Pystärin mielenterveys?

Kipa · Viesti Kirjoittaja **Kipa** » 27 Touko 2005, 11:45

Otsikosta huolimatta piti ihan vakavaa asiaa kysyä...

Suunnitelmissa on mahdollisesti pystykorvanpennun hankinta.

Vanhempien luona on ollut pystäreitä ja omia kasvatteja aina, eikä siellä linnunhaukkumisen opetteleminen ole koskaan tuottanut ongelmia, kun taloudessa on ollut useampikin metsämies. Nyt omaan talouteen ei tällaista ylellisyyttä kuulu, joten kyselenkin seuraavaa:

Jos haluaa harrastaa lintukokeita pystärinsä kanssa, vaatiiko se ns. linnun pudottamista nuorelle koiralle jotta 'oivaltaa' mistä on kysymys ja oppii pysyttämään lintua paremmin, vai turhautuuko raasu kun käydään puunjuurella eikä palkkioksi saa muuta kuin kauniin kiitoksen. Olen Tuomisen kirjat lukenut, enkä äkkipäätään muista maintaanko niissä mitään linnunhaukkujan kouluttamisesta ilman metsästyskorttia. Entäpä mitä tuollainen saavuttamattoman haukkuminen tekee koiran päälle? Onko silkkaa koiran kiusaamista jossei ikinä saa saaliiksi lintua?

Eli, joutuuko tässä linnustajaksi ensin opettelemaan, ja sitten vasta koiranhankintaan?

Mielipiteistä ja kokemuksista kiitellen

pystäri · Viesti Kirjoittaja **pystäri** » 28 Touko 2005, 01:24

ei tarvitse olla linnustaja ennen koira ottoa,mutta jos ei halua metsästää niin mitä tekee metsästyskoiralla?jos taas pystyt saamaan hyvän koiran haukkuvista suvuista se kyllä opettaa metsästäjän.näin on varmasti käynyt monelle muullekkin.(ainakin itselle)pudotukset varmasti lisäävät koiran intoa haukkumiseen mutta kyllä hyvät geenit omaava koira uskoakseni haukuu lintua jollain lailla vaikkei pudotusta tulisikaan.ongelma yleensä siinä tapauksessa johtaa siihen että metsässä riittää jotain muuta haukuttavaa.(hirvet yms.)

Kytösavu · Viesti Kirjoittaja **Kytösavu** » 28 Touko 2005, 09:27

Näinhän se juuri on. Yksilöllistä tuo purotuksen tarve varmasti on, mutta pitemmän päälle ei kokeissa tahdo koiran lintuinto jatkua, ellei se pääse pudotuksista nauttimaan. Pitemmän päälle muussa koulutuksessa toimiva palkitseminen ei varmasti riitä.

Omat nartut on joskus ihan selvästi mulkaissut halveksuvasti, kun olen mokannut pitkästä haukusta linnun pakosalle, eli tuskin se niiden päälle hyvää tekee, jos lintua ei sille ikinä ammuta.

Olen samaa mieltä, että lupaava hyväsukuinen koira opettaa linnustamaan kenet vaan maailman hienoimmalla mahdollisella tavalla, kun vaan aikaa ja yritystä riittää. Jokaiselle pystykorvalle olisi suotava edes joskus huippuhetki sen vaistojen ja intohimon tyydyttämiseksi pudotuksen muodossa. On se omistajallekin niin hieno hetki,ettei niitä tahdo muualla saada.

Pyssymies · Viesti Kirjoittaja **Pyssymies** » 28 Touko 2005, 15:19

Kytösavu kirjoitti: Jokaiselle pystykorvalle olisi suotava edes joskus huippuhetki sen vaistojen ja intohimon tyydyttämiseksi pudotuksen muodossa. On se omistajallekin niin hieno hetki,ettei niitä tahdo muualla saada.

Spu · Viesti Kirjoittaja **Spu** » 28 Touko 2005, 19:42

Tiedän pari käyttövalioksi yltänyttä koiraa joille ei ole ammuttu mitään mutta kyllähän se hyvän haukun ansiosta saatu pudotus kruunaa isännän ja koiran yhteistyön.Ja metsästys suomenpystykorvalla on mielestäni hienoimpia asioita metsästyskulttuurissa!

Pyssymies · Viesti Kirjoittaja **Pyssymies** » 28 Touko 2005, 19:50

Spu kirjoitti:Tiedän pari käyttövalioksi yltänyttä koiraa joille ei ole ammuttu mitään

Niinkö? Kerrohan ihmeessä minkä nimisiä koiria ne on?

Kiinnostaa ihan oikeasti!

