Tositarinaa karhukoiran epilepsiasta

[280581]

Mistä kasvattajat tietää mikä on vastuuton yhdistelmä ja mikä ei,koska ei ole tiedossa (ainakaan minulla) mitkä on niitä riski koiria ja mitkä ei .Onko niitä koskaan julkaistu vai onko ne yksistään jalostus neuvonnan tiedossa.Kerran kun yhtä yhdistelmää suunnittelin kerrottiin ettei sille saa suositusta,muttei kerrottu miksi.

Epilepsia on yksi monista syistä, joiden vuoksi jokaisen pennutusta suunnittelevan tulisi olla yhteydessä jalostusneuvontaan. Mielestäni Pentin olisi kuulunut saada tietää heti että on syytä olettaa muodostuvan liian korkea epi-riski (mikäli se oli kyseessä).

[Pentti Koskelo]

Sanopa muuta.Minua ainakin jäi vaivaamaan se että miksi tämä yhdistelmä ei passaa.Oliko sitten syynä epiriski tai riski liian suuresta ss asteesta.Itse kun sitä suunnittelin pidin yhdistelmää enempi suurena riskinä hirven ja karhun hengelle.On hyvä että jalostus neuvontaa kuunellaan mutta kasvattajan pitää saada perusteltua tietoa mikä sopii ja mikä ei.

[mustankoiranmies]

-Ainakin itse tiedetyt epiriskit olen kasvattajille ilmoittanut toimiessani jalostusneuvojana

[Pentti Koskelo]

En tarkoittanut sinua.Klylä jalostusneuvonta on puun ja kuoren välissä-.Pitäisi kertoa,muttei voi.Toisaalta on niinkin ettei hullua kannata pitää kauan jännityksessä.Eli riskeistä ei kannata puhua jos niistä ei voi avoimesti kertoa.

[JoMu]

Kesä ja kärpäset, helle ja harmit............
En rupea runoilemaan mitään tunteellista sympatioiden keräämiseksi. Harmittelen vain ja enemminkin tiedotan.
24.7 klo 23:15 Mökö Fin 37355/06 sai ensimmäisen todetun epilepsia kohtauksen.Kohtaus kesti n.15 min ja palautuminen kaikkineen n.2 tuntia. Ensin hämillään, sitten häpeissään ja lopuksi ärähteli muille kiukuissaan. Eläinlääkärin mukaan testituloksista voidaan päätellä syyn olevan kilpirauhasen vajaatoimita ja jotain häikkää munuaisissa, pitkään jatkunut hellejakso ja pisteenä Ii:n päälle kohdalle sattunut Axilur matolääkitys.
Nythän ne on sitten Mökön lähisukulaiset mukaan lukien lähes kaikki tunnetut perinnölliset sairaudet tästä "linjasta" löydetty. Toivottavasti vastuuntuntoisina pidätte mielessä Kennelliiton suositukset sairaiden koirien lähisukulaisten käyttämisestä jalostukseen.

Oppimismielessä tilanteesta lisää:
- meillä oli n. 2 viikon jatkuvat helteet ja koiria ei lenkitetty yhtään tänä aikana, käytettiin autolla uimassa kerran päivässä.
- juoma vesi vaihdettiin kahdesti päivässä ( olin lomalla)
- tarhat on n. 10 ison koivun varjostamat ja aurinko ei paista suoraan tarhaan missään vaiheessa päivää ( monethan teistä on paikan nähneet)
- tarhojen hygieniaan panostettu siten että kerran viikossa tarhasta haravoitu ulosteet ja reilusti hiekkaa pois ja tämän jälkeen isoon tarhaan (n.110m2) seulottu karkeata hiekkaa kaksi kottikärryllistä ja pieniin ( n.35m2) 1 kärryllinen.
- kopit nostettu n. 25 cm maasta irti(alla "viileätila") ja tehty lämpöseinäelementeistä (filmivaneri/suulakepuristettu uretaani) ja nurkkasaumat peitetty filmivaneri listoin(uroskoirien jalannoston tuotteet ei imeydy), ovessa ei ole läppää ja takaseinän yläosassa reijät ilmankiertämisesksi. Kopin lattiassa teollisuushihna nostettuna n.5cm seinille. Tämä helppo lakaista/imuroida ja alle ei pääse mitään eikä kosteus kasaannu.
-omasta mielestä olesuhteet kunnossa

Mitä välttää :
- hellejakso koirille todella vaikea varsinkin jos aineenvaihdunta jotenkin vajaatoiminen ( Mököhän vain makasi kopin alla päivät)-> varjosta huolehtiminen
- helteillä ei mitään "myrkkyjä" koirille koska aineenvaihdunta aina vain tiukemmalla ja ilmeisesti helle myös stressaa koiria

