Pannat, valjaat ja taluttimet

[Hurtisti]

Minkäslaisia pantoja, valjaita tai taluttimia muiden paikkatakeilla on? Meidän pohjisuroksella on Hurtta Collection siniset Pro Y-valjaat ja Hurtan sininen talutin.
Pantana toimii Best Friend-nahkapanta, mutta on ajatuksena hankkia uusi....

[Heini]

Meiltä löytyy monennäköistä, mutta peruskäytössä noilla on ollu ihan tavalliset nahkapannat ja sitten flexit. Nyt kun koirat ovat minulla paljon kaupungissa, käytän niillä Joken puolikuristavia nahka-ketju-pantoja, jotka on helppo vetää pään yli eikä tarvi solkia räplätä aina. Piekko käytti valjaita aina lenkillä, Minta nykyisin satunnaisesti ja Eetu hyvin harvoin. Piekolla oli vankat nahkavaljaat, jotka sopivat myös pulkan tai hiihtäjän vetämiseen, Mintalla on Topcaniksen normivaljaat ja saman merkit Y-valjaat pyöräilyyn/juoksuun/hiihtoon. Eetun valjaat on Hurtan punaiset heijastinvaljaat, ihan perusmallia.

Flexien lisäksi nahkahihnoja ja "kakspäisiä" monikäyttöremmejä löytyy muutamat, samoin kuin hiihtovyö ja siihen joustinremmi. Monenlaisilla yhdistelmillä tulee käytyä ulkoilemassa, kun välillä on kätevä laittaa koirat handsfreehen ja välillä taas toinen lyhyeen remmiin ja se kiinni toisen koiran flexiin.

Nyt ainoa mitä muuttaisin noissa varustuksissa, olis valjaiden ja pantojen heijastavuus, kun vain muutamissa tuotteissa on heijastimet. Onneksi remmeihin on saanut erillisiä tarraheijastimia ja löytyyhän minulta sitten vielä parit heijastinpannat, joihin saa vilkkuvalon ja muuten heijastavat myös Nämä on käteviä pimeällä ja Mintaa voi pitää lenkillä vapaana, niin panta helpottaa siinäkin.

Harvinaisen sekava lenkkeilykuva parin vuoden takaa, tieosuudella koirat kulkivat paljon paremmassa järjestyksessä


Ai niin ja sitten näyttelyrepun sisältö! No okei, ei siitä sen enempää

[Tuutikki]

Tuo vilkkupanta on hyvä jos on pimeitä tieosuuksia. Tuutikille ei ole tullut vielä hankinttua, kun ei ole sattunut silmään sopivan pientä vilkkupantaa. Isommilla koirilla olen itse käyttänyt pimeän ajan kävelylenkeillä varmaan jo viisi vuotta samaa vilkkupantaa ja yhä se vaan vilkuttaa samalla paristolla. Käyttöä n. tunti / ilta ja pakkasta aina tuonne 25 asteeseen saakka. Olin varma aluksi että sammuu muutamassa viikossa, kuukaudessa vaan ei. Tuutikilla käyttänyt lumen aikana tuollaisia tassu heijastin liivejä.

Nahka pantahan se on paras. Taluttimia sitten tietenkin on kertynyt joka lähtöön ja joka metsästäjän taskuun kevyt versioita. Paitsi fleksejä joista en ole koskaan tykännyt. Yksi oli kerran, sellainen suuren koiran fleksi, josta jäi vain kahva käteen kun koira kerran tempaisi Vedätys valjaina omatekoiset nahkavaljaat ja sitten noita erilaisia heijastin valjaita toppauksilla ja ilman. Hysky valjaitakin on nippu ( myös pieni ja iso valjakkoreki). Tuutikista korkeintaan taitaisi olla sinne rekeen

Näyttelyreppua ei ole Monasti oltu koiran kanssa yhteisellä kammalla ( minun pienellä tasku sellaisela). Häntä- ja housukarvat sillä on saanut hyvin oiottua jos on vähän painuneet autossa matkalla makoillessa. Furminaattorilla kotona karvanvaihdon aikaan.

[Taiga]

Hei.

Oletteko koittaneet ehdollistaa koirianne tyyliin: "Eri tehtävä. Eri panta/talutin"?

Pääammattiin, eli metsästämään mennessä käytetään määrättyä "asua" koiralle, lenkillä omaansa ja sivuhommissa, eli vaikka kanttarelleja etsittäessä omanlaistaan pantaa.

