Jalostusstrategiaa vuodesta 2013 eteenpäin

[Uimonen]

Todella hyviä, maltillisen asiallisia ja eteenpäinvieviä ajatuksia Artsilta. Tässä vallitsevassa ja sinänsä aiheellisessa sekä kiihkeässä mielipiteenvaihdossa on tervehdyttävää ja rakentavaa, että päästän taas keskustelemaan oikeasti tärkeästä asiasta so. koiran hyvinvoinnista.

[AM]

Hyvää työtä jalostusryhmältä, juuri tällaista pitkän tähtäyksen ajattelua ja toimintaa tarvitaan.
Kysymys Artsin listasta;
onko nuo koirat listattu pelkästään sukutaulujen mukaan vai onko käytössä ollut myös dna-kartoituksen tulokset?

Tuo p-merkintä tuli taas mieleen kun kuunteli Ranno Viitmaan esityksen, entistä enemmän tuntuu siltä, että se pitäisi poistaa, tai sen vaikutusta pienentää epilukulaskennassa. Jos ajatellaan, että noin 35% populaatiosta kantaa epialttiutta perimässään niin tuon puolisisarmerkinnän vaikutus heikentää epiluvun informatiivista merkitystä. Tämä asia tosin hoituu ajankin kanssa itsekseenkin.

Toiveena olisi, että saisimme muutamia kasvattajaryhmiä jatkamaan hiukan erilaisia linjoja muutaman sukupolven päähän niin näin saisimme sitten tulevaisuudessa hiukan "uutta maustetta" nykyiseen homogeeniseen puurokattilaamme.

[Artsi]

Kysymys Artsin listasta;
onko nuo koirat listattu pelkästään sukutaulujen mukaan vai onko käytössä ollut myös dna-kartoituksen tulokset?

Tuo lista on laskennallinen, dna-kartoitusta voinee hyödyntää vasta sitten kun näytteitä on huomattavasti enemmän.
Laskenta antaa hyvin samantyyppisen tuloksen kuin DNA-testit eli koirat asettuvat melko pienelle alueelle eli ei tuo listakaan ihmeitätekevä ole eikä sille saa antaa liian suurta painoarvoa uroksen etsinnässä. Aina on muistettava että niin koira kuin yhdistelmäkin on kokonaisuus. Mutta toisaalta jos tuolta löytyy jollekkin sopiva, vähän käytetty uros niin onhan se kokonaisuuden kannalta hyvä. Laajempi urosten käyttö, isät/emät suhteen parantaminen, on kuitenkin paras keino hidastaa jalostuspohjan kapenemista.

[Timo Kettunen]

Suomenpystykorvajaosto ja jalostusryhmä joutuvat piakkoin aloittamaan Suomenpystykorvan JTO:n ja PEVISA-ohjelman valmistelun vuoden 2015 vuosikokoukselle. Rodun monimuotoisuuden lisääminen ja turvaaminen edellyttää käytännön toimia ja sitä tukevaa ohjelmaa.

Otan tässä nyt tarkasteluun esimerkinomaisesti urosten jälkeläismäärän. Nykyinen ehto on ollut voimassa 01.01.2009 alkaen ja määritteli ensimmäisen kerran rekisteröintiehtona PEVISA-ohjelmassa 70 kpl enimmäismäärän. Sitä ennen toimittiin suositusperusteisesti, jota jotkut eivät noudattaneet. Jalostustiedotteessa 2014 jalostusryhmä antaa selkeitä ohjeita ja suosituksia varsinkin nuorten urosten jalostuskäytöstä verrattuna aikaisempaan. Jotta toimisimme loogisesti ja tavoitteiden mukaisesti uudessa PEVISA-ohjelmassa tulisi urosten jälkeläismäärä ottaa harkintaan.

Ehdotan keskustelun avauksena, että urosten enimmäisjälkeläismäärä rekisteröintiehtona olisi uudessa PEVISA-ohjelmassa 50kpl kuitenkin niin, että enimmäismäärän ylittävä pentue rekisteröidään.

