Pikkukoiran pitkä matka

[Pikku.Pyy]

Heips taas kaikille!
Olen varannut pystiksen pennun, jonka luovutus olisi n. kolmen viikon kuluttua. Eipä ole eka koira (edelliset tulleet vain n. 1½:n tunnin matkan takaa), mutta nyt kilometrejä kertyy jo siihen malliin, että joutuu vähän suunnittelemaan. Hakumatkan sivu on n. 600 km, voisi kait sanoa, että koiraa ei Suomessa voi juuri tuon lännempää hakea, eikä tämän idemmäs viedä . Vaihtelevat talvikelit ja nopeusrajoitukset huomioiden arvelisin aikaa menevän ainakin 9 tuntia, koska jokunen kunnon taukokin on pidettävä sekä koiran, että kuskien vuoksi.

Onko hyviä vihjeitä, miten koiran kannalta tämä piiiitkä matka taittuisi mukavasti. Itse olen ajatellut, että koira olisi minulla lähellä (jaloissa matolla, välillä sylissä jne.) Onko muita mahdollisuuksia? Meiltä löytyy auton perästä koiraboksi, myös pienempi häkki on, jonka voisi laittaa takapenkille kiinni turvavöihin ja itse istua siinä vieressä. Mutta jotenkin tuntuu, ettei tuommoista 8-viikkoista reppanaa voi ainakaan sinne perään sulkea . Koiran hakureissulla yövymme kasvattajalla eli on ilta ja yönseutu aikaa tehdä otuksen kanssa tuttavuutta, joten en usko, että se enää meitä varsinaisesti vierastaa.

Kaikki hyvät vinkit ja omat sattuneet kokemukset (hyvät ja huonot) nyt kehiin, kiitos. Mistäpä näitä taas muualta kyselisi, kuin pystykorvaisten omistajilta.

[Elkku]

Mekin haettiin koira hiukan kauempaa, tosin "vain" 450 km:n päästä. Etukäteen jännitti ihan kamalasti juuri tuo pitkä matka takaisin päin, mutta hyvin se kaikki meni.

Koira matkusti jomman kumman jaloissa siinä etupenkin jalkatiloissa (ja sylissä), kun välillä vaihdettiin kuskia. Lukuunottamatta paria hysteerisen touhukasta hetkeä ("ih-ih, minä haluan penkin alle, ei kun kuskin jalkoihin, kiipeänpä katsomaan vaihdekeppiä, mitäs tuolla on"), koira nukkui ihan umpisten unessa. Se taitaa olla pienten pentujen siirtelyssä pelastava tekijä, että uni maittaa. Välillä tarjosin vettä, mutta eipä se kamalasti maistunut (leikö joku luonnekysymys, kun ei se vieläkään juo vettä vieraissa paikoissa kuin ihan pakon edessä). Muutama kerta pissatettiin koiraa matkan varrella ja yhdellä kertaa meinattiin aiheuttaa ojaanajo, kun autosta katseltiin niin aktiivisesti pikkukoiraa.

Mutta siis kaikesta jännityksestä huolimatta, kotimatka oli helppo. Koirakin on oppinut tykkäämään autoilusta, tai siis ei se koskaan ole autoilua epämiellyttävänä kokenut. Nykyään matkustaa siis auton takaosassa. Mutta kyllä mä se pienen pennun varmaan vapaana pitäisin siellä repsikan jaloissa (joka on turvallisin paikka vapaana matkustavalle koiralle), niin se saa vähän liikkumatilaa ja pääsee ottamaan läheisyyttä kun siltä tuntuu. Opettaisin sitten ajan kanssa matkustamaan itsenäisesti muualla autossa.

