PPK metsästyskuvia/tarinoita

[tk]

Taitavimmat ja vastuunsa tuntevat pystykorvametsästäjät kun kulkevat metsällä joka tapauksessa vain kivääri olallaan.

Mihinkähän se tämä enp:n väite perustuu? Olenko minä jotenkin vähemmän vastuuni tunteva kun ulkoilutan haulikkoa? Muistaakseni jossain Tuomisen kirjassa sanotiin joitenkin niin että todellista nautiskelua on se että pyrkii haulikkohollille. Mutta tietysti enp on oikeassa, kun on taitavin ja vastuunsa tuntevin.

[Aallontie]

Vainuaisin pientä provosointia
Saahan sillä pientä eloa palstalle vähän niinkuin lääkäri sarjoissa pysähtyneen sydämmen käynnistäminen niin syke palaa.

Onhan se tietenkin vastuullista tiheään asutuilla seuduilla täräyttää kiväärillä.

[Heini]

Älähän lehkari luovuta noiden parin kommentin takia. Mukava kun joku kehtaa kirjoittaa ja kuvillakin meidän muiden päivää piristää! Ja vielä onnistuneilta reissuilta kertoilla tarinoita =) Ja jo se on kumma, jos ei muka meidän metsiin mahdu niin hirvikoirat, pystykorvat kuin seisojatkin ja mitä muita niitä voi ollakaan. Tosin täytyy kyllä myöntää, että tuli viikonloppuna itsekin vähän hermoiltua joka paikassa vilistävien ja metsäteillä kaahailevien hirviporukoiden takia, mutta eipä tuota passaa pahemmin valittaa, kun hyvää hommaa tekevät. Ja onhan sitä lääniä, vaan jostain syystä satuttiin aina samalla alueelle..

Minullahan hävis kameran pussi yhden jahtireissun jälkeen ja muistikortinlukijat meni mukana, joten kuvien saaminen koneelle on vähän tökkinyt ja kun koneet tökkii siinä sivussa, niin kovin paljon ei huvita näiden kans pelailla.. Plus että tänä syksynä ei ole kovin paljon tullut kuvailtua, eikä ole saaliitakaan tullut, jotta olis tarvinu paljo palstalle niitä laitella.

Muutamat kivat reissut on tehty metsään ja tänä viikonloppuna oli ensimmäiset kunnon tilaisuudet tuon 1,5v teinin kanssa. Yksi teeri meinasi jo hyvään haukkuun tippua, vaan niin se meni kiväärillä ohi kuitenkin. Että ensimmäinen lintu antaa odottaa itseään, ja jos tuuri on yhtälailla mukana kuin vanhemman koiran kanssa, niin ei tarvi vielä lähivuosina siitä haaveillakaan.. Eli jos jollakin sattuu hyvä tuuri ja saa useampia lintuja (luvan kanssa tietenkin!), niin eiköhän ole myös meitä, jotka ei moneen vuoteen saa yhtään lintua ja se vähän tasoittaa tilannetta. Me on viimeksi saatu lintu koiralle aloituspäivänä 2007... Metsäpäiviäkin tosin tulee varmasti vähemmän kuin monilla muilla, eikähän tuo vanhempi koirakaan ole ollut kuin keskiverto tapaus, ja osa ajastakin menee vielä jänisten sun muiden perässä!

Tässäpä kuitenkin muutama kuva tältä syksyltä:

Metsään pitäisi päästä, Minta 1,5v ja Eetu 11,5v


Mukava sumuinen ilta ajella jänistä


Turha meitä on metsästä etsiä!!


Kyllä tällaisissa maisemissa kelpaa kulkea, vaikkei saalista saakaan..


Pikkuneiti poseeraa tauon päätteeksi

[Anatoli]

Hieman voisi ottaa nämä puuhat löysemmin rantein, eikä yrittää valaa kaikkea ihanne muottiin, vaikka olisihan se "nostalgista" ampua vain aihkimännyn oksalle (ja vielä kiväärillä )(Olen ajatellut siirtyä kivilingon käyttöön, kun tuntuu tuo linnunmetsästys niin helpolta)

Aallontien kommentti vastuullisesta kiväärinkäytöstä on hyvin paikallaan.

