PPK metsästyskuvia/tarinoita

Tämän otsikon alla keskustellaan pohjanpystykorviin liittyvistä asioista.

Valvojat: Valvoja2, Valvoja4, Valvoja8, Valvoja9, Valvoja3, Valvoja7, Valvoja1, Valvoja6, Valvoja5

Vastaa Viestiin
erämies
Viestit: 125
Liittynyt: 16 Touko 2005, 15:17

Re: PPK metsästyskuvia/tarinoita

Viesti Kirjoittaja erämies » 31 Joulu 2012, 11:40

Kyllähän tuo Karin ja Unnan suoritus hakee vertaistaan. Tuohon ikään mennessä jo saavutettu kilpailupuolella oikeastaan kaikki mitä pohjispuolella voi. Ja taisi olla kyseessä vielä Karin ensimmäinen pystykorvainen koira. Mulla on menossa kolmas pystykorvainen, toinen puhdasrotuinen ja ensimmäinen pohjalainen. Jospa tällä jo koppeutuisi kokeisiin saakka joskus :lol:

Kävimpä Ruutin blogia lukemassa. Ei kannata huolestua ollenkaan, jos se pudotus nyt jäisikin saamatta. Toki se ois hyvä saada mahollisimman varhain mutta hyväthän on merkit sun koirallasi kuitenkin ja penikkahan se vielä on. Voit huoletta ottaa Ruutin kunniaksi konjamiini siivun illalla kun vuosi vaihtuu, ehkäpä siinä jahtituurikin paranee. Suosittelen hennessy vsop, meillä meni jahdit hyvin niin kauan kun sillä kaatoryyppy otettiin ja tapiolle annettiin. Kun vaihtui jägermeisteriin (hennessy pääs loppumaan) niin heti meni pieleen ja koiralle tuli haavakin jalkaan... 8) Liekö tapio hermostui kun juomat huononi :?: :!:

Malttaako Ruuti pysyä haukulla miten? Jos jaksaa haukkua pitempään niin haukulle kannattaa mennä rauhallisesti ja kun pääsee haulihollin päähän puusta niin tarkkailla haukkupuuta niiltä sijoiltaan jonkin aikaa, muutama minuutti nyt ainakin. Jos merkkaus on hyvä ja tietää puun niin monesti lintu jossain vaiheessa liikahtaa just sen verran että sen huomaa. Esimerkiksi koiran liikkuessa puun eri puolille, liikahtaa myös linnulla usein pää ja sen kyllä huomaa jos on tarkkana. Toisekseen minun kokemuksen mukaan lintu kyllä turtuu jatkuvaan haukkuun, eikä lähde hetikään niin helposti kuin heti alkuvaiheessa vaikka ehkä näkisikin koiran. Pennun kanssahan on usein se ongelma ettei se malta pysyä haukulla ja siksi sinne on niin kiire. Mun edellisellä SPK:lla kun saatiin haukku varmaksi niin 2 minuuttia katoin yleensä kellosta ennenkuin lähin haukulle, ellei se sitten ollu tosi kaukana. Millin haukulle tulee tetsattua kyllä melkein heti kun vielä on ollut sitä haukun katkonaisuutta ja levottomuutta. Mutta näyttäs alkavan helpottaan siinäkin suhteessa ja hyviä rallatuksia tuli tälle syksylle meilläkin jo...
Teemu Huhtaniska, Ensilumen Mielikki

sepedeus
Viestit: 370
Liittynyt: 05 Heinä 2006, 21:14
Paikkakunta: Rovaniemi

Re: PPK metsästyskuvia/tarinoita

Viesti Kirjoittaja sepedeus » 31 Joulu 2012, 13:48

Joskus olin ymmärtävinäni, ettei tälle kuvapalstalle saisi kovin juttua kirjoittaa, mutta tämän verran nyt kumminkin.

Ensinnäkin Onnittelut Unnalle "omaisineen" mestaruudesta ja muusta menestyksestä.

Hyvien juomien aika on aina vaikka ei kovin isoa syytä olisikaan, jos yleensä niitä harrastaa :)

Minullakin on mennyt jo yli 5 ja puoli vuotta koirani kanssa niin hyvin, että siinäkin olisi aihetta, siis on aihetta kippikselle ja kulaukselle.