Metsästyskoirahan tulee ihan hulluksi ja menee pitkin seiniä, kun isäntä pyssykän esiin kaivaa

Vaan saisiko rekun ymmärtämään eri kamppeiden antaman viestin tulevasta tehtävästä?

----------------------------------------------------------

Suomalaiset on kertojakansaa. ( Tää tuli mieleen tuosta pyssyn näyttämisestä koiralle.)

Minulla on työkaveri, joka asui nuoruutensa Kuhmon saloilla. Silloisessa metsästäjän paratiisissa. Kaveri lähti syysehtoolla läheiselle pienehkölle joelle sorsan iltalentoa passittamaan.
Heillä oli kotona sekarotuinen pystykorva, ja kun se näki isännän valmistelut, niin se meni pitkin seiniä. Kauhealla innolla ja pettyi sitten kovasti, kun ei isäntä häntä mukaan ottanutkaan. Kaveri kertoi, etti viitsinyt koiraa ottaa mukaan, koska olisi kuitenkin vaan pelotellut sorsat pois.

Kaveri istui siellä joen partaalla ja alkoi jo olemaan aika pimeää, kun joen mutkan takaa alkoi kuulua hiljaista loiskutusta!

Poisti haulikostaan varmistimen ja odotti...

Sitten alkoi mutkan takaa hiljakseen uimaan mustia möykkyjä. Niitä oli useampi ja ne kasvoivat lähetessään jyvän päällä...

Jotakin kummaa niissä kuitenkin oli ja kaverini malttoi vielä odottaa niitä lähemmäksi.

Selvishän se sitten!

Joku kotona oli päästänyt sen koiran hänen jälkeensä ja koira oli ajanut naapuri lampaat jokeen uimaan.

[Tuutikki]

Kyllä ne oppii ja kannattaakin käyttää tiettyjä välineitä tietyssä touhussa. Ainakin tietävät valjaat että nyt saa juosta mielin määrin tai kiskottaa. Sitten valjaita voi kyllä käyttää juuri jonkin etsinnässä tai jäljen menossa, jos sellaista harrastaa. Pantaa koettanut itse sitten pitää merkkinä siitä että nyt ei saisi kiskoa vaan kävelyvauhtikin riittää. Tutka panta tietää sitten metsään lähtöä. Kyllä omillakin vaatteilla on merkitystä koiran oppimisessa kun noudattaa vaan tiettyjä toistoja alusta pitäen. Joku takin väri voi olla todelllinen heräte tiettyyn asiaan.

Minulla on ollut Tuutikin heijastin liivit yksissä hirvensarvissa roikkumassa ja viime talven kun se oli sisällä niin aina kun sillä alkoi haluttamaan lenkille, niin se meni sarvien alle istumaan ja alkoi vilkuilemaan liivejä sillä silmällä ja hiljaa kitisi, että nuo kun saisi päälleen niin pääsisi reissuun. Vaikka se ei edes niistä erityisemmin tykkää Kaikenhan ne koirat painaa mieleen, vaikka aina ei olisi niin väliksikään.

[Annika Rossi]

Kyllä meillä Kaski tietää erityisesti isännän vaatetuksesta että nyt lähdetään metsään. Voi sitä itkun ja ulvonnan määrää kun kerran isäntä lähtikin samoissa kamppeissa johonkin ilman pohjispoikaa. Tutkapanta ja punaiset liivit on kans semmonen mistä tuo tietää että metsään mennään, samoin ase.

Arkena lenkillä tuolla on Hurtan Y-valjaat ja tuommonen musta paksu kangashihna. Satunnaisesti ruskea nahkapanta. Yleensä pihassa kun käydään leikkimässä ja pikapissalla, on kuitenkin ihan ilman mitään pantoja tai valjaita.

[mkmk]

Minä oon aina mieltäny että koiralla on aina panta kaulassa ja siinä omistajan tunnistustiedot. Sitä varten jos se sattuu vaikka pihalta karkaamaan niin löytyy tietoja minne soitella? Mutta jos ei pidä pantaa kokoajan niin pentuna kuitenki sen verran pitkään että tottuu pantaan? Ensimmäinen koira siis tulossa 3vkon päästä.

Toisekseen pidättekö te tutkapannan alla sitä nahkapantaa eli kaks pantaa päällekkäin? Tutkapannallisia koira juossu hyrymykke vierestä mutta eipä ole tullu tällästä asia pistettyä merkille onko sielä myös se toinen panta kaulassa vai otetaanko se pois.