[Emma]

Hain kerran yhden pennun 500 kilsan päästä yksin. Laitoin pennun häkkiin ja häkin turvavöillä kiinni etupenkillä. Näin pystyin juttelemaan pennulle matkan aikana ja muutenki pitämään sitä vähän silmällä. Pentu nukkui melkein koko matkan eikä ollut ollenkaan levoton.
Toisen pennun hain myös noin 500 kilsan päästä yhdessä kaverin kanssa. Laitettiin molemmat pennut (seisojia) yhdessä takaosastoon. Kaverin pentu oli ihan hiljaa mutta omani huusi koko matkan vaikka mitä teki. Jätkä rauhoittui vain sen aikaa kun pysähdyttiin ulkoilua varten. Tämä samainen seisoja on kyllä koko ikänsä osannut huutaa kun se tympääntyy tai innostuu jostain joten se oli kai enne tulevasta...

[mk]

Tässä heittäisin kyllä eniten vinkkejä sinne kasvattajan suuntaan!!Minulta on haettu todella pitkien matkojen takaa pentuja eikä ongelmia ole juurikaan ilmennyt, koska niitä pikkupentuja olisi hyvä totuttaa autoiluun jo ennen luovutusta. Ensimmäisillä kerroillahan siinä on ryhmän tuki ja vain esim.itse olen pihalla vain "ajellut eestaas" hetken aikaa, sitten myöhemmin voi kuljetella muutaman kerran yksitellenkin ja tämä kaikki tapahtuu boxissa, ei siis valtoimenaan autossa. Pentu oppii autoiluun ja pitämään boxia turvapaikkanaan eikä vankilana! Olen myös pitänyt esim.pyyhettä muutamaa päivää ennen jokaisen pennun luovutusta makuupaikalla tai boxissa, jota pidän aina avoimena kesäaikaan tarhassa ja muutoin sisällä, jolloin saavat mennä sinne halutessaan. Pentu saa mukaansa tutunhajuisen makuualustan ja tottuu sen omaksi parhaaksi koituviin rutiineihin paljon helpommin, koska se on tottunut niihin jo emonsa läsnäollessa ja kasvattajan luona.Eipä ole kummonenkaan sijoitus kasvattajalta ja ainakin omien kokemusten ja saadun palautteen perusteella voin suositella lämpimästi!

[Hunter87]

En nyt tiedä noista pitkistä matkoista mutta meillä kun oli eka pystäripentue ja kakaroita piti käyttää lekurilla tarkastettavana, niin muksut olivat pehmusteiden seassa takakontissa keskenään (tilaihmeen sikaosasto). Olivat kiltisti eivätkä mekkaloineet, paitsi kun päästiin lääkärin parkkipaikalle. Toinen pentue taas ahdettiin kahteen kissankuljetuskoppaan, kolme pentua / loota, aina kun auto kiihdytti tuli hiljaista, mutta kun vauhti tuntui hidastuvan alkoi hirmuinen meteli, jota sitten riittikin aina kotipihaan ja tarhaan pääsyyn asti. Olisiko noilla kissalootilla ollut jotain syytä villitsemiseen...

Oma karhukoira haettiin vain 150km päästä ja poikahan olikin kiltisti kaiken muun ajan paitsi lossimatkalla, liekkö lossi jyrissyt niin kovaa. Nukkui yli puolet matkasta ja muun ajan istui laatikossa etupenkillä pakussa ympäristöä ihmetellen.

[Pikku.Pyy]

