JTO ja PEVISA-ohjelma

Tämän otsikon alla keskustellaan suomenpystykorviin liittyvistä asioista.

Valvojat: Valvoja6, Valvoja5, Valvoja2, Valvoja4, Valvoja8, Valvoja9, Valvoja3, Valvoja7, Valvoja1

katy
Viestit: 33
Liittynyt: 07 Elo 2014, 08:40

Re: JTO ja PEVISA-ohjelma

Viesti Kirjoittaja katy » 11 Maalis 2019, 10:31

Villepa on laittanut hyvin kuvaavan grafiikan polvisairaiden koirien näyttelytuloksista, mutta vetänyt siitä vain väärät johtopäätökset. Grafiikka kuvaa em. koirien näyttelytulosten jakaumaa, joka on hyvin samanlainen kuin terveidenkin.
Tämä kertoo sitä totuutta, joka asiasta löytyy: Huonoilla kulmauksilla, sekä polvi- että kinnerkulmalla, ei ole mitään tekemistä itse polvivian kanssa. Polvivikoja on siis aivan samoin hyvä kuin huonorakenteisissa koirissa.

MUTTA jos samanaikaisesti koiralla on polven rakenteellinen vika esim. matala telaura ja suorat kulmaukset, varsinkin polvikulma, tulee tämä rakenteellinen polvivika varmemmin esille.

Lääkärin tutkiessa koiran polvia, ojennetaan koiran jalka mahdollisimman suoraksi, jolloin patella- jänne on "löysimmillään" ja näin se mahdollistaa helpoimmin polven luksoitumisen tutkinnassa.
Tästä samasta syystä luonnollisesti suorakulmauksisten koirien viat tulevat varmemmin esille.
Ei niin, että nämä suorat kulmaukset itsessään olisivat syynä em. vikaan.

t. K. Tyystälä
Kari Tyystälä

Avatar
enp
Viestit: 998
Liittynyt: 02 Elo 2004, 18:47
Paikkakunta: Rovaniemi
Viesti:

Re: JTO ja PEVISA-ohjelma

Viesti Kirjoittaja enp » 11 Maalis 2019, 14:55

katy kirjoitti:
11 Maalis 2019, 10:31
Villepa on laittanut hyvin kuvaavan grafiikan polvisairaiden koirien näyttelytuloksista, mutta vetänyt siitä vain väärät johtopäätökset. ...
Tuo edellämainittu grafiikka taitaa olla LeilaM:n tekemä vaikka häntä niiden julkaisemisesta täällä säännöllisesti pilkataankin.
villepa kirjoitti:
10 Maalis 2019, 10:04
Tätä suorajalkaisten polvikulmattomien koirien hyvää näyttelymenestystä olen ihmetellyt jo vuosia.

Mielestäni erittäin tärkeä asia, ja myöskin osoitus siitä että kaikista korulauseista huolimatta näyttelytoiminta tuo hyvin vähän positiivisia asioita pystykorvalle rotuna(ja yleensäkään millekään rodulle).
Henkilökohtaisesti pidän näyttelyiden laatuarvosteluita rodulle tärkeänä. Niissä oppii halutessaan rodun ulkomuodosta paljon ja ne tuottavat jatkuvaa jalostusdataa jota tarvitaan tämänkin keskustelun otsikon ohjelmia laadittaessa. Hyvin usein on vaikeaa saada kokonaiskuvaa koirien rakenteesta tai jopa virheistä jos minkäänlaista näyttelykäyntiä ei ole tehty. Laatuarvostelujen tekstit ovat tietokannoista nähtävissä ja niistä saa mielestäni hyvän kuvan millaisista yksilöistä tai jälkeläisistä kulloinkin on kysymys.

”Metsään” voidaan mennä jos näyttelyistä ei opita mitään eikä jalostusvalinnat parane, vaikka tuotoksissa näitä suorajalkaisia olisikin. Myös tuomareilla on väliä ja on vaikea kuvitella, että ”ammattihandleri” huijaisi rodun rakenteeseen perehtyneitä asiantuntijoita, sillä heitäkin vielä on. Näyttelyistä on onneksi jokaisella varaa valita mutta ei niissä tarvitsisi kenenkään käydä enempää kuin mahdollisen valionarvon verran.
Lopulta kyse on kuitenkin aina vain valinnoista. Niistä joita me teemme tai jätämme tekemättä.
Eero Niku-Paavo
http://www.rovapystis.net/

leilaM
Viestit: 148
Liittynyt: 28 Maalis 2010, 13:32

Re: JTO ja PEVISA-ohjelma

Viesti Kirjoittaja leilaM » 12 Maalis 2019, 01:07

Ville Partaselle huomautus siitä, kun kopsaat muitten tekemiä taulukoita näyttää siltä kuin olisit itse ne tehnyt. Kun haluat käyttää toisten kirjoituksia tai tekemiä taulukoita kirjoitustesi tukena, muista ilmoittaa tekijä/kirjoittaja alussa. Asia on infon ohjeissa. Moderaattorille taas huomautus epätarkkuudesta toiminnan seurannassa!!!

Uimonen kirjoitti: ”Edellä olleissa viimeisissä kirjoituksessa (Peija, Enp, Kytösavu) oli tämän keskustelun asiallisuuden kannalta erinomainen henki”.

Olen Sami Havian kanssa asiasta toista mieltä. Minusta edelleen on havaittavissa joidenkin henkilöiden viimeisissä kirjoituksissa toisten kirjoittajien aliarvioimista ja suoranaista lapsellista höpöttämistä, mikä ei sovellu ylituomarismiehen käytökseen. Mikäli Havia ei tätä ymmärrä tai on peräti samaa mieltä höpöttäjän kanssa, niin sitä voi jokainen suuresti ihmetellä ja vetää omat johtopäätökset.