Vaikka niiden urosten lukumäärä, joilla 50:n jälkeläisen määrä on ylitetty 2009 jälkeen ei ole suuri, on kuitenkin tämän ryhmän urosten jälkeläisillä lisääntynyt riski sairastua perinnöllisiin sairauksiin. Näin on käynyt. Syntyneiden jälkeläisten jalostusarvo laskee tai menetetään ja jalostukseen sopivien määrä supistuu.

[Timo Kettunen]

Todennäköisyysriskistä puhuin tuossa edellisen viimeisessä kappaleessa sairastua perinnöllisen sairauteen.

[Artsi]

Jotta toimisimme loogisesti ja tavoitteiden mukaisesti uudessa PEVISA-ohjelmassa tulisi urosten jälkeläismäärä ottaa harkintaan.

Otetaan harkintaan ja ainakin minä olen juuri tuon 50 jälkeläisen kannalla. Perusteena tuo sama eli laajempi urosten käyttö, isät/emät suhteen parantaminen on tällä tietämyksellä paras keino ylläpitää monimuotoisuutta.

[AM]

Artsi, osaisitko vielä selventää tuota 2.3 kirjoituksessasi olevasta linkistä (DNA testit) aukeavaa alempaa kuvaa. Rodun sisäiset eroavaisuudet: Siinä on x ja y akseli samalla nimellä (perimän eroavaisuus).

[heidi]

Artsikin varmaan vastaa, mutta minäkin kommentoin sen mitä satun tietämään: Alimmassa taulukossa vasemmalla olevat pampulat (yhdeksisen kpl) ovat ainakin suurimmaksi osaksi venäläisiä tai puolivenäläisiä koiria. Enempi oikealla olevat ovat ainakin suurimmaksi osaksi suomalaisia. Eli ymmärrän kuvaajan niin, että koska ovat samalla "korkeudella" ja suht supussa samanmaalaisten kanssa, niin venäläisillä keskenään on suunnilleen yhtä paljon geneettistä vaihtelua kuin suomalaisilla keskenään. Suomalaiset ja venäläiset ovat kuitenkin selvästi eri ryhminä, eli maiden välillä on enemmän perimän vaihtelua kuin kummankin maan sisällä. Tuo yksi satelliitti ylhäällä onkin sitten ihan eri juttu, mistä en osaa sanoa muuta kuin että on ilmeisen erisukuinen.

[Artsi]

Noinhan se käsittääkseni menee. Se että perimän eroavaisuus on molemmilla akseleilla on kaiketi tehty helpottamaan esittämistä. Laitanpa tähän pari kuvaa sekoittamaan entisestään..

[Hallakorpi]

Jalostukseen suositellaan jatkossa käytettäväksi pääasiassa yli 4-vuotiaita PEVISA-tarkastettuja uroksia. Alle 4-vuotiaille uroksille suositellaan korkeintaan 2 pentuetta ja alle 2-vuotiaita ei suositella. Myös nartuille suositellaan ensimmäisen pentueen alaikärajaksi 2 vuoden ikää."

Kommentteja ja palautetta odottaen

Mielestäni tämä on oikea suunta, kyllä hyvät urokset ehtii tekemään pentuja ja tämä ohjaa laajempaan urosten käyttöön. Tämä vielä vaatii varsinkin hyvien narttujen omistajilta uskallusta (toki terveys ja käyttöominaisuudet mielessä), edes kerran.

Koska tämä koskee vain järjestön antamaa suositusta ja on pitkälti vapaaehtoista niin mielestäni olisi tärkeää että kaikki astutetut/syntyneet pentueet ilmestyisi pentu/astutuspörssiin (vaikka maininnalla "kaikki varattu" tai ilman nartun omistaja tietoja jos omistaja niin haluaa). Tällöin pentupörssin arvotus kasvaa ja siellä kun on maininta onko suositusta niin tällöin myös järjestön suosituksen painoarvo nousee ja asioihin perehtymättömälläkin voi alkaa kiinnostamaan miksi ei ole suositusta.
Jos/kun tuollainen tulee voimaan niin järjestön antaman suosituksen statusta pitää saada nostettua.