[Heini]

Meilläkin on aina häkissä ollessaan koirilla pannat, tosin tällä hetkellä kummassakaan ei ole tunnistetietoja. Eivätpä ole kyllä ruukanneet karatakaan, ainakaan yksin ollessaan vaan karkaaminen johtuu aina siitä, mitä itse on juuri vahingossa tehnyt - jättänyt portin raolleen tai muuta vastaavaa. Aikoinaan oli kyllä molemmilla pojilla ensihankintana nahkaiset heijastinpannat tunnistelaatalla, mihin kaiverrutettiin nimi ja puhnro.

Metsässä en nykyisin jätä pantaa ollenkaan kaulaan, kun on kuullut tarinoita oksiin kiinnijäämisestä ym. Tutkapantaa ei siis vielä ole ja sen kun toivottavasti ens syksyksi hommaan, toki täytyy sitä sitten pitää. Ja löytyyhän se koira tutkan avulla, jos jääkin pannastaan kiinni No tuskin se yleistä kuitenkaan on, mutta eipä tuosta tavallisesta pannasta ole metsässä hyötyäkään, joten remmi ja panta kulkee taskussa, otan koiran kiinni jos tarvii.

Meillä näyttelyremmejä käytetään näyttelytilanteiden lisäksi myös joskus kaupunki- tai muilla "nyt ollaan nätisti" -kävelyillä, joita hyvin harvoin tehdään. Eli en tiedä osaavatko sen kummemmin yhdistää mihinkään tiettyyn, toki varmaan arvaavat että nyt on jotain meneillään, kun iltasella aletaan näyttelyreppua tarkistamaan ym. (Okei, pikamuistelu repun sisällöstä: n. neljä erilaista kampaa/harjaa, neljä näyttelyremmiä, pari lelua, kakkapusseja, juomakuppi, pitkään säilyviä makupaloja ja numerolappupidikkeet.)
Metsäkamppeet toki tunnistetaan ja kyllä sitä sisällä katsotaan surkeana tai ulkona pistetään konsertti pystyyn, jos lähdetään ilman koiraa jahtipuvussa pois kotoa. Valjaat kun otetaan esiin, niin kumpikin koira juoksee sohvatyynyjen alle, sitten kun ne on siitä saatu pihalle asti, niin Minta kiskoo kuin hullu ja Eetu ei vedä yhtään vaan kulkee normaalia hitaammin.

[Tuutikki]

Tuosta pannan pidosta häkissä, niin meillä ei ole koskaan pannat kaulassa olleet enää nykyvuosina. Panta jättää herkästi jäljet kaulakarvoihin ja panta myös toimii erinomaisena kasvualustana mikroobeille jos panta tai pannan alla oleva karvoitus/ iho jää alttiiksi kosteudelle. Panta voi kutkuttaa -> koira kynsii-> bakteeritulehdus. Tietenkään pannan pito ei haittaa jos häkissä olo panta kaulassa on päivittäin lyhytaikaista ja turkki ( pannan alus) pysyy pääsääntöisesti kuivana.

Metsässä panta on meillä aina kaulassa. Yhden kerran on juuri raivatussa koivuvesakossa mennyt vimpa pannan ja kaulan välistä ja koira toi melkoisen latvuksen mukanaan. Valjaita pidän paljon pahempina takertumiseen ja lunta varsinkin ne on pahat keräämään joissakin olosuhteissa, joten jos tutkaa harkitsee niin minun mielipide on että pantaversio ei liiviversio. Riippuu tietenkin millaisissa maastoissa metsästää. Talutinta on hyvä pitää taskussa, koska sitä voi tarvita joskus muunkin kuin oman koiran kytkentään.

[Heini]

Se on kieltämättä totta, että karva kärsii pannan alla, etenkin jos panta on tiukalla. Meillä ne on suht löysällä, mutta silti karva karhenee siitä alta ja jos enemmän kävisin näyttelyissä, niin en varmaan pantaa pitäiskään jatkuvasti. Iho-ongelmia ei ole onneksi ollut, mitä nyt ekalla koiralla oli niskassa rasvapatti, mitä panta sitten välillä hankasi, senkin takia sillä oli hyvä pitää lenkillä valjaita.

[Samm]

Tuumasin punaturkkien puolelta tulla tällekin puolelle joskus kyselemään neuvoa viisaammaltaan.

