Hei Ystävät!
Nyt on hyvät neuvot tarpeen. Koirani ei tahdo millään antaa kiinni vapaana juoksun jälkeen. Ei tottele nyt mitään komentoa, ei pilliä! Apuva!
Koiran kiinni saaminen!
Valvojat: Valvoja6, Valvoja5, Valvoja2, Valvoja4, Valvoja8, Valvoja9, Valvoja3, Valvoja7, Valvoja1
Re: 14 kk Pohjanpystykorva uros!
Ihan yksiselitteisiä neuvoja lyhyen kertomasi perusteella varmasti vaikea antaa...mutta kerron mitä minä itse olen joskus tehnyt. Korostan jo tässä vaiheessa että näin minä teen ja olen tehnyt, tämä ei välttämättä toimi kaikilla, mutta meillä jokainen koira (6 pohjista ja pari bokseria) antaa kiinni iloisin mielin.
Jos koira tietää mitä haluan elikkä osaa tulla luokse käskystä ja nyt vain hölmöilee ja nauttii ns. vapaudestaan eli tulee kun huvittaa... niin silloin MINÄ olen tehnyt niin että olen laittanut koiralle kauko-ohjattavan sitruunapannan (kantama useita satoja metrejä) kaulaan ja mennyt sellaiseen paikkaan joka on turvallinen elikkä ei autoja ym.
Kun koira juoksee kauempana ja huudan sitä (annan aikaa hetken reagoida kutsuun!!!) ja jos se ei tule vaan juoksentelee edelleen muualle niin silloin painan nappia ja sitruunasuihke pelästyttää koiran "huono-korvaisuudestaan". Joskus olen joutunut painamaan nappia useammankin kerran peräkkäin, mutta KUN koira lopulta sitten lähtee tulemaan minua kohti niin kehun sitä TODELLA PALJON! Ja pidän kiinni sitä hetken, ja päästän irti taas. Uusi reeni... Panta kannattaa myös laittaa koiralle jo useita päiviä ennen ensimmäoistä testi-ajoa, jottei koira ehdollistu siihen että "sillon totellaan kun on töi mötikkä kaulassa..."
Suurin ongelma luoksetulossa on varmasti monelle koiralle se, että ne AINA kytketään kun niitä huudetaan luokse. Viisas koira kyllä äkkiä tajuaa mikä kannattaa ja mikä ei !- varsinkin jos palkkio luoksetulosta on VAIN kytkeminen, ei herkkuja, ei kehuja, ei mitään muuta kuin auton takakonttiiin nakkaaminen - tyhjän saa pyytämättäkin
Tässä niinkuin kaikessa koirankoulutuksessa ja koiranpidossa pitää muistaa johdonmukaisuus; koiralle kaiken pitää olla mustaa ja valkoista, mikään ei ole harmaata! Elikkä jos joku asia on tänään kiellettyä se on AINA kiellettyä. Jos pitää tulla tänään luokse, pitää tulla AINA luokse. Parhaiten ja helpoiten koirasta kuin koirasta saa huono-korvaisen kun joskus tekee jotakin ja joskus taas ei...
Ja ehkä vielä se tärkein asia jota ei koskaan saisi unohtaa; mitä tiukemmin ja kovemmin joudut koiraasi oikaisemaan, sitä kovemmin sitä tulee kehua ja palkita!!! OIKEASTI KEHUA, ei vaan murahtaa että "olisit nyt ketale voinut juosta ees konttiin kovempaa..." Suomalaisen metsämiehen vaikein homma... - homma joka kannattaa nyt vaikka viimein opetella jos ei koskaan ennen ole tarvinnut
Terkuin, Soile
Jos koira tietää mitä haluan elikkä osaa tulla luokse käskystä ja nyt vain hölmöilee ja nauttii ns. vapaudestaan eli tulee kun huvittaa... niin silloin MINÄ olen tehnyt niin että olen laittanut koiralle kauko-ohjattavan sitruunapannan (kantama useita satoja metrejä) kaulaan ja mennyt sellaiseen paikkaan joka on turvallinen elikkä ei autoja ym.
Kun koira juoksee kauempana ja huudan sitä (annan aikaa hetken reagoida kutsuun!!!) ja jos se ei tule vaan juoksentelee edelleen muualle niin silloin painan nappia ja sitruunasuihke pelästyttää koiran "huono-korvaisuudestaan". Joskus olen joutunut painamaan nappia useammankin kerran peräkkäin, mutta KUN koira lopulta sitten lähtee tulemaan minua kohti niin kehun sitä TODELLA PALJON! Ja pidän kiinni sitä hetken, ja päästän irti taas. Uusi reeni... Panta kannattaa myös laittaa koiralle jo useita päiviä ennen ensimmäoistä testi-ajoa, jottei koira ehdollistu siihen että "sillon totellaan kun on töi mötikkä kaulassa..."
Suurin ongelma luoksetulossa on varmasti monelle koiralle se, että ne AINA kytketään kun niitä huudetaan luokse. Viisas koira kyllä äkkiä tajuaa mikä kannattaa ja mikä ei !- varsinkin jos palkkio luoksetulosta on VAIN kytkeminen, ei herkkuja, ei kehuja, ei mitään muuta kuin auton takakonttiiin nakkaaminen - tyhjän saa pyytämättäkin
Tässä niinkuin kaikessa koirankoulutuksessa ja koiranpidossa pitää muistaa johdonmukaisuus; koiralle kaiken pitää olla mustaa ja valkoista, mikään ei ole harmaata! Elikkä jos joku asia on tänään kiellettyä se on AINA kiellettyä. Jos pitää tulla tänään luokse, pitää tulla AINA luokse. Parhaiten ja helpoiten koirasta kuin koirasta saa huono-korvaisen kun joskus tekee jotakin ja joskus taas ei...
