Pystykorvien touhut

[JKo]

Ajattelin avata tämmöisen aiheen johon voisi kirjoitella mitä kaikkea Suomenpystykorvat touhuavat muutakin kuin pelkkää metsästelyä. Tuntuu että rotu on todella kekseliäs ja jokainen yksilö keksii jotain erikoista ajankulua itselleen. Ja kun positiivisia juttuja kuitenkin kaivataan niin laittakaahan tänne jotain tarinoita ja juttuja, minä pistän sitten tuonnempana jotain jänniä taitoja ja sattumuksia mitä olen nähnyt

[Uimonen]

No niin, vastaan Jannen haasteeseen:

Kekseliään ja nokkelan pystärin normaaleista arkipäivän tempuista ja oivalluksista, joita kaikki tämän koiran kanssa eläneet olemme varmasti kokeneet, ja joille olemme ainakin itseksemme hymyilleet, en turhaan ryhdy kirjoittamaan; kaikki tiedämme ja näemme päivittäin, että noista silmistä heijastuu herkkyys, luotettavuus, terhakkuus, elämänilo, jahtiveri ja uuden oivallus mitä hienoimmalla tavalla.

Itse en ole tarkoituksella kouluttanut omalle koiralleni mitään turhia temppuja, se on mettäkoira, mutta seuraavan taidon tuo veijari oppi aivan itse: toimitettiin noin puolitoista vuotta sitten tapoihimme kuuluvaa iltaleikitystä/-koulutusta koiran ollessa puolentoista vuoden ikäinen. Päätin, että nyt riitti touhu sillä kertaa, ja nakkasin narulelun puolihuolimattomasti koiran ohi. Poika nappasi sen ilmasta hampaisiin, ja oli itse selvästi ihmeissään. Totesin ääneen, että "otitko kopin?". Ja siitä se lähti heti; nyt "koppi" on vakioleikki, josta poika pitää, ja joka pitää aina tehdä. Siitä ei ole tietenkään mitään hyötyä, mutta koira tykkää, joten homma kuuluu lähes jokailtaiseen rutiiniin.

Hieno rotu, hieno harrastus!

[JKo]

Laittakaa toisetkin juttuja tähän jottei aihe näivety, on tämä niin hieno rotu

[virve]

Tämä ei ole mikään hauska juttu

Meillä neiti on lenkeillä oppinut pyydystämään räklän poikasia ja sisiliskoja.
Vaikka kuljemme parin metrin hihnassa niin silti neiti osaa syöksyä ojaan niin nopeata, etten minä kerkiä reagoida asiaan.
Tämän kesän saalis on jo pari räklän poikasta ja kolme sisiliskoa.

Neiti kyllä irrottaa ne heti, eikä ole sen jälkeen niistä lainkaan kiinnostunut. Mutta on ilmeisesti niin itseään palkitsevaa hommaa, että ei lopeta vaikka kiellän. Sitä metsästyskäytöstä on varmaan vain tähän aikaan niin vaikeaa toteuttaa, että nuokin elukat kelpaa paremman puutteessa.
Minun kalastuskin on neidin mielestä tuhlaavaa, kun en ota katiskasta särkiä tai alamittaisia haukia.

Hauskin pystykorvan ominaisuus minulle on ollut se niiden keskustelu.
Aamuisin minulle kerrotaan miten on nukuttu. Jos jotain kysyn niin yleensä aina saan jonkinlaisen vastauksen. Nykyään on vielä ruvettu ottamaan osaa keskusteluun jota käyn jonkun toisen kanssa. Se puhutaanko me samasta asiasta on minulle vielä hieman epäselvää

Että tällaista meillä Virve

[Roippakoipi]

Meilla Ronsku poika pelaa aina "älylelullaan". Lelu on kuminen putkilo jonka kummassakin päässä on pieni reikä. Lelu täytetään nameilla ja sittenpä koira sitä yrittää tyhjentää. Oppinu hyvän tavan viskoa sitä pitkin lattioita niin,että namit lentää kaaressa pihalle. Saman tekniikan käyttää myös kongiin ja sitten on jauhelihat matolla muussina.

Lenkilläkin pitää tietysti ola jotain erityistä tekemistä ja se on kyllä kans tuo kaiken rapisevan jahtaaminen. Yhellä lenkillä menee useampi sisilinko ja tänä kesänä tappannu jo 3 pikkulinnun poikasta, kun ei vaan ehdi hihnan päässä topata. Yhen käärmeenkin löys tuolla rapisee --> hyppää päälle tekniikalla. puremalta onneks vältyttiin. pitänee alkaa kävellä pahimmilla helteillä keskellä tietä niin ei ehkä kerkeä napsia nuita öttiäisiä.