Spu · Viesti Kirjoittaja **Spu** » 28 Touko 2005, 20:06

Toinen on uros nimeltä "Jalo", toisen omistajalta pitää kysyä lupa saako mainita.

Pyssymies · Viesti Kirjoittaja **Pyssymies** » 28 Touko 2005, 20:30

Ahkerasti on käytetty "Jaloa" ainakin kokeissa, mutta päivänselvä valiohan se.

1 kpl Avo 0
2 kpl suljettu
4 kpl Voi 1
5 kpl Voi 2
19 kpl Voi 3
29 kpl Voi 0

Spu · Viesti Kirjoittaja **Spu** » 28 Touko 2005, 21:38

Jalon omistaja ainakin tykkää koekäynneistä, saa tavata tuttuja ja koira saa mettää, isännälläkin on mukavaa, eikös tästä juuri ole tässä keskusteluaiheessa kyse?

Pyssymies · Viesti Kirjoittaja **Pyssymies** » 28 Touko 2005, 21:44

Näinhän se on.

Kipa: Osta vaan pystykorva ei sille tarvitse ampua lintuja, valion saat siitä ilmankin.

Uuno · Viesti Kirjoittaja **Uuno** » 29 Touko 2005, 21:24

Lukeshan Kipa nuugast Kytösavun tekst tästä asia. Siittä löyty enimmäin sitä jotakin.

Kipa · Viesti Kirjoittaja **Kipa** » 30 Touko 2005, 10:59

Kiitos valaisevista vastauksista

Onhan se tietysti niinkin, että metsästyskoiran hankkiminen, kun ei (vielä?) itse metsästä, voi kuulostaa hieman erikoiselta, mutta minkäs teet - sen verran on tuo pikinokkaisuus verissä ettei oikein muuta rotua osaa kuvitellakaan. Sitä paitsi, jollakin hyväuskoisella tavalla haluaisi omalta osaltaan osallistua pystykorvaisten lintuhaukkuvien koirien säilyttämiseen ja samaan aikaan huolehtia siitä, että omalla koiralla olisi ns. mahdollisimman hyvät puitteet koiranelämäänsä viettää.

Vaikuttaa siis siltä, että metsään on jossakin vaiheessa mentävä aseen kanssa. Tai aseen omistavan kanssa.

Vähän aiheen vierestä: mitä sanoo metsästyslaki, entä metsästäjän moraali, siitä että kanalintuja metsästäisi jousella?

*kummia kysymyksiä

*

Kytösavu · Viesti Kirjoittaja **Kytösavu** » 30 Touko 2005, 12:21

Oikiaa puhetta. Kyllä siinä koiran kanssa yhdessä oppii. Tärkein pointti hommassa onkin, missä sitä koiraa kouluttaa..täytyy olla maanomistajan lupa tai metsästysseuran jäsen. Valtion maillekin pääsee Villin Pohjolan eli Metsähallituksen kautta. Huomioon kannattaa ottaa myös, ettei niitä lintuja enää aivan joka paikasta löydy, ainakaan tarpeeksi etelä-suomessa.

Mainitsemasi Tuomisen kirjat ovat kyllä tosi hyviä opuksia, pystykorvaisten raamatuksikin joskus siteerattu. Toki aina kaikki ei suju ihan yhtä helposti kuin näissä, mutta tunnetusti Erkillä on aina ollut hyvät koirat.

Jousella saattaa olla usein vaikeaa saada haukusta lintua putoamaan, kun aina ei pääse tarpeeksi lähelle ruutiaseellekaan. Usein saattaa oksat olla haittana ja edessä, kun usein se lintu istuu oksa- tai latvatupsun sisällä piilossa.

Kaikkein tärkein pointti on, että pennun kasvattaja on perillä epilepsia-luvusta ja sukusiitosasteesta. Lisäksi olisi hyvä, että suvussa ainakin olisi koepalkittuja koiria, varmemmin tälläiset syttyy linnulle, vaikkei pudotusta heti alkuunsa saataisikaan.

Kipa · Viesti Kirjoittaja **Kipa** » 30 Touko 2005, 17:40

Eipä liene huono idea sekään, että viisaampien ja kokeneempien kannoilla kulkee lintumetsällä. Jonkin verran sitä on tullut harrastettuakin, mutta eri juttu kaiketi oman koiran kanssa. En tiedä, harrastaako pystykorvaväestä kuinka moni jousella metsästämistä, mukava olisi tietysti kuulla jos sellaisia löytyy. Vaikeusastetta ei ainakaan puuhasta puutu.

Lintumaista täytyy sanoa sen verran, että ihan pääkaupunkiseudulla ei tarvinne lähivuosina enää asua, joten lintumetsiin pääsisi pienemmällä vaivalla ja ehkäpä suorastaan omalta pihalta