Täytyy sanoa, että olihan se mukava tunne oman koiran haukkuun metso pudottaa. Taukoa olikin edellisestä kokolailla tasan 11 vuotta, melkein kymmenen vuotta kun tuli vietettyä pystykorvatonta elämää opiskelujen ja muiden jahtimuotojen merkeissä. Nuoren koiran ensimmäinen riistaeläin lajista riippumatta jää kyllä mieleen, oli se sitten vaikka luolakoira tai hirvikoira.
No kohta linnunmetsästys tältä vuodelta päättyy, hirvijahtikin hyvällä mallilla, joten päästään käynnistämään luolakausi.
Syystunnelmia
Valvojat: Valvoja6, Valvoja5, Valvoja2, Valvoja4, Valvoja8, Valvoja9, Valvoja3, Valvoja7, Valvoja1
Re: Syystunnelmia
Täytyy tässä varmaan itsekin suunnata fasaanikauppaan...Teukka kirjoitti: Niinpä kävin ostamassa 3 fasaania, joista 2 sain ammuttua haukkuun ja yhden sai koira kiinni.. Tulipa kuitenkin onnistumisia.
Re: Syystunnelmia
Kannattaa kyllä. En tiedä mitä koira niistä ajattelee, mutta hyvin ne nousi puuhun ja haukku raiku. Pitää laittaa video tänne kunhan saa aikaseksi.. Oli muuten 10€ kappale..
Teemu Niemi
Re: Syystunnelmia
Lyhyt yhteenveto päättyneestä linnustuskaudesta.
Odotukset olivat suurehkot, ei niinkään saaliin määrän suhteen vaan hyvien tilanteiden.
Olisi niitä suonut enemmänkin olleen. Lintuja vähiten mitä ikinä muistan. En löytänyt yhtään poikuetta varsinaisen kanalintujahdin aikana, sorsastuksen aloituksen jälkeen joskus ennen kanalinnustuksen alkua näin yhden teeripoikueen, jossa oli 3 poikasta.
Raavaita lintuja sitten tuntuivat olevan mitä tavattiin niitä jahdatessa. Ja kaiketi ne olivat niitä selvitymään oppineita, joita ei kiinnostanut kuunnella koiran haukkua, eikä juuri edes puuhun nouseminen.
Koira, Lordi on vielä nuori, alle kaksikymmentä kuukautta, joten varmaankin kehittyy vielä paljon.
Ehkä huonoa tuuriakin oli, tai ehkä vaan taitamattomuutta, vaikka kuljinkin hitaasti, niin joskus kumminkin tuntui, että ehkä kuitenkin liian hätäinen.
Viimeisenä päivänä jolloin metsällä käytiin, torstaina siis, parikin kertaa koppelo karkasi läheltä, siis karkasi minua, koira oli silloin sivummalla, tiedä sitten olisiko sekään noussut koiran edestä puuhun.
Kuitenkin Lordi osoitti erittäin suuren innostuksen lintujen perään. Tuossakin tilanteessa se juoksi lentävän koppelon perässä hakkuuaukealle ja siellä pysähtyi tarkkailemaan mihin lintu menee. Mutta kun se meni niin pitkälle kuin hakkuuaukeaa riitti, ja sitähän riitti, niin viisaampi palata takaisin. Ja kun saapuessamme tielle, sattui juuri ukkoteeri tulemaan meidän suuntaan melko korkealla, Lordi havaitsi senkin ja seurasi katseella, ja lähti perään. Mutta kun sekin loittoni tarpeeksi, pysähtyi ja palasi takaisin.
Kun se eka pudotus tilanteiden vähyydestä huolimatta kumminkin saatiin, niin uskoisin silläkin olleen vaikutuksensa, homma ei ole enää pelkästään geeneissä, vaan myös kokemuspohjaista.
Ja edelleenkin, tai oikestaan nyt selvemminkin tuntuu siltä, että metsä sen meille tarjoili, olinhan sentään juuri tulet tehnyt kun ekaan pudotukseen päättynyt tilanne alkoi. Tuolla ainakin voin mielessäni puolustautua, kun menin ampumaan heikon kannan aikana vielä naarasteeren.
