Maasto opas..

[metsohaukku]

Eikö kokeen järjestäjien pitäisi hommata maaston hyvin tuntevat ja
muutenkin kokeista perillä olevat oppaat kokeisiin?
Itsellä on kokeissa olleet oppaina todella ASIANTUNTIJAT ja siitä kiitos
näiden kokeiden järjestäjille! Mutta olen myös ollut kokeissa jossa lyödään kartta kouraan ja näytetään maasto ja kun tuomarikaan ei tunne
maastoa on vähän eri asemassa,kun ryhmä jolla on tämä asiansa osaava
opas. Onpa tullut kuultua viime syksyn kokeista mm.että ryhmä eksyi,kun opas ei tuntenutkaan maastoa!

[Spu]

Me yritämme aina täällä järjestää joka koemaastoon oppaan joka tietää lintutilanteen ja sen mistä lintuja etsiä.
Aina se ei onnistu parhain päin mutta koejärjestäjinä parhaamme yritämme.
Maastojen haaliminen ja niihin oppaiden saaminen ei ole aina helppoa.
Siksi pyrimme muistamaan oppaita myös kokeen loppuvaiheessa ja emme väheksy oppaiden merkitystä koska he ovat kokeen yksi tärkeimmistä lenkeistä.

Älkää myöskään moittiko oppaita jos ei tuuri ole kokeessa myötäinen koska
sillä konstilla koemaastot ja kokeiden järjestäminen käy entistä vaikeammaksi!

Hyviä rentouttavia lintukoehetkiä kaikille punaisen koiran kanssa kilpaileville tulevalle syksyn koekaudelle![/i]

[PM]

Metsohaukku oli todella vaativa. Hänen mukaansa maasto-oppaankin olisi tunnettava maaston lisäksi koemuoto hyvin. No silloinhan oppaankin tulisi olla linnunhaukkukokeiden palkintotuomariksi koulutettu.
Oppaita, silloin kuin niitä saadaan ja käytetään, tulee todella muistaa.

Kerhomme on järjestänyt Savukoskella Pohjan lohkon valintakokeen täysin ilman oppaita. Kukaan menestynyt eikä menestymätön läytänyt tästä syytä koiran senkertaiseen suoritukseen.
Tälle on edellytyksenä kaksi seikkaa ; maastot ovat etukäteen tiedustellut sekä niistä on käytössä kunnolliset kartat. On oltava myös GT-kartta, jonka avulla osataan ajaa ko. maastoon.
Kun maastot arvotaan, pitää kukin koira/koiranohjaaja näin saadun maaston. En kuitenkaan näe mitään syytä sille, että ryhmien kokoonpano tarkistetaan sellaiseksi, jotta joko koiranohaaja tai palkintotuomari on linnunhaukkukokeen vaatiman suunnistustaidon omaava.
Koeryhmien lopullisesti muotoudutta maaston tiedustellut järjestäjien edustaja selvittää riittävän perusteellisesti ko. koemaaston sinne menevälle koiranohjaajalle ja palkintotuomarille.
Koirahan hakee niin laajalta, että ryhmän kululta ei vaadita aivan rastin löytämistarkkuutta. Annetaan koiralle aikaa pistäytyä niin oikealla kuin vasemmallakin.
Se kilpailukeskus, joka meillä oli tällöin käytössä ei olisikaan mahdollistanut oppaiden majoittamista. Niin ja tuleehan opaaista muitakin kuluja ennestäänkin tiukkoihin budjetteihin. Mutta tietenkin hyötyäkin.
Tällaisella järjestelyllä tulevat luultavasti Lapin piirinmestaruushaukutkin syksyllä 2005 läpiviedyiksi.

Jos välttämättä ehdottomasti vaaditaan maasto-oppaan kuulumista koeryhmään, vähenee monessa kokeessa mukaanpääsyn mahdollisuuden saavien koirien lukumäärä. Myös nousseille kuluille on aikaa myöten saatava maksaja jostakin. Eiköhän se maksaja lopulta ole koiranomistaja.

Suunnistus oli vuosikymmenet harrastukseni, jonka johdosta minulla saattaa olla hieman liian optimistinen kuva tallaisista järjestelyistä. Myöskään kokemukset eivät ole olleet kielteisiä.