Kiitokset tähän saakka tulleista pitkämatkaisten koiranpentujen kuljetuskokemuksista. Paljon sieltä tuli semmoisia juttuja, jotka ovat itselläkin mielessä olleet: että pennut usein nukkuvat suurimman osan matkasta, että kasvattajalta mukaan lähtevä vaate auttaa sopeutumisessa uuteen tilaan (=autoon, kotiin). Oriveden suunnalla tuntuu ainakin olevan aktiivista koiraporukkaa, joten erityiskiitokset siihen suuntaa. Taidamme käydäkin Elkulle otusta näyttämässä paluumatkalla, kun on niin sopivasti reitin varressa .
Molemmilla aiemmilla hakukerroilla pentu on ollut kakkoskuskin hoivissa. Ekaa haettaessa ajoin itse (pojalla ei vielä ollut korttia) ja poika huolehti koirasta. Siinäpä olikin tekemistä, kun se parkui kuin syötävä ja koko ajan yritti vaan kiivetä sylistä pois. Lopulta nukahti uupuneena. Niinpä sitten kotona pojan päältänsä käytävän lattialle pudottamasta paidasta tuli se "tutuin asia", kun ei vielä silloin hoksottimet riittäneet siihen, että syntymäkodista olisi tullut pyydettyä jokin räsy mukaan. Paita sitten sijattiin pennun koriin ja siinä se nukkui oikein tyytyväisenä jo ensimmäisen yönsä.
Toisen koiran hakureissulla itse olin pitelijänä ja tämä kaveri ei paljoa riehunut, toki joka paikkaan olisi pitänyt päästä menemään. Mutta onpa koira nykyisinkin toista rauhallisempi, joten kait ne pennunkin luonteen piirteet tulevat näkyviin jo tällä ensimmäisellä reissulla. Ovat siis yksilöitä tässäkin asiassa.
Itseäni kokeneempaa kasvattajaa en ryhdy kamalasti "neuvomaan" mm. tässä autoon totutus-asiassa, mutta kyllä sen toki puheeksi aion ottaa nyt valinta-reissulla. Voihan olla, että asia on siellä paremmassa hallinnassa, kuin kuunaan minulla itselläni.
Meillä oleva pikkuhäkki on sen verran suuri, että se ei mahdu etupenkille sitten millään. Tästäkin voisin kysyä kasvattajalta, josko veisin häkin ja jonkin makuualustan sinne ja hän antaisi pentujen touhuta siinä mielensä mukaan. Näin häkki tulisi kyllästetyksi tutuilla hajuilla. Silloin koiruus voisi häkissä matkustaa takapenkillä ja minä itse tai kakkoskuski voisimme tarpeen mukaan pitää sille seuraa. Parastahan olisi, kun minäkin mahtuisin siihen boksiin .

Joku voi ajatella, että onko tämä semmoinen aihe, josta ylipäätänsä kannattaa ketju aloittaa. Mutta minä nyt olen semmoinen "höynä", että kun olen ottamassa koiraa, haluan myös kantaa huolta sen voinnista aivan alusta pitäen. Tästä koirasta on tarkoitus tulla meille pitkäaikainen ystävä ja perheenjäsen, joten olisi kiva, jos tämä ensimmäinen yhteinen matkakin olisi sille miellyttävä. Niitä nimittäin tulee riittämään, mikäli koirassa on ainesta . Ja jatkakaa vaan kokemusten kertomista - niitä on tosi mukava lukea.

[Kulvakko]

Yksi tärkeä on panta ja hihna jos joudut käyttämään pentua ulos autosta matkan varrelle. Tiedän tapauksen jossa pentu kotimatkalla karkasi parkipaikalta ohiajavan auton alle.
Muutoin matka ei ole ollut ongelma. Kerran matkustimme 14 tuntia läpi suomen pystärinpennun kanssa kahdestaan. Pentu matkusti laatikossa etupenkillä. Siitä sitä oli helppo rapsutella ja tehdä tuttavuutta. Toki boxi on turvallisempi.

[Pikku.Pyy]

No moi Kulvakko! Panta-asia on meillä kunnossa jo kasvattajan toimesta. On hankkinut kaikille pennuille kevyet nailonpannat ja vieläpä nimilaatatkin niihin . Taluttimiakin ostin jo kaksi kappalein, toisen nahkaisen perustaluttimen ja toisen kevyen nailonisen ja todellakin aivan neonvihreän!
Ja tälle saa nauraa, mutta ois tehnyt mieli ostaa "tytölle" strassein somistettu vaaleanpunainen "herrastelupanta" ja siihen sopiva talutinkin . Tämähän on melkein, kuin olis "mummotettava" tulossa!