Tarkennusta vielä polviongelmatilanteeseen ell Juha Kallion jalostusneuvojien kurssin satoa.

Eri roduilla voi luksaatiolle altistava rakennevirhe johtua eri syistä. Yksilökohtaisesti luksaatiotaipumukseen johtavaa rakennevirhettä tai sen syytä on usein mahdoton päätellä. Polviluksaatiolle altistavia rakenteellisia syitä voivat olla seuraavat tekijät:

- sivusta katsottuna puutteellisesti kulmautunut takajalka, suora polvi
- takaa katsottuna kaareutunut tai kiertynyt takajalka
- matala telaura, joka on yleensä toispuoleista. Symmetrisesti matala telaura löytyy yleensä puutteellisesti kulmautuneista roduista
- polven liiallinen kiertosuuntainen liikkuvuus. Liiallinen kiertävyys edellyttää sivurakenteiden venymistä. Akuutit vammat tulee tutkia ristisidevamman ja sivusidevaurion varalta.
- ylipaino lisää mediaalista luksoitumista, koska kasvava painorasitus johtaa takaraajan kulmausten suoristumiseen. Takaraajan tukipiste siirtyy taaemmas ja polvinivel ojentuu. Polven suoristuminen altistaa luksaatiolle. Samalla kun koiran vatsa pyöristyy reisien ja polvien väliltä, polvet loittonevat toisistaan ja reisiluut kiertyvät ulospäin. Asennonmuutos johtaa polvien ulkonevaan asentoon ja samalla sääriluu kiertyy sisäänpäin.
- tiineys ja hormoonitoiminta: painorasitus kasvaa, vatsaontelo kasvaa ja liikunnan vähetessä lihaskunto heikkenee. Synnytyksen lähestyessä hormoonit (estrogeeni ja relaksiini) löystyttävät tehokkaasti sidekudosta. Ell Juha Kallio on todennut jalostusneuvojien kurssilla, että narttua, jolla on edes lievä taipumus polvilumpion luksaatioon, ei saa eläinsuojellusista syistä käyttää jalostukseen.
- muut terveyteen ja yleiskuntoon vaikuttavat tekijät: huono yleiskunto, korkea ikä, tietyt hormonaaliset sairaudet ja muut tekijät, jotka aiheuttavat polviniveltä tukevien sidekudosten heikkenemistä, altistavat luksaatiolle. Luksaatio voi ilmetä tällöin melko vanhana, esim. 8 vuoden jälkeen ja polvinivelen siderakenteissa on usein rappeumamuutoksia.
- lonkkavika

Pitää muistaa, että edellä esitetyt rakenneviat eivät ole kaikki yhdellä ja samalla koiralla. Yksilölliset vaihtelut ovat suuria, samoin kuin rotukohtaiset erot.

Leikkausmenetelmät valitaan polvikohtaisesti sen mukaan, minkälaisen rakennevirheen vuoksi polvi luksoituu. Viime syksynä juttelin yhden koiraihmisen kanssa, joka kertoi silloin metsällä olleelle koiralle tehdyn kaksi kertaa leikkaus samaan jalkaan. Ihmettelin syytä kahteen leikkaukseen. En muista tarkalleen mitä ensimmäisellä kertaa oli tehty, mahdollisesti sääriluun etuharjanteen siirto. Jalka oli kuitenkin vaivannut edelleen ja toisella kertaa oli telauraa syvennetty, mutta en muista oliko korjaus tehty proteesilla. Kuitenkin kaksi kertaa oli pitänyt polvi leikata ennen kuin tuli kuntoon. Jos telauraa mennään ronkkimaan, niin rustorakenne vioittuu ja on vaarana, että telauraan kehittyy uusiutuvaa luurakennetta, jonka jälkeen polvi alkaa luksoitua. Eli kovin ovat erilaiset ja vaihtelevat syyt polviluksaation osalta ja hoitomenetelmät. Ei ole yhtä varmaa pätevää syytä tai ilmenemistä minkä vuoksi alkaa vaivaamaan ja minkä vuoksi pitää leikataan.

Jopa 1 vikaisia pitää leikata, koska niille voi kehittyä ajan myötä vaikea ja kivulias artroosi. Tämä vaikeuttaa koirien käyttöominaisuuksia. Nämä koirat pitää leikata varhain/nopeasti. Myös 0/0 tuloksen saanut voi ollakin yhtä äkkiä kakkosen polviongelmainen ja tarvitsee leikkausta. Polvi on voinut alkaa vihoitella metsästyskäytössä. Tässäkin tapauksessa ei kannata viivytellä. Asiantuntijat sanovat, että artroosi kehittyy nopeasti muutamassa viikossa. Jos artroosi pääsee kehittymään liian pitkälle, sitä ei voida hoitaa.

Lisäksi pitää muistaa luksaation lisäksi ristisideongelmat, joka on myös rakenneviasta johtuva vaiva pääasiallisesti (80%). Itselläni on ollut sekä patellaluksaatio koira, että ristisideongelmista kärsivä. Molemmat on pitänyt leikata. Jälkimmäisen kohdalla selvisi, että velipuoli (leikattu) oli kärsinyt samasta vaivasta ja toisen velipuolen jälkeläinen (leikattu), jolle on nyt teetetty neljät pentueet yhteensä 21 pentua. Niistä ainoastaan yksi on pevisa tarkistettu ja näyttää olevan 1/1 polvet. Viimeinen pentue on viime vuoden puolella. Polviluksaatio koirani velipuoli oli aivan varmasti polvivikainen, kun näin sen liikkuvan kolmella jalalla. Nämä ovat niitä perinnöllisiä polviongelmia, joiden parissa harrastajat painivat.
Leila Mukkala

peija04
Viestit: 264
Liittynyt: 27 Heinä 2011, 14:48

Re: JTO ja PEVISA-ohjelma

Viesti Kirjoittaja peija04 » 13 Maalis 2019, 23:39

Päivää.
Täällä kirjoittelee mielensä pahoittanut lapsellinen höpöttäjä.

