Jalostus "pelaamattomilla"

[Pekka-antero]

Nyt tällä palstalla on osoiteltu syyttävällä sormella vuoron perään metsästäjiä ja toisaalta kokeissa kävijöitä. Lähtökohtana oli jalostus "pelaamattomilla". Pelaavien koirien riman itse kukin asettaa tietylle korkeudelle. Kokeissa käyvällä koiralla on ulkopuolisen tuomarioikeudet omaavan henkilön koesääntöjen mukainen arviointi koirasta pisteiksi muutettuna, mutta kokeissa käymättömän koiran pelaamisessa on luotettava omistajan arviointeihin ja vakuutteluihin. Molemmilta tahoilta voi saada luotettavan tai epäluotettavan arvioinnin. Pidän kuitenkin koetulosten (huom. useiden kokeiden) informaatiota luotettavampana. Koetulosten perusteella koirien keskinäiselle vertailulle on selkeämpiä perusteita, kuin monilla erilaisilla tekijöillä omia koiriaan kehuvilla (harvemmin moittivilla) vain metsästystä harrastavilla koirien omistajilla. Meillä kasvattajilla, niinkuin pentujen hankkijoillakin on erilaisia asioita, mitä me itsekukin arvostamme koirassamme enimmin. Itse tutkin vuosikirjoista koirien koepistemäärien lisäksi myös erikseen ainakin kunkin koiran haku-, seuraamis- ja äänenantopisteet. Koetulosten lisäksi koiran kirjallisista näyttelyarvosteluistakin voi löytää hyviä vinkkejä, joilla on merkitystä jalostukseen kelvollista koiraa arvioidessa. Ulkomuodossahan voi näkyä tekijöitä, jotka vaikeuttavat koiran hyvää ja kestävää liikkumista. Ulkomuototuomari kritisoi kulmauksia, mutta pevisa vasta paljastaa sen lisäksi polvet ykkösen tai vielä huonomman arvoisiksi. Nämä voivat jossain koiran elämänvaiheissa näkyä myös koetuloksissa, eli muuten riistaverinen koira pystyy esittämään vain alle 5 pisteen hakua.

Itse eläkeukkona liikun koiran kanssa päivittäin, mieluummin metsässä. Nykyinen koirani aloitti pelaamisen ennen ensimmäistäkään pudotusta, tuli AVO 1. Arvioin edelleen, että koirallani oli perimässä riistavietti ja runsas liikkuminen metsässä, jossa koiralla oli useita lintujen kohtaamisia, teki siitä "pelaavan koiran". Kun koirani myöhemmin on saanut useissa käymissäni kokeissa hyviä ja heikkojakin tuloksia, olen arvioinut, että juuri muutaman ensimmäisen koekäynin tulokset antavat viitteen siitä, onko ollut kyseesä nyt haussa oleva "pelaava koira". Myöhemmin tapahtuvat lukuisat koekäynnit ja niissä joskus olosuhteiden suosiessa tulevat hyvätkin tulokset kertovat koiran omistajan aktiivisuudesta ja ehkä hieman vahvistavat hänen itsetuntoaan jatkaa harrastusta, kun kerran omistaa "pelaavan koiran" ja viihtyy muiden alan harrastajien seurassa. Tänäänkin 20 asteen pakkasessa ja 40 cm lumihangessa koirani osoitti erittäin ripeää liikkumista ja näytti 2 min metsohaukullaan olevan "pelaava koira", jolla on edelleenkin raajat kunnossa. Tätä en kuitenkaan väitä objektiiviseksi arvioinniksi.

Pekka-antero

[sulppi]

Jalostusmielessä (minun mielestä) parempi jalostuskoira on sellainen joka pelaa linnulle,hirvelle tai jänikselle ilman pudotuksia tai kaatoja. Näillä koirilla on riistavietti tullut perintönä ei opetettuna. Opitut asiat ovat huonoja periytymään. Voin olla ja saan olla väärässäkin . Nyt pitää lähteä Kuopijjoon juna meni jo. sommoro

[vanha Aatami]

Mihin asetetaan se pelaamisen raja? Olen harrastanut ja omistanut useita pystykorvia vuodesta 1977 alkaen ja metsästänyt niillä kohtalaisen paljon ja useammanlaista riistaa.Sellaista pentua ei kohdalleni ole sattunut joka ei jollekkin otukselle kiinnostusta osoita ilman kaatoa! Onko kaikki siis jalostuskelpoisia? Haukkukokeet antavat hyvän tietopohjan ja jotakin näyttöä koirasta,mutta paljon on hyviä koiria joita ei koskaan käytetä kokeessa eri syistä!Itse uskon tuttua koiramiestä ja mikä estää menemästä koiran kanssa sinne työmaalle!Näistä syistä voitaisiin käynnistää oma keskustelu,nykyjärjestelmästä kun tuntuu löytyvän kaikenlaista reunaehtoa joka nostaa kynnystä entisestään.

