Näyttelyarvostelusta

[kepu]

Ensimmäistä kertaa näin eilen Lahden näyttelyssä, että koira voi saada EVA:n, kun tuomari ei saanut mitattua siltä korkeutta. Tämä sattui oman nuoren narttuni kohdalle. Näyttelytuloksia lukiessani aina EVA:n kohdalla ajattelen, että koiran hampaita ei saatu katsottua, mutta näköjään se voi tulla muustakin syystä. Liekö sitten miten yleistä nämä muut syyt?

Oma vikani tietenkin oli, että kävi niin kuin kävi. Mitäs vein koirani tilanteeseen, joka stressasi sitä liikaa ja johti siihen, että mittatikku oli sille viimeinen pisara. Kuitenkin tuomarin sanat jäivät vaivaamaan mieltäni: "Kyllähän minä näen, että koirasi on keskikokoinen, mutta en voi nyt muunlaista arvosanaa antaa, kun tämä on kuitenkin kansainvälinen näyttely". Tuota lausumaa olen pohtinut ja miettinyt sitä, voiko tuomareilla olla eri näyttelyissä eri kriteerit, joilla hän koiraa arvioi.

Voiko esimerkiksi tämä tuomari toisessa näyttelyssä luottaa omaan silmäänsä ja arvioida koiran koon ilman mittausta? Voisiko hän jättää vaikka ryhmänäyttelyssä mittauksen kokonaan tekemättä tai heittää oman arvion, jos mittaus ei ota onnistuakseen jonkun koiran kohdalla? Miten vertailukelpoisia tulokset ovat edes saman tuomarin kohdalla? Samassa kehässä esimerkiksi nähtiin pelokas nuori uros, joka ei ottanut yhtään kunnon juoksuaskelta. Takuulla ei pystynyt tuomari koiran liikkeitä arvioimaan, mutta koira sai H:n.

Mutta ei tämä minun maatani kaada. Seuraavaa näyttelyä jo katsellaan ja mittausta takuulla harjoitellaan, ettei jää tuosta tapauksesta koiralle kammoa.

[Roippakoipi]

Täälläkin ollaan huomattu miten hirveästi heittelee.. Eräs koira sai hylysyn kun puri omistajaa( Ihan oikein)
Seuraavana päivä sama käytös, mutta erituomari. Tuloksena oli ERI.
Mitenköhän tämä nyt palvelee jalostusta? Koira kuitenkin voi haukku itsensä valioksi tuolla ERI tuloksella ja yleensähän sitä sitten käytetään jalostukseen.
Minun mielestäni se riippuu tuomarista

[Breda]

Tuo mittaaminen on minuakin askarruttanut. Minun koiraani ei ole koskaan näyttelyssä mitattu, vaan aina on riittänyt tuomarin silmä kokoluokan määrittämiseen. Muutamassa näyttelyssä olen nähnyt , että tuomari mittaa koiran ensimmäisissä luokissa ja luultavasti sillä tiedolla ns. kalibroi oman silmänsä. Sen jälkeen mittä on pysynyt taka-alalla ja koko määritys tapahtunut silmä määräisesti. Oma mielipiteeni mittaamiseen on , että tuomarin silmä on riittävä sillä onhan toleranssi ihanne korkeudesta +/- 3 senttiä ja kokenut tuomari pystyy sen yleensä aika hyvin erottamaan silmälläkin. Tuollaisen kuvan minä olen mittaamisesta saanut.

[Heini]

Evahan annetaan tosiaan koiralle, jota ei voida kaikilta osin arvostella. Ja jos tuomari sattuu haluamaan juuri sen koiran muun tutkimisen lisäksi mittamaan, pitäisi koiran siihen suostua ja jos ei onnistu, niin tuomari ei pysty korkeutta arvostelemaan. Toki se ei ole oikein reilua, kun moni tuomari mittaa vain osan koirista, jotkut ei mittaa ollenkaan jne.

