Hei,
Olen harkitsemassa Pohjanpystykorvan hankkimista metsästyskäyttöön.
Metsästykseni koostuu pääasiassa kanalinnun pyynnistä, sorsastuksesta ja kyyhkyn pyynnistä.
Lisänä vielä pienpedot ja varikset.
Tavoitteena olisi hankkia ja kouluttaa tuleva koirani siten, että se toimisi hyvin haukkuvana koirana (tarkoitus olisi harrastaa myös haukkukokeita).
Onko mahdollista saada hyvä haukkuva lintukoira ja sivutoiminen sorsan ja kyyhkyn noutaja samaan karvakerään?
Pitäisikö koira kouluttaa ensin "varmaksi" haukkujaksi ja vasta sen jälkeen opettaa noutoniksejä vai voiko noutoasioitakin opettaa pennusta lähtien samaan tyyliin kuin "oikeille" noutajaroduillekkin?
Pohjis noutamaan
Valvojat: Valvoja6, Valvoja5, Valvoja2, Valvoja4, Valvoja8, Valvoja9, Valvoja3, Valvoja7, Valvoja1
Re: Pohjis noutamaan
Vastaan, vaikka omakohtaista kokemusta ei olekaan ja oma koira vielä alle 2 vuotias "pentu".
Kyllä se kuulemani ja lukemani mukaan on ihan mahdollista. Siis saada auttavasti noutava ja pienpetoja pyytävä pohjanpystykorva. Kannattaa lukaista Erkki Tuomisen Suomenpystykorvaraamatut, pikinokka pystykorva ja uudempi painos Suomenpystykorva metsäsllä ja kotona. Eiköhän samat asiat ja ohjeet pitkälti toimi myös pohjiksen kanssa.Yleinen käsitys taitaa olla, että ensin lintuhaukut ja vasta myöhemmin sorsat ja muut noudot.
Oman koirani kohdalta voin sanoa, että se ui mielellään ja hakee palloa maalta, mutta ei vahingossakaan tarkoituksella tuo mitään minulle. Paremminkin yrittää aina viedä vähän piiloon. Vaikka se saattaa lähteä uimaan sorsien perään, niin tarkoituksella veteen heitettyä pyytä ei millään tuo rantaan. No en ole vielä varsinaisesti yrittänytkään noutokoulutusta, mitä nyt vähän kokeillut. Sorsia sen haukkuun olisin jo saanut ammuttua useita, sillä kummasti rannalla haukkuva koira imee sorsia ja joutsenia puoleensa. Pitäisi ehkä saada eteen ammuttua vähän siipeä hakkaamaan jäävä sorsa, jos se herättäisi noutovietin.
Pienpedoistakaan ei vielä osaa sanoa, mutta jos oravista, jäniksistä, hirvistä ja poroista mitään voi päätellä,niin luulen, että näätäkin saa kyytiä. Moniriistasia nämä ainakin tuntuvat olevan. Paremminkin on kyse siitä, mitä kiinnostusta isäntä karsii ja mitä kehittää. Mutta ei se noutajan yms. kouluttaminen näistä välttämättä ihan niin käy kuin siihen luonnostaan paremmin sopivilla roduilla. Varmaan koirakohtaista, mutta kyllä omapäisyyttä ja juonittelua ainakin meidän neidiltä löytyy ihan riittävästi.
Kyllä se kuulemani ja lukemani mukaan on ihan mahdollista. Siis saada auttavasti noutava ja pienpetoja pyytävä pohjanpystykorva. Kannattaa lukaista Erkki Tuomisen Suomenpystykorvaraamatut, pikinokka pystykorva ja uudempi painos Suomenpystykorva metsäsllä ja kotona. Eiköhän samat asiat ja ohjeet pitkälti toimi myös pohjiksen kanssa.Yleinen käsitys taitaa olla, että ensin lintuhaukut ja vasta myöhemmin sorsat ja muut noudot.
Oman koirani kohdalta voin sanoa, että se ui mielellään ja hakee palloa maalta, mutta ei vahingossakaan tarkoituksella tuo mitään minulle. Paremminkin yrittää aina viedä vähän piiloon. Vaikka se saattaa lähteä uimaan sorsien perään, niin tarkoituksella veteen heitettyä pyytä ei millään tuo rantaan. No en ole vielä varsinaisesti yrittänytkään noutokoulutusta, mitä nyt vähän kokeillut. Sorsia sen haukkuun olisin jo saanut ammuttua useita, sillä kummasti rannalla haukkuva koira imee sorsia ja joutsenia puoleensa. Pitäisi ehkä saada eteen ammuttua vähän siipeä hakkaamaan jäävä sorsa, jos se herättäisi noutovietin.