[Metsämakuri]

Mitä ENP tarkoitat kun kirjoitat että tyhjän haukutusta et ymmärrä lainkaan.

[vtt]

Suomenpystykorva on rotuna aika tasainen ja riistaviettinen enkä usko että riistavietittömiä koiria on paljon.(lisäksi rotu on varhaissyttyinen) Verrattuna esim. karhukoira narttuihin, joista "puolet" tuntuu olevan riistavietittömiä. Joten jos koira on pelaava metsässä ja terve sitä voidaan käyttää jalostukseen. Muuten on vaarana rotupohjan kaventuminen. Pidän uskottavana kasvattajan puheita jos kertoo että koira pelaa metsässä vaikka koetulosta ei olisikaan. (ja miten toimii, kertoen myös huonot puolet. sellaista koiraa ei olekaan jossa ei ole huonoja puolia.)Tietty jos kasvattaja kehuu omaa koiraa estoitta maan parhaaksi ja koetuloksia ei oo, niin varoituskellot soivat. Jos jalostuspohjaa kavennetaan, niin koetuloksen vaatiminen ei ole minun mielestä oikea tie, vaan koirien luonnetta pitäisi tarkemmin testata ja tiedostaa että huonopäisiä koiria käytetään harkiten jalostukseen. En tiedä onko näyttely oikea paikka pystärin luonteen testaamiseen, sillä on se sen verran epänormaali tilanne "metsässä" kasvaneelle pystykorvalle. Erityisesti uros pystykorvalla on luonteessa huonoja puolia mitkä eivät tämän päivän koiriin kuulu(herkkähaukkuisuus, rauhaton etc...) Narttujen luonne on kokemusteni mukaan paljon parempi. Verrataan tilannetta -80 luvun karhukoiriin jolloin karhukoirissa oli yleisesti ihmisvihaisuutta, mutta kun tähän kiinnitettiin huomiota niin ko. ominaisuus on kitketty erittäin hyvin karhukoirilta pois. Älkää sanoko että pystykorvan luonteeseen kuuluu nuo huonotkin ominaisuudet, sillä siitä seuraa vain rodun populaation pieneminen ja sitä kautta tehdään hallaa koko rodulle. Jos rodulla ei olisi noita negatiivisia ominaisuuksia, olisi rotu paljon suositumpi. Moni metsämies ottaisi mielellään pystykorvan, mutta......

[Emma]

Mitä väliä sillä on, että saavuttaako koira koetuloksen ennen pudotusta/pudotuksia vai sen jälkeen?
Käsittääkseni tarkoitus on jalostaa metsästyskoiria ja metsästyskoirien käyttötarkoitus on lintujen pudottaminen?
Ajatellaanpa että on kaksi koiraa joista toinen ehkä haukkuu vaikka sille ei ole tiputettu mutta toinen ehkä herää riistalle kunnolla vasta sen jälkeen kun sille on tiputettu. Molemmista tulee erinomaisia metsästyskoiria ja molemmat saavat kokeista saman tuloksen. Metsästyksellisesti ajatellen, mitä väliä sillä on haukkuuko koira ennen vai jälkeen ekat pudotukset? Minun mielestä kuulostaa ihan puhtaalta saivartelulta.
Lisäksi voi olla että käytetään jalostukseen koiria joilla metsästetään minimaalisesti mutta joita käytetään maksimaalisesti kokeissa valionarvoa hakien. Mielestäni tässä piilee suuri vaara ja hyvä olisi, jos vaatimuksena esim KVA-arvoon olisi, että edes yhdessä kokeessa koiralle tulisi ihan oikeasti tiputtaakin lintu.
Mitä jos koira onkin laukaisuherkkä? Nykymenolla siitä voisi siltä tulla KVA ja se voisi periyttää tätä ominaisuutta hyvinkin pitkälle.
Mitä jos koira on semmoinen luonteeltaan että omii riistan ja puree sen kappaleiksi? Siitä voisi silti tulla KVA mutta onpa sen kans mukava metsästää...
Mitä jos koiralla ilmeneekin pudotustilanteessa poikkeavaa käyttäytymistä? Ei se mitään kunhan siitä leivotaan KVA.