Höpötän aluksi hetkisen aiheesta ylituomarismiehen käytös.
Mielestäni ylituomarius ei ole kyllä minkäänlainen miehenmitta. Tai jos on, niin ei kyllä kovin pitkä. Titteli on toki komea ja ylevä, mutta ei se kyllä taatusti muuta meistä ketään paremmaksi ihmisenä, eikä tosiaankaan kyllä ole vähäinenkään tae viisaudesta. Käyttäytymisellään varsinkaan en heitä kyllä menisi esimerkkinä käyttämään, ainakaan hyvässä, ainakaan lapsille. Enkä usko, että asiat olisivat merkittävällä tavalla eritavalla ylituomarisnaisenkaan kohdalla, joita muuten ei ennen vanhaan ollut olemassakaan.

Höpötänpä hetken myös ulkomuototuomareista. Noista koiranäyttelykehissä mielivaltaansa vilkkaan mielikuvituksensa ruokkimana toteuttavista kennelmaailman kuninkaallisista. Kyllä, kyllä. Niistä, niistä. Toinen toistaan etevimmistä kynologian erityisasiantuntijoista, joiden erityisosaamisen ansiosta kennellinnojemme rakennusmateriaali ei lennä tuulten mukana takaisin Saharaan. Kymmenet ja taas kymmenet koirarodut ja rotukoirat asettuvat heidän kansalaisopisto- tai vähintään kirjekurssitasoisen koulutuksen ja vankkumattomalla kunnianhimolla hankitun ammattitaidon turvin kukin omille paikoilleen. Koira-universumi voi nukkua yönsä rauhassa ja tuudittautua kaikessa rauhassa hellän huomisen huomaan.

terv. johtava höpötyksen erityisasiantuntija
Olli Silvennoinen

leilaM
Viestit: 148
Liittynyt: 28 Maalis 2010, 13:32

Re: JTO ja PEVISA-ohjelma

Viesti Kirjoittaja leilaM » 14 Maalis 2019, 01:38

On aivan syystäkin, että pahoitat mielesi Olli Silvennoinen, jos sitä ei ole kukaan tähän mennessä tehnyt sinulle selväksi, niin nyt on aika!!

Sehän on sinun omaa tyhmyyttäsi, jos et ole vielä huomannut sitä mitä täällä kirjoittelet. Sinun on turha ”höpöttää” näitä omia ”viisauksia”, kun niissä ei ole aina päätä eikä häntää pohjana. Ei mitään perusteluita, ei mitään taulukoita, ei yhtään mitään! Toki sinun oman koirasi silmädiagnoosi oli tosi. Se oli hyvä esimerkki siitä, mitä olen yrittänyt täällä tuoda esille. Jos tutkit koirasi silmät yksi vuotiaana niin vanhempana tulos voi olla mitä vaan. Ja sinun koirallasi kävi juuri näin, kuten taulukot osoittavat. Viisi vuotiaana katarakta.

Yleiset ohjeet velvoittavat ulkomuoto- ja ylituomareita toimimaan asiallisesti myös koe- ja ulkomuoto tuomaroinnin ulkopuolella. Olli Silvennoinen kirjoittaa:” Kuka tai ketkä tätäkin kirjoitusta lukevat, niin ajatelkaa hyvät ihmiset omilla aivoillanne. Antakaa mukkaloiden ja kukkaloiden kirjoitusten olla omassa arvossaan.

Olli Silvennoinen, sinä et toimi ylituomarille arvostetulla tavalla kirjoittaessasi mitä sattuu täällä. Kaikki näkevät tilanteen. Eikä Sami Havian pitäisi olla olalle taputtelemassa, jos hän yhtään tajuaa näitä kuvioita. Leima iskeytyy kaikkiin, jotka toimivat enemmän tai vähemmän ”harmaalla alueella”. Se on vain valitettava tosiasia.
Leila Mukkala

Anatoli
Viestit: 227
Liittynyt: 20 Joulu 2004, 18:15
Paikkakunta: Etelä-Pohjanmaa

Re: JTO ja PEVISA-ohjelma

Viesti Kirjoittaja Anatoli » 14 Maalis 2019, 11:20

Koiraharrastuksen ympäriltä ihmisille kertyy monenlaista tietoa ja tätä tietoa voi kerätä monista lähteistä ja monin keinoin.

Yleensä suurinta arvostusta pääsee nauttimaan kokemusperäinen tieto ja sen oikea esiintuominen.

Mikäli ulostulotapana alkaa pääsääntöisesti olemaan ns. "kirjaviisaus", on suuri mahdollisuus, että vastakommenteista muodostuu "poliittista satiiria".