[Teukka]

Tuli tänään saatua intoa yhdelle kaverille pystykorvalla pyyntiin. Oltiin 3h kävelty niin Mosku otti 400m päästä lupaavan haukun. Kaveri hiipi vartissa puun alle näkemättä mettoa, se pelasti nahkansa. Voi sitä kirosanojen tulvaa Kehu jännäksi touhuksi

[Haukkukone]

Tämä aihehan on tänään ollut in. Mukavahan se on onnistuneista jahtireissuista tarinoita kuulla ja kuviakin nähdä. Onhan nuita multimedioita ja tekstareita tullut jokunen saatua, kun kavereidenkin pohjikset ovat tänäkin syksynä lumonneet metsäkanalintuja, mutta niistä nyt ei tässä yhteydessä sen enempää. Itse kantelen sitä raskaampaa kotimaista yhdistelmäasetta eli rihlakkoa ja alemmalla luotipiipulla tulee pääsääntöisesti "viljaa" korjattua tarkasti merkattuun pohjiksen haukkuun.

[Roy]

Älä Lehkari luovuta parin kireäpipoisen kommentin vuoksi. Kertomuksistasi on uhkunut pystykorvametsästyksen into ja riemu, mitä on koko harrastajakunnalla ollut ilo seurata.

[lehkari]

Kiitokset kannustuksesta. Myönnän, että hiukan hirtti kiinni. Pitäis aina muistaa harrastaa hymyssä suin eikä otsa rypyssä. Hyvä, että on saatu tarinoita ja kuvia ja elämää palstalle.Heinille kireitä siimoja. Kyllä se sieltä vielä onnistuu.
Itse pääsin viikonloppuna kuuntelemaan oikein metson hampaanpurentaa koiralle. Eipä ole vielä aiemmin sattunut noin narskuttavaa metsoa eteen muulloin kuin kevätsoitimella. Ei siitä ampumatilannetta kehkeytynyt vaan ukko lähti ehkä viiden minuutin jälkeen, eikä uusintaa tullut.Rauhoitettukin se on meilläpäin.
Nyt alkoi työt ja viikonloppuna pitäisi alkaa hirvenpyynti ja se vie kyllä pahasti aikaa lintukoirahommista. Ehkä johonkin kokeeseen vielä pitäisi koittaa ja sitten lumen tultua näädänjäljille. Kahdet kokeet me käytiin. Kihniössä oli sekä koiran, että isännän ensimmäinen lintukoe ja sieltä irtosi 68 pinnaa ja avo 2. Harmittavasti jäi 2 pistettä ykkösestä. Ihan tyytyväinen olin kuitenkin pisteisiin, sillä koira ei esittänyt ollenkaan parastaan. Sitten lähdin suurin odotuksin Savukoskelle kokeisiin ja ne meni sitten ihan penkin alle. Sattui täysin linnuton maasto. Koira haki niin -piip-, mutta minkäs teet. Löytömahdollisuuksia nolla ja hakupisteille jäätiin. Positiivista oli kuitenkin hausta 9 pistettä myös täysin linnuttomassa maastossa ja tuolla harvassa metsässä koiran haun laajuutta olikin helppo seurata. Ei tarvi haun kyllä enää yhtään laajeta. Olenkin koittanut ottaa koiraa aina välillä pillillä lähelle, jotta ei ihan lähde käsistä. Tietenkin kohtalon ivaa oli Savukoskella heti seuraavana aamuna, kun lupa alkoi, niin tunnissa olisi avo1 ollut haukuttuna.
Juu, ei kun etiäppäin sano mummu lumessa.

[sieppi]

[quote="lehkari"] Ehkä johonkin kokeeseen vielä pitäisi koittaa ja sitten lumen tultua näädänjäljille. [quote]

Ei muuta kuin Etelä-Pohjanmaan pitkään Avo-kokeeseen loka-marraskuussa. Siellä on muutama ihan hyvä kanatarha, missä voisi saada hyvinkin kovan Avo-1:n Unnalle haukutettua Onhan meillä sitten tuo Kangasalankin pitkä Avo-koe. Siellä on ainakin yksi sellainen maasto, jossa pitäisi pystyä kova tulos tekemään. Laita vaikka YV:tä, niin annan yhteystietoja sopiville opa-tuomareille vaikka molempiin kokeisiin. Tuossa K-alan kokeessa voit käyttää myös omia maastojasi, jos saat tuomarin siihen...