Olimme myös kolmena päivänä metsällä kaverini kanssa, ja hänellä oli mukanaan Lordin isä Hupi. Huomioin sen seikan, että Lordi ikään kuin antoi puheenvuoron ja koko työskentelyn vanhemmallleen. Se vaan pysytteli lähempänä minua, ihan toisin kuin silloin kun ollaan kahdestaan.
Eikä se aina edes välittänyt siitä kun Hupi haukkui etäämmällä lintujen perään. Mutta jos molemmat olivat lähettyvillä kun lintu lähti pakoon, niin silloin mentiin rintarinnan kiivaasti perään.
Vaikkakin jahti jo päättyi, niin mikään ei kait estä menemästä vielä metsään, kiväärin tilalle vaan kamera.
Kunnon talvi ei sitten ehtinyt tulla tämänkään jahdin loppuajaksi, sentään hieman härmää oli maassa ja pakkaskelit viimeisinä päivinä, joten mahtavia fiiliksiä sai tuntea siitäkin. Minä kun olen aina enemmän tykännyt jahdista syssyn mentyä loppupuolelleen, mielellään hieman lunta maassa ja pientä pakkasta, vähemmän ampiaisia ja käärmeitä.
Odotukset olivat suurehkot, ei niinkään saaliin määrän suhteen vaan hyvien tilanteiden.
Olisi niitä suonut enemmänkin olleen. Lintuja vähiten mitä ikinä muistan. En löytänyt yhtään poikuetta varsinaisen kanalintujahdin aikana, sorsastuksen aloituksen jälkeen joskus ennen kanalinnustuksen alkua näin yhden teeripoikueen, jossa oli 3 poikasta.
Raavaita lintuja sitten tuntuivat olevan mitä tavattiin niitä jahdatessa. Ja kaiketi ne olivat niitä selvitymään oppineita, joita ei kiinnostanut kuunnella koiran haukkua, eikä juuri edes puuhun nouseminen.
Koira, Lordi on vielä nuori, alle kaksikymmentä kuukautta, joten varmaankin kehittyy vielä paljon.
Ehkä huonoa tuuriakin oli, tai ehkä vaan taitamattomuutta, vaikka kuljinkin hitaasti, niin joskus kumminkin tuntui, että ehkä kuitenkin liian hätäinen.
Viimeisenä päivänä jolloin metsällä käytiin, torstaina siis, parikin kertaa koppelo karkasi läheltä, siis karkasi minua, koira oli silloin sivummalla, tiedä sitten olisiko sekään noussut koiran edestä puuhun.
Kuitenkin Lordi osoitti erittäin suuren innostuksen lintujen perään. Tuossakin tilanteessa se juoksi lentävän koppelon perässä hakkuuaukealle ja siellä pysähtyi tarkkailemaan mihin lintu menee. Mutta kun se meni niin pitkälle kuin hakkuuaukeaa riitti, ja sitähän riitti, niin viisaampi palata takaisin. Ja kun saapuessamme tielle, sattui juuri ukkoteeri tulemaan meidän suuntaan melko korkealla, Lordi havaitsi senkin ja seurasi katseella, ja lähti perään. Mutta kun sekin loittoni tarpeeksi, pysähtyi ja palasi takaisin.
Kun se eka pudotus tilanteiden vähyydestä huolimatta kumminkin saatiin, niin uskoisin silläkin olleen vaikutuksensa, homma ei ole enää pelkästään geeneissä, vaan myös kokemuspohjaista.
Ja edelleenkin, tai oikestaan nyt selvemminkin tuntuu siltä, että metsä sen meille tarjoili, olinhan sentään juuri tulet tehnyt kun ekaan pudotukseen päättynyt tilanne alkoi. Tuolla ainakin voin mielessäni puolustautua, kun menin ampumaan heikon kannan aikana vielä naarasteeren.
Olimme myös kolmena päivänä metsällä kaverini kanssa, ja hänellä oli mukanaan Lordin isä Hupi. Huomioin sen seikan, että Lordi ikään kuin antoi puheenvuoron ja koko työskentelyn vanhemmallleen. Se vaan pysytteli lähempänä minua, ihan toisin kuin silloin kun ollaan kahdestaan.