Pystykorvilla on sitten ihmeellisiä kokeita kun siinä arvioidaan pelkästään haukkumista mutta ei ollenkaan mietitä koetta metsästyksellisestä näkökulmasta.

[erjan]

Ja tosiasia kaikessa jalostamisessa on kuitenkin, että olemme jonkun korkeamman armoilla. Isoisäni isoäiti oli romani ja minä olisin voinut synnyttää vielä romanin, sama se on koirillakin, se kuusi sukupolvea. Minä en teetä enää yhtään pystykorvaa jos kerran huijareita mahtuu kasvattajiin, niin kuin tällä palstalla on todettu.
Jos koiralla on terveet silmät, on riistaverinen, kaikki hampaat, terve pää, kaunis katsella, pieni SSA, pieni Epi ja sitten joku lahoaivo on jossain kohtaa sukutaulua surutta käyttänyt leikattupolvisia koiria jalostukseen tuhoten toisen kasvattajan työn on parasta antaa olla, silloin ei ole väliä miten koira toimii.

[Artsi]

Minä en teetä enää yhtään pystykorvaa jos kerran huijareita mahtuu kasvattajiin, niin kuin tällä palstalla on todettu.
Jos koiralla on terveet silmät, on riistaverinen, kaikki hampaat, terve pää, kaunis katsella, pieni SSA, pieni Epi ja sitten joku lahoaivo on jossain kohtaa sukutaulua surutta käyttänyt leikattupolvisia koiria jalostukseen tuhoten toisen kasvattajan työn on parasta antaa olla, silloin ei ole väliä miten koira toimii.

Valitettavasti noita huijareita löytyy ihan kaikkialta, lienee yksi ihmiskunnan vitsauksista. Mitenhän ne saisi jalostettua pois
Pystykorva on kyllä niin hieno rotu ettei sitä pidä jättää koijareiden käsiin ja tuhottavaksi vaan pitää yrittää kamppailla vastaan . Todella ikävää jos noin pääsee käymäään mutta yritähän jaksaa.

[Kytösavu]

Ei niitä asioita peitteleviä joka puskan takana makaa, ja huolet olisi hyvä suhteuttaa jokapäiväiseen elämään.

Mitä väliä sillä on, että saavuttaako koira koetuloksen ennen pudotusta/pudotuksia vai sen jälkeen?
Käsittääkseni tarkoitus on jalostaa metsästyskoiria ja metsästyskoirien käyttötarkoitus on lintujen pudottaminen?
Ajatellaanpa että on kaksi koiraa joista toinen ehkä haukkuu vaikka sille ei ole tiputettu mutta toinen ehkä herää riistalle kunnolla vasta sen jälkeen kun sille on tiputettu. Molemmista tulee erinomaisia metsästyskoiria ja molemmat saavat kokeista saman tuloksen. Metsästyksellisesti ajatellen, mitä väliä sillä on haukkuuko koira ennen vai jälkeen ekat pudotukset? Minun mielestä kuulostaa ihan puhtaalta saivartelulta.

Metsästyskokeiden perimmäinen tarkoitus on mitata koiran kykyjä jalostusta varten ja saada esiin erisukuisia pelaavia koiria, joita voidaan käyttää hyväksi toisilleen laajan erisukuisen pelaavan koirakannan säilyttämiseksi ja parantamiseksi. Ampumalla riistaa koiralta sen intoa ja sitkeyttä toimia saadaan vahvistettua. Mitä paremmin se toimii ennen riistan ampumista, sitä vahvempi perimä luultavastikin on. Kuten Sulppi edellä jo mainitsi, opitut asiat eivät periydy, vaan perimässä olevat.
En puhu edelleenkään koiran laukottamisesta kokeissa ykköseen asti ennen metsästyksen aloittamista, vaan perimän arvioimista ennen teeren jalkojen puremisella vahvistettua intoa. On syytä jalostaa koiria, eikä niiden eritasoisia ja mahdollisuuksia omaavia omistajia.
Linnunhaukkukokeessa on lisäksi vielä niin mnta liikkuvaa osaa, ettei ykkösen haukuttaminen ole ihan jokapäiväistä hyvällekään koiralle, sen arvoa metsästyskoirien kasvatuksen mittarina on hyvä arvostaa.

