Kynsien leikkaaminen

[Termos]

Omistan reipas 3 kk pohjis nartun ja kynsien leikkaaminen on osoittautunut lähes mahdottomaksi.
Koira rimpuilee ja kiljuu heti kun hommaa yritetään aloittaa. Ensimmäiset kynnenleikkuut sujuivat
hyvin, mutta nyt ei millään. Herkkupalat ei auta, tuntuu että ainoaksi vaihtoehdoksi jää väkisin
leikkaaminen, niin että toinen pitää koiraa kiinni ettei se pääse liikkumaan. Se tuntuu kuitenki
ajatuksena aika mahdottomalta kun koirassa on energiaa enemmän ku pienessä pitäjässä.
Vielä en ole sitä siis yrittänyt.

Olen omistanut aiemminkin erilaisia koiria, mutta tämmöstä pakkausta ei ole vielä vastaan
tullut tässä kynsiasiassa.

Neuvoja kaivataan.

[vilosohvi]

sitä vaikeampaa tulee olemaan mitä useammin koira saa periksi. meillä leikattiin väkisin alussa ja nyt nostaa jo jalan automaattisesti. me leikattiin mahdollisimman usein ja muutama kynsi kerrallaan ja ennen ruokailua tai leikkihetkeä, jotakin mikä koirasta ehdottoman kivaa. Mutta siinä teet virheen jos jätät asian kesken kun koira rimpuilee!

[Heini]

Kannattaa varmaan kokeilla tosi lyhyitä kynnenleikkaushetkiä ja varata paljon hyviä makupaloja. Meidän vanhukselta leikkaan etukynnet siten, että saa makupalan yleensä joka kynnen jälkeen, normaalisti saa aina yhden tassun jälkeen herkun (näin menee kahdella muulla koirallani). Etujalat tuolla vanhuksella on tosi arat, eikä tahtois niihin antaa koskea, mutta pakkohan se on ja kyllä se antaa käsitellä, mutta välillä on tosi hankalaa. Kaverin koiralta olen myös leikannut sillain, että joka kynnen jälkeen saa herkun, ja jo muutamien kertojen jälkeen kynsien leikkuu on helpottunut huomattavasti.
Lisäksihän voi varata jonkun luun tai isomman herkun, jonka antaa sitten kun kaikki kynnet on leikattu.
Meillä koirat muutenkin on oppineet aika nätisti tulemaan sohvalle, kun siinä hyvässä valossa tehdään yleensä kaikki hoitotoimenpiteet (kynsien leikkuu, korvien ja silmien putsaus ym.). Eli odottavat melkeinpä vuoroaan sillä välin, kun yksi on sohvalla, kun toisetkin haluavat herkuista osingoille

[Taitar]

Tosi on ,että jos kynsien leikkuun aloittaa, on se vietävä loppuun asti, pennun huudosta ja rimpuilusta huolimatta.
Jos pakkokeinot kauhistuttaa, niin voi yrittää opettaa pentua pikkuhiljaa sietämään moinen toimitus. Pentu syliin ja leikkurit esiin, tutustutaan niihin kaikessa rauhassa, sitten niillä vain kosketellaan tassuja pikaisesti ja kun pentu on hetkenkin rauhassa sitä palkitaan ja kehutaan ruhtinaallisesti.
Vähitellen toimitusta pidennetään, kunnes pentu huomaa ettei tässä mitään kamalaa tapahdukkaan, ja kun tähän ollaan päästy, voidaan jo napsasta pari kynttäkin ja tietysti taas kovasti kehumista ja palkinto.
Meillä osa koirista on ollut pienestä pitäen yhteistyöhaluisia, mutta osa on pakolla täytynyt totuttaa ja nykyään kynsien leikkuu sujuu kuin liukuhihnalta, seitsemän koiraa vuoron perää.
Toki vanhemmatkin koirat saavat vieläkin aina leikkuun jälkeen palkinnon ja kehumisia!

