Tyhjäksi jäävät yhdistelmät

[Timo Kettunen]

Käykääpä kasvattajat ja urosten omistajat lukemassa Karjalankarhu osiosta otsakkeen ”Tyhjäksi jäävät yhdistelmät” keskustelu ja varsinkin JoMu’n kirjoitus 14.03. klo 15.39.
Se on erittäin ajankohtainen ja soveltuu hyvin myös suomenpystykorvan jalostustilanteeseen.
Muutenkin kaipaisin enemmän keskustelua jalostuksesta tänne meidän puolelle. Karjalankarhukoiran puolella keskustelu yleensäkin on vilkasta ja osallistuvaa, mitä se ei punaisten puolella ole. Siellä paneudutaan asioihin ja pohdiskellaan avoimesti. Jäsenet ja huomaa myös jalostusneuvonta ovat vuoropuhelutilanteessa ja siitä meillä ”punaisilla” on paljon opiksi otettavaa!

Jatketaanko keskustelua?

[Timo Kettunen]

Pohdiskelin tässä uuden otsikon alla reaaliaikaista seurantaa astutuksesta ja sen eri vaiheistuksista.
Täällä on pystykorvanarttu astutettavana mutta vielä ei olla edistytty asiassa. Jos saan nartun omistajan suostumuksen asialle niin avaan seurannan tänään ja kaikki halukkaat saavat seurata
miten asiassa tässä tapauksessa onnistutaan. Tarkoituksenani on vain kuvata parituksen vaiheistusta
asiasta kiinnostuneille. Onnistumaan tässä pyritään ja otsikko ei ole siten mikään ennuste asiassa.

[erjan]

On uroksia, jotka ovat todella tarkkoja nartun oikeasta hedelmöittymisajankohdasta, voidaan sanoa "tunnin tarkkoja" ja uroksia, jotka astuvat kaikkea missä vaan on reikä. Herrasmiesastujalle vietäessä on syytä tuntea narttunsa. Olin seurannut koirani ensimmäisiä juoksuja ja tullut tulokseen, että herkkupäivä oli juoksun neljästoista ja olinkin sitten oikeassa.
Nartun "toosan" pitää olla pehmeä, hyvin turvonnut, vuodon väri muuttunut vaaleanpunaisemmaksi. Kiiman edistymistä voidaan testata toisilla uroksilla, varovaisuutta noudattaen, toki. Nartun valmiustila näkyy myös hännän vetämisellä syrjään,
(pystykorvakin,heh). Eläinlääkärin määritystäkin voidaan toki käyttää. Herrasmiesastujan viettelee oikeassa kiimassa oleva narttu.
Suurimmat virheet tehdäänkin, kun narttu viedään liian aikaisin tai liian myöhään astutettavaksi. Kun narttu ei ole valmis ja viedään innokkaalle urokselle, voi narttu purra esim. nuorta tulevaisuuden lupausta ja siihen se lupaus saattaa sitten loppuakin. Liian myöhäisen astutuksen vaarana on esim. märkäkohtu.
Vaikka astutus onnistuukin, ja päiväkin on oikea, saattaa emolla oleva virus kuivattaa pennut pois.
Helppoa?

[erjan]

Meninpäs otsikossa halpaan, ei paha kuitenkaan. Olin vaan tässä hetkessä, enkä ollut lukenut Jounin kirjoitusta, hyvä, asiallinen argumentti.

[Timo Kettunen]