Tämä ei tarkoita, että "kirjaviisautta" halveksittaisiin, mutta sen anti tulee suhteuttaa kokemusperäiseen tietoon ja niihin tavoitteisiin mitä ollaan hakemassa.
Antti Turpeinen

Kytösavu
Viestit: 1805
Liittynyt: 15 Elo 2004, 18:38
Paikkakunta: Lapua
Viesti:

Re: JTO ja PEVISA-ohjelma

Viesti Kirjoittaja Kytösavu » 14 Maalis 2019, 18:45

Tuli itsekin luultua aikanaan tietävänsä kaikesta kaiken. Ikä ja kokemukset pentueiden kasvattajana ovat avanneet silmiä ja varsinkin maailmaa.

LeilaM kirjoitti:


Yleiset ohjeet velvoittavat ulkomuoto- ja ylituomareita toimimaan asiallisesti myös koe- ja ulkomuoto tuomaroinnin ulkopuolella. Olli Silvennoinen kirjoittaa:” Kuka tai ketkä tätäkin kirjoitusta lukevat, niin ajatelkaa hyvät ihmiset omilla aivoillanne. Antakaa mukkaloiden ja kukkaloiden kirjoitusten olla omassa arvossaan.

Olli Silvennoinen, sinä et toimi ylituomarille arvostetulla tavalla kirjoittaessasi mitä sattuu täällä. Kaikki näkevät tilanteen. Eikä Sami Havian pitäisi olla olalle taputtelemassa, jos hän yhtään tajuaa näitä kuvioita. Leima iskeytyy kaikkiin, jotka toimivat enemmän tai vähemmän ”harmaalla alueella”. Se on vain valitettava tosiasia.


Sinulla ei Leila oikein ole pohjaa moittia toista ylituomaria. Kuinka siinä Lapin piirinmestaruussa Posiolla aikanaan lopulta kävi? Menit muistaakseni eri maastoon, mikä sinulle ja koirallesi oli arvottu, eikö näin? Ei päivän valoa kestävää toimintaa ylituomarilta.

Mutta pevisaan. Onneksi ei ensi lauantaina täydy päättää uudesta jalostuksen suunnasta, eli pevisasta. Koko ajan tulee uusia ymmärtäjiä, nykyisen vaatimuksen kiristäminen ei palvele kokonaisuutta. Niin kuin kirjoitin, jossain menee se metsään piirretty raja, jolloin vaatimukset kääntyvät tappioksi rodulle.

Ja siitä Harmaahirvikoirajärjestöstä vielä. Siellä vuosikokouksessa viime lauantaina pevisasta luopuminen ei aiheuttanut edes äänestystä, hallituksen esitys meni läpi sellaisenaan. Eikä monikaan ole huolissaan, vaikka esim. jämtlanninpystykorvien lonkkatilastoprosentit ovat heikommat, kun suomenpystykorvan polvitilastot. Terveitä koirarotuja kumpikin.
Joka tapauksessa sielläkin suurin osa pentueiden kasvattajista kuvauttaa lonkat ennen astutusta. Aivan kuten meilläkin tarkistetaan silmät ja polvet.

Mennään sukupolvi sukupolvelta terveillä koirilla etenpäin, jotka lisääntyvät normaalisti, niin maailman ihanin metsästysseurakoira kukoistaa vielä mahtavammin.
Rähkyyttä suunnitellessa kannattaa miettiä, vaikuttaako se muiden elämään ja jättää tekemättä.
pekka.salomaki(at)gmail.com

peija04
Viestit: 264
Liittynyt: 27 Heinä 2011, 14:48

Re: JTO ja PEVISA-ohjelma

Viesti Kirjoittaja peija04 » 15 Maalis 2019, 08:51

Huomenta.
Mielensä toistamiseen pahoittanut lapsellinen höpöttäjä täällä taas.

Ensi höpötykseksi pitää pyytää Leilalta anteeksi edellistä kirjoitustani. Ja heti perään höpöttäen kiittää, että sait minutkin ymmärtämään, että ei tänne kaiken maailman lapsellisia höpötyksiä kannata tulla kirjoittelemaan. En kyllä ymmärrä mikä minut sai tuolla lailla höpöttämään. Sinulle on täytynyt tulla todella suuri tuska ja ahdistus, anteeksi vielä uudelleen, kun aloit itsekin noin lapsellisia höpöttämään.

Terveisin
Höpöttämisen johtava erityisasiantuntija
Olli Silvennoinen

leilaM
Viestit: 148
Liittynyt: 28 Maalis 2010, 13:32

Re: JTO ja PEVISA-ohjelma

Viesti Kirjoittaja leilaM » 17 Maalis 2019, 00:30

Suuret onnittelut kkk puolelle kahdesta menestyksestä. Ensinnäkin vuosikokouksessa päätetystä PEVISA-ohjelmasta. Tämä oli ns. ”uurastajien voitto”. Asiantuntevaa ja päättäväistä väkeä johtamassa jalostusta ja ennen kaikkea jäsenistö ymmärsi, miten tulee toimia äänestyksessä. Tästä täydet pisteet.

Toinen iloittava asia on hirvikoirapuolen jättäytyminen jto ja pevisa ohjelman ulkopuolelle. Viime vuonna hyvään nousuun rekisteröinneissä päässyt kkk hyötyy tästä päätöksestä aivan varmasti. Rekisteröinnit tulevat nousemaan. Tämä on kotimaisten rotujen osalta kkk puolella hieno mahdollisuus jatkaa nousua. Ei voi muuta kuin peukuttaa ja iloita teidän puolesta. :thumbsup:
Leila Mukkala

peija04
Viestit: 264
Liittynyt: 27 Heinä 2011, 14:48

Re: JTO ja PEVISA-ohjelma

Viesti Kirjoittaja peija04 » 30 Maalis 2019, 00:09

Muutama periaatteellinen asia PEVISA:sta tulevaa sellaista miettiville ja meille muillekin.

