Liruttelua
Valvojat: Valvoja6, Valvoja5, Valvoja2, Valvoja4, Valvoja8, Valvoja9, Valvoja3, Valvoja7, Valvoja1
Liruttelua
Meillä on 3 kuinen pohjanpystykorva poika, onko normaalia, että kun se ilostuu, pelästyy tai muuten riehaantuu se pissii liruttelee joka paikkaan? Tyttöpennuilla tälläistä en ole tavannut. Ja sitten se toinen huono tapa, joka kylläkin on itseni vika, kun otin sen ensimmäiseksi yöksi viereen ja nyt en siitä tahdo päästä. Se tulee kyllä alkuun lattialle kanssani kun yritän sitä sinne , mutta kohta se hyppää pappan viereen ja varmaan ajattelee, että nukkukoon tuo muori lattialla vaan minä en ainakaan. Muuten se on tosi oppivainen pentu ja viisas niin kuin ajattelinkin sitä halutessani. Metsälenkit ovat sille tosi riemukkaita ja se on elementissään siellä kuuntelee ja hyppii sinne tänne.
Re: Liruttelua
Tuo on ainakin kyseisen koiran emällä yhä edelleen melko yleistä toimintaa tuo ilopisujen päästely. En tiedä mistä kysienen liruttelu johtuu mutta aina kunnolla ilostuessaan Lady lirauttelee pikkupisut missä sitten kulloinkin sattuu olemaan. Bellakin on nyt alkanut välillä lirauttelemaan, ei kuitenkaan lähellekkään yhtä helposti kuin Lady.
Meillä Bella on päättänyt myös nukkua sängyssä. En ole suuremmin siihen puuttunut mutta palkitsemalla ja pitkällisellä koulutuksella saattaisi tuo onnistua. Tietysti voisi pennun laittaa myös toiseen tilaan yön ajaksi ja kokeilla, jos se siellä suostuisi rauhassa nukkumaan.
Meillä Bella on päättänyt myös nukkua sängyssä. En ole suuremmin siihen puuttunut mutta palkitsemalla ja pitkällisellä koulutuksella saattaisi tuo onnistua. Tietysti voisi pennun laittaa myös toiseen tilaan yön ajaksi ja kokeilla, jos se siellä suostuisi rauhassa nukkumaan.
Re: Liruttelua
Ilopissailu voi kyllä olla harmillinen vaiva, varsinkin isoilla koirilla ja sisäkoirilla. Olipa kerran tuttavallani iso vinttikoira, joka sitten liruttelikin ihan kunnon lätäkön aina kun sitä tuli moikkaamaan. 
Meillä Minta teki sitä paljon pentuna ja pelkäsinkin, että nytkö on loppuiän tämmöinen ilopissaaja, kun eihän pojat ole sitä ikinä tehneet. No, Minta (reilun vuoden) edelleen saattaa joskus lirauttaa alleen, yleensä jos sitä menee hirveän iloisena tervehtimään pitkästä aikaa tai se näkee vaikka meidän pojat tauon jälkeen. Itse teen niin, että kun pitkästä aikaa menen Mintaa häkille katsomaan, en muuten reagoi koiraan, päästän vain häkistä ja komennan pissalle. Sitten kun se on käynyt, niin moikkaan ihan huoleti =) Sisälläkin jos se on, niin pyrin joko tervehtimään tosi rauhallisesti tai pitemmän päivän jälkeen otan sen suoraan remmiin ja talutan ulos, jossa vasta moikkaan.
Ja tuohan se on, että jos koiran kerran päästää sänkyyn, niin hankala sitä on sieltä saada pois. Meillä Mintan eka yö tais mennä niin, että minun täytyi mennä lattialle kaveriksi. Pitkään piti nukkua joko minulla/muulla yökaverilla lattialla tai sitten ottaa pentu sänkyyn, kun eihän sitä raskinut itketyttää lattialla. Mintalla tosin oli se vähän ikävä tapa, että se oli tottunut heräämään keskellä yötä leikkimään, joten siinäkin oli alkuun totuttelua. Meillä nyt ei haitannut vaikka pennun otti sänkyyn, kun se saa siinä nukkua myöhemminkin, mutta olisi silti pitänyt olla vähän tiukempana alkuun, että ei anna periksi pennulle
Yksi toimiva keino voisi olla se, että pennulle tekee mieluisan petipaikan ja opettaa siihen, laittaa vaikka pedin ihan oman sängyn viereen ja voi roikottaa aluksi vaikka kättä siinä pennun lähellä, jos se ei meinaa rauhoittua. Sitten pikkuhiljaa siirtää petiä kauemmaksi. Toki voi olla hankalaa, jos pentu jo pääsee sänkyyn itse, niin sitten kai se täytyy vain sinnikkäästi siitä nostaa pois tai totuttaa nukkumaan toisessa huoneessa tai portin takana tms.
Meillä Minta teki sitä paljon pentuna ja pelkäsinkin, että nytkö on loppuiän tämmöinen ilopissaaja, kun eihän pojat ole sitä ikinä tehneet. No, Minta (reilun vuoden) edelleen saattaa joskus lirauttaa alleen, yleensä jos sitä menee hirveän iloisena tervehtimään pitkästä aikaa tai se näkee vaikka meidän pojat tauon jälkeen. Itse teen niin, että kun pitkästä aikaa menen Mintaa häkille katsomaan, en muuten reagoi koiraan, päästän vain häkistä ja komennan pissalle. Sitten kun se on käynyt, niin moikkaan ihan huoleti =) Sisälläkin jos se on, niin pyrin joko tervehtimään tosi rauhallisesti tai pitemmän päivän jälkeen otan sen suoraan remmiin ja talutan ulos, jossa vasta moikkaan.Ja tuohan se on, että jos koiran kerran päästää sänkyyn, niin hankala sitä on sieltä saada pois. Meillä Mintan eka yö tais mennä niin, että minun täytyi mennä lattialle kaveriksi. Pitkään piti nukkua joko minulla/muulla yökaverilla lattialla tai sitten ottaa pentu sänkyyn, kun eihän sitä raskinut itketyttää lattialla. Mintalla tosin oli se vähän ikävä tapa, että se oli tottunut heräämään keskellä yötä leikkimään, joten siinäkin oli alkuun totuttelua. Meillä nyt ei haitannut vaikka pennun otti sänkyyn, kun se saa siinä nukkua myöhemminkin, mutta olisi silti pitänyt olla vähän tiukempana alkuun, että ei anna periksi pennulle
Yksi toimiva keino voisi olla se, että pennulle tekee mieluisan petipaikan ja opettaa siihen, laittaa vaikka pedin ihan oman sängyn viereen ja voi roikottaa aluksi vaikka kättä siinä pennun lähellä, jos se ei meinaa rauhoittua. Sitten pikkuhiljaa siirtää petiä kauemmaksi. Toki voi olla hankalaa, jos pentu jo pääsee sänkyyn itse, niin sitten kai se täytyy vain sinnikkäästi siitä nostaa pois tai totuttaa nukkumaan toisessa huoneessa tai portin takana tms.