Esittäkäähän muutkin kokemuksianne ja ratkaisumalleja.

[Spu]

Lapissa tuo koehomma pyörii erinomaisesti noin mutta täällä etelämpänä
risaisissa metsiköissä opas on mielestäni tärkeä.
Maat on yleensä vuokrattu järjestävälle seuralle/seuroille useilta pieniltä maanomistajilta ja siellä on hyvä olla asiantunteva maanomistajalle tuttu opas mukana jos satutaan törmäämään maanomistajaan.
Metsässä on usein isännät raivuulla tai polttopuumetsässä vaikka koe onkin käynnissä.
Opas myös osaa opastaa sen ettei vahingossa ajauduta alueelle joka ei
kuulu seuralle sallittuun alueeseen.
Oppaat myös pitävät yhteyttä alueella oleviin hirvijahtaajiin tai jäniksenmetsästäjiin jotta koe ei häiriinny.

Vaikka ihannehan olisi jos metsässä olisi vaan koiranohjaaja ja tuomari, suuri ryhmä tekee aina enemmän meteliä.

[Kytösavu]

Näinhän se juuri on spu. Mikä on hyvä pohjoisessa, ei ole ollenkaan hyvä etelässä. Itse pohjoisesta sen verran hyviä kokemuksia jahdissa, että kartallakin menisin mainiosti kokeessa, mutta kaikki eivät varmasti osaisi edes takaisin autolle saati sitten kulkisi alueita missä lintuja havaittu. Ja täällä etelässä (lännessä) opas on ainut vaihtoehto hyvään tulokseen, olen tästä lähes varma.

[PM]

Olipa hyvä Kytösavu, että sanoit olevasi asiasta melkein varma. Joskus voi onnistaa vaikka kuljetaan osan matkaa oppaattakin.
Ihan lyhyt juttu vuosien takaa Laihian kv kokeesta.
Jouduin arvonnassa tuomariksi tutulle lappilaiselle koiralle ja saimme myös oppaaksi asiantuntevan paikallisen oppaan. Hän harrasti itse muuta metsästystä, mutta oli erinomainen opas. Omistikin osan, ehkä suurekin, koemaastoista.
H - hetkellä pyistä päätettäessä koiranohjaaja jätti ennakkokaavailuistaan huolimatta pyyt pois. Kun varsinainen koeaika loppui koiralla oli teerestä ensihaukku (10 min ) ja kaksi uusintaa (10 min ja 7 min) sekä kaksi hyvää pyyhaukkua, joita toinen 10 - minuuttinen ja toinen katkasistiin pyyn ääntelyn perusteella. Olisi ollut komea tulos kasassa.
Opas joutui jatkoajalle mentäessä lähtemään muiden velvoitteiden pariin. Me jäljelle jääneet vain kuitenkin löysimme hyvän kartan avulla maastosta täyden koppelopoikueen. Annettiin hyvissä maastonkohdissa koiralle rilusti aikaa. Tämä löytö ihmetytti koepaikalle palattuamme paikallisia järjestäjiäkin. Niin harvinaisena he löytöä pitivät.
Koira sai poikueesta ensihaukun , puustalöytöhaukun ja siitä uusinnan.
Köpi voitti muistaakseni 87 p tuloksella, kun toteamattoman haukun jatkosta syntyi yksi - 2 pisteen haukku.
Voi sitä lännessä/etelässä onnistaa osin ilman opastakin. Kuitenkin Spu:lla oli erittäin hyviä arviota, jotka varmasti pätevät sikäläisissä olosuhteissa.

[Kytösavu]

Vuosia sitten oli lintukannatkin tääläpäin huomattavasti paremmat. "vahinkolintuihin" ei enää juurikaan törmää. Eli niihin mistä ei ennakkoon ole tietoa.

