muistelmia

Tämän otsikon alla keskustellaan suomenpystykorviin liittyvistä asioista.

Valvojat: Valvoja6, Valvoja5, Valvoja2, Valvoja4, Valvoja8, Valvoja9, Valvoja3, Valvoja7, Valvoja1

Vastaa Viestiin
taivaanrannanmaalari

muistelmia

Viesti Kirjoittaja taivaanrannanmaalari » 05 Helmi 2012, 00:09

on maalinustuksen ensimmäinen jahtipäivä. olen aamuvarhasella jo metsän siimeksessä, nuorella koiralla riittää virtaa, se on nyt 10kuukauen, aamupäivä kuluu hiljaisissa merkeissä, muuan lyhyt teeri haukku on ollu mutta ei vielä sen laatusia et reppuun asti, olen jo siinä kohtaa reissua et tarkotukseni on kääntyä jo autoa kohti, lähestyn suo saareketta koira häviää suosaarekkeen sisään, olen juuri saarekkeen laidassa kun kuulen siipien läiskettä edestäni, koppelo poikuus se on, seisahdun paikalleni ja jään kuuntelemaan, sitten haukku alkaa oikian puolimmaiselta reunaa saareketta noin satametriä siitä missä seison. haukku raikaa kiivasti, varmasti näkölintu. kuuntelen haukkua tupakin verran, sitä on kestäny jo reilusti viisiminuuttia ja lähen hissukseen haukkua kohden, saareke on kuusikkoista siellä täällä isoja petäjiä seassa, reunat harvempaa. haukku helisee korvissani matkaa on enää 50metriä, seisahdun kuuntelemaan ja kurkistelemaan jo tarkemmin joko koira näkyisi, haukun seasta kuulen metson kiroilevan koiralle, siinä tovin aikaa katseltuani ja meno reittiä suunnittellessani äkkään metson männyssä, laskeudun varovasti polvilleni, ja ryömin saarekkeen reunaan ja siitä varovasti kontaten haukkua kohti, saareke on niin avaraa reunoilta että pistää konttaamaan ja ryömimään kuuselta kuuselle, haukkua on kestäny jo vartin verran ja matkaa on enää 30 metriä haukulle, haukku katkeaa äkisti ja koira palaa linnun lähtöpaikkoja haisteleen, odotan.. koira palaa heti ja nään juoksevan sen takasi haukkupuulle, haukku jatkuu, ryömin haukkua kohti on niin jo avaraa maasto että pitää enemmän vaan painaa naamaa kanervikkoon, olen jo iha tuntumassa, vain muutamat isot kuuset estävät näköyhteyden lintuun, haukkua on kestänyt jo vähän vajaa puoli tuntia kun se taas katkeaa ja nään sen menevän linnun lähtöhajuille, odotan, ja koira palaa heti takasi haukku puulle, vielä viimeisen kuusen alaoksien alle ryömin ja nään metson istuvan petäjän alaoksalla kaula pitkällä koiran suuntaan. tervakasen tuoksu tunkeutuu mukavasti sieraimiini kun juon sen loisteessa ensimmäiset puodotus kahvit, reilun puolen tunnin verran sai kokea pystykorvamiehen unelmaa, tulilta lähdettyä, huomaan että haukku on ottanu nuorta koiraa, ei ole enää liike enään niin terävää, autollekkaan ei ole enää kun puolen tunnin verran, seisahdun kankaan reunaan ja jään kuuntelemaan, tuulen vire käy oikialle puolen poskea, näin koiran menevän aiemmin tähän saarekkeseen suota ylittäessäni, yhtäkkiä kuulen kyselevää haukkua oikialta puoleltani, kuuntelen paikalleni jääden kiinteytyykö.. hetken kuunneltuani haukku alkaa kiinteytä hyväksi haukuksi, viitisen minuuttia on kulunut haukkua kun kuulen metson purevan nokkaa haukun seassa, haukku on ihan saarekkeenlaidassa, siihen on helppo lähestyä, isot ja tiheään kasvavat kuuset antavat hyvän suojan, nään jo jo metson, oikia homenokka, se istuu ison petäjän oksalla iha pudotus matkan päässä.. haukkua on kulunut noin kakstoista minuuttia, haukkua tulee tiheään, koira merkkaa hyvin petäjän alla katse tiukasti sinne ylös, haukku soi ihan korvissani semmoisella heleänä nauhana, omaatuntoa vähän kolkuttaa kun asettelen metson reppuun,, mutta päätin palkita koiran hyvällä puustalöydöllä ja hyvillä töillä, repussa tuntuu mukavasti paionoa kun nostan sen pykälään ja astelen kohti autoa. mieleni on tyytyväinen, nuoren koiran ensimmäinen jahtipäivä.

kertalaaki
Viestit: 93
Liittynyt: 06 Elo 2004, 01:48

Re: muistelmia

Viesti Kirjoittaja kertalaaki » 05 Helmi 2012, 19:02

Tuossahan koira palkittiin hyvällä puustalöydöllä, siis isäntä löysi lintusen sieltä puusta.
Kyllä se eräjutussakin lintu pitää ampua sieltä puusta ei se muutoin repussa paina.
Meistä lähes kaikista tuntui suomenkielen kielioppi turhalta ja unettavalta aineelta silloin kouluaikana. Mutta nyt täyteen ikään tullessa mieli on osittain muuttunut. Isot alkukirjaimet pisteen jälkeen alkavassa kirjoituksessa, uudessa alussa, on ehdottomasti paikallaan. Yhdessä lauseessa tulisi käsitellä yksi asia, jota on mahdollista sivulauseella täydennetään.Tämä oli hengästyttävää yhtä mössöä.
Ehkäpä lauantai-illan myöhäisella ajankohdalla ja mahdollisesti muillakin seikoilla oli vaikutuksensa, että tällä kertaa syntyi tuollaista jälkeä.
Antti Mäkinen

Vastaa Viestiin