Häkissä jahtaa kaikki perhosen ja pörriäiset. Sammakot haukkuu yöllä ja onpa pelastanu vierus toverinsa käärmeen puremalta kun on huomannu toisen häkissä kutsumattoman vieraan ja haukkunu sitä. Lisäks leikkii verkon läpi pennun kanssa (pentu on irti pihalla) ja vaihtaa vanhemman pystärin kanssa tavaroita verkon silmistä. Siinä äkkiä lelut ja luut vaihtaa omistajaa

Siinäpä on tekemistä aina yhelle päivää

[erjan]

Tyttärentyttären pystykorvapentu on hoidossa. Viime yönä kahdesti herätys: seisoo kahdella jalalla ja etutassuilla lyö kuin rumpuja minuun, varma herätys. Mutta miten se sen tekee. Tassut ovat samanaikaisessa liikkeessä, osuvat samaan aikaan ja irtovat samaan aikaan, tiheä rummutus.

[laikja]

Meidän äijä odottaa vieressä kun sahaan käsisahalla lautoja ja aina kun laudanpala tipahtaa maahan niin nappaa sen suuhunsa ja hinaa järsittäväksi. Kaikki alle puolitoistametriset laudat se kiikuttaa järsipaikkaansa. Joskus ottaa päähän kun olen sahaamassa tarvitsemaani laudanpätkä. Kun lauta kopsahtaa maahan on äijä sen jo napannut.

Toinen ärsyttävä piirre on nipistely ja kirputtaminen jota se -piip- harjoittaa. En ole viitsinyt alkaa sita rankaisemaan huomionkipeydestään sillä onhan se mettäkoira ja karu luonteeltaan eikä kyse todellakaan ole puremisesta.

Eräs kummallinen ominaisuus on ääretön itsepäisyys vaikka kuinka kiellät niin vähänajanpäästä on taas yrittämässä että jos nyt kuitenkin nappaisin tämän.

Hieno rotu eikä tule aika pitkäksi kun sitä seuraa. Alkaisi vaan tuo metsästysaika niin saisi äijä painaa niin että kanervikot pölisisivät.

[JKo]

Ystäväni lähes keskustelutaitoinen ja kovin inhimillinen pystykorvanarttu on erikoistunut Mäntymaahikas-nimisten sienien etsimiseen. On tehnyt sitä noin vuoden ikäisestä ilman mitään opetusta siihen lajiin. Kaivaa esim metsäpolulla lenkillä ollessa sieniä oma-aloitteisesti esiin, sitten hieroo itseään löytämiinsä maahikkaisiin ja heittelee niitä.
Sama koira löytää talvisin simpukoita järven jäältä ja rannoilta tuoden niitä omistajalleen
Koira on toki myös erinomainen linnunmetsästyskoira ja nuo edellämainitut puuhat lienevät koiran harrastuksia, jos metsästys vaikka määriteltäisiin sen työksi.

Omissa koirissani tuo yksi on erikoistunut voikukkien syömiseen, putsaisi varmaan koko pihan jos siihen päästäisi sen hommiin. Tuskin sillä mitään vitamiinien puutosta kuitenkaan on, kunhan tykkää voikukkien mausta..
Ja vanha Remu se vaan tykkää harjata itseään tarhan aitaan laitettuun harjaan, aloittaa korvien välistä ja työntää itseään niin että koko kylki ja häntäkin tulee harjattua. Siitä oli taannoin kuvasarjakin pystykorvalehdessä.
Tuo vanhempi pystykorvanarttuni taas ei nutista edes pikkulintua vaan on kerran sellaisen tarhan aitaan lentäneen ja pökertyneen kantanut varovasti kopin katolle ja pistänyt viereen maaten ja odottanut että lintu virkosi ja pääsi taas lentoon. Häntä heiluen vaan katsoi kun lintu lähti. On silti tosi kuumana ollut kanalintujen perään koko ikänsä.
Tässäpä nyt tämän verran tarinaa pystykorvien erikoisuuksista iltapäivän ukkosia odotellessa..