Meillä on kolmen punaturkkisen tytön trio pihassa, 11v & 4½v & 8kk. Kaikki kolme ovat eri kokoisia, vanhin isoin ja nuorin pienin.
11-vuotias kulkee pannassa (tällä hetkellä on paljon irti ja sisällä, häkissä ajoittain, omassa riimussaan ei juuri lainkaan, mutta keväällä taas siihen nakitetaan) ja lenkillä tavallisissa valjaissa.
Pentu pysyy pannassa, sille hommailen jonkin asteen valjaita kunhan kasvaa kokoisekseen.
Kulkevat lähinnä nahkahihnassa, ja pari flexiäkin tuossa naulakossa roikkuu. Vähän aika sitten ostin 7 metriä pitkän gripittömän jälkiliinan juoksuttelua varten jos en voi pitää irti.

Keskimmäinen on mahdoton tapaus. Rungoltaan siro, kesällä tuli vähän massaa pentujen myötä enkä ole vielä saanut kitkettyä sitä pois, kun meinaavat syödä toistensa ruokia (nämä kaksi nuorimmaista siis häkissä kahdelleen). Sillä on käytössä nahkapanta, nykyisin lähes aina (näkyy kyllä kaulan karvassakin, että vissiinpä pitää nyt rueta ottamaan pantaa pois häkkiajaksi), pentuna otettiin aina pois, mutta nyt on helpompi pannan kanssa kun on kaksi koiraa tunkemassa samasta oviaukosta yhtä aikaa ulos. Luonteeltaan täysin mahdoton, hirveästi virtaa ja aivan uskomaton nakertelija. Pentuaikanaan meni mm. sellaisesta vihreän puutarha-aidan rei'istä läpi - 30-40cm korkeudelta, kun alaosa oli vuorattu kanaverkolla. Ovesta luikahtaa heti jos sattuu olemaan sopiva rako ja kauhea hinku olisi juosta koko aika.
Koira tulee nahkapannasta läpi, jos kiristän yhtään lisää pantaa niin on älyttömän kireällä.
Kokeilin tälle vanhemman tavallisia valjaita - hieman isot, mutta mahtuvat kuitenkin, nyt varsinkin kun masua on liikaa. Tulee läpi.
Ostin tälle Hurtan Y-valjaat. Ekat kymmenen minuuttia - hienoa! Jänis - ei niin hienoa. Tulee läpi.
Minkä kumman mie tälle keksin, pitääkö miun vielä ostaa tavalliset valjaat sen verran naftia kokoa, että eivät ole yhtään isot, ja kokeilla josko ei niistä pääsisi luikeltelemaan? Ja miulle kun Y-mallia vielä nimenomaan mainostettiin paremmin nämä läpi tulevat koirat kestävänä kuin tavallista mallia.

[virve]

Laita puolikuristava panta. Ei sekään valitettavasti täysin luotettava ole
Sinne tavallisen pannan väliin tarvitsee mahtua aikuisen ihmisen keski- ja etusormi. Jos ne sopii, ei panta ole liian tiukalla.

Itselläni ollut yksi tällainen kahlekoira
Se tuli kaikista valjaista ja pannoista läpi. Valitettavasti silloin ei auta, kuin yrittää kouluttaa koira kulkemaan lenkillä nätisti niin silloin ne pannat ja valjaat pysyy päällä.
Vasta tämmöisen koiran jälkeen oppii arvostamaan sitä, että koira VAIN vetää lenkillä.

Terveisin Virve

[Samm]

Puolikuristava helpottaisi kyllä pukemista niin ei tartteis aina säheltää sen soljen kanssa jos alkais pitämään koiraa häkissäkin ilman pantaa. Nila vaan on erittäin herkkä luonteeltaan (nopeasti oppii, on miellyttämisenhaluinen ja erittäin hyväluonteinen, mutta säheltää ja on ihan mielettömästi energiaa, ei oikein ymmärrä tuottavansa ongelmia sillä kohelluksella), niin mietin miten tuommoinen puolikuristava panta siihen sitten vaikuittaisi, ja loppujen lopuksi auttaisiko puolikuristava panta mitään siihen pannasta läpitulemiseen.