[hannutii]

Kesä ja kärpäset, helle ja harmit............
En rupea runoilemaan mitään tunteellista sympatioiden keräämiseksi. Harmittelen vain ja enemminkin tiedotan.
24.7 klo 23:15 Mökö Fin 37355/06 sai ensimmäisen todetun epilepsia kohtauksen.Kohtaus kesti n.15 min ja palautuminen kaikkineen n.2 tuntia. Ensin hämillään, sitten häpeissään ja lopuksi ärähteli muille kiukuissaan. Eläinlääkärin mukaan testituloksista voidaan päätellä syyn olevan kilpirauhasen vajaatoimita ja jotain häikkää munuaisissa, pitkään jatkunut hellejakso ja pisteenä Ii:n päälle kohdalle sattunut Axilur matolääkitys.
Nythän ne on sitten Mökön lähisukulaiset mukaan lukien lähes kaikki tunnetut perinnölliset sairaudet tästä "linjasta" löydetty. Toivottavasti vastuuntuntoisina pidätte mielessä Kennelliiton suositukset sairaiden koirien lähisukulaisten käyttämisestä jalostukseen.

Jouni Muurman

On hyvä asia, että ollaan avoimia, mutta onkohan turhan hätiköityä puhua perinnöllisestä sairaudesta kun asiantuntijoiden mielestä yksi epileptinen kohtaus ei riitä epilepsia diagnoosiin. Myöskään lääkeaineesta aiheutuvaa epileptista kohtausta ei lueta perinnölliseksi. Tuossa muutama huomio kopioituna tästä ketjusta aiemmin:

http://www.nic.fi/~tollerit/html/laaket ... lepsia.htm

Pentukuolleisuus synnytyksen yhteydessä ja muutaman päivän sisällä on varsin yleinen ilmiö koirilla. Kuolleisuudessa on suuria narttu- ja rotukohtaisia eroja ja yleisin syy lienee pitkittynyt synnytys tai synnytyseste johon ei ole ajoissa puututtu, seurauksena heikentynyt verenkierto ja hapenpuute pennuilla. Pentukuolleisuutta voivat myös aiheuttaa erilaiset bakteeri- tai virusinfektiot, valvomaton synnytys sekä monet koirilla esiintyvät, letaaligeenit, perinnölliset tekijät ja synnynnäiset epämuodostumat, jolloin pentu ei ole elinkelpoinen.
Hapenpuute lienee yleisin syy velttoihin ja virvoittelua vaativiin pentuihin. Pitkittynyt hapenpuute voi vaurioittaa hermosoluja ja aivojen herkkiä sähköisiä järjestelmiä. Seurauksena voi olla epilepsia-tyyppiset kohtaukset.
Muita syitä ns. ulkosyntyisiin epileptisiin kohtauksiin on runsaasti; erilaiset kallovammat, iskut päähän, kasvaimet, myrkyt, lääkeaineet, äkisti laskenut veren sokeri, lämpöhalvaus, hapenpuute esimerkiksi sydän- tai keuhkosairauden takia, maksa- ja munuaissairaudet, kilpirauhasen vajaatoiminta sekä bakteeri-, virus- ja loissairaudet.
Varsinaisesta epilepsiasta puhutaan vasta kun muut syyt on suljettu pois ja kun kohtaukset ovat toistuvia. Koirien yleisin epilepsiamuoto on sisäsyntyinen ja on osoitettu perinnölliseksi useissa roduissa ja epäillään vahvasti sellaiseksi monessa muussa. Sairauden tyypillinen alkamisikä on 1-3 vuotta. Sairautta esiintyy myös sekarotuisilla koirilla ja yleisyys koko koirapopulaatiossa on arvioitu noin 4-5%. Periytyvyyden mekanismia ei tarkkaan tunneta ja on todennäköistä että useat geenit vaikuttavat taudin syntyyn ja kohtausherkkyyteen. On lisäksi mahdollista että vaikuttavat geenit ja mekanismit ovat erilaisia eri roduissa tai jopa suvuissa.

[sulppi]

Näin se homma etenee, koiralla http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoir ... 60/08&R=48 eilen ensimmäinen epi kohtaus, toista odotellessa.

[venkula]

Ja tässä lisää: http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoir ... %2F05&R=48

Emän sukua kun kahtoo niin täytyy toivoa että olisi sukunsa ainoa.

[mikko uusipaikka]

Ja tässä lisää: http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoir ... %2F05&R=48

Emän sukua kun kahtoo niin täytyy toivoa että olisi sukunsa ainoa.

Toivottavasti! Olen kuullut, että pentueesta eräs narttu on yli vuorokauden haukkuja.