Ja ehkä vielä se tärkein asia jota ei koskaan saisi unohtaa; mitä tiukemmin ja kovemmin joudut koiraasi oikaisemaan, sitä kovemmin sitä tulee kehua ja palkita!!! OIKEASTI KEHUA, ei vaan murahtaa että "olisit nyt ketale voinut juosta ees konttiin kovempaa..." Suomalaisen metsämiehen vaikein homma... - homma joka kannattaa nyt vaikka viimein opetella jos ei koskaan ennen ole tarvinnut
Terkuin, Soile
Re: 14 kk Pohjanpystykorva uros!
Hei Soile! 
Kiitos vastauksestasi. Sain tosi hyödyllisiä neuvoja Pitääpä nyt kokeille miten nämä auttavat.
Terveisin!
Raimo Laitinen
Kiitos vastauksestasi. Sain tosi hyödyllisiä neuvoja Pitääpä nyt kokeille miten nämä auttavat.
Terveisin!
Raimo Laitinen
Re: 14 kk Pohjanpystykorva uros!
Heitänpäs minäkin oman toiminta tapani ja vain siksi, että koiraa ottaessani luoksetulon opettaminen olis se suurinta painetta herättävä asia...
Sain silloin ohjeeksi ettei koiraa saa koskaan ikinä moittia sen tullessa luokse, tulipa se sitten vaikka tunnin kuluttua ensi käskystä! Vaan aina pelkkää kehua! Luoksetuloa harjoiteltiin sitten jokaiselle metsä lenkillä 2-4 kertaa, joista 1 se viimeinen "kiinni laittaminen". Yhä edelleen kutsun koiran luokseni parikertaa/lenkkin ihan vaan huvikseni, palkintona nykyisellään vain kehut. Kotona kun annan koirlle ruuan vielä tänäkin päivänä vihellän samoin kuin kutsuessani koiraa luokseni, samoin vihellän aina kun annan sille jotain herkkua tms.
Kerran poika kapinoi autoon tuloa vastaan, jätimmä koiruuden tien poskeen ja porhalsimme 400m mutkan taakse, kutsuin koiraa ja sen saapuessa auton ovi auki ja kun koira hyppäsi kyytiin taas ylettömät kehut! Tänä päivänä ei ikinä ongelmaa tuonkaan suhteen
(ikinäkö?!? sanotaan toistaiseksi!)
Näillä opein saan koiran aina ("aina" ei tarkoita tilanteita joissa se ryntää linnun tai muun riistan perään) kiinni, ei se mikään tottelevaisuuden ihme ole, mutta kiinni sen saan!
Sain silloin ohjeeksi ettei koiraa saa koskaan ikinä moittia sen tullessa luokse, tulipa se sitten vaikka tunnin kuluttua ensi käskystä! Vaan aina pelkkää kehua! Luoksetuloa harjoiteltiin sitten jokaiselle metsä lenkillä 2-4 kertaa, joista 1 se viimeinen "kiinni laittaminen". Yhä edelleen kutsun koiran luokseni parikertaa/lenkkin ihan vaan huvikseni, palkintona nykyisellään vain kehut. Kotona kun annan koirlle ruuan vielä tänäkin päivänä vihellän samoin kuin kutsuessani koiraa luokseni, samoin vihellän aina kun annan sille jotain herkkua tms.
Kerran poika kapinoi autoon tuloa vastaan, jätimmä koiruuden tien poskeen ja porhalsimme 400m mutkan taakse, kutsuin koiraa ja sen saapuessa auton ovi auki ja kun koira hyppäsi kyytiin taas ylettömät kehut! Tänä päivänä ei ikinä ongelmaa tuonkaan suhteen
(ikinäkö?!? sanotaan toistaiseksi!)Näillä opein saan koiran aina ("aina" ei tarkoita tilanteita joissa se ryntää linnun tai muun riistan perään) kiinni, ei se mikään tottelevaisuuden ihme ole, mutta kiinni sen saan!
Eero Honka
Helsinki
Helsinki
Re: 14 kk Pohjanpystykorva uros!
Terve Eero Honka!
Antamasi ohjeet ovat todella hyvät. Olen kokeillut 3 tai 4 kertaa ja loppujen lopuksi koira tulee autolle
ja antautuu ja hyvittelyjen mukaan menee autoon ja häkkiinsä. Rambo on ilmeisesti nyt kokeillut kumpi
meistä on isäntä ja samalla määrittänyt paikkaansa laumassa, minun, vaimoni ja poikani joukossa.
Meillä on hyvä toteuttaa antami ohje, koska paikka, jossa metsästämme/ulkoilutamme on rauhallinen
metsätie ei paljon liikennettä. Pikitiellä koirat ovat aina arvaamattomia ja koska autojen nopeudet suuria
on loukkaantumisriski kova.
Kiitos ohjeista!
Koiraterveisin!
Raimo Laitinen/Rambo
Antamasi ohjeet ovat todella hyvät. Olen kokeillut 3 tai 4 kertaa ja loppujen lopuksi koira tulee autolle
ja antautuu ja hyvittelyjen mukaan menee autoon ja häkkiinsä. Rambo on ilmeisesti nyt kokeillut kumpi
meistä on isäntä ja samalla määrittänyt paikkaansa laumassa, minun, vaimoni ja poikani joukossa.
Meillä on hyvä toteuttaa antami ohje, koska paikka, jossa metsästämme/ulkoilutamme on rauhallinen
metsätie ei paljon liikennettä. Pikitiellä koirat ovat aina arvaamattomia ja koska autojen nopeudet suuria
on loukkaantumisriski kova.
Kiitos ohjeista!
Koiraterveisin!
Raimo Laitinen/Rambo