Oma koirani on kerran keppuroinut näyttelyssä ja vaikka hampaat antoi katsoa, niin kivesten tarkistuksesta ja muistaakseni mittaamisesta alkoi panikointi ja pakoilu, eikä sen jälkeen kehässä suostunut enää esiintymään. Tuomari tykkäsi muuten kovasti, mutta antoi H:n ja totesi olevansa armollinen, kun ei anna evaa. Tuokin on jännä asenne, koska hyvälle koiralle toisaalta ottaisi mielummin sen evan, jotta tuloksista näkisi, että nyt ei kaikki ole ollut kunnossa. Mutta saihan tuomari toisaalta koiran suunnilleen arvosteltua loppujen lopuksi, luonne vain petti, joten ehkä tuo H:kin on kuitenkin oikein perustein annettu.

Kuitenkin tuomarin sanat jäivät vaivaamaan mieltäni: "Kyllähän minä näen, että koirasi on keskikokoinen, mutta en voi nyt muunlaista arvosanaa antaa, kun tämä on kuitenkin kansainvälinen näyttely". Tuota lausumaa olen pohtinut ja miettinyt sitä, voiko tuomareilla olla eri näyttelyissä eri kriteerit, joilla hän koiraa arvioi.

Tuo on kyllä vähän outo suhtautuminen tosiaan, jos tuomari olisikin vaikka tavallisessa ("vähemmän arvokkaassa"?) ryhmänäyttelyssä antanut koiralle palkinnon. Voi hyvinkin olla, että osa tuomareista vaatii kv-näyttelyissä enemmän, mutta mielestäni arvioinnin pitäisi olla tasavertaista aina. Etenkin kun metsästyskoirilla ainakin minun mielestäni nuo ryhmänäyttelyt on niitä tärkeämpiä ja arvokkaampia näyttelyitä, koska niissä on usein paljon enemmän koiria ja joskus myös asiantuntevammat tuomarit.

Noi ärhentelytapaukset kehässä kyllä ihmetyttää itseäkin ja valitettavasti suomenpystykorvilla näytetään hyväksyvän melko helposti puremisia sun muita siellä kehässä ilman että vaikuttaa edes arvosanaan, saati että kirjattais aggressiiviseksi, niin kuin muissa roduissa tehtäisiin... Vaikka se pystis ärhäkkä ja temperamenttinen saisi ollakin, niin tuskin kukaan haluaa koiraa, joka syö tuomarin ja/tai esittäjän kädet siellä kehässä?

[pohjanmaanpoika]

Tuo mittaaminen on jännä homma. Omaa 9 vuotiasta urkkia kun aikanaan näytin, oli koko aina kun ei mitattu keskikokoa pienempi tai lähes keskikokoinen. Kun pyysin tuomaria mittaamaan oli keskikokoinen. Koira on 47cm korkea.
T: Pete Siironen

[Samm]

Heini, nykyään arvostelulomakkeessa on myös kohta Koiran käyttäytymisen arvioiminen arvosanoilla "rodunomainen lähestyttäessä" (1), "väistää" (2), "vihainen" (3) ja lisäksi tarvittaessa saapi rastittaa kohdat "pelokas" ja "vihainen koirille". Valitettavasti harva tuomari pystykorvalla rokottaa äkäisyydestä - aggressiivisille ja tuomaria purevillekin on anettu luonteesta ykköstä eikä ole merkattu aggressiiviseksi eikä tällaisesta käyttäytymisestä ole merkintää edes kirjallisessa arvostelussa. Pystykorvat ovat toki varautuneita ja temperamenttisia, mutta vihaisia ne eivät saa missään nimessä olla. Vähän on vaikea ymmärtää tuomaria, joka antaa vihaiselle ja purevalle koiralle luonteesta 1 - vaikka monelle pystykorvalle vihaisuus on ominaista, niin sallittua se ei ole.

Tuomareiden kanta mittaukseen todellakin vaihtelee - meidän nuoremmalla meni parissa ekassa näyttelyssä mittaukset ihan päin honkia kun väisteli ja jänisti. Yhteen arvosteluun kirjattiin sitten "tottumattomuuttaan ei sallinut mittausta", mutta mainittiin kuitenkin, että kooltaan keskikokoinen ja tuloksena oli EH. Jos tuomari näkee, ettei koiran koossa ole mitään vikaa, pitäisi hänen mielestäni arvostelu antaa, oli kansainvälinen näyttely tai ei. Sen verran pitää olla tuomarillakin itseluottamusta, että uskoo omaan silmäänsä. Itse senttimetreillä kun ei niin väliä ole, pääasia on nähdä onko koira nyt oikean kokoinen, kääpiö vai jätti.