Koira on ollut terve, mitään haaveria ei ole sattunut, hienoja hetkiä metsässä ja muutenkin on ollut.
Jos jotain päiviä pitäisi jättää pois, niin ne ovat niitä jolloin minulla ei ole koiraa ollut.
"Hurtta martta sopuli kopuli pystykorva jyskyleuka..."

lehkari
Viestit: 180
Liittynyt: 18 Syys 2006, 14:23
Paikkakunta: Tampere

Re: PPK metsästyskuvia/tarinoita

Viesti Kirjoittaja lehkari » 31 Joulu 2012, 18:32

Kyllähän tälle palstalle sopii kirjoitella, aihehan on kuvia ja tarinoita.
Kiitoksia onnitteluista. Sepeteuksen tapaan aion nyt nostaa lasin tälle vuodelle, Unnalle, lintukoirille ja metsästykselle ylipäätään. Famous Grousea on lasissa.
Hyvää ja kanalinnuille passelia Uuttavuotta Pystykorvaväki ! :thumbsup: :D
Kari Lehtinen

Powder
Viestit: 57
Liittynyt: 13 Syys 2011, 12:06

Re: PPK metsästyskuvia/tarinoita

Viesti Kirjoittaja Powder » 01 Tammi 2013, 22:26

erämies kirjoitti:Pennun kanssahan on usein se ongelma ettei se malta pysyä haukulla ja siksi sinne on niin kiire.
Joo, tästä se lienee meilläkin kyse. Eli monesti käy niin että Ruuti lopettaa haukun reilun puolen minuutin jälkeen ja palaa siihen paikkaan nuohoamaan josta linnun löysi. Olen mietiskelly että koira ei varmaan enää usko linnun olevan puussa(jos se ei sitä enää näe) ja palaa siksi takasin sinne josta linnusta oli viimeisin varma havainto... tiedä sitten mikä on lopullinen totuus.

Ruutin blogissa mainitsinki tapauksesta jossa haukkua piisas reilusti pidemmänkin aikaa kuin puoli minuuttia. Tarkkaa aikaa en pysty sanoon koska olin osan haukkuajasta sisällä mutta puhutaan kuitenkin useammasta minuutista. Tässä tapauksessa fasaani istui sen verran matalalla että Ruutilla täytyi olla hyvä näkö ja hajuyhteys lintuun jonka ansiosta se varmaan haukkuikin lintua kunnes mie kävin sen hätyyttelemässä kauemmas...

Oon myös toivonut että _SE_ ensimmäinen pudotus antais Ruutille malttia pysyä haukulla vaikka näkö- ja hajuyhteys ei olisikaan paras mahdollinen. Tämän takia sinne haukulle mennäänkin usein semmosta kyytiä että siinä ois kansallisen tason sprintteritkin ihmeissään :wink:
erämies kirjoitti:Kun vaihtui jägermeisteriin...
:idea: Nyt tais löytyä se perimmäinen syy... nimittäin avattu Jäägeri(ainoana viinaksena) löytyy täältäkin. Ei repusta mutta kaapista kuitenkin. Enpä olis uskonut että tähänkin ongelmaan löytyi lopulta näin yksinkertainen selitys :D
Sakari Siponen & ppn Ruuti
www.hallamaan.com

erämies
Viestit: 125
Liittynyt: 16 Touko 2005, 15:17

Re: PPK metsästyskuvia/tarinoita

Viesti Kirjoittaja erämies » 02 Tammi 2013, 10:20

Hyvä että asia ratkesi 8) Selvä juttuhan tuo, väärä kaatoryyppy vie tuurit. :wink:

Selvennykseksi, en miekään mettäsä juuri viinoja kantele, iltasella on tapana ottaa kaatoryyppy jos aihetta on ja tapiolle päältä tietenkin. :wink:

Kyllä tuo on hyvin tyypillistä tuo haukkujen lyhkäsyys alussa ja linnun lähtöpaikalle palaaminen, mulla on kaikilla näillä kolmella koiralla ollut pentuna sama juttu. Kahdelle koiralle on nuo kinkkiset eka pudotukset saatu siten, että on tetsattu haukkupaikan tuntumaan ja kun pentu välillä palailee haukkumaan niin on saatu linnun istumapuu selville ja sitä kyttäämällä lopen saatu havainto ite linnustakin. Sitten on lintu jyvällä odotettu, että koira antaa ääntä ja sitten tulta munille. Operaatioon saattaa kulua aikaa melko paljonkin ja malttia se vaatii. Yleensä lintu vie pitemmän korren mutta ei se tartte ko kerran onnistua
Metsästäjälle nuo pennun haukun jätöt aiheuttaa kovia turhautumisia, kun kuuluu linnun lähtö, istumarysäys, kiivas haukun alku ja sitten kun saa naamiolätsän päähän ja on lähössä tetsaamaan; haukku lopahtaa ja lintu jää puuhun. :shock:

Mutta kunhan sen ensimmäisen saa niin se on monesti semmonen avaava/herättävä kokemus ja sen jälkeen homma usein helppaa. :thumbsup:
Teemu Huhtaniska, Ensilumen Mielikki

Kimmo
Viestit: 6
Liittynyt: 08 Marras 2011, 13:31

Re: PPK metsästyskuvia/tarinoita

Viesti Kirjoittaja Kimmo » 05 Tammi 2013, 23:13

Pepin eka syksyn 2012 satoa. Musta kaverin ampuma ja Pepin jäljittämä... Natu kauden lopetus pudotus :)
Kuva
Kuva
Kuva
Kimmo Kippola

Powder
Viestit: 57
Liittynyt: 13 Syys 2011, 12:06

Re: PPK metsästyskuvia/tarinoita

Viesti Kirjoittaja Powder » 08 Tammi 2013, 12:21

Kävästiin Loppiaisena kävelemässä lähimettässä. Pakkasta oli n. -20 ja lunta sopivasti.
Kuva
Sakari Siponen & ppn Ruuti
www.hallamaan.com

Powder
Viestit: 57
Liittynyt: 13 Syys 2011, 12:06

Re: PPK metsästyskuvia/tarinoita

Viesti Kirjoittaja Powder » 24 Helmi 2013, 00:06

Tänään saatiin Ruutin kans ensimmäinen pudotus. Tässä copyPastea Ruutin blogista:

Sen piti olla tavallinen lauantai... Heräsin aamulla Ruutin tullessa tarkastuttamaan tutkapantansa kireyttä. Sopivahan se oli. Koira irti ja ite aamupalalle. Kesken lehden luvun sain kuulla että Ruuti haukkuu jossain vanheampien talon takana. Harmittavasti olin ite vielä kalsareissa joten pikainen haukulle lähtö oli utopiaa...

Söin aamupalan loppuun ja vetelin vaatteet päälle. Ulospäästyäni kuulin Ruutin vielä haukkuvan... Lintu tuntuu pysyvän paikallaan, tätä tilausuutta ei enää saa munia mietin ittekseni. Ennen haukulla menoa piti käydä hakeen Husqu vanhempieni luota. He olivat vielä nukkumassa mutta onneksi sattuivat heräämään samaan aikaan kun "hellästi" koputtelin ulko-ovelle :) Haukulle kävellessäni mietin aiempia samankaltaisia tilanteita jotka olin munannut tavalla tai toisella. Tällä kertaa päätin pysyä niin kaukana kuin mahdollista jotta en missään nimessä säikyttäisi lintua tiehensä. Kelkanjälkiä pitkin luovimalla pääsin paikkaan josta näin Ruutin hännän viehtovan eestaas. Samalla sain selville oikean puun. Muistelin jossain kirjassa mainittaneen että linnun hakeminen pitäisi aloittaa latvasta käsin... Eli katse ylös ja sieltä alaspäin. Nopeasti selvisi että tilanne on mahdoton. Lunta oli oksistossa niin paljon ettei lintua voinut nähdä jos se olisi jossain oksien lomassa.

Etenin muutaman metrin ja siitä näin Ruutin hyvin. Ruuti selvästi näki linnun koska katse oli kuin naulattu samaan paikkaan. Samalla selvisi että lintu ei olisi kovin korkealla. Tämän jälkeen lintu löytyikin aika helposti. Ongelmana oli että lintu oli matalalla ja että ampumakulma olisi sellainen että Ruuti jäisi pahasti paineaallon tielle. Kiertämäänkään en uskaltanu lähteä koska liian hyvin oli muistissa aiemmat töppäilyni. Niinpä päätin juosta takaisin asekaapille...