[Riku]

Ei kannata lehkari olla moksiskaan näiden kireiden narisijoiden kommenteista, hienoa, että joku viitsii laitella kuvia vielä pienten tekstien kyydittäminä.
Mitä taas tulee "luppakorviin ja asevalintoihin", on jokaisen oma asia millä metsästää..Pystykorvamiehenä sanon vielä, että kyllä se kippurahäntä sen rähinän ekana alottaa, eikä luppakorva.

[sepedeus]

Itse kannan kivääriä, mutta se ei merkitse sitä että minä olisin taitavin tai vastuuntuntoisin.
Vastuuntuntoinen kyllä olen. Kivääri siksi, että en halua sen toistuvan, mikä tapahtui joskus lähemmäs 40 vuotta sitten.
Pystykorvani haukkui metsoa, oli ottanut uusinnan kun lintu karkasi ensimmäisestä paikasta. Juoksin alkumatkan ja sitten kävelin ja lopussa ryömin.
Metso kurkisteli ikiaihkin latvuksesta ja minä kuusen takaa. Minulla oli veljeni kakspiippuinen 12 kaliperin Sauer&Sohn. Keltahylsyinen Vihtavuori Royal suppeammassa, ja tavallinen Vihtavuori väljemmässä.
Ammuin polviltani, sillä suppeammalla, metso lähti. Seuraavana syksynä kävin paikanpäällä, poikosen askelin mitattuna 35 "metriä"

Yhtään laukausta en ole kuluvana syksynä ampunut, eikä tuota olisi muuttanut haulikkokaan, koska lentoon en ammu koiran kanssa pyytäessä.
Olisihan se tietysti haastavaa pyrkiä haukkuun varmalle haulikkomatkalle.
Tämä syksy ei kyllä ole kovinkaan kaksinen lintusyksy, jos jossain pikku alueella sattuukin olemaan useampi lintu, niin paljon isoja alueita joissa ei lintuja.

Eilen minusta reissun parasta antia oli se, kun Lordi haukahteli matalalla äänellä jängän laidassa. Arvelin että olisiko hirvi. Karjalankarhukoira siellä oli. Koirat katselivat toisiaan parinkymmenen metrin päästä.
Minä olin jännässä että mitä tulee tapahtumaan, tuleeko tappelu tai lähteekö toisen koiran kanssa menemään. Vihelsin pilliin ja Lordihan lähti heti tulemaan, on se todella tottelevainen tuolle pillille. Tietysti palkitsin herkkupaloilla.

Tänään jäätiin Lordin kanssa lepäilemään, hieman ontumista oli aamulla havaittavissa, itselläkin.
Mutta kyllä se aina harmittaa kun on jättänyt mahdollisuuden käyttämättä. Vaikka siellä usein uppuukin ja kohdalle sattuneet risukot ja rimmet riemastuttavat, kahvitulilla olo kruunaa kaiken.
6 päivää jälellä.

[lehkari]

Samanlaisia kokemuksia Sepeteuksen kanssa on kyllä itsellekin kertynyt. Haulikolla hyvältä hollilta ammuttu metso lentää ja menee menojaan. Ikävä kyllä olen hukannut kiväärilläkin ammutun ja hyvän näköisesti pudonneen metson. Silloin haettiin kauan ja hartaasti, mutta eipä löytynyt kuin höyheniä. No ei ollut silloin koiraa.
Vielä en ole pelkän kiväärin kanssa kulkenut, mutta jos kausi jatkuisi hiukan pidempään niin sehän se olisi ainoa oikea ase. Vielä kun sattuu löytymään legendaarinen Sakon L46 kaliiperissa 7 x 33 kohtuu hyväkuntoisena ja varsinkin käyntisenä. Sen varmaan perinnemetsästysaseeksi hyväksyy tiukemmankin linjan pystykorvamiehet. Tietty pitäisi varmaan ampua avotähtäimillä, mutta se ei kyllä enää näillä silmillä onnistu. Ammuin sillä aikanaan ensimmäisen kiväärilintuni ja niin teki poikakin. Se ei muita kiväärejä huoli ja onhan se mukava ase ampua.
Harmittavan lyhyt oli lintukausi täällä hämeen /pohjoissatakunnan rajamailla ja hirvestys vielä estää jahtimatkat loppukauden osalta. Ei kyllä oikein sovi lintukoiramiehelle lähteä täydellä osuudella hirviporukkaan, kun se vaatii aikalailla mukanaoloa. Vaan kun se kaikenlainen pyssyn ulkoiluttaminen on niin mukavaa kuitenkin. Jos saisi koirastaan varman lintupelin ensin ja hyviä koetuloksia ja sitten vuoden parin päästä alkaisi koulata siitä vielä hirvikoiraakin.
Olisi sitten sitä yhteistä laatuaikaa... Tiedä vaan mistä sitä laatuaikaa riittäisi vielä perheellekin

