tuuri.
Haku ja yhteistyö korostuvat uusissa säännöissä ja hyvä niin.
Minkä takia koiran pitää haukkua yön yli? Itselläni ei ole minkäänlaista epäselvyyttä, millaista koiraa arvostan. Kun käännän tästä työhuoneen koneelta päätä 90 astetta oikealle, pihalta katselee kaksi hyvin eritapaista mustavalkeaa narttukoiraa.
Vanhempi unohtaa minut täydellisesti hirven löydettyään ja tottelee kutsua, jos tottelee, aikaisintaan 12 tunnin päästä. Haukkuminen on lystiä ja seuraaminen se vasta herkkua on, eikä niihin isäntää kaivata. Usean hirven porukassa yhden hirven ampuminen ei muuta tilannetta miksikään, pahentaa vain.
Nuorempi, edellisen jälkeläinen, tekee minun kanssani yhteistyötä metsällä. Jos hirvityöskentelyssä minusta ei muutamaan tuntiin ole kuulunut mitään, koiralla riittää kanttia hylätä hirvi ja tulla kysymään, vieläkö tämän kanssa jatketaan. Jos en ole katkaissut jälkeä, se juoksee omaa jälkeään myöten paikkaan, jossa näki minut viimeksi.
Ymmärrän, jos nuorempi koira on ns. kovan koiran miehille kauhistus. Minä taas alan vuosi vuodelta enemmän arvostaa hyvää yhteistyötä, sillä se on tärkeä osa niitä rotuominaisuuksia, joiden vuoksi minun rotuni on karjalankarhukoira.
Kannattaa joskus miettiä sitäkin, millaista koiralla olisi metsästää ilman tutkaa. Nuoremmalla, yhteistyötä tekevällä koiralla pystyisin metsästämään sujuvasti ilman gepsipantaa. Emänsä tuskin selviäisi hengissä yhtä syksyä, jos kaikkien tutkanvalmistajien serverit hakkeroitaisiin pysyvästi nurin.

[BlägBoi]

Johannekselta hyvä ja asiallinen kirjoitus. Ei ole hätää tulevaisuudessakaan, jos pärjätään näissä ystävyysotteluissa pohjoismaisella tasolla yhtä hyvin kuin tänäkin vuonna ja voidaan kulkea pää pystyssä eikä haikailla muiden rotujen ja niiden paremmuuksien perään. Kyllä näillä kamppeilla pärjäämme tulevaisuudessakin, jos eivät koiranomistajat lipsu periaatteistaan ja luottavat karjalankarhukoiraan.
Terveisin BlägBoi

[joni]

En myöskään jaksa huolekseni ottaa näitä yksittäisiä tapahtumia, mutta kuten tuossa aikaisemmin on jo esille tullut niin se kiinnostaisi kovasti mitä ominaisuuksia perus pelaavuuden lisäksi määreinä koiran hankkijat ja tulevat omistajat rodulta oikeasti haluavat. Hakuetäisyys, seurantasitkeys, työskentelysitekeys, tottelevaisuus vs. piittaamattomuus, jälkivainu vs. ilmavainu jne jne.

Olen myös osaltani Tuomon kanssa samoilla linjoilla tuon yhteydenpidon ja tottelevaisuuden osalta, joka taas juontaa juurensa lukemattomista öistä metsässä koiraa ootellen. Ja myös sen voin nyt itsekin jo todeta että ei nuo pilliä kuulevat isäntäuskolliset koirat ole olleet sen löysempiä sitkeydeltään. Tuo nuorin urkki on tähän mennessä ainoa joka ei koskaan ole tullut ennen kutsua pois haukusta ja silti haukku katkeaa hetki kun pilli pärähtää. Enkä myöskään halua vastaavaa härdelliä ja polemiikkia uudestaan aikaiseksi siitä että olemme jossain kuopassa tai alamäessä kun tosiasiallisesti näin ei missään valossa näytä olevan.

Karhukoiran valtteja joita tulisi vaalia ovat mielestäni: Pelaavuus, ohjattavuus ja selviytymiskyky kelistä ja olosuhteista riippumatta.

[korpiritari]

Karhukoirien toimuvuustasoko muka laskussa "300min ei saaha", Höpsistä väittäjät. "Jos ja Jos" arvokisa olis yksipäiväinen koe, 300a tuloo, peräkontti kun ei kutsu tatkikoilla... Nämä taktiset kuviot arvokokeessa laskee karhukoiran arvostusta, yleisö kun katsoo tuloksia päiviä yksittäisinä kokeina... (otteluiden sääntötoimikunnalle ehkä mietittävää...)

