MIKSI ostaisin pohjiksen?

[franklin]

Olen miettinyt että laittaisko emäkoiran,oikeen sellaisen kantanartun.
Viime vuodet on ollut noita uroksia ja punaturkkisia.
Pohjanpystykorvan hankinta on käväissyt useasti mielessä...mutta mutta..
Laittaisitteko tietoa miksi itse päädyitte pohjikseen
Varsinkin sellaiset henkilöt,joilla on kokemusta punaisista ja valkoisista.
Noi metsähommat kiinnostais eniten,eli miten ne koirat pelittää

[Maahinen]

Meillä on ollut molempia. Itse valitsen ehdottomasti nartun, vaikka kiima oli alkuun ain syyskuussa, mikä todella haittasi metsästysharrastusta.
Mutta ihan vinkkinä, kun pohjiksia on niin vähän... hanki narttu vain siinä tapauksessa, että olet valmis pennuttamaan sen.

[jume]

Meillä oli aikoinaan kotona punainen narttu,oikein hyvä pyytökoira ja helppopitoinen myös kotioloissa.
Vahinko astumisen kautta syntyi sitten punaisen ja valkoisen sekotus,kun naapurustosta karkasi pohjis ja pani homman alulle.Syntyneestä pentueesta jäi meille pienin pentu,jonka kans metsästettiin ja touhuiltiin 12 vuotta.
Kunnes tuli aika hankkia uusi metsästyskaveri,niin siinäpä pulma mistä samanmoinen löytyisi.Pitkän pohtimisen jälkeen päädyimme pohjikseen,se tuntui jotenkin luontevammalta.(oliko sitten sitä mutu tuntumaa ).Enään meillä ei rotu vaihdu, on nämä semmoisia koiria niin metsässä,kuin myös kotonakin.
Pohjis on nyt 5,5 vuotias ja imettää tuossa ensimmäistä pentuettaan tyytyväisenä.

[vilosohvi]

Moi!
mulla kokemusta suomenpystykorva uroksesta ja pohjis nartusta. meillä aikoinaan ollut uros ei oikein toiminut metällä, syynä ettei ollut aikaa tai taitoa sitä kouluttaa. itse olin päältä kymmenen ja isä ei ollut niin vannoutunut metsämies. suomenpystykorva oli todella äänekäs piha koirana. haukkui pyörätiellä ohikulkijat vielä puolituntia jälkeenkin joten haukkuminen oli alituista! nyt kun reilu vuosi sitten tuli eteen pystykorvan hankinta niin meillä oli jo varattuna suomenpystykorva narttu, mutta mietittyämme tarkemmin kuulimme pohjiksen olevan paljon hiljaisempi niin päädyimme hankkimaan sellaisen. nyt meillä on vuosikas pohjisnarttu. lintuja saatu jokunen haukkuun ja supeja pyydetty nyt 4 kpl. on huomattavasti pienempi kuin perinteinen pystykorva. meillä painaa 7kg joten menee tarvittaessa vaikka repussa. ohikulkijat ja pihaan tulijat jäävät haukkumatta. ja luonteeltaan on ihmisystävällisempi kuin meillä aikoinaan ollut suomenpystykorva. lisäksi erittäin nopea oppinen on tämä pohjis. emme varmaan vaihda rotua enää takaisin suomenpystykorvaan vaikka sekin on varmaan toimiva peli.

[Pete66]

No minähän ihastuin n. 10 vuotta sitten työkaverin pohjiksen ulkonäköön.
Ja n. vuosi sitten, kun oli perheenkanssa puhetta koiran hankkimisesta, tuli heti pohjis oikeastaan ainoaksi vaihtoehdoksi.

Ekana on mielessä metsästysominaisuudet. Ja kuten edellä jo mainittiinkin, ei pohjis yleensä ole kova haukkumaan, vaikka se ei täällä maalla olisikaan isohaitta.
Nyt se meille tuleva ensimmäinen pohjisnarttu on varmaanki emänsä Tigrun tissillä. PS. Tigrun pentueesta on kuvia ---> http://pystykorva.info/viewtopic.php?t=2709&start=90

[franklin]

Aika varovaisesti tuntuu pohjanpystykorva harrastajat kehuvan koiriensa käyttö-ominaisuuksia
Kivojahan ne on,mut ei se oikeen metsäkoiralle riitä.
Koetuloksia kun seurailee niin ei paljon vakuuta,vähän koekäyntejä ja vielä vähemmän pelaavia koiria
Eikö niitä pelikoiria sitten ole olemassakaan

[tk]

Mulla on tämä valintatilanne toivottavasti vuoden sisällä edessä, eli olis mahdollisuus laittaa uusi koira. Pähkäilen punaisen ja ppk:n välillä. Minusta tuntuu taas siltä, että lukiessani tätä palstaa ppk:t ovat hyvinkin toimivia riistakoiria. Koetuloksia en ole kyllä sillä silmällä vielä katellut. Taitaa tuo kokeissa käyvä pohjisten määrä kuitenkin olla aika pieni.