[sepedeus]

Ikävä kyllä olen hukannut kiväärilläkin ammutun ja hyvän näköisesti pudonneen metson. Silloin haettiin kauan ja hartaasti, mutta eipä löytynyt kuin höyheniä. No ei ollut silloin koiraa.

Vielä tekee mieli tuohon kertoa omakohtainen kokemus, tai on niitä kaksikin, mutta jos nyt vaan se ensimmäinen.
Varmaankin on jo 8 vuotta aikaa. Ammuin viisseiskalla puussa olevaa metsoa. Metso lähti lentoon hyvävointisen näköisenä, mutta kun sitä lentoa seurasin, niin näin kun lento muuttui epävakaaksi ja alkoi pudottaa korkeutta. Loppujen lopuksi kuulin rytinää kun metso putosi maahan. Lunta ei vielä ollut vaikka lokakuun loppua elettiin.
Epätoivo löytymisestä iski melko pian kun näin paikan mihin arvelin sen pudonneen. Isoja kallionlohkareita, paljon kivenkoloja. Jos vielä viime voimillaan meni kivien alle.
Olin hakenut varmaankin puolisen tuntia tuloksetta, miettinyt mistä saisi koiran lainaan.
Siihen aikaan minulla oli jo GPS. Merkkasin puun jossa lintu oli istunut, menin paikalle josta olin ampunut, katsoin välimatkan, arvioin katseella suuntaa johon metso oli lentänyt.
Jotenkin tulin siihen tulokseen, että lintu on ehkä päässyt hieman pidemmälle, ja se kalliolohkareinen louhikko loppuu siinä ja maasto tasoittuu.
Aloin hakemaan sieltä kauempaa, ja voi sitä riemua kun silmät osuivat maassa metsoon. Varmaankin uhrasin tunnin sen hakemiseen, mutta se palkittiin.
Luoti oli lävistänyt linnun jokseenkin siitä mihin sitä yleensä kiväärillä tähtää, mutta kun siivet jäivät ehjäksi, eikä osuma ollut silmänräpäyksessä tappava, lentokykyä riitti n. 80 metriä.

Taisin silloin ajatella, jospa joskus vielä koiran kanssa...

[Teukka]

Se vaan on niin surullista kun kaikki ei viitsi kovin tarkasti etsiä,
onneksi tänä vuonna en ole löytänyt kuin yhden teeren jolta oli siipi ammuttu poikki

[Kukkoaho]

Yhtään laukausta en ole kuluvana syksynä ampunut, eikä tuota olisi muuttanut haulikkokaan, koska lentoon en ammu koiran kanssa pyytäessä.
Olisihan se tietysti haastavaa pyrkiä haukkuun varmalle haulikkomatkalle.

Itse en kanna kivääriä matkassa koska olen laiska enkä omaa rihlakkoa, mutta kun sellaisen saan niin menee riita puoliksi! Haulikko hollille olen tänä syksynä hiipinyt useammalle haukulle 4 lintua niistä saanut ja väitän jotta osaavampi mies olisi (mikäli ahneeksi rupeaa) ampunut tuplat tuosta.

Mihin minä sitä kivääriä tarvitsen, kertokaa minulle?!? Minkä verran lintuja minun tulisi saada ja kuinka suureksi tuon määrän kivääri kasvattelisi?

viikko sitten lauantaina kävimme Remun kanssa etsimässä kaverin kiväärillä ampuman metson, 250m putoamispaikasta löytyi ja ihan siihen mihin pitää oli 222 kuula läpsähtänyt.

Kukin tyylillään ja aseella jolla saa sen riistan mahdollisimman vähän sille tuskaa tuottaen