[Elkku]

Taidamme käydäkin Elkulle otusta näyttämässä paluumatkalla, kun on niin sopivasti reitin varressa .

Uskaltakaakin vaan ajaa ohi!

Ja siis mitämitä? Eikö kaikilla itseään kunnioittavilla tyttökoirilla kuulukaan olla strassipantaa? Meillä ainakin on punainen ja oikein nahkainen (oli ihan perhanan kallis). Sitä käytetään "hienommissa" tilanteissa kun lähdetään ihmisten ilmoille täältä kurakosta.

[Pikku.Pyy]

Kiitosta vaan, kyllä näillä näkymin tullaan. Onhan se mukavampi koiraakin ulkoiluttaa muualla, kuin huoltiksen pihalla ja kahvikin jo siinä kohtaa maistuu. Arvelisin myös, että puheenaiheita löytyy..

No joo, kyllä minä vielä jotain tosi nättiä pimulle hommaan . Mutta ekaks on hankittava nahkainen peruspanta ja ehkä autoon läikkymätön vesikuppikin olisi hyvä - näitä pitkiä reissuja ajatellen.

Ja sitten, voihan että , eipä se häkki sitten tietenkään autoon mahdu, siis siihen takapenkille! Eikun kolina kävi, kun yritin sitä sinne pujottaa, vaikka ei se monesta sentistä kiinni ollutkaan. Kuka kumma näitä autonovia oikein suunnittelee, kun ei saa tavan häkkiä autoon? Eli nyt sitten, toivottavasti ei liikenne-turvattomasti, koira saa olla aivan vaan meidän seurana siinä edessä. Jalkatilan maton vuoraan ekaks riepumatolla ja sen päälle tulee vaaleanpunainen (kuinka ollakkaan) pentulaatikko-alusta, joka ainakin saa jäädä varausreissulla sinne kasvattajalle keräämään tuttuja hajuja. Joten eiköhän me sitten pärjäillä, kun ollaan se edellinen ilta ja varmaan yökin tehty jo tuttavuutta. Taianpa ehdottaa, että jos voisin otuksen kanssa nukkua porukassa.. no nyt tämä juttu taas rönsyää, mutta siitä sen näkee, miten on kova koirakuume.

[Elkku]

En nyt just löytänyt sitä opusta, mutta mielestäni Tuire Kaimio suosittaa kirjassaan "Koiran kasvatus. Pennusta kunnon koiraksi" (tjsp) pikkupennun ekaksi matkustuspaikaksi sitä repsikan jalkatilaa. Jos olisin sen kirjan löytänyt, niin olisin referoinut tähän niitä perusteita. Kertokaa joku jos kirja hyllystä löytyy, ja jos kukaan ei ehdi ennen kuin se kirja löytyy (ja pakkohan sen on löytyä, kun mä vielä joskus aion tarvita sitä). Arvaisin, että se liittyi siihen, että koira on siinä lähellä lohduteltavana ja että silloin sille ei jää huonoja muistoja siitä lopullisesta paikastaan, johon se sitten huolella totutetaan.

[Pikku.Pyy]

Huomenta taas!
Hei, miullapa on se kirja omassakin hyllyssä, on vaan ollut unohduksissa. Mutta löysinpäs tarkoitamasi kohdan: Pennun ensimmäinen automatka, sivulta 44 alkaen. Pitääkin ottaa opus taas iltalukemiseksi, josko taas terävöityisivät nämä koiranomistajan perusasiat. Muu tässä ei tulekaan olemaan ongelma, kuin työ, joka haittaa vapaa-ajan rientoja, toivoisi että tässä saisi ainakin puolen vuoden "mammaloman" .