Eikä se aina edes välittänyt siitä kun Hupi haukkui etäämmällä lintujen perään. Mutta jos molemmat olivat lähettyvillä kun lintu lähti pakoon, niin silloin mentiin rintarinnan kiivaasti perään.
Vaikkakin jahti jo päättyi, niin mikään ei kait estä menemästä vielä metsään, kiväärin tilalle vaan kamera.
Kunnon talvi ei sitten ehtinyt tulla tämänkään jahdin loppuajaksi, sentään hieman härmää oli maassa ja pakkaskelit viimeisinä päivinä, joten mahtavia fiiliksiä sai tuntea siitäkin. Minä kun olen aina enemmän tykännyt jahdista syssyn mentyä loppupuolelleen, mielellään hieman lunta maassa ja pientä pakkasta, vähemmän ampiaisia ja käärmeitä.
"Hurtta martta sopuli kopuli pystykorva jyskyleuka..."
Eetun ja Piekon syksyn yhteenveto
Meiltäkin pieni yhteenveto. 
Vähänpä kerkes metsälle tänä syksynä ja saalissaldo nolla. Piekko-vanhus pääsi vain aloitukseen ja lopetukseen, eikähän sillä siis kunto kestänyt kovin kummoisia, mutta pääsipähän vielä kirmailemaan metsään, kun ei ikinä tiedä milloin sen viimeinen syksy on. Viimeisenä päivänä se löysi metson, mutta eipä jäänyt lintu lähimaillekaan, kun oli kaksi koiraa ja kaksi ihmistä tulossa kimppuun.. =)
Eetu ei ihan normaaliin tapaan pelannut tänä syksynä, nyt vähän myöhään heränneenä aion käyttää sen lääkärissä anaalien tyhjennyksessä, josko se olis syynä. Keväällä piti tyhjennyttää, kun alkoi takapuoltaan arastelemaan, muuta oireita ei ole ollut, niin nytkään en hoksannut ajoissa miettiä sitä vaivaa.
Pudasjärven suunnalla käytiin ihan pienillä maa-alueilla vaan metällä, tänä syksynä kun ei kehdannut kovin isoille alueille lupia hommata, koska lintukanta oli mitä oli. Nuilla alueilla pyöri pari-kolme metsoa ja jokunen teeri, muita ei kyllä näkynyt. Melkein joka reissulla nähtiin se yksi-kaksi metsoa, välillä lähempää ja monesti jopa hakkuuaukon takaa metso jo karkasi. Ja saattoihan ne samat linnut siinä vaihdella paikkaa, että tuskin oli tosiaan ainakaan kolmea enempää nuita vakiasukkaita.
Koko syksyn aikana oli jahdissa kaksi mahdollista haukku-pudotus-tilannetta, joissa kuitenkin molemmissa lintu hoksas metästäjän ensin. Eetu sai siis yhden metso- ja yhden teerihaukun, josta etenkin metso olisi ollut tosi hyvällä paikalla ja lähellä, mutta sepä se kun se niin lähellä nousi puuhun, ei ollut mahdollisuutta saada sitä kiikaroitua näkyviin ilman että se olis huomannut. Muutenkaan ei kovin montaa haukkua ollut Eetulla, mistä olis ehtinyt toteamaan kohteen, tosi arkoja oli linnut.
Jäniksiä nähtiin yksi, mutta otti Eetu jokusen ajon, mutta ei ehkä niin montaa kuin normaalisti. Oravia oltais saatu pudottaa haukkuun vaikka kuin, voi jos ne nahat vielä olis käypää valuuttaa... Yhden kerran nähtiin hirvi, jota minä ensin luulin poroksi ja ehdin jo Eetulle huutaa että ei saa mennä. Eetu kävi pari kertaa haukahtaen pikkasen matkaa katsomassa, kun hirvi makuulta nousi ja lähti juoksemaan, mutta ei mennyt pitemmälle. Eli on se viimeistään nyt ne jättänyt ihan kunnolla rauhaan, ei vaan moneen vuoteen ole päässyt Eetua ja hirviä yhtäaikaa näkemään. Porojen kanssa meinas mennä hermot, koska vielä syysloman tiistaihin asti Eetu oli porovapaa, mutta sitten keskiviikkona alkoi haukkua niille ja käydä pöläyttämässä. 