Silloin kun astutuspaikka on kaukana, useita satoja kilometrejä, joudutaan toimimaan yleensä niin, että narttu tuodaan hyvissä ajoin urokselle ennen ns. parhaita päiviä ja narttu jää uroksen luo.
Astutuspäivät vaihtelevat eri nartuilla paljon. Omakohtaisesti olen todennut astutuksen tapahtuneen 10- 24 vuorokausien välillä.
Otin tämän asian puheeksi, kun sitä on toivottu. Kolme edellistä narttua, jotka vierailivat täällä
uroksella olivat juuri näitä ”kaukorakkauksia” ja ensimmäiset astumispäivät juoksun alkamisesta
olivat 16 vrk, 19 vrk ja 21 vrk. Keskimääräinen astumisaika, 12-14 vrk on siis vain suuntaa antava.
Onkin pohdiskeltu onko suomenpystykorvilla astumisajat siirtymässä myöhäisemmiksi, vai onko tämä vaan sattumaa? Pystykorvaurokset ovat oman kokemukseni mukaan tarkkoja astumispäivistä, eivätkä hyppää yleensä turhaan. Tarkoitushan ei ole vain astumisen onnistuminen vaan tuleva terve pentue yhdistelmästä. Edellä mainitut ensimmäiset kaksi narttua synnyttivät molemmat 6 pentua. Tämä 21 vrk:n narttu on vasta tiinehtimisvaiheessa ja myöhemmin tiedetään kuinka se onnistui.
On pohdiskeltu sitäkin kuinkahan moni narttu on viety pois urokselta liian aikaisin, kun uros ei astukaan vielä 12-14 vuorokausina ja narttu näyttäisi jo olevan valmis. Pystykorvien kohdalla näyttäisi olevan niin, että narttu saattaa olla valmis urokselle jo paria päivää aikaisemmin ennen kuin urokselle alkaa rakastelu maistua.
Muuta tässä itse ei ole oppinut kuin tekemään tietyt rutiinit päivittäin: Nartun tiputuksen värin tarkastaminen yms, sen ja uroksen käyttäytymisen seuraaminen, kun uros päästetään tarhaan. Ja odottamaan milloin ”häät alkavat”. Ennen astumista saattaa kuvio kääntyä päinvastaiseksikin ja narttu onkin se joka hyppää uroksen selkään kun jo tekisi mieli. Toiset nartut ilmaisevat asian syömällä uroksen karvaa jne. Yleensä astuminen onnistuu tästä päivän parin sisällä. Kaikilla uroksillani on ollut vielä se yhteinen rituaali ennen astumista, että ei riitä vain peräpään tutkiminen ja tarkastaminen vaan sitten tutkitaan kaula ja korvat myös. Astuminen tapahtuu yleensä heti tämän
jälkeen ja nartutkin ovat olleet vielä suostuvaisia. Ja kiittelevät vielä urosta haukkumalla tyytyväisinä heti ”nalkista” irtoamisen jälkeen kun uros jo siinä nuoleksii muniaan. Ja mikä parasta myös penikoineet.
Meillä on kyllä aina harrastettu myös uusinta-astutusta, jos narttu on paikalla. Yleensä narttu ei enää kolmannen astumiskerran ja kolmen vuorokauden jälkeen ole halukas ja rauhoittuu muutenkin.
Sitten vaan hyvästit morsiamelle ja jäädään odottamaan.
Jokainen tapauksensa on aina uusi ja erilainen. Hätiköimisestä ei näissäkään asioissa ole hyötyä.
”Lopussa kiitos seisoo” päätee tässäkin asiassa monesti, kunhan jaksetaan odottaa.

[erjan]

Mielenkiintoista, siis tuo kiiman venyminen noin pitkäksi. Olen hoitanut koiraa, joka sai kohtutulehduksen, astuttaessaan itsensä yhdeksäntenätoista vuorokautena (lääkärin toteama). Entäpä miten ovat nuo narttujen pitkät vierailut sujuneet, olen ollut etsimässä kosiovierailulla olevaa narttua, edelliskesänä olin mukana etsintäpartiossa kahden viikon ajan, vierailulla olevan uroksen lähdettyä karkumatkalle.
Joku vaan avaa väärän oven väärään aikaan.
Tuo lääkärin tekemä tutkimus on hyvä, ei tarvitse jättää koiraa vieraaseen ympäristöön.
Ja säästää bensakuluissa enemmän, kuin lääkärinpalkkion hinnan.

[mage]

Täällä päin eräs nartun omistaja oppi eka astutuksen jälkeen oman nartun ottihetken. 18. päivä oli sen nartun astumispäivä. Tänä talvena kolmannen pentueen jälkeen aikoi jättää itselleen urospennun ja katkasuttaa nartulta putket. Oma urokseni astui ensimmäisensä vierailevan nartun kuuden päivän odottelun jälkeen, eli 17. päivänä. Viime maanantaina syntyi tälle nartulle kolme poikaa ja yksi tyttö.. Nytkin on narttu tarhassa, 17. päivä nartulla juoksun alusta, ja vasta tänään alkoi uros kosioleikkeihin. Saasnähä..menikö ohi?

[Timo Kettunen]

Otsikon vierestä tässä keskustelemme mutta haitanneeko mitään – sivuaa kuitenkin sitä.

Erja kyseli miten ovat vierailut sujuneet?

Hyvinhän ne ovat sujuneet. Minulla on keskimääräistä enemmän aikaa asialle, joten se mahdollistaa pidempiaikaiset vierailut täällä. Ymmärrän, että kun narttu jää viikoksi-kahdeksikin vieraaseen paikkaan niin jotkut kasvattajat jännittävät tilannetta, kuinka siellä pärjätään. Kertakäynti olisi luonnollisesti helpompi kaikille osapuolille mutta se nyt vaan ei näytä välttämättä aina onnistuvan.