[IKa]

Pähkäilen punaisen ja ppk:n välillä. Minusta tuntuu taas siltä, että lukiessani tätä palstaa ppk:t ovat hyvinkin toimivia riistakoiria. Koetuloksia en ole kyllä sillä silmällä vielä katellut. Taitaa tuo kokeissa käyvä pohjisten määrä kuitenkin olla aika pieni.

Taitaa olla vahvassa kasvussa nuo koekäynnit. Viime vuonna kokeissa kävi 121 eri koiraa. Tämän vuosituhannen puolella koekäyntejä on yleensä ollut yli 60:lle koiralle vuosittain.

http://jalostus.kennelliitto.fi/frmTulo ... aspx?R=276

Kun sitten ajattelee kokonaisrekisteröintejä samalla ajalla (100-150/v) on se melkoinen määrä näinkin pienilukuisella rodulla. Tietysti spk:lle löytyy enemmän tuloksia, mutta se on varsin luonnollista.

[TikkaM66]

Franklin tuossa valitteli, ettei pohjisten tulokset vakuuta. Minustakin on vähän näyttänyt sille koetuloksia seuratessa, ettei pohjis ole ihan samalla tasolla punaisen kanssa eli punaisesta saa suuremmalla todennäköisyydellä pelikoiran. Jottei mentäis pelkästään oletuksiin, laskin tuossa kennelliiton koetuloksista hiukan prosentteja.

Pohjikset: v.2006-2007 koekäyntejä 180 krt, AVO1 tai VOI1 tuloksia 25, ykköstulosten prosenttiosuus 13,9% koekäynneistä
palkitsemisprosentti (vähintään AVO3) 47,8%

Punaiset: v.2006-2007 koekäyntejä 1378 krt, AVO1 tai VOI1 tuloksia 292,
ykköstulosten prosenttiosuus 21,2% koekäynneistä
palkitsemisprosentti (vähintään AVO3) 60,4%

[sepedeus]

Onneksi metsästys on vain harrastus nykyisin, ettei niin isoa vahinkoa tule, vaikkei koirasta sattuisi tulemaankaan kauhean hyvää käyttö-ominaisuuksiltaan. Ei kait harrastusta pidä ottaa kuolemanvakavasti.
Itse en ainakaan koskaan ole ottanut. Viikon kuluttua minulla on pohjanpystykorva-poika, josta toivon ensisijaisesti tulevan mukavan kaverin arkielämään, syksyisin lintumetsällä käymiseen. Voi olla että innostun koetouhuista ja näyttelyistä, niin olen ajatellut.
Mutta, eihän sekään voi olla elämää vakavampaa. Ensisijaista on kuitenkin se, kun koiran laitan, että koiralla on niin hyvät olosuhteet kuin koiran elämässä voi olla, ja kun niissä puitteissa minullekin on koirasta enemmän iloa kuin harmia, niin mikäpä siinä.

Minulle kyllä riittää pitkälle sekin, että koira on kiva, ja kun se vielä metsäkaverinakin niissä puitteissa, missä tänä päivänä linnunmetsästykseltä tarvitsee jotain "tuloksia" odottaa, täyttää toiveet, niin mikä ettei vaikkapa pohjanpystykorva.

Ammatissa ehkä voi pyrkiä jopa täydellisyyteen, harrastuksessa voi tyytyä vähempäänkin, eikö niin?
Enkä silti koe vähempään tyytyneeni kun olen pohjanpystykorvaan kallistunut. Joku toinen saa vapaasti arvioida noin käyneen.

Iloista Vappua kaikille pystykorvaihmisille.

