yli-innokas koira

[Riku]

Meneeköhän tämäkin yli-innokkuuden- vaiko minkä piikkiin.. Oma spu seuraa lentäviä lintuja äänen kera! Tänäänkin nevanlaidassa aikani oottelin, että herra viimein saisi itsensä liikkeelle ja haeskelemaan lintuja. Lähtihän tuo viimein, seurasin tutkalla, että painelee aavaa nevaa pitkin, kohteena horisontissa näkyvä rämeen reuna. Reilun 500m metrin päässä nopeus nousi 17km/h ja sitten se taas alkoi, ihan ku jäniskoiran ajoa olisi kuunnellut seuraavat pari tuntia.

Seuraamista tuli varmaan parin kilometrin verran ja ainut piiitkä haukku kiinteytyi muutamaa metriä vajaan kilometrin päähän. En vaivautunut lähtemään haukulle.
Mistä tuo "ajaminen" johtuu ja kuinka yleistä se on?

[Räpikäs]

Onko Rikun koira vielä nuori? Elä jää odotteleen, että koira lähtisi. Sen kuuluu kulkea metällä isäntänsä kanssa lintuja tai muuta riistaa etsien. Jos koiralla ei ole tapana isännän kanssa kulkea, on ongelma todellinen. Mutta ajattelin kuitenkin sitä, että miksi koirakaan ottaisi yhteyttä isäntäänsä ja oppisi isännälle riistaa hakemaan, jos isäntä tuo sen vain leikittelemään metsään, jossa se luulee saavansa juosta vapaana täysin vailla tarkoitusta. En tiedä tietenkää paremmin neuvoa, mutta vauhtia ja määrätietoista matkantekoa isännällekkin, tutkaa tuijotelllaan sitte, kun koira on kadonnut tai hirven perässä. Jos koirasi kuitenki ottaa yhteyttä, on sen liikkuessaan kuljettava mukanasi ja sitä myöten haku-, löydöt- ja haukku tulee lähemmäs, kuuloalueelle, jonne voi sitten hiipiä saalista hakemaan. Kun eihän koira sitten yksinkertaisesti ehdi liian kauas isännästä, jos se isännän mukana meinaa kulkea. Ja oikeasti sinne metsään, eikä nevasoille. Ei se koiruus sysimettäsä kovin pitkälle kerkiä lentävän linnun perässä..

Riistaverethän ne vaan kuohahtaa, ku lentoon haukkuu, elä siitä niin huoli.

[Riku]

Koira on pian 5v. Tuolla kertaa olinkin vain "nevapassissa" odottelemassa koiran löytämien lintujen saapumista siemenpuihin ja siitä sitten haukulta pudotettavaksi. Tälle koiralle on ominaista kuulolla paikantaminen, eli aukoilla ja nevoilla tunnistaa teerien äänet ja hakeutuu niille, oli ne sitten 200m-1000m päässä. Laskeskelin eilen jäljen pituutta kotikoneella jahtipäivän päätteeksi, reipas 6km tuli koiralle mittariin pelkästään teeriparven matkassa.

Tuo haukkuen seuraaminen tässä vain askarruttaa, kuinka yleistä lienee?

[Kytösavu]

Jännä homma tuo kuulolla paikantaminen, koska kirjoitin kerran koirasi emälle ykkösen tuloksen, ja huomasin senkin käyttävän todella paljon kuuloa hyväksi. Muutaman kerran jähmettyi pitemmäksi aikaa paikoilleen, nopean syöksyn perään alkoi haukku reippaan sadan metrin päässä umpimetsässä.
Yksi edesmenneistä koiristani antoi myös varsinkin maasta seuraamisen aikana ääntä, mutta ei nyt muutamaa vingahdusta enempää. Tuomaroidessa muiden koiria muistaakseni kerran tullut vielä lisäksi vastaan samoin tekevä suomenpystykorva. Ennen pohjiksissa niitä tuli vastaan enemmän, jotenkin tuntuisi niilläkin vähentyneen.
Toisaalta hyvä piirre, tiesi koska lintu löytyi, mutta en osaa sanoa vaikuttiko lintujen puuhun jäämiseen, tuskin ainakaan auttaakaan. Joskus niitäkin ainakin alas ammuttiin.

