Viesti
Kirjoittaja peija04 » 04 Helmi 2017, 17:21
Eikö me joskus voitais? Ai että mitä niin?
Sitä niin, mutta ensin hieman omasta ”tutka-ajasta”. Ja tämä siksi, koska täällä ovat muutamat muutkin tähän ”tutkalliseen” aikaan viitanneet. Olen tutka-asiassa omasta mielestäni (ja muutaman muunkin) ollut konservatiivisista korservatiivisin. Harrastajat ympärilläni, joihin olen saanut onnekseni, ja myöhemmin huomanneenani, myös ilokseni, tutustua nimenomaan koetoiminnan parissa, ovat olleet käytännössä kaikki tutka-positiivisia paljon ennen kuin minulla itselläni on ollut edes harkinnassa laittaa mokoma kampe omille koirilleni. Vehkeestä on käyty ankaria keskusteluja, etenkin että tarvitaanko sitä, ja jos, niin mihin. Olen ko. keskusteluissa tietenkin aina pärjännyt. Miksi? Tietämyksellä ja kokemuksella. Olen yli kaksikymmentä vuotta menestynyt niin metsällä kuin kokeissakin koirineni ilman minkäänlaista pantaa. Ja olen joka keskustelussa vakuuttanut ja haastanut muut, että tulen pärjäämään jatkossakin. Ja näin on aina käynyt.
Miksi olen pärjännyt? Siksi koska minulla on ollut onni saada hyvät sytöt omaavat koirat, siksi koska minulla on ollut onni tavata (nimenomaan koetoiminnassa) oikealla lailla kannustamaan osanneita henkilöitä, siksi koska olen kuunnellut ja lukenut kaikki kokeneemmilta saatavissa olevan tiedon, siksi koska olen kulkenut koirineni pitkin mettiä lukemattomat kerrat ja siksi, ja kaikkein tärkeimpänä, olen saanut luojaltani lahjan ajatella asioita ja muodostaa niistä myöskin omia käsityksiä. Mm. sellaisia käsityksiä, että pystykorvaharrastuksessa ei ole mikään niin palkitsevaa, kuin se, että ihminen pienuudessaan saa edes kerran elämässään kokea olevansa yhtä jonkin muun luonnon luoman kanssa. Ymmärryksen, että on mittaamattoman suuri armo, kun saa viettää aikaa metsässä yksin yhdessä koiransa kanssa.
Miksi olen edellä kertomastani huolimatta kannattamassa tutkan käytön sallimista?
Siksi, koska se mitä kulloinkin omassa päässä liikkuu, ei välttämättä ole tietona se ainoa ja oikea. Minulle tutkan käytön vastustaminen muuttui ajastaan sen tarpeellisuuden kyseenalaistamiseen, ja siitä pikku hiljaa kiinnostukseen ja myötätuntoon sen käytöstä saataviin mahdollisiin hyötyihin. Viimeinen käänne tapahtui, kun oma koirani ja kasvattini voitti kaksipäiväisissä kokeissa kahden päivän yhteenlasketulla tuloksella pääpalkintona olleen tutkapannan. Tai oikeastaan vielä oikeammin se, kun joku aika sen jälkeen yksi ystäväni lähti ko. koirani kanssa tutkapanta kaulassa metille, ja reissulta palattuaan esitteli minulle teknisen apuvälineen tallentamaa dataa. Minulla oli ollut mielessäni selvä ja vankkumaton käsitys koirani käyttäytymismallista, ja kuinka ollakaan, pannan data tuki käsitystäni, jopa enemmän kuin odotinkaan. Koesääntöihin peilaten koirani olisi tosin silläkin kertaa saanut liian korkeat hakulaajuuspisteet, koska ns. tyhjässä haussa se liikkui vain 150–350 metrin etäisyydellä. Mutta se tutkan datassa nähtävillä ollut hakukuvio, se tehokkuus ja määrätietoisuus koiran liikkumisessa? Ei sinne koiran hakemalle alueelle paljon ”reikiä” jäänyt, ja näin se on ollut käytännössäkin, ei ole tarvinnut lintuja itse lentoon potkia. Eli tutka antaa tietoa, hyvää ja huonoa. Ja silloin kun ollaan kokeissa, eli keräämässä tallennettavaa ja kaikille julkista tietoa koiran toilailuista, paritusvalintojen pohjaksi, olisi kaikkien ja etenkin rodun etu, että tieto olisi mahdollisimman luotettavaa.
