Hakukuvioiden selvittämiseksi

[sepedeus]

Selvisikö monimutkaisten järjestelyjen jälkeen sepedeukselle millainen hakija Lordi on.

Järjestelyt ovat mielestäni melko yksinkertaiset.
Kyllähän tuo tuo nähtäville sen mitä arvelinkin, Lordi on kovin kiintynyt minuun, ei halua jättää minua kauaksi aikaa yksin.
Tai sitäkin olen miettinyt, jos se vaikka pelkää, että syön yksin ne huiluntuhti-makkarat, parasta paistinmakkaraa mitä kehtaa metsään kantaa.

En minä näitä harrastushommia niin vakavasti sentään ota, että jotain vempaimia pitäisi hommata tuloksen parantamiseksi.
Kunhan nyt puuhastelen.

[sepedeus]

Ehkä kaikille ei vielä ole selvinnyt mitä yritän selvittää.

Väänsin rautalangasta mallin, kuvassa molemmat koirat ovat tuulesta temmattuja, yhtä aitoja koiria kuin Pikkukakkosen Ransu. Piirsin kiemurat ihan piirtotyökalulla.
Ehkä oikeanpuoleinen on lähempänä Lordin jälkeä, vasemmanpuoleiseen, jollainen kaiketi olisi ihanteellinen, ei pysty varmaan mikään koira.
Tuon voisi vaikka laskea, sininen jahtipäällikön reitti on tietyn pituinen, tietyssä ajassa suoritettu, tarkoittaa tiettyä nopeutta.
Koirahan ei voi samassa ajassa juosta kuin tietyn verroin, kerroin tuon matkan, mikäli sen tulee pitää, niin kuin sen tulee pitää yhteyttä päällikköön.
Eli nuo kiemurat eivät voi (eikä saa) olla kuin tietyn mittaisia.



Olisi mielenkiintoista nähdä millaiseksi kuvio muodostuu jos koira onkin jonkun toisen, kuin varsinaisen jahtipäällikkönsä matkassa.
Minulle on sanottu, että kuljen liian nopeaan...
Saattaa olla, ehkä on helpompi opettaa koira kuin tälläinen yli 50 v raavas mies kulkemaan uudella tavalla.

Eli olen todella kiinnostunut, miksi Lordin kiemurat ovat lähempänä tuota oikeanpuoleista kuviota, onko syy huiluntuhti makkaran, Lordin kiintymyksen minuun, vai jossakin pentuajan reissussa?

Vilpittömän asialliset vastaukset ovat odotettuja, v...uilut eivät kanna pitkälle, eli ei kannata vaivautua tuossa mielessä kirjoittelemaan.

[Artsi]

Eli olen todella kiinnostunut, miksi Lordin kiemurat ovat lähempänä tuota oikeanpuoleista kuviota, onko syy huiluntuhti makkaran, Lordin kiintymyksen minuun, vai jossakin pentuajan reissussa?

Olen muistaakseni jostain lukenut että haku on vahvasti perinnöllistä, lähdettä tähän ei kyllä ole nyt käsillä. Eli siihen ei silloin välttämättä voi vaikuttaa. Ehkä vähän kuitenkin omalla kulkunopeudella voi yrittää opettaa.

[Aallontie]

Ohessa kopioitu aikanaan tehdystä tutkimuksesta(Suomen Kennelliitto r.yrn ja Helsingin yliopislon
kotieläintieteen laitoksen välinen
yhtoistutkimus alkoi keväällä 1993)
Julkaistu Pystykorva lehdessä.

Periytymisaste on suhdeluku, ioka
vaihtelee 0:sta 100:aan prosenttiin ja kuvastaa
, miten suuri osuus koirien tuloksissa
todetuista eroista johtuu perintötekijöistä

Suomenpystykorvan metsästysominaisuuksia
kuvaavien mittojen periytymisastearviot
olivat yleensä alhaisia (taulukot 1 ja
2). Korkeimmat periytymisastearviot saatlin
yksittåisistä koetuloksista haukkutiheydelle
(h, 15%) ia hakupisteille (h, 14%) sekä kausiyhteenvetotuloksista
1 . palkinto-7": lle (h,
11%) ja yhteispisteille koetta kohti (h, 10%).

[PM]

Taitaa koiran parasta "opetusaikaa" olla sen ensimmäinen elinvuosi. Eli Lordin kohdalla ne parhaat ajat ovat valitettavasti jo takanapäin.