Ikävöikö narttu? Onko ruokahaluja? Käydäänkö sen kanssa lenkillä? Joko on tapahtunut
astuminen? Siinä päivittäisiä keskustelun aiheita.
Poikkeuksetta nartut ”kotiutuvat” hyvin sen jälkeen, kun omistaja on jättänyt nartun. Eivät nartut näyttäisi siten erityisemmin haikailevan omistajaansa. Koirat elävät paljon tässä ja nyt tilanteessa. Yleensä raportoidaan tilanteen kehittymisestä päivittäin, aamuin illoin. Se rauhoittaa

Luottamusasiasta tässäkin on kysymys. Se alkaa rakentua yleensä jo siinä vaiheessa, kun parituksesta ei vielä olla edes päätetty. Kun keskustellaan olisiko ko. yhdistelmässä potentiaalisuutta vaiko ei. Kun sovitaan voiko narttu jäädä uroksen luo. Monestihan on niin, että kasvattaja ja uroksen omistaja eivät tunne entuudestaan toisiaan.
Päivittäinen yhteydenpito on siten tärkeä tapauksissa, joissa narttu jää astutettavaksi.

On hyvä nähdä vähän ”vaivaa” uroksen puolellakin silloin, kun yhdistelmän osapuolet asuvat kaukana toisistaan.
Mielipiteeni on, että yhdistelmän etäisyystekijät vaikuttavat liian paljon uroksen valinnassa.
Sillä rajataan jo heti alkuun pois mahdollisia potentiaaleja sopivia uroksia, joita jalostusneuvonta suosittelisi.

Magen kertoma vastaa omia kokemuksiani astumisajankohtien siirtymisestä myöhäisemmiksi.

[JKo]

Pisimmillään astutushetki on ollut 28 vuorokautta kiiman alusta ( eka tipasta) , ihan omakohtaista kokemusta omalta koiralta useammaltakin kerralta ja myös parista vierailijasta jonkun vuoden takaa.
Ja urosten omistajille sanoisin sen että kun tulee urokselle kysyntää astutusrintamalla niin pitäkäähän huoli siitä että uros on myös täysin kunnossa kun narttu tulee kylään, ei tulehduksia, vatsa kunnossa jottei ole ripulilla jne. Se astumishalukkuus kun putoaa nopeasti jos on koiralla vaivaa. Ja sitten ihmetellään että mikäs nyt on.

[Timo Kettunen]

Päivitetään taas tilanne koskien mm. astumisajankohtaa: Kolme narttua on ollut vierailulla ja ensimmäiset astumiset tiputuksen alkamisesta olivat 19-21 vuorokautta välisenä aikana. 12-16 vrk:n kohdalla uros eikä myöskään vanhempi, ”testiuros” olleet vielä halukkaita astumiseen. Nartut ilmaisivat halukkuutensa astumiseen jo 2 vuorokautta aikaisemmin. Kaikki kolme narttua olivat ensi kertalaisia.

Yksi nartuista oli erinomainen astuttava urokselle. Seisoi rauhallisesti paikallaan ja antoi uroksen astua ilman mitään temppuiluja.
Toinen nartuista oli varauksellinen päästämään urosta selälle ja teki kaikki temppunsa, ennen kuin astuminen sitten onnistui. Kolmas narttu käyttyi samalla tavalla muuten mutta oli jossain määrin vielä agressiivinen, kun uros hyppäsi selkään. Tällä nartulla aiemmat kaksi kiimaa eivät olleet johtaneet astumiseen. Tämäkin narttu kyllä ”ratsasteli” uroksen selässä mutta ei itse sitten hyväksynyt varauksetta uroksen astumista.

Muutamia kysymyksiä on mielessä:

Pitäisikö uroksen olla määrätietoisempi silloin, kun astutaan? Luonnossahan monet urokset nappaavat narttua niskasta hampaillaan ja silloin siinä ei pahemmin ole vara ”temppuilla” vaan on hyvä antautua.

Heijastuuko mahdollinen varauksellisuus nartun luonteessa normaalin astumisten vaikeutumisena?
Ovatko nykyurokset "kilttejä herrasmiehiä"?
Ovatko aiemmin harrastetut korkeammat sukusiitosasteet ja populaation suppeus vaikuttaneet koirien normaaliin lisääntymiseen ja perimään ja missä määrin?

Missä mennään?

Olen keskustellut muutamien kasvattajien ja urosten omistajien kanssa parituksista. Usein ilmenee hankaluuksia astuttamisessa ja muitakin lisääntymisongelmia on.
Olisi hyvä saada laajemmin tietoa missä määrin suomenpystykorvilla ilmenee paritus-, hedelmöittymis- ja synnyttämisongelmia.

Olisiko jalostusryhmän syytä käynnistää seuranta ja tilastointi asiassa?

[Kytösavu]

Olisiko jalostusryhmän syytä käynnistää seuranta ja tilastointi asiassa?