[heidi]

Erinomainen keskustelunavaus Metsohaukulta! Paras tilanne epäilemättä olisi, jos koeryhmällä olisi apunaan maaston, koemuodon ja ennenkaikkea sen syksyn ja ajankohdan lintutilanteen tunteva opas, ehkäpä vielä tuomariopas. Mutta kun näistä aarteista tahtoo olla kapelo, varsinkin kun koiramäärä kasvaa vähänkin suuremmaksi. Karttamaasto voikin tietyissä tapauksissa olla jopa parempi, kuin huono opas. Itku meinaa tulla sellaisessa kokeessa, jossa oppaan suurin huoli alkaa jossain vaiheessa olla se, että missä mahtaa olla auto, tai löydetäänkö täältä metästä pois enää ensinkään. Jossain päin Suomea kartan kanssa on vaikeampi pelata, kuin muualla, kuten aiemmat ovat jo kommentoineet, mutta asiaan paneutumalla kartan kanssa tulee hyvin toimeen. Hiukan kehnommin suunnistavakin osaa, jos karttamaastoksi valitaan selkeäkulkuinen alue, apuna suonlaidat, sähkölinjat yms. Varovammin kuljettavat seudut voi jo merkitä kartallekin, selvittää vielä ennen metsään lähtöä, missä voi olla se paikkametso, missä teeripoikue oli viikko sitten, mihin suunnata jos ottaa pyyt mukaan jne. Kyllä hyvällä kartalla pärjää, elkää huoliko!

[pimu105]

Kyllä kartalla metttämiehen pitää pärjätä. Karttaan voi järjestäjä lisätä kulkureittiehdotuksen, josta kannattaisi kulkea, havaitut poikueet tms.
Kyllä kartanluku kuuluu jokamiehen/naisen osata;jos ei osaa opettelemaan sitten ja kiireesti !!!
Monta kertaa koemaaston luovuttanut seura nimeää oppaan, joka ei välttämättä tiedä asiasta mitään kun ei ole ollut seuran kokouksessa. Eikä tieto ole kulkeutunut hänelle asti muutoinkaan.

[enp]

Joskus törmää sellaisiin maasto-oppaisiin, joilla ei ole mitään hajua lintukoiralla metsästämisestä saati sitten siihen liittyvästä koetoiminnasta. Mielestäni juuri oppaan tulisi olla perillä siitä miten lintukoiralla metsästetään ja kuinka kokeen aikana tule käyttäytyä. Tarkoituksenahan on saada ylös jotain jalostuksellista tietoa KOIRAN kyvystä löytää ja käsitellä lintuja. Näitä "oppaita", jotka kyllä tuntevat omat metsänsä on myös usein haettu aamutuimaan teiden varsilta enemmän tai vähemmän tuloksekkaalla menetelmällä.

Joskus opas on ollut lystikkäästi hirvivehkeet päällä vaikka lumi on maassa ja puhetta tulee sitten myös tästä harrastemuodosta kiitettävästi.
Mieluimmin metsään kunnon kartan ja ohjeiden kanssa kuin yksinäisyyttä potevan ja puhekaveria kaipaavan näennäisen oppaan kanssa.

Parhaimmillan oppaat ovat kohdallani olleet Asikkalassa, jossa heitä voisi luonnehtia lyhyesti ammattilaisiksi.

[metsohaukku]

Toki se ei ole mahdollista,että joka oppaalla olisi tuomarikortti! Enkä sitä kyllä kirjoituksessa tarkoittanutkaan. Itsellä ei kyllä mene kartan ja kompassin kanssa sormi suuhun,mutta taatusti ryhmä joka menee vieraaseen maastoon ja myös keskityy suunnistamiseen on eri asemassa ryhmään jolla on tämä hyvin maaston tunteva opas ja joka myös suunnilleen tietää mistä linnut löytää. Viime syksynä eräässä kokeessa
ylituomari kyseli minulta missä kuljimme,näytin kartalta johon ylituomari:tuolla on ollut hyvin aina lintuja,tuolla olisi kannattanut käydä jne. vaan eipä ollut sitä opasta kuka olisi kokeessa neuvonut menemään sinne. Toinen esim.kokeessa oli opas joka ei ollut koskaan ollut pystykorvan kanssa metsässä,mutta maastot tunsi kuin omat taskut ja tiesi missä lintuja oli ja tulostakin tuli! Oli todellakin edellis päivinä tustunut maastoon jotta lintuja löytyisi. Tasapuolisuuden nimissä se olisi hienoa jotta saataisiin kaikille nämä ammattilaiset oppaaksi! Mutta eihän
se käytännössä ole mahdollista ja eihän kaikki maastotkaan ole saman arvoisia. Hyviä haukkuja kaikille metsälle ja kokeisiin!