[Emma]

Metsästyskokeiden perimmäinen tarkoitus on mitata koiran kykyjä jalostusta varten ja saada esiin erisukuisia pelaavia koiria, joita voidaan käyttää hyväksi toisilleen laajan erisukuisen pelaavan koirakannan säilyttämiseksi ja parantamiseksi. Ampumalla riistaa koiralta sen intoa ja sitkeyttä toimia saadaan vahvistettua. Mitä paremmin se toimii ennen riistan ampumista, sitä vahvempi perimä luultavastikin on. Kuten Sulppi edellä jo mainitsi, opitut asiat eivät periydy, vaan perimässä olevat.
En puhu edelleenkään koiran laukottamisesta kokeissa ykköseen asti ennen metsästyksen aloittamista, vaan perimän arvioimista ennen teeren jalkojen puremisella vahvistettua intoa. On syytä jalostaa koiria, eikä niiden eritasoisia ja mahdollisuuksia omaavia omistajia.
Linnunhaukkukokeessa on lisäksi vielä niin mnta liikkuvaa osaa, ettei ykkösen haukuttaminen ole ihan jokapäiväistä hyvällekään koiralle, sen arvoa metsästyskoirien kasvatuksen mittarina on hyvä arvostaa.

Okei, todettakoon siis että olen eri mieltä siitä mitä kaikkia eri kykyjä metsästyskokeen tulisi mitata ja sen myötä edistää jalostusta. Se siitä.
Totean kuitenkin, että olen nähnyt monta lahjakasta nuorta koiraa joista ei sitten vanhempana tulleet kovin ihmeellisiä. Mutta mikäpä siinä kun on ne kokeet käyty nuorena niin johan kelpaa jalostukseen.
Lisäksi tiedän koiria joilla on hienot tulokset kokeista ja jotka ovat ihan oikeasti paukkuarkoja.
Että suokaa anteeksi jos en ole kovin otettu nykyisistä metsästyskokeista ja siitä mitä ne mittaa mutta itse en siis ikinä käyttäisi koiraa jalostukseen joka ei ole ollut kovassa metsästyskäytössä - olkoonkin että koiralla ei ole koetulosta.

[Kytösavu]

Metsästyskokeilla ja varsinkin linnunhaukkukokeilla mitataan koiran kykyä toimia metsästystä auttavasti saaliin saamiseksi. Siihen kuuluu riistan etsiminen omatoimisesti, sen löytäminen, paikallaan pitäminen, ilmaiseminen ym.
Suomenpystykorva rodussa ei ole erillisiä koe- ja metsästyslinjoja, samat miehet metsästävät ja käyvät kokeissa koirillaan, ja osa naisistakin.

Kovasti pelkistettynä kokeessa ykkönen alkaa olla lähellä, kun koiralla on kolme täyttä 10 minuutin haukkua alla, joskus kaksikin riittää, mikäli sen muut ominaisuudet ovat huippuluokkaa, ja uusintahaukku suorat puustalöydöt parantavat mahdollisuutta.
Yhdellä täydellä voi saada kolmosen, jos muut ansiot riittävät.
Metsästykseen verrattuna em kertoo tuloksen arvostuksen verrattuvuuden iltanuotion vatsantäyteisyyden kanssa rinnan.

Totean kuitenkin, että olen nähnyt monta lahjakasta nuorta koiraa joista ei sitten vanhempana tulleet kovin ihmeellisiä.

Yksilön lopullinne ilmiasu on sen perimän ja ympäristön(metsästyskokemukset) vaikutuksen lopputulos.

[sulppi]

Kokeen kaksi nuorinta koiraa haukkuivat AVO-ykkösen (ikä 10 kk) osoittaen näin varhaiskypsyytensä ja kohtalaisen vaikeissa olosuhteissa intonsa ja kuntonsa.(Ylivieskan koe)
Näitä tällaisia lisää, näille tuskin on paljon pudotuksia tai voi ollakin. Toivottavasti näille tulee VOI ykkösiä ennen ensi syksyn metsästystä, sen jälkeen lintuja alas. Viimeisessä Ykköset lehdessä kaupattiin tosi varhais kypsiä pentuja yksi jo luovutusikäisenä haukkunut lintua (lunta 50cm)ja sertit luvattiin näyttelystä, olipa siinä myös paperittomiakin myynnissä.
Huomenna Ruunepergin päivä on se kumma kun joku torttu saa liputuspäivän. Olosuhteet vaikuttaa myös siihen mitä periyttää, niinkuin siinä jutussa että kumpi periytyy puupää vai puujalka.