Panin opetusaikaa lainausmerkkeihin, sillä en ole 47 seitsemän pystykorvan kanssa vietettyjen vuosien jälkeen lainkaan varma, mitä me kykenemme koirallemme metsässä opettamaan. Sanoisin mieeluummin, että kun ahkeria olemme, meillä on mahdollisuus antaa koirallemme harjaantumismahdollisuuksia.

Vaikuttaako omistajan kulkuvauhti haun laajuuteen. Mielestäni sillä on mahdollinen vaikutus. Annan nuoren pennun/koiran rauhassa tutkia ympäristöä, ja kun se vaikuttaa selvittäneen tämän paikan, kuljeksin hitaasti eteenpäin. Jos koira itse lähtee etenemään, näytän sille, että minäkin tulen mukana. Mutta en menekkään pitkälle, vaan annan sen mennä itsekseen. Kun se palaa, näyttäydyn ja viestitän, että tulenhan se minäkin täällä. En piiloudu koskaan, vaan saatan asutua oksan päälle tai vastavaa, jotta yhteyttä hakeva nuori koira huomaa minut. Kutsumista on ehdottomasti vältettävä viimeiseen asti, jotta koiralle ei jäisi sellaista kuvaa, että siltä odotetaan omistajan läheisyydessä pysymistä. Kokemuksen ja iän karttuessa lenkitkin pitenevät.

Minulle tuli yllättäen kurssikevät ja -kesä, kun olin pari vuosikymmentä sitten juuri jättänyt pennun itselleni. Lisäksi viikonloppuisin oli tehtävä seuraavan talven SM hiihtosuunnistusten karttaa. Yheydenpito nuoreen vilkkaaseen koiraan jäi lähes pelkästääm kieltelyksi ja torumiseksi. Kun ensimmäinen syksy tuli, oli nuoren koiran tai melkein pennun haku todella heikkoa. Otin kokeilumielessä emänkin kerran mukaan, mutta se oli pennun osalta lähinnä emän hännässä roikkumista.

Lopetin metsästyskokeilut pennun osalta muutamaan kertaan ja keskityin yhdessäoloon, leikkimiseen ja ulkoiluun. Loin hyvät ja luottamukselliset välit. Vasta marraskuussa pienen lumikerroksen aikaan otin pennun mukaani näätäretkille. Nekin kohtuullisen lyhyitä. Nyt lenkit alkoivat kerta kerralta pidentyä. Itsenäisyyspäivän tienoilla koira löysi eräällä reissulla jo neljä linua ja sai niistä kolmesta haukunkin. Nyt oli tilanne pelastettu. Kun täällä koiralla sain eräässä kokeessa todella ansioista kympin hausta ja oheessa voittokin yli 80 pisteen tuloksella, tunsin onnistuneeni. Ne hakupisteet ovat mielestäni ehkä paras saavutus koeurallani,ottaen huomioon ne omat alkuvaiheen töppöilyni.
Eli koiran ja omistajan välit täytyvät olla kunnossa, jotta koira esittää parasta osaamistaan metsässä. Ja ensimmäiseksi se näkyy haussa. En millään tapaa yritäkkään vihjata, että tässä nimenomaisessa tapauksessa olisi siitä kyse.

Haku ilmentää myös koiran riistaviettiä. Pohjanpystykorva on useasti joiltaan sukuhaaroiltaan aika lyhyesti tunnettu. Ei siis tiedetä usein kovinkaan paljon perimästä. On jopa mahdollista, että lähisuvussa on jopa metsästyrotuihin kuulumattomia koiria. En tiedä Lordin sukutaustoja. Mutta mitä pidemmältä ajalta vanhemmat kokolailla kyvyvykkäisi tiedetään, sitä varmempi on kohtalaisen koiran saantimahdollisuus.

Sepedeus, jätin viime talvena heti tappavien rautojen kahdet suojaputket Pystykorvassa sivulla 45 olevan kartan lammelle johtavan tien päähän, tai siitä hieman lammen suuntaan. Kun tällä viikolla menin sinne pyyntiin, olivat ko. putket kadonneet. Olin tehnyt ne ontoista puista. Olivat jollekkin kelvanneet. Näitkö syksyllä niitä ?