Sisukkaalta hyvä kirjoitus

[pentti koskelo]

[quote="Sisukas"]
Pidän edelleen sellaista koiraa parempana, joka tekee 3 tunnissa samat työt, kuin toinen 7 tunnissa. Toisin sanoen liikkuu nopeammin ja tehokkaammin. Kelloa tuijottamalla saadaan lapioon nojailevia hirvikoiria pitkässä juoksussa.

Tämän paremmin ei voi asiaa ilmaista.Hyvä Johannes

[juhaA]

aivan turhaa vouhottaa muutaman kisan perusteella mitään
onhan koirat kumminki tehneet monta hyvää tulosta kisoihin päästäkseen

[Harri.Sanaksenaho]

aivan turhaa vouhottaa muutaman kisan perusteella mitään
onhan koirat kumminki tehneet monta hyvää tulosta kisoihin päästäkseen

Kyllähän se on tasantarkkaan semmoinen homma, et nämät Kuningatar ja Kuninkuushaukut ovat hyvinkin tarkoin seurattuja sekä Näyteikkuna myös ULOSpäin Rodustamme sen Tasostakin halusimmepa sitä eli emme.
Katsokaa vaikka esim. SHHJ:n keskustelupalstalta seuraavatko ja ovatko kiinnostuneita, kuinka "kilpailevalla" Kotimaisella Karjalankarhukoirarodullamme pyyhkii.
Luultavimmin tämmöiset Arvokoe"näytöt" ei todennäköisesti vaikuta positiivisesti Karjalankarhukoirien rekisteröintimääriin niitä nostavasti .

Selvennykseksi vielään kaikille, ETTEN ole väittänyt yhdenkään huonon koiran selvittäneen tietään tämän vuotisiin Arvo-Otteluihimme.
Jäin myöskin kaipaamaan selkeää vastausta tai arviota et miksi 56 Arvokoestartista VAIN 14kpl oli täysi 300min. TA?
Mikäli Johaneksen ymmärsin oikein, niin on juurikin tavoiteltu jalostuksella enemmän yhteistyöhaluisempaa Karjalankarhukoiraa.
Tästä annan täyden tunnustuksen ja em. kaikki "mittaritkin" jo osoittaa selvästi.

p.s. Tiimillämme on tarkoitus astuttaa lähitulevassa 4kpl KVA narttujamme ja em. viitaten mikäli Joku kokee omistavansa Sitkaan väh. 2 Koe-erää hirvillä viihtyvän Pevisa Terveen Karhukoirauroksen niin yv:tä allekirjoittaneelle tulemaan.

[BlägBoi]

Jaaha, sitt onkin kaimapojalla Teilojan nartuille sulhashaku päällä. Mutta eihän sinun tarvitse kuin mennä nettiin, valitset sieltä sopivan uroksen tai useammankin. Luulisi, että sopivia ehdokkaita piisaa. Olisi se varmaan kunnia-asia päästä uroksellaan astumaan Teilojan kennelin narttu.
Terveisin BlägBoi

[hannutii]

Ompa hyvää keskustelua ja pohdintaa!
Minunkaan mielestä ei yhden vuoden arvokisojen takia vetää liian suoria johtopäätöksiä, enkä usko että taso olisi laskenut. Silti Harrin avaus on aiheellinen. Liika tyytyväisyys on pahaksi ja se pysäyttää kehityksen. Kyllä meillä on tekemistä siinä, että pentuearvot saadaan nousuun ja mahdollisimman moni pennun ottaja kokee onnistumisia! Sen takia on hyvä, että mietitään yhdessä reseptejä, millä kasvattajat voisivat niihin päästä.
Itse uskon, että sitkas koira on periyttäjänä parempi kuin lyhytvetoinen, vaikka se tienpäässä odottelu ei niin mukavaa olisikaan!

[BlägBoi]

Nolo homma, jos omasta mielestään on vaikkapa hyvä uros tarhassa jollakin tai useampikin, niin pitäisi niitä tyrkyttää jollekin nartun omistajalle ja jää harmi ja harmitus päälle, jos ei poikien keppi kelpaakaan nartun omistajille. Siinä mielessä katsonkin, että nartun omistaja voi valita uroksen netin kautta tai käydä katsomassa niitä tositoimissa. Tämä on vain minun mielipiteeni.
BlägBoi