Piekkari mukaan ja takas haukulle. Kiikarin läpi vilkaistuani huomasin kohteena olevan odotetusti fasaanin. Sen sijaan yllätys oli se että kyseessä oli naaras fasaani. Harmi, sillä niitä ei meän perällä ole liikaa. No, ei auttanut kuin ottaa lintu ristikkoon ja painaa liipasinta. Se on siinä, sanois Mertaranta. Fasaani tippu ja Ruuti alkoi möyhentään saalista. Möyhennyksen lomassa kehuttiin kilpaa toisiamme. Tunne oli mahtava!

Haukun tarkka kesto jää ikuisesti arvoitukseksi mutta todennäköisesti puhutaan n. 20 minuutista. Jälkilogista voi myös päätellä että lintu todennäköisesti löytyi muualta ja että siirtyi ampumapaikalle n. 100m matkan. Ruutilta hieno suoritus ilman muuta.

Ensimmäinen pudotus tuli kyllä makeaan paikkaan. Fasaaninmetsästys kautta olis jäljellä enää 4 päivää joten kyseessä oli viimeinen viikonloppu. Yksi kuti ja aiemmat pummit oli unohdettu kerrasta. Samalla putsattiin pöytä tulevaa kautta varten. Tästä on hyvä jatkaa.

Kuva
Sakari Siponen & ppn Ruuti
www.hallamaan.com

Heini
Viestit: 514
Liittynyt: 04 Elo 2004, 20:52
Paikkakunta: Oulu
Viesti:

Re: PPK metsästyskuvia/tarinoita

Viesti Kirjoittaja Heini » 24 Helmi 2013, 00:20

Ihan mahtava juttu, onnea pudotuksesta!!! Tosi hyvää treeniä nuorelle koiralle, kun noinkin pitkään haukkui. Onneks noi fasut on yleensä aika kärsivällistä sorttia :)
Heini Lehisto

lehkari
Viestit: 180
Liittynyt: 18 Syys 2006, 14:23
Paikkakunta: Tampere

Re: PPK metsästyskuvia/tarinoita

Viesti Kirjoittaja lehkari » 24 Helmi 2013, 16:45

Hieno juttu, hienosti pysyy ruuti työmaalla ja pudotus teki todella hyvää. Ei kun kokeisiin syksyllä :thumbsup:
Kari Lehtinen

Powder
Viestit: 57
Liittynyt: 13 Syys 2011, 12:06

Re: PPK metsästyskuvia/tarinoita

Viesti Kirjoittaja Powder » 27 Touko 2013, 23:05

Sain viikko sitten äkillisen insipiraatio-kohtauksen ja sen ansiosta ollaan Ruutin kans alettu rakenteleen eräkämppää hirsistä. Tarkoituksena olis löytää tuolle aikanaan hyvä paikka josta vois käydä tekemässä täsmäiskuja kalalle sekä metsälle. Kuvia projektin etenemisestä Ruutin blogissa.

EDIT: kuva lisätty
Kuva
Valvova rakennusmestari tarkastamassa tukkeja
Sakari Siponen & ppn Ruuti
www.hallamaan.com

Powder
Viestit: 57
Liittynyt: 13 Syys 2011, 12:06

Re: PPK metsästyskuvia/tarinoita

Viesti Kirjoittaja Powder » 23 Elo 2013, 10:21

Jahtiturinaa eiliseltä reissulta:

Torstain aamulenkki vahvisti Ruutin jalan olevan ok. Jahtireissut kuitenkin unohdettaisiin vähäksi juoksun takia. Tauko-päätös oli tehty mutta sisällä myllersi. Pastori Luttista lainaten se oli sitä ”isojen poikien painia Jeevelin ja Peevelin kesken”. Eihän siinä lopulta montaa tuntia mennyt kun aiempi päätös oli pyörretty… vielä kerran käytäisiin ja sitten ois tauon vuoro.