Minun kanssani Nila kulkee kyllä siis melkoisen nätisti, mutta äitiltä tuppaa karkailemaan pantakaulaisena jo kun hakee häkistä sisälle. Minulta karkailee lähinnä valjaista lenkillä, niin olen sitten pitänyt pannassa. Käveleekin kyllä melkoisen nätisti, ei vedä hirveästi, valjaistakin läpimeno tapahtuu yleensä niin että innostuu jostain / säikähtää jotakin, kääntyy naama minuun päin, nyhtää ja nykäisee itsensä läpi (vähän kuin ihminen riisuis paidan ottamalla helmasta kiinni ja vetämällä yli). Hihna löysällä olen koettanut opettaa kulkemaan ja on siis hyvinkin kuuliainen tuollaiselle opettamiselle. Nykyinen pantakin on niin tiukalla kun sen uskaltaa laittaa, juuri ja juuri menee nyt sormet väliin.
Springerin kanssa kun kesällä pyöräillään on Nilalla Y-valjaat sekä panta, ja springerin yksi lukko valjaissa ja toinen pannassa. Koira kun vetää, niin veto kohdistuu valjasalueeseen, mutta jos tulee valjaista läpi, niin on vielä pannasta kiinni eikä yleensä pääse enää heti siitä läpi eikä näin karkaile tiellä. Kiva ois päästä tämmösestä turvatoiminnasta eroon.

Onko Y-malli tosiaan pitävämpi kuin tavallinen, vai onko tuo ihan kuulopuhetta? Turhaan ostelisin enää tavallista mallia kokeiluun, jos Y-malli on pitävämpi. Tai onko jotain kolmatta valjasmallia olemassa (muutakin kuin vedonestovaljaat, meilläkin yhdet tuon vanhimman koiran jäljiltä jossain kaapin pohjalla enkä niitä Nilalle käytä, ovat melko kovat koiralle eikä veto ole meillä se ongelma), mikä ois todettu hyväksi?

[virve]

Ne Y valjaat on sillälailla hankalammat koiran itse riisua, kun pitää etujalat saada erikseen myös niistä pois. Että siksi ovat vähän hitaammat riisua, mutta kyllä minulla koira niistäkin tuli pois. Silloin kylläkin jätin sen hetkeksi puuhun kiinni vartioimatta (max 3 min).
Puolikuristava panta on sillälailla hyvä, ettei koskaan kurista kokonaan koiraa, mutta tiukentaa otetta jos yrittää vetää. Mutta jos koira oppii peruuttaan hihna löysällä niin silloin saa päänsä siittä läpi. Sitä oppimista voi hidastaa sillä, että on itse tarkkana ettei hihna pääse löysälle.

Kuten sanottu jotkut vaan osaa irottaa itsensä melkein mistä vaan, mutta ei toi teidän ongelma kovin pahalle vaikuta. Koirahan on tottelevainen ja ikä varmasti rupeaa auttamaan myös hiljalleen.
Hanki molemmat sekä Y valjaat, että puolikuristava panta niin on ainakin kaksinkertainen varmistus.

Terveisin Virve

[Heini]

Meillä noista tavallisista valjaista (yllä olevassa kuvassa molemmat punaiset), koirat pääsee helposti läpi, esim. jos kiertävät puun taakse ja kiertävät väärään suuntaan, tai jos pysähtyvät jonkun hajun kohdalle ja niitä yrittää vetää eteenpäin. Y-valjaista ei ainakaan toistaiseksi ole koira tullut läpi, tosin Minta ei kyllä pysähtele eikä yritäkään valjaista päästä vetämällä pois...

Olen joskus kuullut/lukenut sellaisista valjaista, mitkä jatkuu vielä tuonne koiran mahan/lantion kohdalle, eli kun viimeinen kiinnitys tulee mahan kohdalta, niin valjaat ei mahdu kylkiluiden/rintakehän yli luistamaan pois. Tiedä sitten mistä tuollaisia saa vai pitäisikö teettää mittatilauksena. Toinen vaihtoehto laittaa joku pieni naru tai remmikiinnitys vielä pannasta valjaisiin, eli olisi ainakin tuplavarmistus.

Muoks: Ja jos puolikuristavaa kokeilee, niin kannattaa sovitella semmoinen sopivan jämpti panta, missä ei löysänäkään jää hirveästi ylimääräistä, jolloin koiralla olisi melko hankala siitä karata. Mulla on ne puolikurkkarit käytössä, eikä ylimääräisiä kilkuttimia inhoavat koirat ole niistä moksiskaan, kai ovat jo pieneen kilinään näyttelyremmeissä tottuneet. Mintalle se panta varsinkin on aika iso, mutta en usko että se pystyy pakittamaan siitä läpi, ei se panta silleen löysänä varmaan voi pysyä itsekseen