1. Kuka tarvitsee?
2. Kuka ei tarvitse?
3. Hyöty, kenelle?
4. Haitta, kenelle?
5. Kuka päättää?

1. En ole varma tarvitseeko todella kukaan. Epävarmuus johtuu ajatuksesta, että entä jos meillä ei olisi moista lainkaan. Ja siitä johdettuna, että kuka tietää missä oltaisiin, jos sitä ei olisi. Toisaalta, ja kun joka tapauksessa olemme tilanteessa, että se on olemassa, niin koirat vai ihmiset koirien takana?
Kaikille lienee selvää, että koiria, ei edes Suomenpystykorvaa, olisi ilman ihmisiä. Tästä johdettuna voi jokainen päätellä kuka tarvitsee.

2. Tähän pätee sama kuin edellä. Tiedän että jotkut eivät tarvitse, mutta syitä en sen syvemmin.

3. Kysyttäessä samaa asiaa ilman, että olisi ensin kysytty kohtia 1 ja 2, jokainen olisi vastannut että koirille, tai että rodulle. Nyt kun kohdat 1 ja 2 on esitetty edellä, vastaaminen onkin hankalampaa. Hankalaa se on henkilökohtaisella tasolla myös itselleni, koska olen harrastukseni suhteen täysin riippuvainen ja sidoksissa koiriini.
Sen kuitenkin olen tullut tietämään, että eläinlääkärit ja muu ko. bisnes peukuttavat PEVISA:lle.

4. Tämä kohta onkin hankala. PEVISA saattaa olla haitta tietyntyyppisille ihmisille. Koirille tai rodulle en kovasta yrityksestä huolimatta ole pystynyt keksimään siitä mitään haittaa.

5. Tämä kohta se vasta hankala onkin. Täyttä viisautta, enkä sitä kautta myöskään sielunrauhaa itselleni ole tähän asiaan löytänyt. Olen kuitenkin päätymässä sille kannalle, että se päättää, joka päättää uutta elämää alulle olla laittamassa. Eli minä en koe olevani oikeutettu tuomitsemaan tapauksia, joissa pennut on ns. käsissä, ja isännät eikun vielä vilpittömissä mielissään miettivät, että mitenkähän ne kaikki säännöt menivätkään.
Olli Silvennoinen

leilaM
Viestit: 148
Liittynyt: 28 Maalis 2010, 13:32

Re: JTO ja PEVISA-ohjelma

Viesti Kirjoittaja leilaM » 01 Huhti 2019, 14:10

Aiemmin on jo tullut esille, että nykyinen suomenpystykorvan PEVISA-ohjelma on tietyiltä osin tehoton, eikä tavoita riittävän hyvin mahdollisia sairaita koiria. Koirien silmäsairaudet synnynnäisiä sairauksia lukuun ottamatta tulevat esille usein vasta vanhempana. Pääasiallisesti diagnoosin saaneet suomenpystykorvat ovat olleet 4-7 vuotiaita. Vastaavasti tutkimukset painottuvat nuoriin koiriin.

Ongelmia lisää se, että liian moni luulee yksivuotiaana tehtyjen tarkistuksien olevan riittävän. Näitä yksivuotiaina tehtyjä tarkastuksia on liian paljon ja uusintatarkistuksia vastaavasti liian vähän. PEVISA-ohjelman mukaista suositusta tehdä uusintatarkistus 36kk jälkeen ei kukaan taida noudattaa. Siitä ei edes tiedoteta missään. Tieto ei leviä, ja asian ymmärtäminen on sen varassa, lukeeko jäsenistö PEVISA-ohjelmaa ja miten asian tulkitsevat.

Seuraava taulukko kuvaa 2011-2017 syntyneiden koirien silmätarkastuksia ja terveeksi todettuja eri ikävuosina syntyneistä. Taulukko kuvastaa silmäsairauksien tunnistamisen vaikeuksien taustoja ja kertoo meille syitä tähän. Ensinnäkin moni tulkitsee erilaisia taulukoita ja käppyröitä, joita on mahdollista saada KoiraNetistä usein niin, että ongelmat ovat vähenemään päin, kun edellisten vuosien tilastot näyttävät osoittavan alaspäin. Sairaitten määrä tulkitaan herkästi olevan vähenemään päin, kun tilastoja ajetaan syntymävuoden mukaan ja tarkastellaan vaikka parivuotta sitten syntynyttä populaatiota. Luotettavat tilastotiedot ovat yhteydessä siihen, missä iässä koiria tarkistetaan ja kuinka lähellä tätä nykyaikaa tilastot on otettu sekä onko uusintatarkistuksia tehty.

Jos tarkastelemme seuraavaa taulukkoa, näemme että 2017 syntyneissä koirissa ei ole juuri muita kuin yksivuotiaana tarkistettuja. Siellä ei voi olla vanhempana tehtyjä tutkimuksia, koska koirat ovat vasta 1-2 vuotiaita. Vastaavasti 2011 syntyneissä, jotka tänä vuonna täyttävä kahdeksan vuotta on tarkistettuja koiria vanhemmissakin ikäluokissa aina seitsemään ikävuoteen asti. Mitä nuoremmasta ikäluokasta on kysymys, sitä vähemmän on tutkittuja koiria eri ikäisinä. Nuoria koiria ei ole ehditty uudestaan tarkistaa. Uusintatarkistuksissa koirat saavat herkemmin diagnoosin, kun ovat tutkimushetkellä vanhempia. Samalla terveiden ja sairaiden määrä on pienempi kuin mitä se on vanhemmissa ikäluokissa. Tästä tulee se tilastollinen harha, mitä usein näkee erilaisissa käppyröissä ja mitä tulkitaan silmätilanteen parantumisella.