[venkula]

Ja tässä lisää: http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoir ... %2F05&R=48

Emän sukua kun kahtoo niin täytyy toivoa että olisi sukunsa ainoa.

Toivottavasti! Olen kuullut, että pentueesta eräs narttu on yli vuorokauden haukkuja.

'
Saattapi olla juuri tämä narttu kyseessä. Vaan voihan nuita olla muitakin.
Noo, näyttihän tuo eilen taas mallia miten se homma hoidetaan. Tuloksen uuteen lakkiin havun mentävä reikä.

Tuosta emän suvusta vielä kyselen tokko tosiaan ole emän pentuesisareten muilla jälkeläisellä ollut oireita. Tuskin Anni on ainut kantaja. Kuitenkin pentuesisaruksilla 26 pentuetta.

[peeveli]

Ensinnäkin lämmin kiitos teille kaikille, jotka olette kertoneet koirienne saamista kohtauksista tällä foorumilla.

Kovin vähän niitä kuitenkin näyttää tänne ilmaantuvan. Jos ajatellaan karhukoiria rekisteröitävän vuodessa noin 800 niin se tekisi 3 prosentin sairastuvuusasteella keskimäärin 24 koiraa vuodessa. Kun se kantti ei näytä riittävän täällä ilmoittamiseen niin toivon todellakin, että ilmoitatte ne lievätkin/epäilyttävät tapaukset jalostusneuvonnalle.
Kuten huomaatte noista edellä olevista ilmoituksista, niin kyse ei ole pelkästään tämän yhden linjan ongelmasta. Siihen täytyy suhtautua riittävällä vakavuudella mutta kuitenkin niin, että turha tässä on lähteä tuhkaa ripottelemaan itse rodun päälle. Riittävällä tiedolla sairastuneista yksilöistä me voimme välttää turhat virheet ja ongelmien kasaantumisen jalostuksessa, aivan kuten tehdään silmäsairauksien osaltakin.

Mennäämpä sitten Kuntiin. Löysään herran kotini portailta hakemaan toisena hirvenmetsästyspäivänä 25.9 ja lähden käveleksimään perään. Koira etenee hirvirikkaassa ympäristössä yllättävän kauas ja haukku alkaa 20 minuutin kuluttua irtilaskusta 3 km päässä portaista. Olen alatuulessa ja kiivaanoloinen haukku tuntuu pysyvän hyvin paikallaan. Seuraan tilannetta tutkalla ja totean koiran saavan välillä melkoista kyytiä. Kaveri sattuu paikalle autollaan ja kuuntelemme haukkua, kunnes se äkkiä katkeaa.
Haukku siis loppui 15 min jälkeen ja koira hyppäsi lähellä olevalle metsäautotielle ja lähti tulemaan minua kohti. Kunti on hetkessä meidän luona ja otamme sen kyytiin. Koiran lopettaessa haukkunsa ja lähtiessä ottamaan yhteyttä, minulle valkeni ettei haukussa olutkaan hirvi vaan karhu. Koska en enää metsästä karhuja, ajamme 300 m päähän haukkupaikasta ja löysään koiran irti. Se on haluton menemään hakkupaikalle ja käykin tien väärällä puolella parin minuutin lenkin. Pienen kehoituksen jälkeen koira lähtee tien oikealle puolelle ja hetken kuluttua totean tutkasta, että nyt mennään. Eli kun karhu lähti karkuun niin työskentely maittoi jälleen. Koira seuraa karhua 1.5 tuntia ja lopettaa seuraamisen käsittääkseni siihen, kun karhu pysähtyy. Tarkistan jäljistä karhun etutassun leveydeksi 13 cm. Pian Kunti palaa irtilaskupaikalle ja vien sen häkkiin.
Palaan häkille kolmen tunnin kuluttua, kun tuon toista koiraa takaisin metsästä. Kunti on häkissä aivan pihalla. Voimakkain kohtaus on jo mennyt ohi, mutta koira ei halua liikkua eikä tulla käsille. Katse harhailee poissaolevana edelleen. Jätän koiran omiin oloihinsa ja jatkan metsään.

Kaksi viikkoa myöhemmin katsomme televisiota kotona tuloksekkaan metsästysviikon jälkeen ja Kunti on taas sisällä. Koira on ollut jatkuvasti seurannassa, jotta saisin selville kaikki kohtaukset, joita se saa. Kohtaus on hyvin tyypillinen Kuntille ja kestää kaikkinensa vain muutaman minuutin.
Muita kohtauksia en ole tämän syksyn aikana huomannut.

