Meillä Vili suomen pystykorva sokutui kahdessa viikossa diabeteksen vuoksi.Vili on muuten aivan virkeä,ja iloinen koira,mutta tuskin näkee muuta,kuin kirkkaimmat valot.Miten tämmöisen koiran kanssa on kukaan asunut.Vilille pitää antaa insuliini piikki aamuin ja illoin säännöllisesti.Koiruus on aivan hyvässä kunnossa,paitsi näkö on mennyt.Kärsiikö koira,kun ei näe?Eläkkeellä ollaan molemmat,ja tuntuu,jottaei sitä tartte nykymaailmassa nähdäkkään.Eläinlääkäri meinas,jotta nuin hyväkuntosen koiran voi pitää,kun vaan viitsii hoitaa.Eläkkeelä ollaan emännän kanssa,ja aina on koirat hoidettu viime tappiin..Tuskin me enää linnunpyyntiin lähemmä.Vietetään eläkepäiviä.
Onko kellän kokemusta?
Turha syyttää eläinrääkkäyksestä.
Metsästyskoiria 40 vuotta.
Nyt vaan tuli tämmönen tapaus.
kokemuksia sokeasta pystykorvasta
Valvojat: Valvoja6, Valvoja5, Valvoja2, Valvoja4, Valvoja8, Valvoja9, Valvoja3, Valvoja7, Valvoja1
-
pyyntimies
- Viestit: 88
- Liittynyt: 20 Elo 2007, 14:27
kokemuksia sokeasta pystykorvasta
Pekka Nousiainen
Re: kokemuksia sokeasta pystykorvasta
Terve Pekka,
En ala sinua varmaankin nuorempana neuvomaan, mutta haluan kertoa mielipiteeni ja kertoa tueksesi yhden vastaavan kokemuksen.
Kukaan koiristaan oikeasti välittävä koiraihminen ei voi syyttää sinua eläinrääkkäyksestä, kun pohdit jahtikaverin hyvinvointia, ja jaat vielä huolesi näin julkisesti. Aidon huolenpitosi ja tunteen voi nähdä aika helposti rivien välistä, ja riveiltä suoraan.
Lapsuuden kodissani oli karkeakarvainen kettuterrieri, joka oli kova luolakone, mutta aikanaan noin 12:n vuoden iässä alkoi näkö heikkenemään, ja lopulta katosi lähes kokonaan. Koira oli muuten terve, joten halusimme kaikki antaa sille vielä aikaa, jos se näyttäisi pärjäävän, ja jos sen oma elämänhalu olisi tallella. Ja näin oli. Koira pärjäsi hyvin kotona, oli jopa leikkisä näkönsä rajoissa. Huonekalut tosin piti olla aina täsmälleen samoilla paikoilla; muuten saattoi tapahtua lievä kolari. Ulkolenkillä koira oli tietysti hyvin varovainen, joskin nokka toimi koko ajan. Kun koira alkoi selvästi muutoin väsymään eli elämänhalu väheni, niin sitten päätettiin erota lopullisesti.
Sanomani on siis se, että jos koirasi vaikuttaa olevan vielä itse elämässä kiinni ja pärjää, ja muu perhe jaksaa sitä vielä auttaa, niin antaa vanhuksen vielä hetki nauttia rapsutuksista ja hajuista. Kun voimat ja/tai halu loppuu, niin sitten on se eron hetki.
Sinä itse, Pekka, ja vain sinä tiedät milloin se hetki koittaa.
Kaikkea hyvää vanhojen kavereiden yhteisiin hetkiin,
Sami Havia
En ala sinua varmaankin nuorempana neuvomaan, mutta haluan kertoa mielipiteeni ja kertoa tueksesi yhden vastaavan kokemuksen.
Kukaan koiristaan oikeasti välittävä koiraihminen ei voi syyttää sinua eläinrääkkäyksestä, kun pohdit jahtikaverin hyvinvointia, ja jaat vielä huolesi näin julkisesti. Aidon huolenpitosi ja tunteen voi nähdä aika helposti rivien välistä, ja riveiltä suoraan.
Lapsuuden kodissani oli karkeakarvainen kettuterrieri, joka oli kova luolakone, mutta aikanaan noin 12:n vuoden iässä alkoi näkö heikkenemään, ja lopulta katosi lähes kokonaan. Koira oli muuten terve, joten halusimme kaikki antaa sille vielä aikaa, jos se näyttäisi pärjäävän, ja jos sen oma elämänhalu olisi tallella. Ja näin oli. Koira pärjäsi hyvin kotona, oli jopa leikkisä näkönsä rajoissa. Huonekalut tosin piti olla aina täsmälleen samoilla paikoilla; muuten saattoi tapahtua lievä kolari. Ulkolenkillä koira oli tietysti hyvin varovainen, joskin nokka toimi koko ajan. Kun koira alkoi selvästi muutoin väsymään eli elämänhalu väheni, niin sitten päätettiin erota lopullisesti.
Sanomani on siis se, että jos koirasi vaikuttaa olevan vielä itse elämässä kiinni ja pärjää, ja muu perhe jaksaa sitä vielä auttaa, niin antaa vanhuksen vielä hetki nauttia rapsutuksista ja hajuista. Kun voimat ja/tai halu loppuu, niin sitten on se eron hetki.
Sinä itse, Pekka, ja vain sinä tiedät milloin se hetki koittaa.
Kaikkea hyvää vanhojen kavereiden yhteisiin hetkiin,
Sami Havia
Sami Havia
Hieno Koira, hieno Harrastus!
Hieno Koira, hieno Harrastus!
-
pyyntimies
- Viestit: 88
- Liittynyt: 20 Elo 2007, 14:27
Re: kokemuksia sokeasta pystykorvasta
Kiitos Sami mielipiteestäsi.
Itse olen nyt huomannut,jotta Vili on viimeinen,jota häiritsee näön menetys.Tohtisin jopa sanoa,jotta jos se olisi ihminen,niin se teeskentelee,jotta saisi eläkkeen.
Kaikki normaalit toiminnot ,ja lennkkeilyt pelaa.Linnun haukussa ei olla vielä käyty.Tuntematon ei varmaan edes tietäisi,jotta Vili näkee huonosti.Ainoastaan uusia koiria kohdatessa varautunut,ymmärrettävästi.Tutut lenkkeilijät ja koirat tervehtii tyylikkäästi.Kyllä tämän kanssa pärjää.
Itse olen nyt huomannut,jotta Vili on viimeinen,jota häiritsee näön menetys.Tohtisin jopa sanoa,jotta jos se olisi ihminen,niin se teeskentelee,jotta saisi eläkkeen.
Kaikki normaalit toiminnot ,ja lennkkeilyt pelaa.Linnun haukussa ei olla vielä käyty.Tuntematon ei varmaan edes tietäisi,jotta Vili näkee huonosti.Ainoastaan uusia koiria kohdatessa varautunut,ymmärrettävästi.Tutut lenkkeilijät ja koirat tervehtii tyylikkäästi.Kyllä tämän kanssa pärjää.
Pekka Nousiainen