Todellinen tilanne nähdään vasta useamman vuoden päästä, jos nähdään. Haasteita tulee siitä, että tutkimukset eivät ole johdonmukaisia esim. samaan ikäluokkaan kohdistuvia, eivät painotu vanhempiin koiriin, uusintatarkistuksia on vähän, tutkittujen määrä on vielä vähäinen, vaikka määrät ovat lisääntyneet ja jalostuksessa on mukana tutkimattomia koiria, joiden silmätilanteesta ei tiedä kukaan mitään.

Kuva


- 2011 syntyneitä on tutkittu eniten 3 ja 4 vuotiaina. Seuraavaksi eniten 1v, 2v ja 5v. Muutama 6v. Yksi koira on tarkistettu 7 v. 2011 syntyneistä on kaksi kertaa tarkistettu 21 koiraa.
- 2012 syntyneitä on tutkittu eniten 3v ja 1v. Seuraavaksi eniten 2v ja 4v. Pieni joukko 5v ja muutama 6v. Kaksi kertaa tarkistettuja on 23.
- 2013 syntyneissä on selvästi eniten tutkittu 1v, seuraavaksi 2v ja 3v. Tasaisesti laskevat tarkistettujen määrät mitä vanhemmiksi mennään. 5v tarkistettuna on enää muutama ja kuusi sekä seitsemän vuotiaita ei ole tutkittu ollenkaan. Kaksi kertaa tarkistettuja on 16.
- 2014 on suurin tarkistettujen määrä 3 vuotiaissa. Seuraavaksi 1 vuotiaissa ja sen jälkeen 4 ja 2 vuotiaissa. Viisi vuotiaita vain kolme eikä sitä vanhempia ole tarkistettu. Kaksi kertaa tarkistettuja on 18.
- 2015 syntyneissä eniten on tarkistettu 2v ja sen jälkeen 3v mutta hyvin paljon 1v. Neljävuotiaita vain yksi tarkistettu, eikä sitä vanhempia yhtään. Kaksi kertaa tarkistettuja on enää neljä.
- 2016 syntyneistä valtaosta on tutkittu 1v ja toiseksi eniten 2v. Kolmevuotiaina on tarkistettu kolme koiraa.
- 2017 syntyneet on tutkittu pääasiallisesi 1v.

Tilastojen tarkastelu ei tässä ylety vanhempiin koiriin kuin 2011 syntyneet. Missä iässä sitä vanhemmat on tarkistettu ei tässä selviä. Näyttää siltä, että yksivuotiaiden tarkistukset eivät ole ainakaan vähenemään päin, vaan päinvastoin. 2013, 2016, 2017 syntyneissä on iso joukko koiria tarkistettu 1 vuotiaana, eikä enää uudestaan. Jalostukseen tulo ikä ei ole suhteessa laskenut, vaan edelleen koirien jalostusikä on keskimäärin korkea, mikä ei voi olla selittävä tekijä.

Mikäli tämä nykyinen käytäntö vain jatkuu, ei meille voi muodostua selkeää käsitystä siitä, millainen on suomenpystykorvan todellinen silmätilanne, miten sairauden leviämistä voitaisiin hallita ja miten jalostusta ohjataan. Tämä asia tulee mietittäväksi PEVISA-ohjelman valmistelussa ja jäsenistön on hyvä tietää tausta- ja tilastotietoa, jotta ymmärretään mistä on kysymys ja osataan tehdä oikeita päätöksiä. Millainen PEVISA-ohjelma sitten olisi silmäsairauksien osalta toimivampi nykyiseen verrattuna?
Leila Mukkala

leilaM
Viestit: 148
Liittynyt: 28 Maalis 2010, 13:32

Re: JTO ja PEVISA-ohjelma

Viesti Kirjoittaja leilaM » 01 Huhti 2019, 15:09

Kennelliiton tiedote koirien terveyskysely on avattu / Katariina Mäki

Tässä linkki kyselyyn. https://www.kennelliitto.fi/kasvatus-ja ... veyskysely

Koirien 22.3. avattuun terveyskyselyyn on tullut 2970 vastausta! Suomenpystykorvan osalta vastauksia ei juuri ole.
Rotukohtaisia raportteja voidaan toimittaa rotuyhdistyksille pyynnöstä, kun sadan vastauksen raja menee rikki. Raportteja kannattaa hyödyntää JTO:n laadinnassa ja seurannassa. Ne pitäisi julkaista myös jäsenistön nähtäville yhdistyksen lehdessä ja/tai nettisivuilla.
Leila Mukkala

Heini
Viestit: 518
Liittynyt: 04 Elo 2004, 20:52
Paikkakunta: Oulu
Viesti:

Re: JTO ja PEVISA-ohjelma

Viesti Kirjoittaja Heini » 01 Huhti 2019, 17:46

^ Jotain on vissiin mennyt vikaan tuossa Leilan linkissä, kun ei toimi ainakaan minulla. Tässäpä uudestaan:

https://www.kennelliitto.fi/kasvatus-ja ... veyskysely
Heini Lehisto

peija04
Viestit: 264
Liittynyt: 27 Heinä 2011, 14:48

Re: JTO ja PEVISA-ohjelma

Viesti Kirjoittaja peija04 » 06 Huhti 2019, 00:27

Muutama periaatteellinen asia lisää PEVISA:sta.