[apassi]

Rikun pystykorva ulvoo kilometritolkulla linnun perässä ja Räpikäs lyö löylyä, kertoopa vielä ulvomisen kuuluvan riistäverisyyteen.
Korttovaarassa ei tuollainen koira napuroita pureskele! Eihän tuollainen kuulu kansalliskoiramme ominaisuuksiin.

[JKo]

Meneeköhän tämäkin yli-innokkuuden- vaiko minkä piikkiin.. Oma spu seuraa lentäviä lintuja äänen kera! Tänäänkin nevanlaidassa aikani oottelin, että herra viimein saisi itsensä liikkeelle ja haeskelemaan lintuja. Lähtihän tuo viimein, seurasin tutkalla, että painelee aavaa nevaa pitkin, kohteena horisontissa näkyvä rämeen reuna. Reilun 500m metrin päässä nopeus nousi 17km/h ja sitten se taas alkoi, ihan ku jäniskoiran ajoa olisi kuunnellut seuraavat pari tuntia.

Seuraamista tuli varmaan parin kilometrin verran ja ainut piiitkä haukku kiinteytyi muutamaa metriä vajaan kilometrin päähän. En vaivautunut lähtemään haukulle.
Mistä tuo "ajaminen" johtuu ja kuinka yleistä se on?

Minulla on myös koira joka nuorena jonkun kerran "ajoi" lintuja äänellä kun oli niin innokas mutta iän mukana se jäi pois ja ihan mieleinen metsästyskoira siitä kehittyi lopulta , vaikka korttovaarassa se ois jäänyt kaiketi ilman ruokaa. Itse asiassa eräs toinen koirani myös ajoi kerran nuorena metsoa kuin jänistä äänen kanssa kun metso lensi matalalla koiran edellä männikössä, se oli kuitenkin sen koiran ainoa sellainen ajohetki minkä pääsin todistamaan. Jänistä kyllä ajaa vieläkin äänellä vaikka jo kuulo alkaa olla mennyt.
Joten on sitä toisillakin koiria joitten tavat ei kaiketi kuulu kansalliskoiralle kuten intiaani toteaa

[Räpikäs]

Luetusta "ulvomisen" määrää on vaikea kuvitella. Kansalliskoiran piirteisiin kuuluu todellakin äänenanto jopa maasta lähtevälle linnulle. Jonkunlaista ujellustahan/vingahtelua se on, tuskin ihan haukusta tässäkään kyse. Kaikki sitä ei tee, mutta monet kylläkin. Tuo suomaisema, jossa sitkeä seuraajaa näkee linnun satoihin metreihin, varmasti ottaa päähän koiralla sen verran, että äkinää kuuluu jos siihen on taipuvainen. Riistaverettömällä tuskin kuuluu mitään.. Ei provoja, mutta näkemyksiä pitää olla. Korttovaarasta voi laskeutua joskus sinne jänkhämaisemiin.

[pohjanmaanpoika]

Mulla kahdeksan vuotias urkki." Ajaa" useinki metsoa ja koppeloa jos maasta lähtee, äänen kans. Ja jäävät puuhun aivan yhtä usein, kuin silloin ku sitä ääntä ei tule. Teerille ääntä tulee enää harvoin, pitää olla tyhjää mehtää tuntitolkulla alla. Nevalla ei sitä enää vuosiin ole tehnyt. Muutenki nevateeriä "kohtelee silkkihansikkain", oppia ikäkaikki. Kyllä tuo lentävälle linnulle äänen anto on hyvinki yleistä, mitä nuita sessejä kokeissa on jonku nähny. Tv: Pete

[Kytösavu]

Kansalliskoiran piirteisiin kuuluu todellakin äänenanto jopa maasta lähtevälle linnulle

Monenko koiran tuntemukseen tämä väite perustuu? Minulla se on useamman kymmenen koiran tuomaroinnin perusteella niin päin, että se on paikkatakin tapa enemmänkin, joka tuntuisi vähentyneen sekin.

