Kun on tullut vuosittaiseksi perinteeksi kirjoittaa täällä kiitos ja pieni raportti poikuehaukuista, niin toimin näin myös tänä vuonna jolloin poikuehaukuissa olikin jotain "aivan uutta"...
Poikuehaukut pidettiin viime sunnuntaina 23.8. helteisen kelin asettaessa kovia haasteita.
Lähdimme kohden Hevosojan kämppää, minä, tyttäreni ja hänen ystävänsä lauantaina 17 aikoihin helsingistä, perässämme matkaan lähti myös Tassu noin 1v ikäinen pohjistyttö emäntäsä ja kahden tytön 5 ja 8v kanssa. Koe tai oikeammin tapahtuma tulisikin olemaan meille nyt hyvin erilainen kuin aiempina vuosina, Remu jäi kotiin (anteeksi Remu) ja Ainon oli tarkoitus ohjata tuota "ihastuksensa" kohdetta Tassua. Koska Ainolla oli "ikäisensä" koira, piti sellainen saada myös hänen ystävälleen, kiitos Virven sellainen hänelle myös saatiin! Kaksi nuorta likkaa oikeastaan kehityksessä samanikäisten koirien kanssa touhaamassa, eikö olekkin jotain hienoa! Lisäksi Remu on joskus vähän hankala vieraalle. Siltä hävii korvat...
Mitä ihan uutta erämiesten porukka olikaan nyt keksinyt? No kokeessa käsitykseni mukaan oli paikalla useampia sellaisia junnuja joilla ei itsellään ole koiraa, mutta kiinnostusta lajia kohtaan löytyy. Tämmöinen parivaljakko oli ainakin tyttäreni ystävä ja Tytti koira. Tämä jos mikä on loistava tapa esitellä harrastustamme ja vaikka näistä ei ehkä kaikki otakkaan koskaan omaa koiraa, tai ala metsästystä harrastamaan, silti he ovat harrastuksellemme ja koirillemme käveleviä mainoksia tästä lähtien.
Koe alkoi omalta osaltani ihan tavallisesti keittiössä, aamukaffetta ja puuroa, pientä ja suurta hässäkkää. Ensimmäinen ongelma oli kuinka saada maastoon 2 tyttöä kun 2 pientä oli jäämässä kämpille. Tämä ratkesi niin, että kävin palkintotuomarille sanomassa "Meillä on pieni ongelma.." johon tämä tuomari vastasi "Ei meillä ole, minä vien porukan!"
Seuraava ongelma oli kun huomasimme unohtaneemme (lue, minä unohdin, mutta syytän Ainoa!) Ainon repun kotiin... Jotenkin musta tuntuu, etten onnistu yhtään koetta käymään niin, etten unohda, hukkaa, hajoita tms jonkin vehkeen... No tämä reppu ongelma ratkesi Virven avulla (Virve olis siis palkintotuomarina, antoi koiransa junnulle ja reppunsa toiselle.), kiitos siis tästäkin! Olen sinulle niin suuresti kiitollinen, etten sitä osaa ilmaista muutoin kuin sanomalla
KIITOS!
Molemmat nämä sinkoilin ja selvittelin siinä samalla kun yritin pitää keittiön jossain kunnossa, termarit täynnä kahvia jne... Pikkuisen oli "vauhtia" aamussa.
Sitten huomasinkin olevani hiljaisella Hevosojan kämpällä puremassa kynsiäni, tytöt ja muut junnut olivat metsässä, tiskit tiskattuna. Ei mitään tekemistä ja tässä vaiheessa sitten iskee se "jännitys" pärjäävätkö ne siellä? Miten Aino saa Tassun metsään?!? Miten Ronja saa Tytin hallintaan?!?
MITEN NE PÄRJÄÄ?!?!? Annoinko Ronjalle puhelinnumeroni jos jotain ongelmaa tulee?!?! Pärjäämisellä en tarkoita pisteitä vaan sitä kaikkea muuta. 4 tuntia on pahuksen pitkä aika pureskella kynsiä tupakkilakkoa yrittelevän miehen, taisi lakko vähän rakoilla.
4 tunnin kuluttua sain vihdoin viestiä metsästä Ainolta "5lm ja 5l arvaa oonko iloinen!!" en ehtinyt vastaamaan kun vastaus tuli melkein perään "No OON!!"