[Tuutikki]

Oma kokemukseni on taas se että kansainvälisissä näyttelyissä se mittakeppi on harvemnmin tuomarin kädessä kuin ryhmänäyttelyissä.

[Kukkoaho]

"vihainen koirille"....

Jääköhän tämä rastitus monelta SPKu:lta rastittamatta? Ainakin omani rähisee toisille uroksille ja ainoassa näyttelyssä jossa olen käynyt, niin samassa kehässä oli myös näyttelystä sertin saanut koiruus ja samoin sekin rähisi Remulle!

Entä KKKu:t? Aika kovasti nekin rähisevät toisille uroksille?

SPK:sta minulle on sanottu, jotta on ihan normaalia rodussa urosten räyhääminen keskenään. Joten jos tuo edellä mainittu kohta jää rastittamatta pitääkö jäädä myös kohdan

"rodunomainen lähestyttäessä" (1),

[Katriina K.]

Ihan mielenkiintoinen kommentti tuo kansainvälisistä näyttelyistä. Eiköhän nuo kaikki näyttelyt pitäisi olla ihan samanarvoisia arvosteluperusteita ajatellen.

Menee ehkä hiukan aiheen vierestäkin, mutta haluan jakaa muidenkin luettavaksi tämän Paula Heikkinen-Lehkosen erittäin onnistuneen artikkelin "Arvosteluperusteet ja kehäkäyttäytyminen" http://www.sdy.fi/nayttely/arvosteluper ... akaytt.htm

[Samm]

Kukkoaho, pidemmän päälle olen itse sitä mieltä, että koira on kuitenkin toiselle aina koira, yksityisyytensä ja reviirinsä nekin tahtovat aina pitää. Oli rotu mikä hyvänsä, ymmärrän uudelle tuttavuudelle isottelemisen, murisemisen ja arvojärjestyksen etsinnän; oli ko. rotu/koirayksilö sitten vihainen tai ei. Rauhalliselta ja ystävälliseltäkin koiralta nämä rähjäominaisuudet yleensä löytyvät, ja harvaa koiraa on nykyään sosiaalistettu niin hyvin, etteikö se joskus ärähtäisi uudelle tuttavuudelle. Muita koiria kohtaan aggressiivisesti ja vihaisesti käyttäytyvän kyllä erottaa niistä koirista, jotka vain rähjäävät ja käyttäytyvät näin lajilleen ominaisesti. Toisia koiria kohtaan oikeasti aggressiivisia pystykorvia näkee näyttelyissäkin suht harvoin. Vihaisuus (oli se sitten ihmistä tai koiraa kohtaan) on kiellettyä, mutta tavallinen rähjäys ja oikeasti aggressiivisuus on erotettava tässä asiassa toisistaan. Oikeasti aggressiivinen koira on aggressiivinen sekä uroksille että nartuille, rähjäys riippuu yleensä vähän siitä, kumpi sukupuoli tulee vastaan (omat nartut rähisevät nartuille, mutta eivät uroksille). Rähjäämisestä ei siis omasta mielestä luonnearvostelua pidä huonontaa - mutta jos vihaisuus menee siihen, että vain haukutaan, irvistellään, muristaan, purraan, huudetaan ja revitään hihnaa koko näyttelyiden ajan jotta päästäisiin toisen koiran kimppuun, on luonteeseen jo puututtava.

Jos koira ei ole tavallista rähisemistä (haukkuu/murahtaa kun uusi koira tekee tuttavuutta, varsinkin jos omistaja on vieressä) vihaisempi/aggressiivisempi, niin näyttelyssä tällaisesta käyttäytymisestä huolehtiminen jää näytteilleasettajan huoleksi. Tiedän, että omat koirat rähisevät toisille koirille (erityisesti nartuille), jos lasken ne liian lähelle enkä opasta/tue koiraa käyttäytymään rauhallisesti ja asiallisesti. Siksipä pidän näyttelyssä omat koirat erityisesti nartuista hieman kauempana, en mene uhallani stressaamaan omaani enkä muiden koiria. Harmi kuulostaa siltä, että syyllistän näytteilleasettajia, mutta kyllä se on paljolti kiinni näytteilleasettajan kontaktista koiraan ja näytteilleasettajan ohjaamisesta, miten koira käyttäytyy kehässä ja sen ulkopuolella (tämä vain rähjääjäkoiriin viitaten; yliaggressiivista koiraa on hankalampi kontrolloida kun on 200 muuta koiraa vieressä, mutta niihinkin keinonsa). Koiransa pitää tuntea, ja jos sitä ei tunne ja osaa kontrolloida tarpeeksi hyvin, niin plörinäksi menee.