Pienpedoistakaan ei vielä osaa sanoa, mutta jos oravista, jäniksistä, hirvistä ja poroista mitään voi päätellä,niin luulen, että näätäkin saa kyytiä. Moniriistasia nämä ainakin tuntuvat olevan. Paremminkin on kyse siitä, mitä kiinnostusta isäntä karsii ja mitä kehittää. Mutta ei se noutajan yms. kouluttaminen näistä välttämättä ihan niin käy kuin siihen luonnostaan paremmin sopivilla roduilla. Varmaan koirakohtaista, mutta kyllä omapäisyyttä ja juonittelua ainakin meidän neidiltä löytyy ihan riittävästi.
Kari Lehtinen
Re: Pohjis noutamaan
Oppii helposti noutamaan linnun vedestä rannalle. Käteen luovutus ja muu hienostelu voi olla työlästä tai mahdotonta. Kovin monikäyttöisiä pohjikset ovat.
Pekka Honkala
Re: Pohjis noutamaan
Meillä 3-vuotiaalla nartulla on nyt tämän kesän ja syksyn aikana alettu kokeilemaan noutoa. Aikaisemmin on toki palloja ja muita kepakoita koira hakenut, mutta nyt on ensimmäistä kertaa kokeiltu "kepakolla" eli puupalikkaan sidottu sorsan siipi tai muuta vastaavaa. Hyvin on tuo ainakin toiminut. Ilmeisesti yleisin ongelma on, että koira ei ota saalista suuhunsa...
Valitettavasti kertaakaan ei olla päästy tositoimiin. En silti kyllä luottaisi noutoon tai ainakaan oikeaoppiseen sellaiseen. Toki harrastusmielessä voisi toimiakkin, mutta enpä yhtään ihmettelisi jos koiraan iskisi linnunhimo ja paisti katoaisi parempiin suihin...
Eli en kyllä ihan varmasti pohjikseen luottaisi noutajana...
Valitettavasti kertaakaan ei olla päästy tositoimiin. En silti kyllä luottaisi noutoon tai ainakaan oikeaoppiseen sellaiseen. Toki harrastusmielessä voisi toimiakkin, mutta enpä yhtään ihmettelisi jos koiraan iskisi linnunhimo ja paisti katoaisi parempiin suihin...
Eli en kyllä ihan varmasti pohjikseen luottaisi noutajana...Re: Pohjis noutamaan
Eiköhän se ole siitä kouluttajasta kiinni, oppiiko vai ei. Pystykorvaiset on kuiteskin sen verran älykkäitä koiria että oppivat "vaikka mitä" jos vaan osataan opettaa. Omaa punaista koitin opettaa noutamaan, mutta siinä kyllä tietotaito ontui pahasti. Olin sen verran lukenut, että harjoitus pitää päättää onnistuneeseen suoritukseen. Heitin palloa ja pari kertaa meni hyvin, mutta sen jälkeen ei tuonutkaan enää takaisin, vaan katteli pallo suussa muutaman metrin päässä. No, jotenkin väkisin sain aina loppuun jonkinlaisen onnistuneen suorituksen. Sitten pari vuotta sitten lueskelin, että pystis on niin älykäs koira, että kyllästyy parin suorituksen jälkeen. Ittellä ei ollu sillon kauheen älykäs olo 
.
Tosin ehkä nuo opit oli sen verta jääny päähän, että pari syksyä sitten kuiteskin toi kiinniottamansa raanakkoteeren, tipautti eteeni ja katto siihen malliin, että näin noita pyydetään. Ehkä ihan kaikkia oikean noutajan kommervenkkejä ei kannata haaveilla, mutta eiköhän ne tärkeimmät ole siinä että löytää haavakot ja tuo (ei vie) ne isännälle/emännälle.
.Tosin ehkä nuo opit oli sen verta jääny päähän, että pari syksyä sitten kuiteskin toi kiinniottamansa raanakkoteeren, tipautti eteeni ja katto siihen malliin, että näin noita pyydetään. Ehkä ihan kaikkia oikean noutajan kommervenkkejä ei kannata haaveilla, mutta eiköhän ne tärkeimmät ole siinä että löytää haavakot ja tuo (ei vie) ne isännälle/emännälle.