Ja pian tämän jälkeen saapui sitten Ronja Tytin kanssa metsästä, hän on siis perheestä jossa ei metsästetä, eikä hänellä ole juuri mitään käsitystä harrastuksestamme. Ennen kuin ehdin kysellä yhtään mitään alkoi tyttö hihkua autosta ulos astuessaan "Tää on aivan ihana koira, siis tosi hyvä! Mä haluun tämmösen kanssa ja voin sit käydä tämmösissä kokeissa, me nähtiin peuroja ja teeri pla pla pla" Tarinaa tuli ja kysyin tuomarilta miten päivä meni ja hän hymyili leveästi jotta "No meillä oli todella mukavaa, nähtiin tosiaan 1 teeri, harmi ettei enempää lintuja nyt löytynyt. Tyttö jaksoi kyllä hyvin metsässä". Pienesti Ronjalla kastui silmänurkka kun hänen piti luopua "koirastaan" ja laitoimme sitä levolle odottamaan emännän saapumista metsästä. Niin Ronja tulee ensivuonnakin
ja hänen koiransa on ehkä joskus tulevaisuudessa suomenpystykorva, kiitos tästä Tytille!
Ainon ja Tassun tulokseksi muodostui sitten lopultaan AVO3 45 pistettä. Tällä pistemäärällä ei oikeasti ollut juurikaan merkitystä. Ilo päivästä oli tärkein ja kiitos Rennylle kun taas jo toisena vuonna peräkkäin teit tyttärelleni niin hienon päivän! Kyllä tämä tulos otettiin Tassun kotonakin vastaan onnesta piukeana, tähän perheeseen iskee vielä koetauti lujasti
Tassu on siis heidän ensimmäinen koiransa.
Ronjan ja Tytin pisteiden tullessa julki oli hämmästyksestä selällään, he olivat jääneet hakupisteille! En voi kuin ihailla sitä tuomaria joka tekee tytön päivästä ikimuistoisen vaikka linnut olivat noin tiukassa,
suuret kiitokseni sinulle Jouni (välittäkää joku, jos ja kun tunnette). Olen varma, että myös jokainen muu tuomari teki kaikkensa junnujen ilon eteen ja mielestäni kaikki siinä myös onnistuivat hienosti! Henkilökohtaisesti en vain pysty Virven, Rennyn ja Jounin lisäksi teitä kaikkia kiittämään nimeltä.
Kun meillä on Virven, Jounin ja Rennyn (+ ne 13 muuta) kaltaisia tuomareita laittaa junnujen kanssa metsään, ei lajillamme ja koirillamme ole tulevaisuudessa hätää.
Te annatte lajillemme mahdollisuuden, olemalla arvostelussa totuudenmukainen ja näyttämällä näille nuorille, ettei pelkästään suuret pisteet ja korkeat sijoitukset ole lajimme sydän. Lajimme sydän sijaitsee ihan muualla, siinä riemussa liikkua metsässä koiran kanssa.
Mielestäni tämmöisiä mahdollisuuksia junnuille joilla ei ole koiraa tulisi tarjota useamminkin, tauti on herkästi tarttuvaa sorttia ja myös mitä parhaimmilaan antamaan positiivista kuvaa harrastuksestamme. Metsästys ei ole kaikissa piireissä suuressa huudossa, mutta näin saamme rikottua väärää kuvaa metsästyksestä ja metsästyskoira harrastuksesta "verenhimoisena tappamisena" siihen oikeaan suuntaan. Ronja tyttönen on juuri sellainen perus "hesalainen", mutta hänkin ihastui suuresti harrastukseen.
Tietenkin suurimmat kiitokset tästä kaikesta ansaitsevat Kouvolanerämiehet jotka tekivät taas kokeet jotka toimivat kuin "junan vessa"! 16 maastoa, 16 palkintotuomaria, ylituomari, sihteeri, keittiö henkilöitä usiampia... jne jne suurta palkintokasaa unohtamatta, ei näitä kaikkia ole kovinkaan vähällä työllä saatu kasaan, kiitos vielä! Suurimman kiitoksenne tulette saamaan sitten joskus tulevaisuudessa kun nämä junnut järjestävät teille "veteraani haukut"
Ensivuonna taas...