Olen ajatellut, että sen, että koirani hankki itse itselleen tutkan täytyi tarkoittaa jotain. Olen ajatellut, että sen täytyi tarkoittaa sitä, että minulle on sälytetty poikkeuksellisen suuri vastuu sen käytöstä. Tajuan, että minulla ei ole oikeutta käyttää sitä niin, että siitä saattaisi seurata ei toivottuja muutoksia omien koirieni käyttäytymiseen, saatikka muutoksia koko rotua koskien.
Eli, että eikö me joskus voitais, yhdessä, tai edes tämän kerran? Yhdessä Karin ja Eeron ja kaikkien muiden kanssa, kaikkien joilla on yhtäläinen ja tasavertainen oikeus ilmaista mielipiteensä tässäkin asiassa. Lopetetaan sen kaltainen ajatteleminen, että jokin päätös, tai muutos, on joidenkin voitto tai toisten tappio. Laaditaan yhdessä sellaiset säännöt ja ohjeet, joiden avulla pystytään ohjaamaan paikantimen käyttöä niin, että mahdolliset ja tiedostetut vaarat pystytään minimoimaan, ja että paikantimen avulla saatava tieto koiran käyttäytymisestä voitaisiin käyttää hyödyksi rodunjalostuksessa.
Lähtökohtana kaikelle voisi olla sanallinen kuvaus LINT-kokeen perusajatuksesta ja – sisällöstä.
Esimerkiksi näin:
Linnunhaukkukoe on perinteistä Suomessa harjoitettavaa kanalinnunmetsästystä mukaileva tapahtuma. Kokeen tarkoitus on kerätä tietoa koirien ko. metsästysmuodossa tärkeiksi ja arvokkaiksi havaituista ominaisuuksista rodunjalostamisen kehittämiseksi.
Kokeenaikaiset tapahtumat ja tilanteet ylös kirjaa ja koiran suorituksen arvostelee ko. tehtävään koulutettu palkintotuomari, kokeenkulusta annettujen sääntöjen ja ohjeiden mukaisesti.
Koiran arvostelu suoritetaan sen toimintaa aistivaraisesti seuraten, eli näkö- ja kuuloaistia hyväksi käyttäen. Aistivaraisen arvostelun tukena on koiranohjaajan suostumuksella mahdollista käyttää koiralle asennettua paikannuslaitetta. Tavoite on aina suorittaa koiran arvostelu mahdollisimman oikeudenmukaisesti. Palkintotuomarin ei kuitenkaan niin halutessaan tarvitse ottaa huomioon paikanninlaitteesta saatavaa tietoa, vaikka paikannin olisi koiralle asennettukin. Paikannuslaitteen avulla mahdollisesti tallennettua tietoa ei voida hyväksi käyttää koiran suorituksen jälkikäteisarvosteluun esim. erimielisyystilanteessa.
Ja tutkapannan, eli paikannuslaitteen käyttöä voitaisiin alkaa opastamaan esim. seuraavilla ohjeilla:
Älä koskaan laita tutkapantaa koirallesi ennen kuin olet varma, että se on omaksunut rotutyypillisen yhteydenpito-ominaisuuden.
Älä koskaan ns. normaali olosuhteissa seuraa koiraasi tutkapantaa apuna käyttäen.
Älä koskaan mene tutkan avulla koirasi luo, kun oletat sen kaivavan myyrää tms.
Määrittele itse itsellesi mieluinen kulkunopeus, ja pidä siitä kiinni.
Määrittele etukäteen kulkemasi reitti, ja pidä siitä orjallisesti kiinni.
Tee metsästys- tai koereissu silloin tällöin ilman tutkapantaa.
Älä koskaan tuomitse koiraasi pelkästään tutkan antaman tiedon perusteella.
Määrittele itsellesi minimi kapulankatseluväli, ja pidä siitä orjallisesti kiinni.
Opettele käyttämään tutkaasi niin, että se on vain apuväline aistihavainnoille ja turvaväline vaaratilanteessa.
Luota koiraasi, niin sekin oppii luottamaan sinuun.
Älä koskaan luota pelkästään teknisiin apuvälineisiin, sillä ne saattavat vaurioitua milloin tahansa.
Ottakaahan hyvät ihmiset osaa keskusteluun ja kantaa täällä jo mm. Timon aiemmin tekemiin esityksiin / ehdotuksiin. Myös te siellä naamakirjassa luuraajat. Sillä on todellista merkitystä, ja vain niin on mahdollista saada aikaiseksi säännöt ja ohjeet joita kaikki voivat kunnioittaa, ja joiden kanssa voimme kaikki harrastustamme motivoituneena jatkaa. Ja vielä se, että meidän ei tarvitse ottaa mallia hirvi- tai ajokoirapuolelta. Me tarvitsemme ja ansaitsemme omat sääntömme ja ohjeemme.
Olli Silvennoinen