Tapio Keskinen
Re: Pohjis noutamaan
Katso DVD Pyyntiretkiä suurille kairoille ( A. Kotisara ) Vaulan ja Anin toimintaa.
Onnistuu joskus liiankin helposti.
Onnistuu joskus liiankin helposti.
Re: Pohjis noutamaan
Voisin vaikka vannoa 
että meidän pohjis on yksi euroopan himokkaimmista uimareista ja noutajista, mutta sorsaa ei suostu suuhunsa ottamaan. Sinänsä harmi, kun isäntä sorsan pyynnissä sillointällöin kulkee, menee hyvät taidot hukkaan!
että meidän pohjis on yksi euroopan himokkaimmista uimareista ja noutajista, mutta sorsaa ei suostu suuhunsa ottamaan. Sinänsä harmi, kun isäntä sorsan pyynnissä sillointällöin kulkee, menee hyvät taidot hukkaan! Re: Pohjis noutamaan
Kyllähän pohjiksen varmaan noutamaan saa, ainakin jos sattuu saada koiran, jolla on vähänkin kiinnostusta tavaroiden kanteluun ja lelujen hakemiseen. Uskoisin myös itse, vaikka päinvastaista ehkä enemmän suositellaan, ettei sorsahommista ole haittaa, vaikka sen aloittaisi ennen kun koira on täydellinen puuhun haukkuva lintukoira. Harvemminpa noita sorsia metsässä syksyllä näkee, niin en oikein ymmärrä, mitä haittaa koiralle voisi asiasta olla. Ja kuten lehkarikin on huomannut, niin haukkuva koirahan monesti houkuttaa sorsia ja herkkähaukkuinen koira voisi olla hyväkin asia sorsametsällä. Eikös muuten novascotiannoutaja ollut siitä erikoinen rotu, että sen tarkoitus on noutamisen lisäksi myös houkutella sorsat rannan lähelle, ilmeisesti juuri ääntelemällä ym. =)
Meillä ei ole koirat sorsametällä käynyt kuin ihan muutaman reissun. Eetu oli aina tottunut mökillä, ettei sorsista välitetä, mutta kummasti hoksasi homman jujun, kun joskus 6-7-vuotiaana pääsi eka kerran matkaan. Sillä reissulla tuli myös saaliiksi yksi sorsa, joka tipahti matalaan veteen ehkä reilun 20m päähän rannasta. Sen Eetu haki ihan nätisti, vaikka vähän joutui uimasille, mutta toi kiltisti rantaan niinku kunnon noutaja. Ja mitään ei oltu treenattu. Eetu ei myöskään ole välittänyt kannella leluja tai muuta, korkeintaan hetken on pitänyt suussaan ja juossut ympäriinsä, mutta hyvin vähän on sitä kiinnostusta ollut. Uimisesta ei myöskään välitä, mutta kahlaa ja ylittää metsässä vesiesteitä kuitenkin vapaaehtoisesti.
Minta puolestaan on innokas keppien, pallojen ja lelujen noutaja ja jaksaisi niillä leikkiä vaikka kuinka kauan, etenkin sisällä. Tarkoitus olikin kesällä opettaa sitä noutamaan mökillä, mutta eihän tuota vaihteeksi ehtinyt mökkeilemään töitten takia ollenkaan. Joten se siitä, koulutus jäi muutamiin naksutintreeneihin sisätiloissa. Sorsametällä käytiin yks reissu, jossa heti alkuun saatiin yksi saalis. Koirathan hyöri rannalla, mutta ei pelkoakaan että olisivat veteen menneet (sorsakin oli kyllä melko kaukana, eikä muutaman ensisekunnin jälkeen räpiköinyt enää yhtään). Varmaan äkkisyvä ranta aiheutti sen, ettei edes Eetu suostunut veteen mennä, pikkuhiljaa syvenevään veteen olisi kuitenkin voinut lähteäkin, veikkaan. Onneksi oli vene vieressä ja kun haettiin sorsa ja jätettiin se vähän matkan päähän rannasta, niin pitihän tuo kokeilla ja hieman avittaa Eetua veteen, sitten se kyllä haki linnun. Mintaa en pakottanut, kun sitä selvästi kammotti vesi niiin paljon.