Nyt pitäisi saada lintuhaukku koska mukanamme oli naapurin poika, innokas jahtimiehen alku. Kerettiin autolta n. 500m kun Ruuti ensi kerran availi äänijänteitä. Tällä kertaa haukussa istahti kyyhky mikä olikin mukavaa vaihtelua oravien ja jäsien jälkeen. Kyyhkyltä ei keretty kauaskaan kun haukku alkoi n. 130m metrin päässä. Haukku kuulosti sen verran paremmalta että tällä kertaa haukussa olisi lintu. Pääsin helposti n. 50 metrin päähän haukusta mutta sitten tuli seinä vastaan. Eessä oli vanha hakkuu aukea joka oli kasvanut aivan täyteen n. 4m mittaista mäntyä, kuusta ja koivua. Varovasti puikkelehtien pääsin n. 20m päähän koirasta mutta silti koirasta ei näkynyt vilaustakaan. Muistissa on vielä liian hyvin viime syksynä karkoitetut linnut joten nyt ajattelin harjoituksen vuoksi yrittää haukulle… ja oishan se mukava saada varmistus asiaan että puussa todella istuu vanha homenokka.

Viimeiset 10m ryömin kuin käärme kierrellen risuja ja mätäntyneitä sieniä. Lopulta näin Ruutin merkkaavan oikean puun. Enää pitäisi keksiä lintu. Hain ja hain mutta mitään ei näkyny. Ei muuta ko pari metriä kiemurtelua eteenpäin ja taas etsimään… Sitten käpyjen keskeltä näkyi jotain ruskeaa ja tuuheaa… Orava !#¤%%¤!! No ei muuta ko ylös ja puhdistamaan vaatteita. Samalla tuli kiellettyä koiraa -> Orava EI, EI Orava. En tiedä kauan oravaa kerettiin haukkua mutta kun otetaan huomioon ryöminnät ja naapurille todistelu niin kyseessä oli selvä ennätyshaukku ainakin omalle kohdalle. Haukulta pois lähtiessä lohdutin itteäni taloudellisen tilanteen olevan turvattu mikäli oravannahat vielä joskus hyväksytään maksuvälineeksi…

Oravaepisodin jälkeen meni n. 5 min kunnes kuultiin linnun nousevan ja laskeutuvan puuhun n. 80 metrin päässä meidän edessä. Ruuti alkoi haukkumaan kunnes parin minuutin haukun jälkeen lintu nousi siivilleen ja siirrähti pari sataa metriä samalla koiralle kiroten. Ruuti seurasi lintua ja otti tästä ”uusintahaukun”. Tätä kyselevää haukkua kesti ehkä minuutin tai kaks kunnes se yhtäkkiä loppui. Ruuti palaskin takaisin löytöpaikalle ja jatkoi haukkua… Ehkä lintuja olikin enemmän? Hieman epävarmaa haukkua kesti taas muutaman minuutin mutta täyttä varmuutta linnun paikasta Ruuti ei saanut. Tässä vaiheessa päätin kävellä löytöpaikalle tarkistamaan tilanteen. Niinhän siinä kävi että yhdestä kuusesta nousi teeripoika siivilleen saaden Ruutin peräänsä. Ihme kyllä, lintu lensi vain n. 200m jonka jälkeen alkoi oikein nasakka haukku. Kuunneltiin pojan kans haukkua hetken aikaa jonka jälkeen lähdettiin hiippaileen lähemmäs. Kuin tilauksesta lintu istui aivan polun vieressä jota pitkin pääsisi ”helposti” kävelemään haukulle ilman pelkoa risujen katkeamisista yms. Hiippailin n. 15 metrin päähän ja juuri kun sain linnun bongattua se nousi ilmaan ja katosi. Ruuti koetti seurata mutta ei sitä enää keksinyt.

Tämän jälkeen lähdettiin kävelemään takas autolle päin kun Ruuti alkoi tähyilemään puihin… Koitin koiralle selittää ettei niissä puissa ole enää mitään että heittäsimä jo pois tältä päivältä. Mutta Ruuti ei onneksi ole yhtä laiska kuin isäntänsä ja jatkoi puiden perkaamista. Löytyihän sieltä lopulta teeri. Haukkuun se ei enää jäänyt eikä sitä kiinni saatu vaikka Ruuti hyvin seurasikin. Lopulta sain koiran kiinni ja kehuin sitä niin paljon kuin vain osasin. Itelle (ja varmaan koirallekin) jäi hyvä fiilis teerien pölläyttelystä. Vielä kun saisi niitä pudotuksia niin ehkä ne orava ja jänishaukutkin jäis vähemmälle ja päästäisiin keskittymään itse asiaan. Valitettavasti meidän jahtireissuihin tulee nyt pikku paussi juoksun takia mutta eiköhän sitä tälle kaudelle keretä mettään vielä monet monet kerrat.