Sotkamon reissusta kirjoittelin jo aiemmin, sieltä lintuja sentään löytyi, mutta eipä olleet yhtään haukunkuuntelutuulella. Kyllähän sitä silloin 20.8.-10.9. lintuja näkyi paremmin ja Eetulla oli muutamia haukkuja, ja tottakai tuona aikana ne linnut oli vielä kesyjä.. Pudasjärvellä oli epäilys teeripoikueesta heti aloituksen aikoihin, mutta muuten siellä oli kaikki linnut yksin tai max kaksin (metsot). Oulun läheltä alkusyksystä löytyi useampia koppeloita ja metsoja, yhdellä kertaa oli kolme melko lähekkäin (no jonkun 500m säteellä
) ja yhden kerran löytyi pari teertä, eli olisiko jopa ollut poikue. Sotkamossa löytyi pyypoikueita pari-kolme, joista yhdessä oli arviolta ainakin kuusi lintua, eli niille on sentään ihan hyvin käynyt. Mutta muuten sielläkin oli oikeastaan kaikki yksittäisiä lintuja, joskin jokunen teeritilanne sisälsi kaksi-kolme teertä.
Että erittäin heikko syksy lintujen puolesta. Lisäksi säät oli melkoisia välillä, tosin mitä huonompi sää itelle, sen paremmin tuntui lintuja löytyvän ja muutamia haukkuja jopa poikkeuksellisesti sai, jos tuuli tai satoi. Lumen tuloa toivoin viimeisen kuukauden, että olis edes viimeiselle päivälle päässyt valkoiseen metsään kulkemaan. Niin ei. Kun perjantaina päästiin metsästä pois, alkoi sataa lunta. Ja lauantaina olis ollut unelma metsäpäivä... Mutta ei se auta, kun odotella taas ensi syksyä, ja sitä ennen tietenkin kuljettaa koiria silti mahdollisimman paljon harjoittelemassa...
Hyvää talven odotusta kaikille!
Vähänpä kerkes metsälle tänä syksynä ja saalissaldo nolla. Piekko-vanhus pääsi vain aloitukseen ja lopetukseen, eikähän sillä siis kunto kestänyt kovin kummoisia, mutta pääsipähän vielä kirmailemaan metsään, kun ei ikinä tiedä milloin sen viimeinen syksy on. Viimeisenä päivänä se löysi metson, mutta eipä jäänyt lintu lähimaillekaan, kun oli kaksi koiraa ja kaksi ihmistä tulossa kimppuun.. =)
Eetu ei ihan normaaliin tapaan pelannut tänä syksynä, nyt vähän myöhään heränneenä aion käyttää sen lääkärissä anaalien tyhjennyksessä, josko se olis syynä. Keväällä piti tyhjennyttää, kun alkoi takapuoltaan arastelemaan, muuta oireita ei ole ollut, niin nytkään en hoksannut ajoissa miettiä sitä vaivaa.
Pudasjärven suunnalla käytiin ihan pienillä maa-alueilla vaan metällä, tänä syksynä kun ei kehdannut kovin isoille alueille lupia hommata, koska lintukanta oli mitä oli. Nuilla alueilla pyöri pari-kolme metsoa ja jokunen teeri, muita ei kyllä näkynyt. Melkein joka reissulla nähtiin se yksi-kaksi metsoa, välillä lähempää ja monesti jopa hakkuuaukon takaa metso jo karkasi. Ja saattoihan ne samat linnut siinä vaihdella paikkaa, että tuskin oli tosiaan ainakaan kolmea enempää nuita vakiasukkaita.
Koko syksyn aikana oli jahdissa kaksi mahdollista haukku-pudotus-tilannetta, joissa kuitenkin molemmissa lintu hoksas metästäjän ensin. Eetu sai siis yhden metso- ja yhden teerihaukun, josta etenkin metso olisi ollut tosi hyvällä paikalla ja lähellä, mutta sepä se kun se niin lähellä nousi puuhun, ei ollut mahdollisuutta saada sitä kiikaroitua näkyviin ilman että se olis huomannut. Muutenkaan ei kovin montaa haukkua ollut Eetulla, mistä olis ehtinyt toteamaan kohteen, tosi arkoja oli linnut.