1. Paranevatko mahdollisesti perinnöllisiksi luokitellut sairaudet PEVISA-tarkastusten / ko. ohjelman avulla?

2. Lisääntyykö harrastajien kiinnostus / halu viedä koira tarkastettavaksi sen johdosta, että tarkastuksissa esille tulleita sairaustapauksia paisutellaan, eli ylikorostetaan negatiivisina esimerkkeinä mm. erilaisia ”tieteellisiä” taulukoita ja tilastoja laadittaessa?

3. Kuinka paljon on eroa tai merkitystä sillä, että koiralla havaitaan perinnölliseksi tällä tietämällä määritelty kaihi kuusi vuotiaana, kuin että sillä havaitaan ns. normaali vanhuusiän kaihi seitsemän vuotiaana.

4. Tieteelisesti hyväksyttäville ja julkaisukelpoisille ihmisen terveyttä / sairautta koskeville tutkimuksille ja tutkimusmenetelmille on hyvin tarkasti säädellyt ja lakiin perustuvat kriteerit. Niistä ei voi löytyä esim. käsitettä; mahdollisesti perinnöllisesti luokiteltava. Miksi ei voi? Ja miksi koirien kohdalla silti voi?

5. Mikä on PEVISA:n todellinen merkitys Suomenpystykorvan tulevaisuudelle?
--------------------------------------------------------------------------------------------------------

1. Eivät tietenkään parane. Mutta on todennäköistä, että ne voivat ohjelmaa järkevästi noudatettaessa vähetä. Ja muistutan kaikkia, että 95 % terveitä on totaalisesti eri asia kuin 5 % sairaita.

2. Ei varmasti lisäänny. Mutta asiasta järkevästi ja järkisyihin perustuvasti keskusteltaessa ja ohjeistettaessa lisääntyy.

3. Minusta ei mitään eroa. Ratkaisevaa tässä asiassa on näkökyvyn säilyminen /menettäminen 9-10 vuoden ikään mennessä, eli siihen asti kun koira on muutoinkin iskussa. Tämän kysymyskohdan tarkoitus on herättää ajatuksia / mielipiteitä ns. uusintatarkastuksen tarpeesta vanhemmalla iällä.

4. Ihmisen (länsimaisen) kohdalla siksi ei voi, koska ihminen on lain turvaamana suvereeni itsensä hallitsija. Tähän suvereniteettiin kuuluu olennaisesti myös lisääntymiseen liittyvät asiat.
Koiran kohdalla siksi voi, koska koiralla ei edellä mainittua suvereniteettia ole. Ja jos joku ei tiedä tai muista, niin ei ole kovin kauaa ajasta jolloin koiraa oli mahdollista täysipäiväisesti käyttää koe-eläimenä jos jonkinlaisiin tarpeisiin. Ja myös käytettiin.
Laki kieltää sen nykyään, mutta tilalle ovat tulleet PEVISA:n kaltaiset vapaaehtoisuuteen perustuvat toimintamallit. Ja vielä niin viisaat, että koiranomistaja maksaa viulut.

5. Todennäköisesti ei kovinkaan merkittävä. Vaikka en sellaisenaan kaikkia Juha Kareksen kirjoituksissaan esille tuomia asioita allekirjoitakaan, niin hänen voimakkaasti esille tuomaan koirissa ja niiden perimässä olevaan lähes loputtomaan elinvoimaan uskon. Elinvoimaan, joka Suomenpystykorvassa ilmenee sen todellisessa merkityksessä. Ei tällaiset koirat, eikä tällainen rotu ole kehittynyt, eikä olemassa sen tähden, että ihminen vainoharhaisissa unissaan näkisi sen häviävän itsetuhoisesti.
Olli Silvennoinen

AM
Viestit: 196
Liittynyt: 04 Tammi 2006, 11:49

Re: JTO ja PEVISA-ohjelma

Viesti Kirjoittaja AM » 08 Huhti 2019, 13:50

Olli otti Juha Kareksen puheeksi niin lainaan tähän hänen mielenkiintoista Blogikirjoitustaan:

"Suomalainen koirankasvatus alkaa hyytyä kasvavaan pykälien ja pakkojen määrään. Suomalaisessa yhteiskunnassa vallalla oleva holhousmentaliteetti on huolestuttava ilmiö. Yksilöiden valtaa rajataan ja yhteisö pyrkii ottamaan päätäntävaltaa sekä ohjaa asioista yhä kasvavassa määrin. Tämä näkyy valitettavasi yhä enemmän myös suomalaisessa koirankasvatuksessa. Kentälle ilmaantuu ihmeellisiä “pätijöitä”, joiden ansioista ei kukaan ole kullut, mutta mielipiteissä löytyy senkin edestä. Rotukoirien kasvatus on hyvin haastavaa ja monimuotoista työtä. Kasvattajan pyrkiessä kasvattamaan elinvoimaisia ja terveitä rotukoiria, on keskiössä oma siitosmateriaali. Oma siitosmateriaali on ne ihan omat mahdollisimman elinvoimaiset, vahvahermoiset ja laadukkaat omat koirat. Koirien omistaja ja kasvattaja on se, joka parhaiten nämä koirat arjessa sekä siinä ihan oikeassa elämässä tuntee. Ulkopuolisilla “pätijöillä” ei yksityisten toimijoiden siitosvalinnoissa ja kasvatuksessa pitäisi olla liikaa sanavaltaa, varsinkaan jos kysymyksessä on kokenut ja hyvin ansioitunut kasvattaja.