[Kytösavu]

Mukavaa lueskeltavaa tälläiset elämän kokemukset suomenpystykorvan kanssa. Tarvitaan lisää tälläistä reaalielämää innostamaan rakasta koirarotua miettiville.
Ensimmäinen koirani, tietenkin suomenpystykorva oli innokas veden- ja tulentuijottaja. Nuotio sai sen ihan omiin ajatuksiin ja viimeiset vuotensa aina 16:sta asti sai viettää äitini suojissa Nurmonjoki rannassa. Näin itsekin sen istuvan joentöyrällä, mutta äitini mukaan se vietti pääosan päivästä ihaillen vettä ja sen ohilipuvaa elämää.

[lyijy]

Niin kuin monessa edellisessä jutussa käy ilmi ,tämä pystykorvan keskustelu taito.Tämä meidän koiramme yritää matkia ihmisen puhetta ,niin meistä ainakin tuntuu. Monesti kun Jamille sanoo tai kysyy jotain tulee kimeä "ai jaa" ihan selvällä suomen kielellä. Joskus hän aamuisin kertoo unensa pitkällä örinällä ja mörinällä. Miten koirasta saattaa lähteä niin monenlaisia ääniä. Rotua tunsin jonkinverran nuoruudestani ja sanoin koiraa nyt hankittaessa vaimolle pystykorvan melkein osaavan puhua,ei uskonut. Nyt uskoo. Puhun minä joskus jamille koirienkin kieltä, jos on oltu tuhmia murisen uskottavasti. Se tepsii vaikkakin jo komennot ymmärretään puheella. Isännän kiikutuoli on hauskin lelu.Jalasten puolassa onkin pentuajalta Jamin puumerkki nakerrettu. Koira hypää kiikkuun istumaan ja tasapainoilemaan. Kun isäntä alkaa katselemaan TV.tä koran pitää päästä kiikun alle makailemaan joten kiikussa pitää istua paikoillaan hiljaa ettei tassut jää alle. Jami on nyt 1.3 v. intoa ja tarmoa täynnä oleva metsästäjän alku, jota pidän muutenkin mukana paikoissa missä koira menee. Tänäänkin kävimme vaeltamassa Anttolan Neitvuoren jylhissä maisemissa jossa oli kaunista suomeluonta. Ja mikä sopisikaan paremmin maisemaan kun kansalliskoiramme suomenpystykorva.

[sepedeus]

tämä pystykorvan keskustelu taito

Joo, niin se on. Se ei ole koiran vika jos ihminen ei ymmärrä mitä se sanoo

Minä uskon, että koira ymmärtää meitä paremmin kuin mitä me ymmärrämme koiraa.
ainakin pystykorvakoirat

[Uimonen]

Minä uskon, että koira ymmärtää meitä paremmin kuin mitä me ymmärrämme koiraa.

Olen tästä täysin ja ehdottoman samaa mieltä. Aika ajoin jopa harmittaa ettei ymmärrä (vielä) täysin kaikkia vivahteita mitä koira "kertoo". Epäilen koiriemme kuitenkin olevan joka tapauksessa, ja vieläkin tuhansien vuosien yhteiselon jälkeen, aika paljon enemmän kiinni ympäröivässä luonnossa kuin me ihmispoloiset. Olisi hienoa oppia ymmärtämään vieläkin enemmän pystykorvan (koiran, tai siis eläimen yleensä) ja ympäröivän luonnon suhdetta, sekä yrittää jalostaa siitä parempi oma luontosuhde. Kokouksissa käymisen ja -piip- me kahdella jalalla kulkijat osaamme jo liiankin hyvin...

Koiraopiskelija,

[erjan]

Järjestämme ystävillemme, heidän niin halutessaan koirakonsertin. Toinen puhelin köökin pöydälle ja porukka saunan puolelle. Soitto keittiöön ja sitten se alkaa. Sheltti-Sara aloittaa kimeällä sopraanolla, johon pystykorva (sopraano myös) Ronja yhtyy. Duon trioksi tekee Mörkön voimakas baritoni. On siinä vaikeuksia pysyä vakavana ja tässä tapauksessa voi vaan olla kiitollinen kodista omakotitalossa.

[erjan]

Tänä aamuna koettua. Ronja aivan selvästi ohjasi tuota hoitopentua metsästämään hiiren, hetken herpaannus ja Mörkö tilanteeseen mukaan, nappasi hiiren ja kätki sen poskeensa. Niin se menee ihmiselämässäkin, nopeat latistavat hitaat.

[virve]

Minun rasselit ilmoittivat minulle aina pihalle jos sisällä puhelin soi. Nykyinen pystäri ei sitä ole oppinut, kun on noi kännykät aina mukana.
Mutta kotijäätelö auton ääni on se joka tiedetään. Silloin pitää hakea sisältä rahapussi ja juosta

Terveisin Virve