Jäniksiä nähtiin yksi, mutta otti Eetu jokusen ajon, mutta ei ehkä niin montaa kuin normaalisti. Oravia oltais saatu pudottaa haukkuun vaikka kuin, voi jos ne nahat vielä olis käypää valuuttaa...
Yhden kerran nähtiin hirvi, jota minä ensin luulin poroksi ja ehdin jo Eetulle huutaa että ei saa mennä. Eetu kävi pari kertaa haukahtaen pikkasen matkaa katsomassa, kun hirvi makuulta nousi ja lähti juoksemaan, mutta ei mennyt pitemmälle. Eli on se viimeistään nyt ne jättänyt ihan kunnolla rauhaan, ei vaan moneen vuoteen ole päässyt Eetua ja hirviä yhtäaikaa näkemään. Porojen kanssa meinas mennä hermot, koska vielä syysloman tiistaihin asti Eetu oli porovapaa, mutta sitten keskiviikkona alkoi haukkua niille ja käydä pöläyttämässä. Sotkamon reissusta kirjoittelin jo aiemmin, sieltä lintuja sentään löytyi, mutta eipä olleet yhtään haukunkuuntelutuulella. Kyllähän sitä silloin 20.8.-10.9. lintuja näkyi paremmin ja Eetulla oli muutamia haukkuja, ja tottakai tuona aikana ne linnut oli vielä kesyjä.. Pudasjärvellä oli epäilys teeripoikueesta heti aloituksen aikoihin, mutta muuten siellä oli kaikki linnut yksin tai max kaksin (metsot). Oulun läheltä alkusyksystä löytyi useampia koppeloita ja metsoja, yhdellä kertaa oli kolme melko lähekkäin (no jonkun 500m säteellä
) ja yhden kerran löytyi pari teertä, eli olisiko jopa ollut poikue. Sotkamossa löytyi pyypoikueita pari-kolme, joista yhdessä oli arviolta ainakin kuusi lintua, eli niille on sentään ihan hyvin käynyt. Mutta muuten sielläkin oli oikeastaan kaikki yksittäisiä lintuja, joskin jokunen teeritilanne sisälsi kaksi-kolme teertä.Että erittäin heikko syksy lintujen puolesta. Lisäksi säät oli melkoisia välillä, tosin mitä huonompi sää itelle, sen paremmin tuntui lintuja löytyvän ja muutamia haukkuja jopa poikkeuksellisesti sai, jos tuuli tai satoi. Lumen tuloa toivoin viimeisen kuukauden, että olis edes viimeiselle päivälle päässyt valkoiseen metsään kulkemaan. Niin ei. Kun perjantaina päästiin metsästä pois, alkoi sataa lunta. Ja lauantaina olis ollut unelma metsäpäivä... Mutta ei se auta, kun odotella taas ensi syksyä, ja sitä ennen tietenkin kuljettaa koiria silti mahdollisimman paljon harjoittelemassa...
Hyvää talven odotusta kaikille!
Re: Syystunnelmia
En oikein muutakaan sopivaa otsikkoa löytänyt, joten laitetaan tämän alle. Linkistä löytyy vanha video, joka toivottavasti toimii. Siinä meidän metsästyskoira, eikö olekin kunnon kaikenviljan koira, kun haukkuu "riistan" ampiaisesta hirveen?
http://www.petsie.fi/pet.php?petid=5880 ... idid=19432
No ee, ampiainen on kerran erehtynyt Eetua pistämään ja siitä lähtien kaikki isommat pörriäiset ovat saaneet kärsiä Eetun loputtomasta tappamisvimmasta.
Vähän yllätti kun kerran metsäreissulta palatessa alkoi tuollaista haukkua. Ja siis se musta piste, mihin yritän zoomata, on ihan selvästi se ampiainen.
http://www.petsie.fi/pet.php?petid=5880 ... idid=19432
No ee, ampiainen on kerran erehtynyt Eetua pistämään ja siitä lähtien kaikki isommat pörriäiset ovat saaneet kärsiä Eetun loputtomasta tappamisvimmasta.
Vähän yllätti kun kerran metsäreissulta palatessa alkoi tuollaista haukkua. Ja siis se musta piste, mihin yritän zoomata, on ihan selvästi se ampiainen.