Ulkopuoliset eivät voi tuloksekkaasti ohjailla kasvatusta ja päättää, mitä siitoskoiria kussakin sukupolvessa olisi käytettävä. Heidän ei pitäisi myöskään liiaksi lähteä rajoittamaan osaavien kasvattajien mahdollisuuksia tehdä jalostusvalintoja käytännössä välillisin keinoin. Lahjakas ja asiansa todella perehtynyt innostunut kasvattaja on koirankasvatuksen suurin voimavara. Se on se rotujen säilymisen perusta. Hyvä kasvattaja uhraa suunnattomasti henkisiä ja taloudellisia resursseja koiriensa kasvatukseen. Kasvattaja tietää parhaiten, milloin ja missä narttu pitää käydä astuttamassa, onko se ulkomailla vai oma uros. Nämä astutukset eivät saisi kaatua pykäliin ja yksittäisiin lausuntoihin, joilla kokonaisuuden kannalta on usein aika vähän merkitystä. Populaation elinvoiman lisääminen, geneettisen variaation monimuotoistaminen ei saisi olla kiinni yksittäisestä polvi- tai lonkkalausunnosta. Kasvattajan aika ei pidä kulua byrokratian selättämisessä ja poikkeuslupa anomuksissa, kun se aika sekä voimavarat pitäisi käyttää siihen ihan oikeaan kasvatukseen.

Valitettavasti Suomen yleistyvä trendi on pykälien ja sääntöjen ylenmääräinen kasvattaminen. Tämän ilmiön harjanteella riehuvat usein innokkaat suu vaahdossa, rajoituksia ja sääntöjä keksivät “pätijät”, joilla paremman tekemisen puutteessa aikaa riittää keskittyä muiden toiminnan arvioimiseen. Jostain ihmeen syystä heille usein kehittyy tarve pyrkiä puuttumaan muiden tekemisiin. Niiden ihan oikeiden asiantuntijoiden ääni, jotka koiria sukupolvia ovat tuloksekkaasti kasvattaneet, hukkuu yhä kasvavan pätemisen himoisen toisia ohjaamaan pyrkivän ryhmän alle. En oikein ymmärrä, mistä niin monelle löytyy tarve alkaa ohjata ja holhota toisten toimintaa. Se on surullista varsinkin silloin, kun itseltä ei sitä oikeaa kokemusta, osaamista ja käytännön tieto-taitoa riitä. Paras tapa kehittää ammattitaitoa on kasvattaa niitä ihan oikeita koiria. Kasvata niitä nöyrästi ja mieli avoinna. Se vie sukupolvien aikana ja vuosikymmenien kuluessa osaamista eniten eteenpäin. Oikea ammattitaito on asia, jonka puolesta puhuvat tulokset eivät oma suu.

Itse vuosikymmeniä rotukoiria kasvattaneena olen huomannut poikkeusten ja monien epäloogisuuksien kuuluvan osana elinvoimaisen populaation ylläpitoon. Uskon yhä enemmän myös koirien omaan kykyyn vaistoa asioita. Feremonit ja oma luonnollinen valinta on joskus ja ehkä useinkin parempaa kasvatusta, kun osaamattomien ihmisten yritykset kasvattaa seuraavaa sukupolvea. Miten sitä ehkäpä arvokkainta osaamista, luonnon valintaa, osaavan ja lahjakkaan kasvattajan intuitiivista osaamista voidaan siirtää norsunluu torneihin sekä teoriassa tapahtuvaksi? Sellaista tarvetta ei pidä olla. Kasvatus pitäisi tapahtua käytännössä ja siellä, missä se oikea osaaminen sekä tieto-taito koirista on. Tulevien yhdistelmien oikeutuksen perustelu paperilla, etukäteen ulkopuolisille ihmisille tai kasvavan sääntöjen sekä pykälien edellytysten täyttyminen voi usein olla tie päinvastaiseen.

Se on oikeasti ne syntyvät pennut, pentujen määrä, koirien elämän helppous, kokonaisvaltainen terveys ja eletty ikä, joka ratkaisee. Tämän pentue pentueelta kertyvän tiedon muuttuminen sukupolvia kestäneeksi populaation tuntemisen taidoksi on parasta mahdollista ammattitaitoa. Tätä työtä tehneet ihmiset ovat ne ihmiset, joita pitäisi kuunnella. Monet heistä vain eivät jaksa, kun selviääkin, että enemmän osaamista tuntuu omaavankin vuosikokouksissa ensimmäisen tai toisen koiransa omistavat ihmiset. Usein he eivät ole koiria kasvattaneet yhtä tai kahta sukupolvea pidempään, jos aina edes sitten sitäkään. Silloin se onkin kovin helppo puhua, kun oikeaa kokemusta ja omakohtaista vuosikymmenien osaamista ei ole. Olen usein sanonut ja sanon edelleen, kun koiria on kasvattanut kohtuullisin tuloksin vähintään viisi sukupolvea voisi miettiä, että ottaa kantaa kasvatukseen hieman voimakkaammin ja olisi pieniä eväitä neuvoa kasvatuksessa vasta-alkajia. Nyt äänessä tuntuu eniten olevan tämä ihmeellisten “pätijöiden” joukko, jossa viiden sukupolven oma kasvatus tai omakohtainen tieto-taito on jäänyt kyllä pahasti kerryttämättä".

KIeltämättä tämä herätti ajatuksia mitkä ovat pystykorvan suurimmat haasteet jatkossa. Eiköhän olisi rodulle eduksi, että saisimme lisää pentuja joista voimme sitten tehdä tätä jalostamista kun materiaalia on riittävästi ja kuten Olli tuossa edellä mainitsi niin 95% koirista on terveitä.
Nyt voisi kiinnittää huomiota astutuksen ja pennuttamisen onnistumiseen.
Matti Mäkelä

Vastaa Viestiin