Vaan onpa Eetukin tehnyt hauskan tempun kerran metsässä. Kantoi useamman kymmenen metrin päästä jonkun leiripaikan lähistöltä minulle harmaan, vedessä lilluneen grillimakkaran ja katsoi ihan sen näköisenä, että saanhan syödä tämän ?
Jouduin kyllä koiralta sen ilon kieltämään ja vaihdoin makkaran vähän tuoreempaan herkkuun.
Meillä ei ole koirat sorsametällä käynyt kuin ihan muutaman reissun. Eetu oli aina tottunut mökillä, ettei sorsista välitetä, mutta kummasti hoksasi homman jujun, kun joskus 6-7-vuotiaana pääsi eka kerran matkaan. Sillä reissulla tuli myös saaliiksi yksi sorsa, joka tipahti matalaan veteen ehkä reilun 20m päähän rannasta. Sen Eetu haki ihan nätisti, vaikka vähän joutui uimasille, mutta toi kiltisti rantaan niinku kunnon noutaja. Ja mitään ei oltu treenattu. Eetu ei myöskään ole välittänyt kannella leluja tai muuta, korkeintaan hetken on pitänyt suussaan ja juossut ympäriinsä, mutta hyvin vähän on sitä kiinnostusta ollut. Uimisesta ei myöskään välitä, mutta kahlaa ja ylittää metsässä vesiesteitä kuitenkin vapaaehtoisesti.
Minta puolestaan on innokas keppien, pallojen ja lelujen noutaja ja jaksaisi niillä leikkiä vaikka kuinka kauan, etenkin sisällä. Tarkoitus olikin kesällä opettaa sitä noutamaan mökillä, mutta eihän tuota vaihteeksi ehtinyt mökkeilemään töitten takia ollenkaan. Joten se siitä, koulutus jäi muutamiin naksutintreeneihin sisätiloissa. Sorsametällä käytiin yks reissu, jossa heti alkuun saatiin yksi saalis. Koirathan hyöri rannalla, mutta ei pelkoakaan että olisivat veteen menneet (sorsakin oli kyllä melko kaukana, eikä muutaman ensisekunnin jälkeen räpiköinyt enää yhtään). Varmaan äkkisyvä ranta aiheutti sen, ettei edes Eetu suostunut veteen mennä, pikkuhiljaa syvenevään veteen olisi kuitenkin voinut lähteäkin, veikkaan. Onneksi oli vene vieressä ja kun haettiin sorsa ja jätettiin se vähän matkan päähän rannasta, niin pitihän tuo kokeilla ja hieman avittaa Eetua veteen, sitten se kyllä haki linnun. Mintaa en pakottanut, kun sitä selvästi kammotti vesi niiin paljon.
Vaan onpa Eetukin tehnyt hauskan tempun kerran metsässä. Kantoi useamman kymmenen metrin päästä jonkun leiripaikan lähistöltä minulle harmaan, vedessä lilluneen grillimakkaran ja katsoi ihan sen näköisenä, että saanhan syödä tämän ?
Jouduin kyllä koiralta sen ilon kieltämään ja vaihdoin makkaran vähän tuoreempaan herkkuun. -
Haukkukone
- Viestit: 52
- Liittynyt: 20 Loka 2009, 23:10
- Paikkakunta: Kempele
Re: Pohjis noutamaan
En myöskään epäile hetkeäkään etteikö pohjis nouda. Itse tulee operoitua paljon tuolla synnyinsaarella Hailuodossa vesilinnustajien "Mekassa". Keppiä on nakeltu järvillä/meren rannalla ja aina se keppi on iloisella mielellä koiruuden toimesta noudettu. Muutaman kerran koira on lähtenyt sorsapoikuetta jahtaan uimalla joskus kauaskin järven selälle niin, että rannalla olijoita on alkanut jo huolestuttaan, jaksaako uida takaisin. Kovia uimareita näyttävät kuitenkin olevan. En ole vielä viitsinyt nuorelle koiralle sorsia ja hanhia haetuttaa, ettei pääasia eli linnun puuhun haukku kärsisi ja tuskinpa edes niin tapahtuisi. Kovasti persottaisi kokeilla tätäkin ominaisuutta ja tulevaisuudessa varmaan niin teenkin, onhan kysymyksessä kaiken viljan koira. Olen nyt kuitenkin vielä malttanut.