Kotona sitten oli yllätyspalkinnon vuoro. Savustettua naudan ydinluuta reilujen sattumien kera. Ite en maistanu mutta hyvältä se näytti ;)
Sakari Siponen & ppn Ruuti
www.hallamaan.com

mkmk
Viestit: 24
Liittynyt: 28 Kesä 2011, 14:25

Re: PPK metsästyskuvia/tarinoita

Viesti Kirjoittaja mkmk » 25 Elo 2013, 21:00

Käväsin koiran kanssa lauantaina ja sunnuntaina pari mettäreissua. Koira on siis reilu 1,5v ja toinen syksy menossa. Itelle tuli parina päivänä yhteensä 9km kävelyä ja koira juoksenteli sen 30km. Löydettiin yhteensä 11 mettoa joista 7 yksinäistä ja yks 4 poikuus. Kaikki löyty maasta ja siitä lensivät jonnekki huitsin nevadaan. Tänäänki oli tosi tyven keli ja en korvia höristelemälläkään kuullu että olis laskeutunu yksikään niistä 6 metosta jotka tänään löydettiin. Eilen lähettiin sitten seuraan yhtä koppeloa ja se löyty uudestaan 600m päästä maasta ensimmäisestä löytöpaikasta ja siitä hävis sitten jonnekki. Pyitä ja teeriä ei näkyny yhtään... Ei siis saatu minkäänlaista haukkua aikaseksi. Innokkaasti kyllä laukko pitkin mettiä ja nenä toimi ku oli lintu lähellä, alkaa jo usko mennä, että metto nousis koiran edestä puuhun tai edes laskeutus puuhun..
Eilen oltiin liikkeellä iltapäivällä ja tänään aamusella. Viime syksyltä oli lintuja puissa, mutta eivät kestäneet haukkua. Näyttää ettei koiruli nyt mikään puupää eikä -jalkakaan ole, mutta se viiminen hoksaus siihen hommaan puuttuu... Onhan se tosin kausi vielä aluillaan, että jospa se kesylintu vielä löytys...


Jos nyt jotain plussaa niin porolta sain kuttumalla pois ja sille ei enää edes haukkunu.
M a t t i
Kes kin ark aus

lehkari
Viestit: 180
Liittynyt: 18 Syys 2006, 14:23
Paikkakunta: Tampere

Re: PPK metsästyskuvia/tarinoita

Viesti Kirjoittaja lehkari » 26 Elo 2013, 12:44

Vaikuttaa Ruudin touhu sellaiselta, että ehdottomasti kannattaa käyttää nyt kokeessa. Otappa yhteyttä lähialueen pystykorvakerhoon ja kysy tuomaria avokokeeseen. On sellainen lintusyksy, että kannattaa käyttää hyväksi.
Hakeeko se mkmk:n koira riittävän kaukaa tai kuljetko riittävän hitaasti ja hissukseen? Sepä ei yleensä istu lintu lähimaille puuhun, jos sillä on jonkinlainen havainto immeisestä. Saattaa tietenkin vanhat linnut olla aina arkoja, mutta kyllä nyt poikuelintujen pitäisi jäädä puuhun ja on jäänytkin.
Kari Lehtinen

Powder
Viestit: 57
Liittynyt: 13 Syys 2011, 12:06

Re: PPK metsästyskuvia/tarinoita

Viesti Kirjoittaja Powder » 26 Elo 2013, 13:06

Alun perin meän piti mennä tulevana viikonloppuna järjestettävään kokeeseen mutta Ruutin juoksu sotki vähän suunnitelmia. Mie meinaan tuossa kokeessa käydä suorittamassa ensimmäisen tuomariharjoittelun mutta Ruuti jää silloin kotimieheks.

Tämän hetkisten suunnitelmien mukaan me mentäis 9. marraskuuta järjestettävään kokeeseen jossa mie saisin samalla suoritettua toisen tuomariharjoittelun. Tuon yhen kokeen lisäksi on tietenkin vielä se mahdollisuus avo-kokeeseen jossa käydään jos sopivat maastot sattuu löytymään. Onneksi syyskuun lopulla alkaa hirvijahti niin päästään kattelemaan sopivia koemaastoja 8)
Sakari Siponen & ppn Ruuti
www.hallamaan.com

Vastaa Viestiin