Luetteko eräkirjoja?

[metsohaukku]

Itsellä tulee luettua aikalailla erä/muita kirjoja.
Omia eräkirjailija suosikkeja:Erkki Tuominen,Veikko Rissanen,
Hans Lindman,Martti Väisänen,Unto Ek,Martti peltomaa.
Toki monta muutakin hyvää kirjailijaa löytyy,mutta tässä
muutamia.

[iisiraireri]

Jo vain. Hans Lidman oli mieluisaa luettavaa perhokalastukseni huippuvuosina. Näin vanhana alkaa kiinnostaa myös esi-isäin tekemiset ja niihin voi tutustua erinomaisesti esim Samuli Paulaharjun kirjasta Sompio. Kannattaa lukea jo siltäkin varalta, että joku myrrysmies korttoaa pyytövehkeesi

[sepedeus]

A.E. Järvisen kirjoja on useita hyllyssä.
S. Saraspää, K.M. Wallenius, T. Lampio, S. Tiainen, E. Tuominen,
tuollaiset nimet löytyvät kirjojeni selkämyksistä kun tuohon kirjahyllyn suuntaan vilkuilen.

Ja nyt otin luettavaksi E. Paasilinnan "Erämiehiä ja erämaitten vaeltajia", jossa
"Erno Paasilinna on koonnut yksiin kansiin suomalaisen eräkirjallisuuden helmiä runsaan sadan vuoden ajalta"

[Pikku.Pyy]

Valitsin just kirjastosta kirjan kansikuvan (poika ja pystykorva) ja takakannen esittelytekstin perusteella: Veikko Haakanan Pienen pojan muistelmat. Alle kouluikäinen Matias, Lapin poika asuu Pomokairassa isän, äidin, pikkusiskon, sekä ukin ja mummin kanssa. Lähipiiriin kuuluu myös Ville-setä ja suomenpystykorva Jesse, Matiaksen luotettu kaveri. Nuoresta iästään huolimatta Matias on mielestään kokenut jo monenmoista ja haluaa laatia muistelmansa. Ja apuun tarvitaan Ville-setää, tämän kun osaa kirjoittaa. Veikko Haakana kuvaa minä-muodossa, Matiaksen suulla, pientä perheyhteisöä sekä aivan erityisesti pojan ja ukin lämmintä suhdetta. Ehkä kirja ei ole varsinainen eräkirja, mutta aihe tuntuu niin kiinnostavalta, että aiompa lukea kirjan tulevalla lomaviikolla pystykorvieni kanssa.

[Metsämakuri]

Luettua tulee aika paljonkin ja jonkun verran hyllyynkin kerääntynyt.Edellä mainitut kirjailijat hyviä.Lisäisin vielä Jorma Kosken tuotannon, hyvin kirjoitettu ja mukavia lukea.Nuorena miehenä oli pitkään suosikki Pekka Pantsun kirjoittama,Nuoren Erämiehen muistelmat.Suosittelen! Leevi Karsikas on hyvä kirjailija, joskin aika omintakeinen tyyli kirjoittaa.Ainakin erottuu porukasta.On hienoa että on hyviä eräkirjailioita ja kirjoittavat kun ovat lahjan "saaneet"!

[PM]

Tuleehan niitä eräkirjoja ja lehtiä luettua. Vuosien saatossa mittavakin joukko. Jotakin on tullut itsellekkin ostettua, suunnilleen puolensataa. Lisäksi Eräinkävijä on ollut minun vakio joululahja vuodesta 1970 lähtien. Valitettavasti yksi niistä jäi lainausreissulle. Se missä on kansikuvassa lapinmies siian kanssa. Ostaisin sen puuttuvan, jos vain saisin jostakin vinkin.
Kirjat ovat esillä etenkin kaamosaikana. Yllä olleet tekijät ovat Pantsua likuunottamatta tuttuja. Täytyypä se Pantsun kirja kaivaa jostakin luettavaksi.
Hyvässä eräkirjassa on mielestäni oltava mukana todellisuuden tuntu. Metsässähän kyllä sattuu kaikenlaista niin kuin me tiedämme. Ja erilaisista sattumistakin voi kirjoittaa. Kuitenkin joskus hätäisesti kootuissa tarinakokoelmissa on niin asiantunetattomia kirjoitelmia, että lukuelämys vilahtaa vähintäin nurkan taakse.
Viimeksi näin kävi, kun luin joulun alla kirjastosta lainaamani kirjan Erämaailma 2008-2009. Siinä alkaa sivulta 111 näädänmetsätykseen liittyvä novelli. Jos kirja on itselläsi, tai voit sen kirjastosta lainata, lueppa kyseinen tarina ja laske montako asiavirhettä tai mahdottomuutta siitä löydät.
Palataan.

[enp]

Muistan niin hyvin sen hämyisen lokakuun illan, jolloin sinut sain. Topi tuo monet tuiskut ja tuulet kokenut paras erä-ja sotatoverini palasi lomaltaan ja hänen leipälaukussaan vikisit Sinä avuttoman näköisenä.