[Kytösavu]

Onko kukaan löytänyt, tai edes katsellut nartulleen urosta tämän em. erilaiset urokset listauksen perusteella?
Kaikkihan tuolla ei ole jalostuskelpoista yksilöä, mutta kyllä sieltä koira koiralta tarkastelemalla aina jotakin ideaa suunnitelmiin löytyy aivan varmasti.
Itse en ole innokas käyttämään urosta pelkästään sen käyttämättömyyden tai harvinaisen suvun takia. Kuten tuolla ohjeissakin kerrottiin edempänä, kyllä ne pitää toimiakin metsässä riittävästi, ja se terveystausta olisi hyvä olla keskimääräistä turvallisempaa.
Parin illan perusteella ennemmin katsellessa osassa tuolla harvinaisemmissa suvuissa on selvä syy, miksi ne ovat tänä terveyspainotteisempi, tai ainakin tietoisuus jalostusaikana vähemmän käytettyjä, mutta hyvääkin ja kokeilunarvoista löytyy sopiville nartulle.

Itseä kiinnostaa varsinkin hyvät omatoimiset hyvänokkaiset näätä- ja supinpyynti urokset, eikä haittaa vaikka ei pelkää hirveäkään. Vinkkejä saa tulla sähköpostiin tai puhelimeen, jos sellaisia sopivia löytyy Hakojen + Rippeläisen sakeisiin metsäveriin. Karhutöistä saa jo piankin yhden varman morsioehdokkaan.

http://www.spj.fi/binary/file/-/id/121/fid/2645/

[Haapajärvi]

Näin näyttelyn ja koe sesonkien alla heitän vielä pyynnön, että kaikki punaisen ja miksei muidenkin koirien omistajat lukisitte huolella Kesäkuun 2014 lehdessä olevan, Johannes Lehtomäen kirjoituksen ja vielä ajatuksella. Meidän rodun osalta ollaan muutamien henkilöiden mielipiteillä ajauduttu Johanneksen esille tuomaan tilanteeseen ja korjaus liike kestää pitkään.

[peija04]

Kerrotko Tapsa selvyyden vuoksi millaiseen tilanteeseen ”meidän” rodun osalta on ajauduttu, ja millaisten mielipiteiden johdosta / seurauksena. Mielipiteiden ilmaisijoista en ole henkilöinä kiinnostunut. Ja toivon, että kerrot nimenomaan rodun tilanteesta, ei yksittäisten koiran omistajien omien koirien tilanteesta ja tunnoista.

Tilanteen ”korjaamisesta” sen verran, että sitä voisi verrata vaikkapa auton pitoon. Perushyvää ja ”tervettä” autoa kannattaa huoltaa ja korjata vielä pitkään takuuajan jälkeenkin, mutta huonosta kannattaa hankkiutua eroon heti ja vaihtaa merkkiä. Ja kun on hyvän ja luotettavan automerkin itselleen löytänyt, niin sillä tiellä kannattaa jatkaa. Ja ainahan ne hyvät ja luotettavatkin ruukaavat vähän kehittyä uusien mallien myötä.

P.S. Tapsa ei kaikkea lehteen painettua pidä ottaa täytenä totuutena. Toinenkin totuus saattaa olla olemassa.

[Haapajärvi]