[Kukkoaho]

..... mutta jos vihaisuus menee siihen, että vain haukutaan, irvistellään, muristaan, purraan, huudetaan ja revitään hihnaa koko näyttelyiden ajan jotta päästäisiin toisen koiran kimppuun, on luonteeseen jo puututtava.

Joo eihän se kyllä tähän mennyt kummallakaan, kyllä siellä kehässä jopa ihan paikallaankin molemmat urokset seisoivat (käyttöluokan kehä, siksi niin vähän koiria) ja molemmilta tarkisteltiin hampaat ja mitattiinkin, eli ei niillä ihan kaikki tajunta hämrtynyt

Hyvin kyllä avattu tuo "Vihaisuuden ja rodunomaisuuden" ero!

[virve]

Tasan ei käy tämä agresiivisuuskaan näyttelyissä.
Rotweiler kehän laidalla kaksi urosta ärisee toisilleen, kun joutuvat liian läheltä sivuuttamaan. Kehän tuomari ilmoittaa molemmille, että ei tarvitse vaivautua arvosteltavaksi koska ovat selvästi vihaisia koiria.
Eli on rotuja joissa ei edes kehän ulkopuolella tapahtuvaa ärinää suvaita. Tämä vain siksi, että rotu mielletään helposti vaaralliseksi ja siksi niiltä vaaditaan paljon parempaa käytöstä.
Jopa pienille russeleilla ollaan aika paljon tarkempia noista ärinöistä.

Omat kokemukseni on ollut eläinlääkärissä pystärin kanssa käydessäni, että melkein aina ihmetellään ääneen sitä, että minun pystäri ei pure hoidettaessa. Onpa keran kysytty josko laitetaan heti kuonokoppa ennen hoitotoimenpiteitä.

Pitäisikö pystykorvilla hieman enemmän kiinnittää huomiota koirien sosiaallistamiseen ja näyttelyssä pitää huolta, ettei koira joudu liian ahtaaseen paikkaan.
Se, että rotumääritelmässä on luonteesta varauksellinen ei ole synonyymi agressiivinen.

Terveisin Virve

[masa.k]

Väittäisin että mitään näitä agresiivisuus oireita ei olisi jos koirat pennusta lähtien pääsisi tutustumaan toisiin vieraisiin eli tuntemattomiin koiriin. Täällä Kokkolassa siihen on mainio mahdollisuus koirapuistossa. Puistossa on kaksi aidattua noin 2000 m2 häkkiä joista toinen on isommille ja toinen pienemmille koirille.
Koirat saa vapaana viilettää ja tietysti aina joskus jonkinlaista rähinää voi tulla.
Ite en henkilökahtaisesti ymmärrä että jonkun koira ei anna hampaita kahtoa tai mitata. Se on mielestäni koulutuksen ja totuttelun puute. Pennusta asti vieraat kahtomaan hampaita ja millon milläki kepillä mittaa ottamaan. Pakkohan sen on tottua ja tottuuhan se kun makupalaa palkinnoks. Jos ei ni kahtomaan peilin eteen.

[Emma]

Väittäisin että mitään näitä agresiivisuus oireita ei olisi jos koirat pennusta lähtien pääsisi tutustumaan toisiin vieraisiin eli tuntemattomiin koiriin.
Täällä Kokkolassa siihen on mainio mahdollisuus koirapuistossa. Puistossa on kaksi aidattua noin 2000 m2 häkkiä joista toinen on isommille ja toinen pienemmille koirille.
Koirat saa vapaana viilettää ja tietysti aina joskus jonkinlaista rähinää voi tulla.
Ite en henkilökahtaisesti ymmärrä että jonkun koira ei anna hampaita kahtoa tai mitata. Se on mielestäni koulutuksen ja totuttelun puute. Pennusta asti vieraat kahtomaan hampaita ja millon milläki kepillä mittaa ottamaan. Pakkohan sen on tottua ja tottuuhan se kun makupalaa palkinnoks. Jos ei ni kahtomaan peilin eteen.