[enp]

Kyllä tuo lentävälle linnulle äänen anto on hyvinki yleistä, mitä nuita sessejä kokeissa on jonku nähny.

Jokin on pahasti pielessä jos tuo yllä lainattu teksti pitää paikkaansa???

Olen kyllä "Kytösavun" kanssa täysin samaa mieltä, että se ei kuulu suomenpystykorvan ominaisuuksiin. Lapissa ei "ajokoiramaisia" suomenpystykorvia ole tarvinnut onneksi kokeissa arvostella (poisluettuna porot ja jänikset). Enempi se näyttää olevan joidenkin "monitoimikoirien" ongelma. Suomenpystykorvan ominaisuuksiin se ei kuulu ja pidän sitä henkilökohtaisesti erittäin vakavana virheenä. Lint-säännöt luokittelevat sen liikaherkkyydeksi mutta sääntökirja antaa onneksi mahdollisuuden myös ankarampaan arvosteluun.

[MAiHa]

Tämä ei liity ajamiseen tai lentävän linnu haukkumiseen mutta sikäli erikoinen tapaus että kerron. Olen kerran hiipinyt suomenpystykorvan haukulle, jossa paljastui että teeri olikin maassa. Koira haukkui paikallaan varovasti merkaten huonosti. En löytänyt lintua lähipuista ja arvelin että hajuille antaa ääntä. Viimein lintu lähti maasta n. 30 m:n päästä. Koira oli toistakymmentä vuotta vanha ja teki tempun yhden ainoan kerran. Liekkö iskeny vanhuuden höperyys.

[VALLE]

Pohjisten SM-haukuissa 2008 oli Lyytillä usean minuutin haukku teeristä/teerestä maahan ja astalla kiven päälle!:) Osoittaa koiran viisautta haukkua varovasti maahan!!

[Räpikäs]

Te ootte parhaita te kaiken @ jauhajat, joilla on satayks kokemusta. Kerrassaan mainioita ihmisiä, ylivertaisia. Jos kuulette joskus vingahtelua, kun kansalliskoira tai pohjis löytää maasta linnun, laittakaa heti hengettömänä kuoppaan se rakki. Moinen tapa ei varsinkaan kansalliskoiralle kuulu, eikä jalostukseen koko sukua kaheksaan serkun kaimaan polveutuen. Anteeksi että en oo niiiin kokenu ku te koira-asia ylijumalat. Piipitti teijjän tai meijjän Turre eli ei, ihan sama..

Rikulle selevä vastaus siis: unoha koko rakki, se on sulle tuskin muutenkaan mieleinen.

[enp]

Ei kannata pettyä siihen, ettei kaikkien koirat käyttäydy samalla tavalla. Kokemus tuo varmuutta näissäkin asioissa ja auttaa ymmärtämään asioita ja kehittämään koiria terveemmiksi ja pelaavammiksi. Se että koira (ei suomenpystykorva) ulistaa linnun perässä kertoo kyllä asiansa osaavalle koraihmiselle, että asialle tulisi edes pyrkiä tekemään jotain.

[Arppa]

Siinä mielessä tässä keskustelussa taisi mennä puurot ja vellit sekä luetunymmärtämiset sekaisin, että eikai se "kohtalokas" virhe sentään ole jos muutaman kerran haukahtaa hajuille tai lähtevälle linnulle. Eri asia tietenkin jos ujeltaa kuin ajokoira haukkupuulle asti löytöpaikasta tai todennäköisesti siinä tapauksessa lintua ei tarvi haukkupuulta etsiä