[passat1]

PM kirjoitti asiaa, nuoren koiran hakulenkkien kouluttamisesta.
Kun olin hyvin nuori pojankloppi, olin Vanhan erämiehen mukana pyyntiretkellä, se reissu on jäänyt mun mieleeni. Hän opetti minulle pystykorvamiehen etenemisvauhdin. Yksi askel eteen, kaksi taakse! Tämän kun muistaa nuoren koiran koulutuksessa ja miksei vanhemmankin koiran kanssa, niin ei ainakaan tule kuljettua liian lujaa.
Eikä niin vanhaksi eläisi, etteikö jotain uutta oppisi matkan varrella. Minulle kävi tänä syksynä eriskummallinen tapaus tutkapannan kanssa. Laitoin pannan sellaiselle koiralle jolla ei aiemmin ko. pantaa ole ollut, koira pyöri melkin koko pv:n näköetäisyyden päässä, haku tosi surkeaa. Koitti toinen pv:ä, sama homma, ihmettelin moista käytöstä, meinasin nuoren koiran jo siunata tuonpuoleiseen..Sitten pälkähti päähän, josko se vierastaa tuota pantaa? Kutsuin koiran luokseni ja otin pannan pois koiralta, koira kiitti isäntää ilosta hyppien ja haukkuen, heti huomasin missä oli vika, sen jälkeen en ole tälle koiralle pantaa tarjonnut ja haku on ollut jopa PM:n mainitsemaa kympin luokkaa.

[Aallontie]

sama homma huomioliivin kanssa,kannattaa totuttaa mieluusti jo kotona.
Perishän ei saa antaa ja kyllä se koira siihen äkkiä tottuu samoin kuin tutkaan.
Nopeasti assosioituu koiran mieleen,että kun pannaan liivi päälle ja panta kaulaan niin kohta seuraa mukavaa.
Eikä yks tai kaksi huonomman haun reissua mitään merkitse rennosti ja hyvillä mielin eteenpäin niin kyllä se siitä lähtee.
Turha häslääminen,hermoilu ,ohjailu ja viheltely pois,yllättävän herkkiä ovat koirat huomaamaan ohjaajan mielialat.

[sepedeus]

Kiitokset asiallisista kommenteista ja ohjeista, opastuksista.

Nyt juuri olen tehnyt ohjelmaani uusia ominaisuuksia, näen nyt tekemiemme jahtireissujen tiedot puolen tunnin jaksotuksella:
kuljetut matkat, nopeudet, keskimääräinen etäisyys isäntä-koira.
Noin jaksotettuna on mahdollista todeta syy mahdolliseen isompaan nopeuden vaihteluun, ainahan siellä on sellaisia paikkoja jotka vaan kävellään läpi.
Erään jahtireissun yhden puolen tunnin jakson olin edennyt nopeudella 1,59 km/h, Lordi samalla jaksolla 7,53 km/h, huiput olivat n. 2 km/h luokkaa minulla, Lordilla 8,99 km/h.

Minulla on hyvin vähän kokemusta pystykorvametsästyksestä, se on yli 30 vuoden takaa, silloin se oli yksinkertaista, oli metsiä ja lintuja. Ei näitä asioita tarvinnut pohtia.
Mutta nyt aion aihetta opiskella. En tiedä, tai tunnista tehneeni varsinaisesti virheitä Lordin alkutaipaleitten aikoihin, ellei huonoihin lintupaikkoihin meno ole sellainen.
No, ehkä vauhdissa olisi varaa mennä alaspäin.

Mainittakoon, kun Lordi tuli meille, olin n. kuukauden kotona, "isyyslomalla", siksi se pitää minua parhaana kaverinaan. Minuun se luottaa, en tiedä luottaako itseensä.

PM, en nähnyt suojaputkia.

[sepedeus]

Tänään käytiin pikku reissu maastossa, itse kuljin 2,4 km, Lordi 10,7 km.
Aluksi kuljettiin kelkkareitin pohjaa. Pari pyytä tavattiin ja Lordi haukkuikin niitä tovin.
Mutta tuo on mielenkiintoinen juttu, kuinka paljon kahvitulilla olon aikana Lordi oli muualla.
Yhtään haukkua noista pidemmistä lenkeistä ei kuulunut, eikä kyllä yhtään lintuhavaintoa muutoinkaan noiden parin pyyn lisäksi ollut.
Kauimmillaan koiruus kävi 260 m päässä.

Tuosta voisi päätellä, että pitäisi kulkea 100 metriä ja istua kannon nokkaan vartiksi, taas jokunen matka ja taas istumaan.
No tuskin ihan noin, mutta ehkä hidas kävely pitää vaihtaa maleksinnaksi.

[sepedeus]

Tuossa kaksi kuvaa kahden eri koiran kuvioista, saman ohjaajan johdatuksella.
Ylemmässä koira kulki päivän aikana reilut 40 km, alemmassa 37,5 km.
Maastot olivat erit ja erilaisetkin, lintuja heikosti (piti olla hyvä lintusyksy), alemmassa teeriä jotka juoksuttivat koiraa, Lordia itälaidalla.
Molemmista kuvista yläosasta puuttuu jälkeä, ylemmästä myös oikealta, jätin epäolennaisen pois, esimerkiksi kun koira oli kytkettynä tietystä syystä. Samalla sain kuvat saman kokoisiksi, sama mittakaava, joten sama pinta-alakin.
Ja muutoinkin, tuon pituisessa retkessä on sellaista osuutta joka vaan marssitaan läpi.
Alemmassa kuvassa näkyy myös selvästi missä kuljettiin kelkkareitin pohjaa jängän yli, eikä koirakaan halunnut, tai jaksanut enää kirmailla.