Kunhan ne vieraat koirat ovat TURVALLISIA. Koirapuistoissa majailee ikävä kyllä aika paljon käyttäytymisvammaisia koiria ja itse kun olen joskus sitä menoa ulkopuolelta katsonut niin en kyllä päästäisi omiani koirapuistoon. Jos toinen koira ei osaa lukea toisen koiran signaaleja tai jättää välittämättä niistä niin toinen joutuu lopulta puolustautumaan ja avot, rähinät on valmiit. Ja liian moni koiranomistaja on nykyään näitä "ei-tää-tee-mitään" ja seuraavaksi ollaan sitten karvoissa kiinni. Joten toki pennun voi koirapuistoon viedä mutta kannattaa katsoa hyvin tarkkaan minkälaisia koiria siellä pyörii ensin. Jos mahdollista niin on paljon parempi vaihtoehto viedä pentu tuttujen luokse joilla aikuisia, turvallisia koiria ja antaa sen tutustua niihin.
Toinen asia on se, että ei ole edes luonnollista toisen uroskoiran pitää toisesta uroskoirasta - etenkin jos ympärillä pyörii narttuja kuten näyttelyissä monesti tekee.
Tässä tulee esille koulutus. Vaikka koira ei pidä toisista uroksista, se tulisi kouluttaa siten ettei siitä ole vaaraa toisille ja siten ettei se turhia rähise ja pöhise.
Meillä on kotona neljä erirotuista urosta ja kyllä niille saa välillä kertoa kuka määrään kaapin paikan - minä tietenkin. Jos rähinää syntyy niin jokainen saa mennä nurkkaan häpeämään vähäksi aikaa, kyllä ne siitä tokenee
Meilläkin pystis haluaisi kauheasti rähistä näyttelyissä toisille uroksille ja sen kans on joutunut tekemään tosissaan töitä että saa siltä suun suppuun. Ainakaan meillä nameilla lahjominen ei tahdo kauhean hyvin toimia koska ne eivät yksinkertaisesti kiinnosta kun ympärillä on muita jännää. Jos namit toimii niin niitä kannattaa tietenkin hyödyntää näyttelyharjoituksissa ja näyttelyissäkin.
Meillä parhaiten on toiminut kun otin kerran poskista kiinni ja katsoin syvälle silmiin ja kerroin kuinka mukavat on pystykorvakinttaat Jälkikäteen ajattelin että kyllä mulla on viisas pystis kun ymmärsi sillä se oli loppuajan näyttelyssä hiljaa Ja toinen tehokeino on kukkasuihkepullo. Sitä kun vähän pirskauttelee niin jo hiljenee ja rauhoittuu. Kehässä poika sen sijan käyttäytyy todella mallikkaasti, onneksi... joskin jotain sen luonteesta kertonee että moni tuomari on kirjoittanut luonteen olevan terhakka
Joten totuttaminen toisiin koiriin turvallisesti, vähän näyttelytottumusharjoituksia ja kuri (edes jonkinmoinen) - sillä sitä on pärjätty meillä.

[Roippakoipi]

Ihan mielenkiintonen tuo koirapuistoidea. Toimii varmaan osalla,mutta meillä meno on nuorenuroksen kanssa ihan vallatonta. Pienestäpitäen on totutettu ja tykkää kyllä myös seurustella urosten kanssa. Nyt kun hormoonit hyrrää niin kyllä varmasti karva pöllyää jos lähelle laskee. Ei namit oo enää auttanu. Naksutintakin kokeilin, mutta ei tehoa. Nyt kerran kun otin luulot pois, niin johan helpotti. Nyt kaikki ihmisetkin on kavereita... murinat loppu siihen. Viimeseen asti muuten halus vastaan taistella. Lieköhän luullu jo olevansa pitkänkin aikaa pomo.

Onko kukaan nähny näyttelyissä, kun pystykorvat "pimahtaa", ja se ei tajua tämän maailman menosta mitään, vihannenkin on kun mikä, silmätkin osalla lasittuu sen raivonpuuskan ajaks. Sitten kun kohtaus on ohi niin ei välttämättä enää ikinä saa ees sitä uusiks.
onkohan tuo joku rotuominaisuus?