Onnellisena omistajana nostin sinut sieltä syliini ja sain ikäväsi haihtumaan silittelemällä pörröistä turkkiasi. - Kiinnyin heti iloisesti vilkuttaviin silmiisi, kauniille rullalle kaartuvaan häntääsi ja pystyssä törröttäviin korviisi, jotka kertoivat sinun kuuluvan pystykorvien jaloon rotuun.

Todellinen tervaskanto, karhunkaataja ja erämies, jonka omakustanne alkaa tällä tarinalla Pörristä. Todellisia tarinoita ja hienoja eräkuvia sisältävä helmi. Jos löydätte sen jostakin, pääsette mieltä sytyttäville ja kiehtoville pyyntireissuille lapin kairoille, edesmenneen "pienen suuren miehen" kanssa.

[metsohaukku]

Jorma Ollikainen pieninkä:Erätarinoita itä-karjalasta 1942-44
Lukemisen arvoinen kirja!

[Metsämakuri]

Kun kävin kirjastossa tänään niin tuli vilkaistua sitä PM mainitsemaa näätäjahtia. Tosi hauska juttu,tuli oikein makeet naurut! Kaveri lintujahdissa kevät talvella, keskellä hirvien kiima-aikaa.Ja näätä syö poron vasoja! Oli siinä jokunen muukin hyvä juttu vielä. SUOSITTELEN

[Jokamies]

Kyllä tulee luettua eräkirjoja. Mukavaa ajanvietettä pimeille syys- ja talvi-illoille sekä loistavaa seuraa valoisille kesäöille.

Valitsin just kirjastosta kirjan kansikuvan (poika ja pystykorva) ja takakannen esittelytekstin perusteella: Veikko Haakanan Pienen pojan muistelmat. ... Ehkä kirja ei ole varsinainen eräkirja, mutta aihe tuntuu niin kiinnostavalta, että aiompa lukea kirjan tulevalla lomaviikolla pystykorvieni kanssa.

On muuten loistava kirja! Ja kyllähän siinä erälläkin liikutaan

[pohjanmaanpoika]

Tuleehan niitä eräkirjoja ja lehtiä luettua. Vuosien saatossa mittavakin joukko. Jotakin on tullut itsellekkin ostettua, suunnilleen puolensataa. Lisäksi Eräinkävijä on ollut minun vakio joululahja vuodesta 1970 lähtien. Valitettavasti yksi niistä jäi lainausreissulle. Se missä on kansikuvassa lapinmies siian kanssa. Ostaisin sen puuttuvan, jos vain saisin jostakin vinkin.
Kirjat ovat esillä etenkin kaamosaikana. Yllä olleet tekijät ovat Pantsua likuunottamatta tuttuja. Täytyypä se Pantsun kirja kaivaa jostakin luettavaksi.
Hyvässä eräkirjassa on mielestäni oltava mukana todellisuuden tuntu. Metsässähän kyllä sattuu kaikenlaista niin kuin me tiedämme. Ja erilaisista sattumistakin voi kirjoittaa. Kuitenkin joskus hätäisesti kootuissa tarinakokoelmissa on niin asiantunetattomia kirjoitelmia, että lukuelämys vilahtaa vähintäin nurkan taakse.
Viimeksi näin kävi, kun luin joulun alla kirjastosta lainaamani kirjan Erämaailma 2008-2009. Siinä alkaa sivulta 111 näädänmetsätykseen liittyvä novelli. Jos kirja on itselläsi, tai voit sen kirjastosta lainata, lueppa kyseinen tarina ja laske montako asiavirhettä tai mahdottomuutta siitä löydät.
Palataan.

Laitoin yksäriä tuosta eränkäviä kirjasta.. Tarkista.

[Metsämakuri]

Tuli lukastua Heikki Kytölän teos MAA JÄNKIEN TAKANA. Kolmetoista erillistä tarinaa hyvin kirjoitettuna. Kannattaa lukea.Ja luettava on myös Jorma Kosken Tikankolopetäjä.

[Haukkukone]

On tullut luettua. Mieleenpainuvammiksi ovat jääneet tosi vanhat Eino Virkkulan eräkirjat Valkoinen erämaa ja Suurilla selkosilla.

[viketti]

Suosittelen lämpimästi kaikille luettavaksi E. Tuomisen uudemman painoksen (2010) Pystykorva Metsällä Ja Kotona. Kirjaan on tullut aikasta paljon konkarin vinkkejä. Kirjan luettua tuli sellainen olo, että voikun kaikki ihmiset lukisivat tämän kirjan niin löytyisi enemmän ymmärrystä rotua kohtaan..

[Matso]

Viimeksi luin kaverini lainaamat :
Ludvig Munsterhjelm , rihlakolla ja haulikolla
Eino Virkkula , Suurilla selkosilla

Mielelenkiintoista on Munsterhjelmin teos , jostä näköisispainos v 49 :lta :
Kanalintukannat ovat vaihdellet aina ennen ko vuotta rajusti ( v 1910..1930) . Jonakin vuonna lintuja on aivan tuhottomasti já joka paikassa , kun taas jonakin vuonna ei näy pyrähdystäkään . Syynä on ollut kuulemma kylmä ja sateinen kevät sekä kasvaneet pienptokannat , ojituksista ei hiiskuta sanaakaan ( ei ollut ) . Ei ole syyt muuttuneet pajonkaan nykyisistä .