Lordinkin haku on laajentunut, olenhan koittanut antaa sille aikaa, maleksinut ja kuljaillut.
Lähirenkaan %-luku on pienentynyt ja muut kasvaneet.

[erämies]

Tämä on aina yhtä mielenkiintoinen aihe. Sepedeus on kiitettävästi porautunut aiheeseen tietotekniikan voimin. Näitähän on mukava itsellä jälkikäteen tutkaila näitä jälkiä. aikaisempien koirieni kanssa en ole jälkiä päässyt tutkimaan, nyt on ollut tuo Garminin paikannin käytössä niin siitä on ollu hyvä katsella. Minun koirat ei tähän saakka mitään kaikenlöytäviä käyttövalioita ole olleet, mielestäni ne ovat kumminkin haultaan olleet hyviä. Itse olen sitä mieltä että koiranpennun varhaiskasvatuksesta löytyy avain haun kouluttamiseen. Toki se on periytyvä ominaisuus ja olenkin itse tutkinut (pentueen valintavaiheessa) vanhempien koetuloksista aina hakupisteet ensimmäisenä. Varsinkin sen nartun. 10 pisteen haku on hyvä merkki jossei emää tunne itse ennestään.

Tuosta varhaiskasvatuksesta sen verran että metsään totutus on siinä arvaamattoman tärkeä osa. Mie olen ruukannut viijä aivan tuommoista 10vkon ikästä pentua metsään. Mieluiten joka päivä pientä lenkkiä. Liian pitkiä lenkkejä ei saa olla, mutta määrällisesti niitä pitää olla paljon. aina parempi jos vaikka jonninmoista riistaa olisi mahollista pöläyttää, ei kumminkaan isompia elikoita... Kaupungissa asuvalle tämä alkukasvatus vaihe on aika vaikea sieltä pitää aina lähteä autolla liikkeelle.

itse olin nyt keväällä tämän uuden pennun kanssa 2vkon isyyslomalla ja käytiin het alusta asti metsässä pissalenkit ja muutoinkin. Metsolle testasin jo tuossa 3kk iässä ja silloin jo näytti merkkinsä. Kun pohjatyö on kunnolla tehty, on sitten jahtikaudella helpompaa. Haku kehittyy minusta jonnekin 2-3v ikään saakka, sittempä se viimeistään vakiintuu tasolleen. Laajuus ei ehkä enää siitä parane, päämäärätietoisuus kyllä, varsinkin jos pudotuksia on takana. Tähän saakka olen uskonut urosten olevan itsenäisempiä ja laajempia hakijoita, nyt tämä nuori pohjalaisnarttu on kyllä tuota uskomusta osaltani kumoamassa. Aika näyttää

[erämies]

Noniin pari asiaahan tuosta nyt unohtui, vinkki puolelle. Eli muista aina katsoa tuulen suunta. Sitten lähtö vastatuuleen. Laajentaa hakua ja helpottaa koiraa. Toinen on tuo johon oletkin jo kiinnittänyt huomion, eli kulkunopeus. monet suosittelevat 1km/h kulkuvauhdiksi ja olenkin nyt todennut että oma vauhtini on melko tarkasti ollut tuon kilsan tunnissa. Se on aika hidasta ja taukoilevaa mutta jäähän enemmän aikaa tutkailla luonnon tapahtumia ja kuulostella mitä koira löytää.

anna myös koiralle tieto itsestäsi. Eli jos näet että koira selvästi on epätietoinen sijainnistasi ja on tulossa yhteydenotolle, astu kuuluvasti eteen tai vaikka vähän rykäise. Kun koira havaitsee sinut jo kauempaa sen ei tarvi tulla "iholle" yhteyttä ottamaan vaan se jatkaa hakuaan. Omilleni olen opettanut myös käsimerkkejä, vinkkaus eteenpäin saa koiran yleensä jatkamaan matkaansa tulematta yhteydenotolle ja molemmille sivuille sama.

Pennun kanssa myös avarat maastot jossa koira näkee isännän jo 100m päästä edesauttavat pennun uskallusta etääntyä isännästä---> rohkeus kasvaa ja haku laajenee.