[sepedeus]

Enpä minäkään mitään suurta viisautta tuohon osaa sanoa, omakohtaisesta kokemuksesta vaan.
Lordi 3 V ei ole koskaan tykännyt etukäpälien koskettelusta, mutta useimmiten kynnet on onnistuttu leikkaamaan huomaamatta kun nappulaa on ollut tarjolla riittävän nopeasti
Mistä lie johtunee, että selvästi etutassut ovat herkemmät.
Joskus niin, että koiralle "istu" ja "anna tassua", jolloin tassu nostettiin leikkaajan kämmenelle kevyesti.

Kerran leikattiin siten, että koira syliin tiukkaan otteeseen jossa koira oli yllättävän rauhallisesti paikoillaan, liekö jäykkänä kauhusta, leikkuu onnistui hyvin.
Sitten seuraavalla kerralla sama metodi ei onnistununkaan, ehkä otteessa oli aavistus epävarmuutta ja koira sen huomasi.

Ei se helppoa ole, mutta kynnet on kuitenkin pyritty pitämään kunnossa, joka tarkoittaa sitä että ovat sopivan pitkät, eikä ikinä liian lyhyeksi, ikinä ei ole koira kipua joutunut kokemaan leikkuutilanteessa. Taitoa, hyvän valaistuksen ja silmälasit tarvii, kärsivällisyyttä ja nappuloita, niin ja hyvä olla toimivat kynsileikkuritkin. Alkuperäinen jousi oli leikkurissa ihan jotain kuraa, mutta kaupasta uusi jousi niin toimii paremmin.

PS. takapuolen pyyhkiminen onnistuu täydellisesti, ei pyristele vastaan, selvästi koira tykkää että se on puhdas. Joskushan sinne jää kuraa ja kun koira on sisällä, niin pakkohan se on pyyhkiä.

[vilosohvi]

siisteydestä puhee nollen meillä sohvi itse pyyhkii takapuolensa ulostuksen jälkeen. viistättää takapuolta maassa, eikä ole anaalirauhaset tukossa vaan tekee tämän joka ulostuksen jälkeen eikä muuna aikana. muutenkin siisti tuntuu olevan häkissä perimmäinen nurkka kakkapaikkana 1m x 1m alue sinne myös yleensä pissit tekee. toisaalta kyllä joka päivä itsekin keräämme sen häkistä jätökset pois.... Lisäksi 10min sessio ruokailun jälkeen kasvojen pesua, menee naama edellä pitkin häkkiä ja vaihtaa vain aina välillä puolta. Kyllä pitää olla intoo, ihan huvittaa kun sen touhuja seuraa!

[ellutii]

Meillä isäntä opetti koiralle kynnenleikkuun; eka kerroilla koira tiukasti kainaloon ja naps-naps.
Minä sainkin sitten sisäänajetun koiran ja nykyään (ja jo vuosia) menee homma siten, että koira tietää jo kynsisaksipaketin nähdessään, että mitä on edessä. Ei ole hirmu innoissaan, muttei myöskään pakene, kun komennan sohvalle (ikkunan luo, että on paras valo) ja siellä se on sitten oikosenaan. Yritän tutkia jokikisen kynnen molemmilta puolilta valoa vasten, etten vaan leikkaa verisuoneen (olen joskus leikannut ja itseen koskee se kovemmin kuin koiraan). Jokaisen tassun jälkeen herkkupala ja kehut. Viimeisenä korvatarkastus ja tarpeen vaatiessa puhdistus vanupuikolla ja puhdistusaineella (ei syvälle!): koira ei tätäkään toimenpidettä diggaa, mutta alistuu, kun ei ole muuta vaihtoehtoa.
Koko toimituksen jälkeen pikku riehunta ja myllääminen

[Teukka]

Väkipakolla meilläkin on leikattu alussa, pian huomasi ettei rimpuilu auta. Ois kaikki kynnet valkeita niin ei leikkaisi suoneen.
Pian kun tiet sulaa niin eipä tarvi paljon leikata kun juoksuttaa pikitiellä.
Tuo korvanpuhdistusaine on kyllä koiran mielestä kaikkein tympeintä.