[kake]

Näistä Pohjisten koe hommista olisin sitämieltä, että varautukaa siihen, että Pohjikset eivät yleensä saa samoja pisteitä, kuin punaiset.
Yksikin metsästyskaverini jolla on Sm. tason punainen sanoi yksistä kokeista tullessamme, että häviät aina vähintään 5 pistettä koska koirasi väri on väärä.
Kokeissa yleensä on tuomareina punaisten koirien omistajia( esim piirinkisat joissa olen käynyt 99%) ja he eivät anna pisteitä valkoiselle, kuin vain ne pakosti annettavat.
Voin puhua asiasta syvällä rintaäänellä, koska olen ollut niin monessa kokeessa ainoan Pohjanpystykorvan ohjaajana.
Ensimmäinen ehto on , kun lähdet käyttämään koiraasi kokeissa käy tuomari kurssi! Jos ja kun epäilet, ettei tuomari anna oikeutta koirallesi niin mene Ylituomarin puhutteluun mukaan ja kerro oma näkemyksesi kokeen kulusta, vaikket olisikaan itse vielä tuomari.
Äläkä koskaan allekirjoita maastokorttia, jos et ymmärrä miksi asiat on toisin, kuin maastossa on tapahtunut. Nämä Ylituomari yleensä laittaa järjestykseen. Oppaan näkemykset, jos sellainen on mukana kannattaa ottaa myös huomioon. Mielestäni lintupuolella on ehdottomasti narrtu paras. Näkyy koetuloksissa hyvinkin selvästi. Punaisten piirinkokeissa taisi olla ainakin 10 ensimmäistä narttuja. Että eikun hyvää vappua vaan kaikille

[sepedeus]

Onneksi metsästys on vain harrastus nykyisin, ettei niin isoa vahinkoa tule, vaikkei koirasta sattuisi tulemaankaan kauhean hyvää käyttö-ominaisuuksiltaan. Ei kait harrastusta pidä ottaa kuolemanvakavasti.

Haluan parsia hieman tuossa sanomaani.
Itse ajattelin asiaa nimenomaan metsästyksen kannalta, en kilpailutoiminnan kannalta. Kun olin lukenut "Linnunhaukkukokeiden säännöt", kohdassa 1 sanotaan: "...pitää linnunmetsästys korkeatasoisena koiraurheiluna", ymmärrän tai ainakin osaan ajatella asiaa toisellakin tavalla.
Kuten totesin, olen ajatellut käyttää koiraani näyttelyissä ja sitten mahdollisesti kokeissa, niin, kukaties, jos menestystä tulee, nälkähän vain kasvaa. Ehkä kilpailuviettini ei lähtökohdiltaan ole niin kovin suuri, että ajattelisin koiran valinnassa ensimmäisenä kilpailuissa menestymistä. Se menee toisella tavalla. Jos koirasta tulee hyvä, toimiva lintukoira, miksipä sitä ei käyttäisi kokeissakin.

"Poika tulee kotiin" sunnuntaina 6.5., siitä se lähtee koiratouhu käyntiin meikäläisellä. Tai onhan se lähtenyt yli vuosi sitten, ajatuksissa ehkä vuosia sitten.

[tk]

Mulla menee ajatukset tuosta koe/näyttelytoiminnasta juuri samalla tavalla kuin Sepeteuksella. Jos koirani on hyvä, niin saatan käyttää kokeissa ja teettää pentuja, mutta ellei, so not. Ei jaksa niin kauhiasti innostaa, että pitäisi tuomareita syyttää.

Jollakin tavalla molemmilla roduilla minulla tökkii vastaan tämä keskustelupalstan henki. Punaisten puolella vehdataan tuosta laika-asiasta ja vaaditaan päitä vadille ja esitetään syytöksiä puolin ja toisin. Sama hirvi- ja epiasiasta. Pohjispuolella taas haaveillaan jostain esihistoriallisesta ihmekoirasta ja verrataan sata vuotta vanhaan koirananahkaan väritystä ja pidetään sitä tavoittelemisen arvoisena. Tämä on täysin minun subjektiivinen käsitykseni keskusteluista, joten pyydän jo nyt etukäteen anteeksi, jos olen jotain henkilöä loukannut. Mikään asiantuntijahan en ole, vaan tuntemukseni perustuvat täältä luettuun.

Pitäsköhän sitten hankkia molemmat rodut, kun se on mahdollista? Eipähän sitten ainakaan harmittas että olis pitänyt valita toisin. Sepeteusta käy kylä vähän kateeksi, saa ruveta muutaman yön päästä opettelemaan pennun kanssa maailman ihmeellisyyksiä.