enp kirjoitti: Kumpi parempi; suurempi SSA (esim. 4-8 %) ja eri haplo vai pieni SSA (alle 3 %) ja sama haplo ?
Kaventaako saman haplon omaavien koirien astuttaminen koko kannan perimää liikaa ?
Täältä löytyvästä tekstistä saa muodostettua jonkinlaisen vastauksen noihin esitettyihin kysymyksiin.
Nyt kannattaisi jalostusryhmän miettiä vosiko joillain käytännön toimenpiteillä turvata vielä olemassaolevien uhanalaisten haplojen säilyminen.
Sitä ei tarvitse erikseen miettiä, jos tehdään mahdollisimman laajapohjaisiä yhdistelmiä ja käytetään mahdollisimman montaa eri taustaista urosta jalostukseen (SPK-JTO, sivu 14.).
Hyviä kysymyksiä, ja tärkeitä koskien tulevaisuutta.
Kuten Sainio kertoi Kuopion Jalostupäivillä jaoston tilaisuudessa, ei ole järkevää tuijottaa pelkästään hablotyyppejä, koiran ilmiasu ja terveys on oleellisin osa yhä. Osaan harvinaisempiin hablotyyppeihin voi joskus myös liittyä jotain ei toivottua, koska ne ovat jostain syystä osasta harvinaistuneet. Kaikkiin ei välttämättä liity mitään huonoa, ainakaan huonompaa kuin yleensä on tiedossa, myös mahdollisesti jopa parempaa. Tähän saatamm esaa vastauksia piankin uuden em. tarkemman perimän tutkimuksen kautta.
Mutta varmastikin saman hablotyypin koirien parittaminen jatkuvasti kaventaa perimää, voiko geenimutaatiot korjata asioita riittävästi tai ollenkaan. Ymmärtääkseni uusia hablotyyppejä ei synny mutaation kautta???
Mutta eri hablotyyppejä omaavia koiria isommalla sukusiitos prosentilla jatkuvasti parittaessa, heikennämme myös mahdollisesti saavutettavaa hyötyä, menetämme elinvoimaa, kaivamme esiin ei toivottuja ominaisuuksia ym, joita toki pienelläkin sukusiitoksella voimme huonolla tuurilla saada esiin monistamalla liikaa samoja sukuja koirakantaan.
Kumpi parempi... Wiisaus lie näihin asioihin keskimaastossa, johon Eeron mainitsema suomenpystykorvan Jto eli Jalostuksen tavoiteohjelma(jokaisen pitäisi lukea ajatuksella läpi) tähtää, ja rekisteröinti ehtoihin sallittu sukusiitos yläraja 6,25% seitsemästä polvesta sallii pienet kokeilut.
Mielestäni myös harvinaisemmat hablotyypit omaavat yksilöt pitää tutkia tarkemmin, onko niissä potentiaalia jalostukseen, osasta varmasti on. Mutta millä riskillä sitten kannattaa pyrkiä säilyttämään osaa mahdollisesti ei toivottuja asioita sisältäviä harvinaisia hablotyyppejä.
Rähkyyttä suunnitellessa kannattaa miettiä, vaikuttaako se muiden elämään ja jättää tekemättä.
pekka.salomaki(at)gmail.com