Meillä on ollut suurin haaste se, kumpi sen haukutun saaliin siellä puuntyven vieressä olevalla mättäällä omistaa, koira vai isäntä. Kiireellä saa ampumansa saaliin luokse mennä, että pataankin olisi pantavaa. Koira kantaa retuuttaa lintua pitkin mättäikköjä ja kun alan lintua ottaan pois siltä, niin kattoo tosissaan silmiini, että tämänkö minulta tuut ottaan.
Saattaa johtua tässä meidän tapauksessa tämä omistusjuttu sellaisesta, kun kerran ulkoilulenkillä koira otti fasaanin puuhun haukkuun ja lintu aikansa koiraa kuunneltuaan lentää repatti parisataa metriä muutaman pellon yli toiseen välimetikköön, jonne koira sitä seurasi ja otti sen kiinni - siitäpä ei kotiin viemistä jäänyt. Itseä kyllä saa tuosta jutusta syyttää kun ei tullut heti mentyä katsoon, että mitä se jäi sinne mettään kuppaamaan. Ollaan tästäkin haasteesta pikkuhiljaa ylitse päästy - kovasti koiraa kehumalla ja palkitsemalla. Kannustan sinua pohjiksen hankintaan.
Meillä on ollut suurin haaste se, kumpi sen haukutun saaliin siellä puuntyven vieressä olevalla mättäällä omistaa, koira vai isäntä. Kiireellä saa ampumansa saaliin luokse mennä, että pataankin olisi pantavaa. Koira kantaa retuuttaa lintua pitkin mättäikköjä ja kun alan lintua ottaan pois siltä, niin kattoo tosissaan silmiini, että tämänkö minulta tuut ottaan.
Saattaa johtua tässä meidän tapauksessa tämä omistusjuttu sellaisesta, kun kerran ulkoilulenkillä koira otti fasaanin puuhun haukkuun ja lintu aikansa koiraa kuunneltuaan lentää repatti parisataa metriä muutaman pellon yli toiseen välimetikköön, jonne koira sitä seurasi ja otti sen kiinni - siitäpä ei kotiin viemistä jäänyt. Itseä kyllä saa tuosta jutusta syyttää kun ei tullut heti mentyä katsoon, että mitä se jäi sinne mettään kuppaamaan. Ollaan tästäkin haasteesta pikkuhiljaa ylitse päästy - kovasti koiraa kehumalla ja palkitsemalla. Kannustan sinua pohjiksen hankintaan.
Re: Pohjis noutamaan
Aika lailla samanlaisten ilojen ja murheiden kanssa näköjään painivat monet pohjisten omistajat. Meillä on kanssa neuvoteltu moneen kertaan pudotetun linnun omistussuhteista. Ei mitään riitaa, mutta kun toinen lähtee kuskaamaan ties minne. Nyt alkaa jo helpottamaan ja paras lääke on ollut, kun ei ole millään hirmu hädällä yrittänyt lintua napata. Rauhallisesti reppu selästä ja jutellen istumaan sopivan kauas saaliista. Siitä pikkuhiljaa linnulle. Alkuun Unnan piti kuskata lintua ja varsinkin fasaani lähti viime talvena varmaan 150 metrin päähän. Ei kuitenkaan ole onneksi pureskellut yhtään lintua, mitä nyt jossain hampaanjäljet rintalihassa. Taitaa kuitenkin täyttölinnun saaminen koiralta olla hiukan vaikeaa. Ekalta metsoltakin lähti pyrstö melkein kokonaan .
Kari Lehtinen
Re: Pohjis noutamaan
Meillä on myös juttu niin, että jos aikomuksena on viedä lintu täytettäväksi, on parasta jättää koira kotiinlehkari kirjoitti:Taitaa kuitenkin täyttölinnun saaminen koiralta olla hiukan vaikeaa. Ekalta metsoltakin lähti pyrstö melkein kokonaan
No, varaosia täyttäjelle tietysti aina olis.
"Hurtta martta sopuli kopuli pystykorva jyskyleuka..."
Re: Pohjis noutamaan
Tutun kuulosta.. Ei ois tuosta mun otuksesta noutamaan. Hakee kyllä jos jotain heittää, mutta se mihin esine loppujen lopuksi päätyy on toinen juttu. Mörköpötkylän eka metto piti täyttää, mutta toisin kävi, kun pyrstö oli pitkin kankaita..