Kerrotaan vielä kerran tähän aiheeseen oma mielipide. On mielestäni turha puhua että meillä olisi rodun osalta tapahtunut ratkaisevasti muuta muutosta kuin rekisteröinnit ovat laskeneet ja rajusti. Puhutaan terveyden tilan kohentumisesta eri taulukoihin vedoten, on totta että siitä saa kuvan ongelmien pienenemisestä, mutta mikä on todellisuus kun lukuja verrataan aikaisenpiin koiramääriin. Korostan, lukekaa kaikki Johannes Lehtomäen ja Tapio Eerolan kirjoitukset, muodostakaa niistä oma kuva mihin jalostus meillä on mennyt. Missä on ne nuoret kasvattajat? Jos me jatkuvasti tuomme uusia vaatimuksia erilaisilla tarkastuksilla ja kyselyillä, vanhemmatkin kasvattajat, joilla todella on sitä kuuluisaa kokemusta, luovuttavat. Onko meillä tähän varaa? Terveys on tärkeä, mutta kuten olen aikaisemmin todennut, elämme luonnon ehdoilla, terveyttä ei ratkaista rahalla eikä erilaisilla kyselyillä, kasvattajien on tehtävä, kuten Kares on todennut, itse rohkeeta karsintaa. Olemme muutaman viimevuoden aikana liikaa " hirttäytyneet " EPI luvun ympärille, tässä asiassa on muutamat henkilöt saaneet mielestäni käsittämättömän suuren vallan. Käytämme autoa, huollossa vaikka vanhahko, merkkiä ei hevillä vaihdeta, mutta koiralinjamme pyrimme pitämään keinolla millä hyvänsä vaikka terveyteen liittyviä taustahuolia tuleekin kymmenien vuosien takaa, tarkoituksella, vai muuten? Viritelläänhän koiria Maailman Voittaja-näyttelyyn.

[enp]

Johannes kirjoitti ko. artikkelissa karjalankarhukoirien rekisteröinneistä kkk-jalostusryhmän vetäjän äänenpainolla. Hän toteaakin lopussa omana päätelmänään viisaasti:" Tähän tilanteeseen kieriskelemään jääminen tai toisten syyttely ei auta yhtään."

Kirjoitus käsitteli ehkä karjalankarhukoirien tilapäisistä ongelmista herkintä, eli rekisteröintien tippumista. Osassa asioista oltiin varmasti oikealla jäljillä mutta aika vähän samaistuksia löysin siitä punaisen rodun kanssa. Alla lainaamani kohdat ovat kyllä rodusta riippumattomia ja koskevat myös suomenpystykorvaa.

Aivan aluksi haluan tehdä selväksi sen, että rekisteröintien määrän tippuminen on viime vuosina johtunut yleisesti enemmän liian vähästä tarjonnasta kuin liian vähästä kysynnästä. Kysyntä ei ole tippunut niin paljoa kuin tarjonta. Tämä on jokaisella meidän luomalla mittarilla havaittavissa.

Pennun myynnillä on edelleen sesonki ja pentujen valintakriteerit ovat osin muuttuneet, mikä on aiheuttanut yllätyksiä myös pentujen menekissä. Kuitenkin yleisesti tarjolle tulevien pentujen määrä on se, mistä kiristää.

Kasvattajakunta on muuttunut muutamasta isosta kennelistä yksittäisillä nartuilla kasvattaviin. Muutos on koettu jopa mieluisaksi, kun ajatuksia ja yrittäjiä tulee lisää. Tämä uusi kasvattajakunta on kuitenkin tuonut myös tietynlaista herkkyyttä, eikä vain hyvässä. Ensinnäkin ensikertalaisten kasvattajien määrä tuo suurimman piikin karhukoirien lisääntymisongelmiin. Koiran tiineeksi saaminen on aloitteleville ja harvoin pennuttaville kasvattajille ymmärrettävästi vaikeampaa. Toiseksi silloin tällöin kasvatteleva harrastaja on äärimmäisen herkkä kuulemilleen "varmoille huhuille" eli sosiaalisen median välittämälle väärälle tiedolle.

..Olemme muutaman viimevuoden aikana liikaa " hirttäytyneet " EPI luvun ympärille, tässä asiassa on muutamat henkilöt saaneet mielestäni käsittämättömän suuren vallan...

Epi asiat tulivat Laukaan vuosikokouksessa jäsenkunnan omalla päätöksellä julkisiksi. Sukutaulumerkintojen esiin tuominen teki epi-luvun kasvatuksen kannalta vähempiarvoiseksi, eikä sillä ole ollut sen jälkeen entisenlaista merkitystä pois lukien rajatapaukset. Mielipiteeseen verhottu väite siitä, että nämä asiat olisivat olleet vuosien saatossa vain muutamien henkilöiden päätettävissä on selkeästi absurdi.