[sepedeus]

Jovain tuulensuunta, onhan se kevyempi mennä myötätuuleen

Vastainen tai laitainen, vaikka ei sitä aina täydellisesti voi valita.

Tässä kuitenkin eilisen reissuista kuvat.
Koko päivä pilkkoontui kolmeen eri reissuun, joista kyllä se viimeisin oli melkeinpä kahvitulipaikan hakua.


Aamun reissu, minun jälki tuossa 2,7 km, Lordin 11,2 km.
Yläpuolen menojäljellä on paljon punaista pienellä alalla, siinä oli metso, joka meni menojaan.
Toinen punainen keskittymä on teetauko, jolloin Lordikin odottaa saavansa purtavaa.


Hieman ennen puoltapäivää, minun jälki 1,5 km, Lordin 5,8 km


Kyllä se vielä 4,5 vuotta vanhakin näyttäisi parantavan hakukuvioitaan.
En osaa sanoa, olisinko tuon selvittänyt, havainnut ilman tekniikkaa, koska puutteenihan ne minullakin on.

Yhden asian olen päättänyt, jatkossa Lordi saa liikuntaa enemmän, pakko kait on opetella se polkupyörällä juoksutus, kun itse ei jaksaa/kehtaa juosta tarpeeksi.

Luulenpa että tämä asia on kaluttu loppuun, kuten moni muukin luu.
Paitsi jos jotain uutta sattuu myöhemmin ilmenemään, saatan jotain mainita.

[rovaniemihunter]

Meillä taas esiintyy metsällä sitä ongelmaa että haku kuviot tahtoo heittäytyä välillä todella laajoiksi.. En todellakaan pidä tätä huonona asiana, enkä missään nimessä mene siitä koiraa torumaan, mutta veri vetää metsään niin kovasti ettei malttaisi istuskella kannolla sitä 20-60minuuttia mitä koira saattaa olla pois! Ruska on kyllä todella laihassa kunnossa ja on vahvat jalat ja hyvä kuntoinen koira muutenkin, silti jaksan ihmetellä sitä miten noinkin nuoren koiran itseluottamus riittää tuollaisiin puolesta tunnista, tuntiin kestäviin lenkkeihin? Noo, ensisyksyksi laitetaan tutkapanta kaulaan niin helpottaa hiukan asiaa.

Jaaritellaan sitten kunnolla kerran aloitettiin. Sattui nimittäin syksyllä pari hauskaa tapausta, kerrompas niistä yhden! Asia ei niin suoraa liity hakukuvioihin, mutta koiran liikkumiseen silti. Ruska nimittäin löysi erään vaaran laidasta vanhan ja hyvä kuntoisen ketun, noh kettu otit jalat alle ja koira perään! Vinkuva,ujeltava ja väliin haukkuva ajo jatkui n. 15minuuttia kadoten sitten äänen kuulumattomiin, koira tulikin luokseni takaisin puolentunnin odottelun jälkeen ja juoksi samalla vauhdilla ohi Ihailen tässäkin tapauksessa nuoren koiran päättäväisyyttä ja luottoa omaan ja miehen tekemiseen. Ja olihan n.15minuuttia koiran takaisin tulon jälkeen meillä myös loistelias teeri haukku hakkuun siemenmännyn latvassa ukko istui, ja mieskin onnistui tälläkertaa Mutta se on jo uusi tarina! Ruskaa en koskaan ole pyörällä juoksuttanut, vaan koiran kunto pohja ja vahvat lihakset tulevat suoraan talven harjoittelusta! Nimittäin miehelle mettäsukset jalkaan ja umpiseen pariksi tunniksi hiihteleen, kyllä muuten saa koira liikuntaa! Hanki ei kestä,tassut uppoavat ja täten jalat tekevät todella paljon töitä ja lihas kasvaa

[sepedeus]

Eilen oltiin ensimmäistä kertaa ihan oikeasti lintumetsällä tälle kaudelle, niin oikeasti että asekin oli mukana. Sitä ennen vain kolme kertaa muuten vapaana juoksentelemassa maastossa, ilman paikkatietojen keräilyä.

Siinä missä itselle kertyi kilometrejä 7,7, niitä kertyi Lordille 35,5.

Ja hakutouhu oli kyllä hyvää. Lintuja ei paljoa ollut, mutta jotain kumminkin, ja jokin haukkukin. Arkoja lintuja.

Täytyy kaivaa kuviokin esille ja verrata aiempiin, jotta on "tieteellistä tutkimustietoa" aiheesta.
Näkemys ja tuntuma oli kyllä se, että on poika laajentanut hakua edelleenkin.