[Pikku.Pyy]

No niin, tuli sitten viime viikonloppuna käytyä valitsemassa pystiksen pentu . Olipa pirtissä melkoinen vipellys, kun kaikki viisi pentua siinä vilisti + emo ja talouden toinenkin koira, joka toimi erinomaisesti myös hoitoapuna ja pentujen leikittäjänä. Voisi kyllä sanoa, että olipa mahdoton tehtävä päättää kahdesta vapaasta nartusta, kumpi on meille lähdössä. Olisi melkein voinut vetää vaikka pitkää tikkua, niin olivat tasaisia. Kasvattajan vihjeen perusteella valitsin sitten rauhallisemman.
Tuli siis koe-istuttua n. 600 km:n matka molempiin suuntiin ja täytyy kyllä sanoa, että hienoisilla nopeuden ylityksillä ja pakollisilla lyhyehköillä pysähtymisilläkin matkat kestivät 7.40 ja 8.30, joten kylläpä välillä oli jo "takamus tasaisena" . Saa siinä koiranhakureissulla sitten ottaakin kaikki konstit käyttöön, jotta otus ei aivan pitkästy. Olenkin ajatellut, että aivan pokkana otan koiruuden kainalooni ja käväisen sen kanssa kahveella, vaikka kuinka lienee huoltiksen ovella koirantuonti-kielto . Tottakai koira käy ensin asioillaan ja jos kakkoskuski tuo minulle kahvit pöytään tarjottimella, niin eiköhän me voida pikkukoiran kanssa kahvikupposen verran mainostaa tätä kansalliskoiraa (jos siis ei henkilökunta huomaa, että takin alta kurkkii koira, muun yleisön arvelisin olevan pelkästään ihastuneita).

Ja arvatkaa, tuntuuko odottavan aika nyt yhtään pitkältä , kun luovutus on kuun lopussa? No onneksi tulevana viikonloppuna päivänvalossa on hyvää aikaa tarkistella koiratalon ja tarhojen kuntoa, ehkäpä pitää vielä hommata lisää katiskaverkkoakin.

[Elkku]

^Mun henk. koht. mielipide on, että tuo on kokolailla hyvien tapojen vastaista enkä itse kyllä kehtaisi kokeilla. Aina välillä meillekin töihin eläimien kanssa ängetään, ja ihan joka ainoalle käydään kyllä asiasta huomauttamassa kun vaan huomataan (ja kyllä mä jossain muualla asiakkaanakin ollessa saattaisin katsoa vähän pitkään mutta en kyllä asiaan puuttuisi). Mun mielestä fiksumpaa olisi käydä joko vuorotellen siellä kahvilla, tai sitten toisen käydä hakemassa evästä mukaan. Saahan sen pikkukoiran kanssa sitten muuten jaloitella. Mutta tää siis on jokaisen oma valinta, kunhan toin mielipiteeni esiin.

Meille kotiin sen sijaan pikkukoirien tuominen on sallittua, suorastaan suositeltavaa.

[Elkku]

^Mä vielä tarkennan (kun ei täällä pääse omia viestejään muokkaamaan).

Olen erittäin voimakkaasti sääntöjen mukaan ohjautuva ihminen, ja pyrin itse aina tekemään kaiken tuntemieni sääntöjen ja ohjeiden mukaan sekä koen helposti huonoa omaatuntoa (ja pelkään ihan kamalasti esim. sitä, että poliisi pysäyttää liikenteessä... ). Mä otan siis kilareita siitä, että ihmiset ei noudata sääntöjä, vaikkei se mua henkilökohtaisesti kosketakaan -- esim. pysäköinti väärin, koiran pitäminen irti ilman maanomistajan lupaa (joskin esim. meidän metsiin kuka tahansa saisi luvan jos siellä haluaisin koiraansa ulkoiluttaa), kaahailu jne.. Toivon siis, että edellinen viesti luetaan tätä taustaa vasten.