Ymmärtääkseni se on ollut käynnissä jo jonkin aikaa. Ainakin Jalostuksen tavoiteohjelmaa päivittäessä jalostusneuvojista Teemu Moilanen oli aktiivinen em. asian ongelmien tietojen keruussa. Tietoa astutuksista jalostusneuvontaan on myös toivottu jo kauemman aikaa, ongelma vain ilmeisesti on, ettei palautetta tule narttujen ja urosten omistajilta. Asia on joka tapauksessa tärkeä, seuraamisen ja huomioimisen arvoinen.

Joskus tulee mieleen lukeeko näitä työryhmien vaivannön tuloksia oikein kukaan, niin vähän em. toiveista tuntuu tietoa olevan kentällä.
Ainakin parannettavaa olisi paljon kentällä kiinnostuksessa, ehkäpä myös jatkuvassa tiedotuksessa.

http://www.spj.fi/fi/rodut/suomenpystykorva/jalostus/

[Timo Kettunen]

”Olisiko jalostusryhmän syytä käynnistää seuranta ja tilastointi asiassa?”

Tämä oli vain ehdotus eikä miksikään moitteeksi tarkoitettu kenellekkään. Jalostusneuvonnalla on jalostuspalautelomake. On syytä miettiä miten palautteiden antamista voidaan aktivoida, jos sitä ei tapahdu. Uroksen omistajat olisi hyvä saada mukaan osaltaan antamaan palautetta.
Tiedottamista on välttämätöntä lisätä, sillä muuten asiaa ei koeta tärkeäksi, kun ei ole tietoakaan! JTO on liian hidas tiedottamisen väline, eikä sitä sellaiseksi ole tarkoitettukaan. Seurannan ja tilastoinnin kautta voidaan sitten vetää johtopäätöksiä siitä, mihin suuntaan ollaan menossa.

[Timo Kettunen]

Päivitetään taas tilanne. Keskimmäinnen kolmesta astutetusta nartusta käytettiin tänään ultrassa. Tulos oli positiivinen ja sikiöitä on kohdussa eli tiinehtii.
Astumispäivät olivat 21 ja 22 vrk. tiputuksen alkamisesta. Tämä taas todistaa edelleen sitä, että ns. yleisenä pidetty astumisajankohta 12-14 vrk on vain suuntaa antava. Jos uros ei näinä vuorokausina astu niin ei siitä kannata tehdä vielä hätäisiä johtopäätöksiä, että uros ei astu. Tarkoitushan on, että kun astutaan niin siitä syntyy penikoita, eikä homma jää tyhjäksi. Uroksen omistajan pitää tuntea uroksensa ja osata kertoa nartun omistajille, että kyllä se astuu,kunhan hedelmöittymisaika on kohdallaan ja muutenkin sen mielestä hyväksyttävä. Oman kokemukseni mukaan pystykorvaurokset tiedostavat hyvin hedelmöittymisajankohdan ja malttavat odottaa, jos siihen vain annetaan mahdollisuus. Ovat kyllä sitten "kuumina päivinä" aktiivisia ja astuvat usemmankin
kerran, jos siihen on mahdollisuus.

Kolmas narttu, jonka astumisajankohta oli niin ikään 20 vrk viedään ultraukseen parin viikon päästä. Odotellaan mien asiat ovat sen kohdalla ja palataan asiaan.

Toivottavasti tästä informaatiosta on jatkossa näissä asioissa puuhaaville hyötyä ja jää jotakin muistiin "korvan taakse".

[Timo Kettunen]

Tänään sitten kolmas narttu oli ultrauksessa. Senkin kohdalla tulos oli positiivinen ja pentuja on odotettavissa. Nämä esimerkkinä tältä keväältä olleet kolme narttua astuttiin 19-22 vuorokauden välillä kiiman alkamisesta.

Jos keskimääräinen hedelmöittymisajankohta olisi 12-14 vuorokautta niin kaikilla näillä kolmella olisi täytynyt olla esikiima ja sen jälkeen vasta sitä seuraava varsinainen kiima. Kasvattajan on vaikea erottaa esikiimaa varsinaisesta kiimasta tai sen vaihtumispäivää varsinaiseksi kiimaksi. Esikiima olisi ollut
näissä tapauksissa siten 5-7 vuorokautta ennen varsinaisen kiiman alkamista.

Hyvän ja tarkan astujan merkitys korostuu tällaisissa tapauksissa. Kokeneeseen ja hyvään astujaan pitää vain luottaa, että se kyllä tietää ja astuu vain silloin, kun hedelmöittyminen on mahdollista. Nuorten ja ensikertalaisten urosten kohdalla on tärkeä varata aikaa riittävästi parittamiselle sekä kasvattajan että uroksen omistajan taholla.

[Timo Kettunen]

Kolmas puheena ollut narttu synnytti tänään aamulla 4 narttu- ja 2 urospentua. Ajoitus on tärkeä milloin narttu on hedelmäisimmillään! Se on aina partnerien omasta halusta ja hyväksynnästä riippuvainen asia.