Kysymys yksi. Miten kasvattajat noin pääpiirteittäin suhtautuvat siihen, että en ole mitenkään innokas näyttelyissä ja kokeissa käviä. Käyn metsässä, mutten metsästä. Tosin noista sukulaismiehistä löytyy metsästäjiä.. ainakin jonkin kasvattajan sivuilla oli suoraan mainintaa, että ei seurakoiraksi tai talovahdiksi.. Minulle taitaa olla tärkein piirre tuo terveys ja luonne ja vasta sitten ne metsästykseen liittyvät asiat.
Toinen kysymys. Edellinen koira on ollut jo aikuinen, kun se tuli minulle. Ja nyt havittelen pentua. Elämäntilanne on kuitenkin se, että lasten hankkiminen alkaa lähestyä. Siis ensin lapset ja sitten koira vai toisin päin? Vai onko sillä mitään väliä. Miten suhtautuu toisiin eläimiin noin yleisesti ottaen? pentuhan on helppo opettaa, mutta omat lemmikkini sattuvat olemaan hieman eksoottisempaa sorttia eli kesyhillereitä
. Saahan siinä tietysti jo pienestä pitäen vaistot heräämään 
Älkää pelätkö. En ole mikään kettutyttö, joinain päivinä tuntuu, että näädistä tulee rukkaset hyvinkin pian...
Kolmas kysymys. Asun maalla ja metsää löytyy ympäriltä, mutta naapureitakin on lähellä. Miten pystykorvan saa pysymään valvottuna pihapiirissä. Eli miten sen saa oppimaan tontin rajat? Edellinen koira todisti väitteen yhden isännän koirasta, sillä heti jos pääsi irti, otti ritolat. Helppo se oli silti löytää, kun tiesi, että vanhan isännän nurkille karkaa..
Tässä nyt ensihätään. Uskon, että moni heti miettii, että ottais puudelin, mutta pitäisihän teidän tietää, että vain punaturkki saa kodin tuntumaan kodilta...