Kuntin karhutyöskentelyissä on vuosien mittaan ollut hyvin selvästi samanlaiset piirteet. Koira haluaa löytää karhun ja on siinä aivan erinomainen. Tuo tämänsyksyinen löytökin oli oiva osoitus siitä kuinka koira, joka haluaa löytää karhun löytää sen hirvien keskeltäkin ja alueelta, jolta niin sanotut seuramme karhunmetsästäjät eivät niitä koirineen koskaan löydä. Kuntin tavassa löysätä agressiivisen karhun ollessa haukussa näkyy mielestäni selvästi se, että koiran stressinsietokyky ei riitä tai sitten se tuntee mielessään jotenkin, että tätä ei kannata jatkaa, koska se ei johda hyvään oloon ja tässä viittaan epilepsiaan.
Kuten edellä olevasta työskentelystä huomataan haukkuminen ja seuraaminen ovat aivan eriluokan asioita ja mielestäni pelkän seuraamisen perusteella ei pitäisi hyväksyä yhtään taipumuskoetta karhulle.
Kunti pelasi tänäkin syksynä hyvin hirville ja sen töihin ammuttiin 9 hirveä.

Joku kyseli aiemmin tässä ketjussa vastuuttomista yhdistelmistä. Pentupörssiä selailemalla saattaa jopa löytyä sellainen yhdistelmä, jota ainakaan minä en olisi liiallisen epiriskin takia mennyt tekemään.

Ilmoitan tässä omistajan suostumuksella seuraavat tiedot.
Piku FIN31844/05, http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoir ... %2F05&R=48
Ensimmäiset kaksi muutaman minuutin kohtausta tänä vuonna alkusyksystä. Viimeinen kohtaus marras-joulukuun taitteessa, jolloin omistaja vei sen eläinlääkärille ja koira lopetettiin kohtauksen kestettyä 1,5 tuntia.
Erittäin hyvä hirvikoira, jonka pisin haukku 26 tuntia.

Pekka V

[jamppe]

Ja tässä lisää: http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoir ... %2F05&R=48

Emän sukua kun kahtoo niin täytyy toivoa että olisi sukunsa ainoa.

Toivottavasti! Olen kuullut, että pentueesta eräs narttu on yli vuorokauden haukkuja.

Minulla oli aikoinaan vähän saman suvun narttu. Joka sai elin aikanaan yhden todetun epi kohtauksen. Sillä ei tehty kun yksi pentue kun se sitten todettiin.Eikä suku onneksi ole siitä levinnyt.

[peeveli]

24.12.2011
Harjaan pihalla portaita puhtaaksi lumesta ja huomaan, kun Kunti alkaa kaatuilla juoksulangassaan. Koira on todella surkean näköinen, kun se yrittää nousta ylös ja rojahtaa holtittomasti ketoon aina uudestaan. Juoksen sen luokse ja otan koiran puolittain syliin. Silitän ja rauhoittelen sitä pysymään paikoillaan. Näin mennään muutama minuutti ja kohta koira on taas normaalissa mielentilassa.
Olen tässä pari päivää pohdiskellut, että paljokohan näitä kohtauksia jää minulta näkemättä ja tullut siihen tulokseen, että suurin osa niistä jää huomaamatta.
No oli niin tai näin niin aika huonot oli fiilikset tämänkin kohtauksen jälkeen.

[enp]

Kuntin tyttärellä näkyy tehdyn pennut vielä viime vuonna. Eikö karjalankarhukoira rodunkin kiistaton etu olisi jo laittaa vuosikokouksen päätös viipymättä voimaan, jotta näiden sairaiden koirien taustoja ja suunniteltuja yhdistelmiä voitaisiin edes jollakin tavalla verrata niitä suunniteltaessa. Kuten pystykorvastakin saimme lukea olisi karjalankarhukoira rodulla tässä vaiheessa loistava mahdollisuus välttää ne epilepsia-sairauteen liittyvät kipeät päätökset, jotka loppupelissä ovat nyt toimettomana odotellessa kuitenkin edessä.

[Kojamo]

24.12.2011
Harjaan pihalla portaita puhtaaksi lumesta ja huomaan, kun Kunti alkaa kaatuilla juoksulangassaan. Koira on todella surkean näköinen, kun se yrittää nousta ylös ja rojahtaa holtittomasti ketoon aina uudestaan. Juoksen sen luokse ja otan koiran puolittain syliin. Silitän ja rauhoittelen sitä pysymään paikoillaan. Näin mennään muutama minuutti ja kohta koira on taas normaalissa mielentilassa.
Olen tässä pari päivää pohdiskellut, että paljokohan näitä kohtauksia jää minulta näkemättä ja tullut siihen tulokseen, että suurin osa niistä jää huomaamatta.
No oli niin tai näin niin aika huonot oli fiilikset tämänkin kohtauksen jälkeen.

Eikö koirille ole estolääkitystä kohatuksia vastaan? Ihmisille on.